Unelmien äärellä

Unelmointi on tehokasta työaikaa. Se on ehdottoman välttämätöntä ja terveellistä. Jos unelmia ei enää ole, lakkaa eläminenkin. Unelmointi on tulevaisuuden työstämistä ja kaiken aikaansaannoksen alkujuuri - vähän kuin moottori, jolla päästellään kohti toiveiden täyttymystä ja onnistumisen tunteita.

Aasialainen lilja 'Pink Tiger' ja taustalla valkoista tulikukkaa.

Ensin on unelma, sitten suunnitelma ja lopulta toteutus. Lopulta voi katsoa taaksepäin, ja miettiä miten lopputulos vastasi unelmaa. Kuluneella ajalla ei ole niin väliä, mutta kokemus on karttunut yhden ison tai pienen unelman verran.

Rhododendron camtchaticum. Alppiruusut on edelleen unelmien listalla.
Monet taimet kasvavat kokoa kohti kukoistustaan.

Unelmat kantavat elämää eteenpäin, ja tarjoavat polttoainetta matkalle. On tosi palkitsevaa ponnistella kohti päämäärää - silloin työkin tuntuu keveälle.

Unelmia voi rakentaa vaikka kivi  tai kasvi kerrallaan.

Ihmisen mieli toimii mielenkiintoisesti. Kun yhden unelman saa valmiiksi, se alkaa kehitellä uusia unelmia. Tästä päätellen unelmat ovat täysin välttämättömiä elämän jatkumiselle. Elämä virtaa eteenpäin aikakautensa tempossa.

Unelmien iltarusko. Kun on saanut jotain valmiiksi, voi pysähtyä ihailemaan.

Minun tulevan kauden unelmat painottuvat työhön ja harrastuksiin. Toivon saavani näkyviä uudistuksia työssäni Raahen kaupungilla. Kotona toivon jaksavani hoitaa puutarhaani, ja lisääväni ainakin yhden kookkaan pensasruusuaidanteen kasvamaan kohti tulevaa kukoistustaan. Taimesta kukkivaksi pensaaksi kun kestää se viitisen vuotta.
 

Ruusut kerran kantoivat minua vaikean ajan ylitse. Se oli silloin lähes ainoa asia, jossa näin jotain tulevaisuutta. En hukannutkaan elämän punaista lankaa.

Hyvää naistenpävää - älä anna unelmiesi kuolla! Pienetkin unelmat kannattelevat tätä päivää luoden meille tulevaisuutta. 

Taivaallinen sunnuntai!

Onneen tarvitaan kuulemma jotain mitä tehdä, jotain mistä unelmoi ja joku jota rakastaa. Minä sain tänään kokonaisen päivän puuhata omassa pihassa ja rakennella unelmia! Löysin vaikka mitä penkkipunnertajia ja jopa ne ensimmäiset krookuksetkin!

Kirsikka on ihan piukassa kukkanuppuja! Tämmöistä odotettavissa ensi kuussa!

Perennapenkit saivat kevätsiivousta ja kitkentää. Syksystä ei tule enää niin tarmokkaasti kitkettyä, ja rikat on sellaisia veijareita, ettei ne lopeta kasvuaan kylmien myötä. Ihan varmasti kasvavat vielä salaa hangen allakin! Eli puuha oli sangen hidasta, mutta tuloksellista. Sain suuret osat perennamaita putsattua. Leikoin vähän puskiakin ja kärräsin ryönät kompostoitumaan. Varjopaikat olivat vielä jäässä.

Kuolanpionin versoja nousee punaisina maasta. On ne aikaisia
ja suorastaan hurjan näköisiä!

Kivasti perennapenkeistä puskee jo versoja, eli talvehtiminen näyttäisi sujuneen. Tästä iloitsin suuresti! Viime kevään fiillikset samoissa puuhissa oli ihan toisenlaiset. Olen vain istuttanut niin paljon uusia juttuja, että en tahdo muistaa mitä missäkin on! Talvi jotenkin kummasti nollaa muistin.

Karvaiset kylmänkukat lumoavat!

Säätila oli viitisen astetta plussalla ja aurinkoista. Välillä tuuli kylmästi, mutta vaihdoin sopivasti suojaisemmille kanteille puuhailuani. Ruusut kannoin tallista ulos, ja illalla vein ne takaisin talliin. Juoksutan niitä nyt viikon verran ulkoilemassa, kunnes lämpenee niin että saavat jäädä ulos. Istuttamista haaveilen vasta kesäkuun alun jälkeen.

Taas alkaa uusi viikko ja uudet haaasteet ovat edessä. Keveitä askelia poluillesi. Eiköhän tässä kelit ala pikku hiljaa lämmetä. Yöpakkasten loppumista toivon!

Tilinpäätös 2016

Yrittäjäelämän aikana inhosin tilinpäätösaikaa * puist * Nyt asiaa voi ajatella jo ilman ahdistusta muistellen ja pohtien kulunutta vuotta. Vastahan se uusi kalenteri ripustettiin eteisen seinälle - ja nyt se on läpi eletty päivä, kuukausi ja vuodenaika kerrallaan! Taas uusi kalenteri odottaa saman kohtalon täyttymistä. Ajan kulu jotenkin kiihtyy, sillä vuosien kertyessä ne livahtavat jotenkin toinen toistaan nopeampaa. Merkeleellistä, toveri Hirnakan termiä estoitta lainatakseni.

Morden Centennial - ruusuvuoden kanadalaisia ihanuuksia!

Tammikuu alkaa ja sydäntalvi on edessä. Talvi on sopivan lempeästi näyttäytynyt siten, että meillä on lumipeite ollut marraskuusta lähtien. Positiivinen ylläri. Edes suojasäät vesisateineen ei ole saanut kaikkea sulatettua. Siitä olen kiitollinen valoisuuden ja kasvien talvehtimisen puolesta.

Unelmia toteutin - ruusumaa oli ehdottomasti suurin sellainen. Paljon aherrusta kunnon perustustoimien kanssa, istutuksen riemua ja suurta ällistystä siitä kuinka tehty työ kantoi ruusuisia unelmia todeksi! En olis uskonut hommaan lähtiessäni ja tästä kiitän Ruusukummiani joka innosti, kannusti ja haastoi. Minähän EN ollut mikään ruusuihminen. Tilanne on nyt ihan toinen :D

'Nina Weibull' - hengästyttävä!

Pienempiä urakoita, mutta silti hyvin tärkeitä ja merkityksellisiä olivat rhodomaan remontti ja pionimaan perustaminen. Ne vain sujuivat tosi paljon keveämmin ponnistuksin. Silti lataan paljon toiveita ja odotuksia näihin.

Pioni 'Barbara' jäi henkiin viime talven massakuolemista. Kirotun monta pioni katosi.

Minä opin suojaamaan kasveja paremmin. Erittäin helpot ja leudot edelliset kuusi talvea sai otteen herpaantumaan suojausten kanssa. Kuvittelin ilmaston lämpenemisen tuoneen brittiläisen talven tännekin. Tai ainakin tanskalaisen. Kilin vehkeet sentään - viime talven tapposaldo oli raastava. Mutta periksi ei vain anneta, joten ei kun uutta yritystä kehiin ja lihastyön lisäksi aivotyötä tilanteiden mukaan valitsemallani vyöhykkeen venyttäjän tiellä. Joku tuttu lohdutti, että Ranskassakin tulee tappotalvia ja palmut kuolee Rivierallakin ajoittain.

Minä murehdin viime talven tuottamia menetyksiä puutarhassani. Ne olivat todella mittavia, mutta ne toki voi paikata rahalla - vaikka monet kuolleista onkin vaikeasti etsittäviä. Jalokärhöjen täydellinen mennetys on vielä paikkaamatta. Niitä oli paljon.

'Yukikomachi' kärhöä jäin kovin kaipaamaan!

Todellisuudessa surin paljon lähipiirin sairauksia, kuolemia ja vastoinkäymisiä - mutta niille asioille mille mitään ei mahda, niin on vain viisainta hyväksyä. Elämä ottaa ja antaa. Hautajaisvaatteita ei voi arkistoida syvälle - niitä kuitenkin tarvitaan. Elämän laki - toivon vain että viikatemies korjaisi vanhimmasta päästä. Nuoremmat ymmärtävät, että vanhemmat lähtee ensin. Aivan liian julmaa on, jos vanhempi hautaa lapsensa. Mutta mikäänhän ei ole meidän toiveissa ja tahdossa. Vaan voihan sitä silti toivoa...

Minä nautin ihan valtavasti kasvukaudesta. Voi kuinka olinkaan odottanut sen alkua! Talven suunnittelutyö ja kasvien tilaukset saivat hurjaa poltetta kevään odotukseen. Muistan kuinka odotin ihan raivokkaasti, että lumi ja routa sulaisivat ja pääsisin toteuttamaan ruusumaan rakentelua. Tietenkin talvi viivytteli - koetteli taas kärsivällisyyttä, vaikka näin talvi täällä aina tekee. Etelässä on jo täysi kevät ja meillä potkitaan kiukkuisena kinoksia. No huhtikuussa päästiin kuitenkin kulottamaan ja siitä se kevät hiljalleen alkoikin lämmetä. Hitaasti.

Kevään suuria iloja on kulottaminen!

Minä nautin suuresti myös kanssaihmisistä, juuri noista kirjoittamistani Arjen Enkeleistä™. Jokaiselle heille kiitos näin vuoden lopuksi. Ilon kipenet ja kimpaleet olivat suurena apuna arjen tallaamisessa. Teitte elämääni ne huippuhetket tässä vuodessa.

Haaveiden to-do lista vuodelle 2017 - oh my... mitähän tähän laittaisi. No ruusumaan talvehtiminen on se minun tosi tärkeä juttu, joka ratkaisee to-do listaa. Pitääkö paikkoa vai talvehtiiko sinne istutetut? Olen haaveillut jonkinlaista pensasruusuaidannetta hyötymaan päähän. Siellä selviää vähän kestävämmät pensasruusut. Mielessäni olen jo valinnut sinne vain 'Tove Jansson'in, mutta vaikeaa valintaa on edessä. Hirveesti en haluaisi juurivesoja. Onneksi on ruusukirjoja, joista voi puntaroida sopivia ehdokkaita. Ja jos haluaisi pitkään kukkivia ruusuja suojaiselle paikalle, niin kasvihuoneen edustalla on puolikuollut mansikkamaa joka saa siirron toiseen paikkaan. Alue olisi vapaata sitten heinäkuussa kohtuullisen matalana pysyville ruusuistutuksille. Ihan paraatipaikkaa pihassamme. Pitää ruotia mikä on mahdollista toteuttaa. Yleensä haaveita on paljon enemmän kuin mahdollisuuksia niitä tuottaa :D

'Morden Belle' oli todella hieno ja kestävä kukkija!

Haaveiden to-do listalla olisi ehkä kärhöjen hankkiminen ja loppujen perennamaiden entsiöinti. Paljon istutin kuolleiden tilalle, mutta taisi jäädä vielä paikottaviakin. Viime kesänä istutetut pienet paikkotaimet toivottavasti pääsevät kasvun vauhtiin. Ruusuiset unelmat jatkavat lentoaan aina mahdollisuuksien mukaan. Paljon on nähtävää, koettavaa ja opittavaa. En halua päästää irti siitä, mitä olen oppinut ja opetellut. Nousukiitoa on siis näkyvissä, jos kelit suo.

Laitetaan Tilinpäätös-haaste kiertämään vuodenvaihteen ratoksi

Mitä unelmia toteutit 2016?

Mitä opit?

Mitä murehdit?

Mistä nautit?

Mitä haaveita on mielessäsi vuodelle 2017?

Laita haaste kiertämään ja heitä se neljään valitsemaasi blogiin!

Minä haastan uuden blogistin Tiiun  Puutarhahetki -blogista
Eteläpohjalaisen reheväsanaisen Navettapiian Navettapiian puuhamaa -blogista
Upean valokuvaajan Virve Kieksin Nöpöneniä & Ruusunnuppuja -blogista
Taiteilijasielu Ninan Hahtuvan Heijastus -blogista 

Vielä lisään tilinpäätöksen blogistina - aloitin huhtikuussa 2016. En ole levittänyt blogia listojen tai muiden lisänäkyvyyshärpäkkeiden kautta. Pienen ihmisen pieni blogi rajoittuneesta ruusu- ja puutarha-aiheesta. Vähän asiatonta höpinää muustakin. Eilen ylitettiin tilaston mukaan maaginen 100 lukijaa päivässä ensimäistä kertaa. Kokonaislukijat ovat alle 10 000 ajalle huhti- joulukuu. Pieni on kaunista :D Minä kiitän blogin lukijoita ja kävijöitä! Teidän kautta olen löytänyt monta mukavaa blogia luettavaksi. Näin se talvi kuluu mukavasti!

Antoisaa henkilökohtaista tilinpäätöstä vuodelle 2016 ja unelmien lentoa Uudelle Vuodelle 2017! Kiitoksia kaikille lukijoille ja kommentoijille! On tosi mukavaa kun tietää, ettei ihan itekseen höpise, joten kaunis kiitos kaikille kommentoineille!