Unelmia ja toiveita vuodelle 2018

Uskallan katsoa vuotta 2018 rohkeasti ja pohtia mitä tuleva vuosi voisi tuoda tullessaan. Uskallan jo toivoakin, jotain jopa omalle osallenikin.

Kevät ja kylmänkukat <3

Kevättä minä toivon. Se lankeaa onneksi ihan kaikkien osaksi ajallaan. Talvi näyttäisi sujuvan lempeissä merkeissä, eikä haittaa kiljuvat pakkasetkaan jos on lunta. Mutta jos pitkästä aikaa tulisi lämmin kevät! Viime vuosina on kärvistelty loskaista huhtikuuta ja kylmää toukokuuta. Ihan timanttia olisi maaliskuussa pälvipaikkoja, huhtikuussa iloista kulotusta ja toukokuussa vihertyvää maailmaa sekä sitä aurinkoa. Oi se olisi upeaa!

Jouluruusut jos taas alkaisivat viihtymään - niitä niin rakastan!
Isot vanhat puskat kuolivat tappotalveen 2016, mutta nyt on uudet istutettuna.

Toukokuu tuo aina Hirnakan pohjoisen turneelle. Voi sitä yhdenkään illan iloa, kun ystävän kanssa maailmaa parannetaan viinipullon äärellä vaihtaen huolella kuulumisia. Samalla käppäillään puutarhaa läpi, katsastetaan kanat ja muut elikot. Jos kohtalo suo, niin Hirnakalla on vähän täydennystä Kukkenheimin ikääntyvän kanakaartin nuorennukseksi mukanaan. On se sellainen kanatrokari :)

Tilaa on kanasille. Vanha kaarti saa eläköityä rauhassa.

Huhtikuussa edessä on töiden alkaminen taas Raahen kaupungin puutarhuroinneissa. Odotan sitä kovin, ja tavoitteena on opintojen päätös ennen sitä. Minulla on paljon unelmia ja visioita valmiina, mitä kaudella 2018 olisi kiva saada tehtyä kotikaupunkini julkisissa istutuksissa.

Raahe on vehmas merikaupunki. Tuonkin rantapuiston haluaisin fiksata kuntoon.

Työ antaa taas toimeentuloa ja tarjoaa siten vähän mahdollisuuksia. Ja pääseepähän tästä työttömän nöyryyttävästä kyykytyksestä erilleen ainakin joksikin aikaa. Ehkä jossain tulevaisuudessa häämöttäisi kokovuotisen työn mahdollisuuskin. Siitäkin unelmoin.

Jälleennäkemisen toivossa elän. Köynnösruusu 'Camelot' on
kaadettu maahan ja mullalla peitetty talveksi. Toivottavasti talvehtii!

Ruusumaan suhteen pohdin unelmien ja järjen välistä tasapainoa. Olisiko viisasta odottaa tuloksia siitä, kuinka ryhmäruusut talvehtivatkaan täällä? Vai tilaisiko ihan vähäsen lisää? Tuosta ryhmäruusujen maasta on kolmannes käyttämättä, eli yhdeksän neliötä neitseellistä maata. Pitää vielä kypsytellä uskallusta unelmoida vähän lisää. En tiedä onko se erityisen järkevää :D

' The Lark Ascending' Ruusukkummin pihalta kuvattuna. Hengästyttävän upea!

Tantau lähetti ison värikuvaston houkuttimeksi. Ihan vain toisella silmällä vilkaisin varovasti. Hartaampaan tutkailuun ei vielä riittänyt uskallus. Mutta tuollaiset lohenpunaiset ja kellertävän oranssit puuttuvat valikoimista. Ihan keltaisille en ole lämmennyt. Muuta uutta en puutarhaani haaveilekaan. Haaste on pitää entiset istutukset ojennuksessa. Ja menneiden kauhutalvien paikkaukset on tehty. Niiden kasvua ja tuuhistumista odottelen ilolla.

Mitähän tästä isona tuleekaan?

Riekon suhteen haaveina on käydä muutamat lähiseudun koiranäyttelyt. Agilityn alkeisiin lähdemme kun ulkokausi alkaa. Täälläpäin ei ole talviharrastusmahdollisuuksia. Sekin pitää sovittaa töiden kanssa yhteen, eli pitää jaksaa työpäivän jälkeen lähteä harjoituksiin joskuskaan. Saapa nähdä  miten se onnistuu. Taitaa olla viisainta asettaa tavoite vain iloiseen harrastamiseen.

Tästä ei lopu virta millään ilveellä.

Tuleva kasvukausi asettaa fyysiset vaatimuksensa, joten onneksi minulla on tuo personal trainer. Melkoisesta rapakunnosta lähdin keväällä rankkoihin töihin ja olin puolikuollut työpäivän jälkeen. Syskyä kohti kunto nousi, paino laski ja jaksaminen parani. Nykyään jopa juoksen koiran kanssa lenkillä, eikä tee yhtään tiukkaa.  Päivittäin tulee 5-7 kilometriä reipastahtista lenkkeilyä kunnon ylläpitämiseksi.  Se tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin, sillä rakastan metsissä samoamista.

Ruusuja raikkailleni. Tämä on 'Playful Rokoko', josta pidin kovin.

Sitten se tärkein toive - toivon lähesilleni terveyttä ja elon päiviä. Pieniä ripauksia elämäniloakin sekä toivoa. Ne tekevät elämästä elämisen arvoisen. Toivon jokaiselle blogissani kulkijalle hyviä ja lempeitä asioita elämään myös vuonna 2018. Toivon unelmien toteutumista - pienienkin. Rohkeimmat haaveilevat isommistakin. Toivon vastoinkäymisten kohdalla jaksamista ja voimia ylittää vaikeat ajat. Näe sarastus vaikka pimeässä kulkiessasi. Jos elämäsi tuntuu tasaisen harmaalle, niin mielestäni se on ihan parasta mahdollista elämää!

Toivon hyvää kasvukautta ja elämisen arvoista elämää kaikille vuodelle 2018!

Ihmisarvoista elämää - myötätuulta, ilon pomppuja ja ruusu-unelmia!

Takana on työviikonloppu, enkä ole juuri blogeja vilkuilla. Olo on tyytyväinen, iloinen ja melkeinpä riehakas! Kaksi vuotta olin pois työelämästä, enkä suinkaan omasta valinnasta johtuen. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin pitkän ja vaikean matkan jälkeen, monta vastoinkäymistä kokeneena. Nyt tuntuu niin hyvältä. Hymy ja nauru palasivat, ilo ja tulevaisuus löytyi! Tuntuu kuin vuoden vaihteessa olisi isosta kirjasta sivu kääntynyt, ja alkanut uusi luku jonka otsikko on: Tulevaisuus. Minulla on taas tulevaisuus!

Yhtä hymyä!

Töitä saan tehdä aluksi viikonloppuisin, myöhemmässä vaiheessa tilakysymysten ratkettua hoitoja pystyy tekemään  ihan milloin vain. Vielä pitää saada sanaa leviämään, että taas on tarjolla hoitoa ja helpotusta erilaisiin vaivoihin. Tästä se lumipalloefekti lähtee!

Asiakkaiden ilo ja odotus kosketti syvästi. Moni kertoi, ettei ole kahteen vuoteen käynyt missään hoidossa, kun ei vain osaa lähteä vieraan ihmisen luo. Hoitotyö on henkilökohtainen juttu hyvinkin. Tämä työ on niin ihmisläheistä (suorastaan ihan iholla :)) ja sisältää moninaisia luottamuksellisia ja henkisiä ulottuvuuksia. Olen kaivannut sitä - työtä ja auttamista ihmisten kanssa. Joidenkin keralla on kymmenvuotinen yhteinen historiakin. Siinä on eletty yhdessä monta myötä- ja vastamäkeä. Ystävystytty. On ihanaa palata takaisin - tuntuu jotenkin kuin kuolleista nousemiselle. Kuulostaa perin teatraaliselle, mutta siltä se nyt vain oikeasti tuntuu!

Nyt kun minulla ON tulevaisuus-niminen aspekti elämässä, niin jopa pyrkii unelmatkin lentoon. Ihan hurjaa oli käydä Tantaun sivuilla. Vaikka tuo on linkki, niin älä hitokseen klikkaa sitä! Online-Shop tarjoaa liian paljon kaikkea aivan ihanaa, jota utelias ja ruusuihin hurahtanut ihminen unelmoi. Luin koko tarjonnan yksi yö läpi. Korvissa kuului unelmien siipien suhina - tai sitten se oli kohonnut verenpaine 😎. (kannattaa katsoa ne hardiness kolmen tähden ruusut...)

Ihan pakko laittaa pieni pinkki herkku näkösälle - köynnösruusu Camelot . Ajatus mulla hyppi ja pomppi ensi kesän mahdollisiin suunnitelmiin. Kasvihuoneen edessä on viime talveen kuollut mansikkamaa, joka on edelleen mansikkakankaaseen peitettynä. Siihen olisi tosi kiva tehdä kaariportti, jonka molemmin puolin olisi yksi köynnösruusu ja yksi jalokärhö. Tuo Camelot olisi aivan oivallinen siihen!

Lisänä ajattelin matalia maanpeittoruusuja. Matalalla kasvustolla olisi puolensa. Ruusukummi Seija paljon kokeneempana opasti, että maanpeitot tekevät tiuhaan silmuja - paljon tiheämpään kuin muun tyyppiset ryhmäruusut. Ne on helpompoi suojata talvelta, koska ovat lamoavakasvuisia. Ryhmäruusuthan tarvitsevat joka tapauksessa hyvän talvisuojauksen - tyvimullitus ja lisäksi talvesta riippuen talvisuojaturvetta tai muuta katetta sekä havuja tai pakkaspeittoa ahavasuojaksi.

Syyskuussa 'Aspirin' - aina niin täynnä kukkia ja kesti sadetta uskomattomasti!
Ekan vuoden kokemus oli lumoava - mitähän ensi vuonna?

Ryhmäruusuihin kiinnostus lähti Tantaun ruusujen kokeilusta yhdessä kanadalaisten kanssa. Kolme lajiketta 'Aspirin', 'Baronesse' ja 'Rody' istutettiin kanukkien seuraan. JOS olisin järkevä ihminen, niin odottaisin että talvehtiiko nuo edes.  Kanadalaiset ovat lähtökohtaisesti kestävämpiä kuin ryhmäruusut. Talvehtimisen odote on niille paljon korkeampi, jos talvi on suotuisa. Mutta LUULEN (optimisti luulee aina aika paljon...) että ryhmäruusujen menestymiseenkin ON löydettävissä konsteja. Ilman syvään istutusta ja suojausta ne ei pärjää.  Tai ainakaan menesty pitkään ja runsaasti kukkivina.

'Baronesse' kukki hillitymmin ja välillä taukoakin pitäen - mutta oli hieno!

Miksi sitten nähdä työtä ja vaivaa, jos kerran onnistuminen on haasteellista ja epävarmaa? No jumankekka sentään - niiden kukkaloisto löi ihan lekalla takaraivoon - hillittömästi kukkia heinäkuusta lumen tuloon asti! Hengästytti katsoakin. Ihaillen. Ja himoiten... näitä tarvii saada lisää!!!!

Olen vyöhykkeenvenyttäjän dilemmassa... hirveä into ja hönkä olisi päällä. Samalla tietoisuus siitä, että voipi mennä metsään ja tulla vain paleltuneita raaskuja. Talvet voivat  yllättää ja monta muutakin "ole-nyt-järkevä-nainen-kerrankin" ajatusta. Silti ajatus askaroi... Ruusukummi Seijan niksi haketetusta kaislasta ruusujen talvisuojana on kokeilematta. Kaislaa kasvaa meren rannassa valtaisat määrät ja haketin on työkaluvarastossa. Kaisla ei ime vettä ja pysyy ilmavana suojana. Se pitää ilman muuta kokeilla! Nyt on testissä sammalet ruusujen suojana, mutta konsteja löytyisi lisääkin kokeiltavaksi. Pitää vain kokeilemalla löytää mitkä konstit tuottavat tulosta.

'Rody' oli kukintamaanikko, joka kesti sadetta erinomaisen hyvin.

Jos oikein kovasti tahtoo - suuntaa hyvän yrityksen ja kaiken saatavilla olevan tietotaidon sekä kokemuksen - voisi onnistuakin. Tai on ainakin yrittänyt 100%:n panoksella. On sekin riittänyt joidenkin sorttien osalta. Mutta innostus on kyllä semmoinen laji, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä hyvinkin elossa olevaksi. Minä retkahdin ihan totaalisesti ruusuihin viime kesän myötä. Tauti näyttää pahenevan ja leviävän. Uteliaisuus on kova - voisiko saada menestyvän ja kukkean ryhmäruusuistutuksen V-vyöhykkeelle?

Vielä yksi iloinen asia kirppuilee pinnan alla kuplien, mutta matkassa on yksi iso jarru. Kuopus (köh...köh...) on kaivannut koirakaveria monta vuotta.  Esikoinen koira-allergikkona on muuttanut pois kotoa, mutta Maestrolla on ollut jyrkän kielteinen kanta. Asetelmista 2-1 alamme pehmittämään koirallista elämää. Edesmenneet bordercolliet saavat seuraajan joko valkoisesta paimenkoirasta tai mudista. Elämässä tuntuu olevan nyt paljon hyviä asioita ja tulevaisuus tarjoaa näkymiä. Tunnen olevani oudosti elossa. Ai että se tuntuu hyvältä!!!!

Ruusuista arkiviikkoa jokaiselle blogistaniassa kulkevalle. Päivä oikeasti voi paistaa vaikka mihin risukasaan. Minä paistattelen täällä todella onnellisena monesta hyvästä asiasta.