Ruusumaan syystöissä

Olipa pitkästä aikaa aivan ihana viikonloppu, jolloin ehdin laitella omaa puutarhaani talvilepoon.  Ruusut ovat odottaneet kylmeneviä kelejä tyvimullitusta varten. Sellaiset kelit näyttäisivät nyt olevan tulossa.

Tämän kesän yksi ihastus oli kanadalainen 'JP Connell', jonka todellinen luonne
tuli kolmantena kasvukesänään esille. Se todella on PILARIruusu!

Olen pari talvea reistannut erilaisia talvisuojausmenetelmiä, joten himpun on kokemusperäistä oppia hankittuna. Pakkaspeiton hylkään nyt kokonaan, koska se haittaa lumen suojaa. JOS tulee ihan lumeton talvi (en usko), niin pakkaspeittoon voin turvautua. Jos taas lunta tulee, niin pakkaspeitosta ei ole kuin haittaa.

Leikattuja ja tyvimullitettuja ryhmäruusuja. Niitä arkajalkoja väärällä vyöhykkeellä.

Tyvimultaus on ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan todella hyvä konsti suojata ruusuja. Leikkelin ryhmäruusut selvästi lyhyemmiksi, sillä ne paleltuvat joka talvi kyllä maata myöten. Silti ne versovat voimakkaasti kukkien heinäkuusta pitkälle syksyyn asti.

Köynnösruusu 'Camelot' saa taivutuksen mullan suojiin.

Yksi hieno köynnösruusu 'Camelot' saa erikoishuomiota talvetukseen. Vedän versot nippuun paalinarulla ja alan houkuttelemaan kankeita versoja taipumaan. Tämä pitää tehdä lämpötilan ollessa plussalla. Tämän vuoden versot olivat niin tanakoita, että en uskonut niiden kääntyvän maahan asti. Otin talikolla vähän vääntöä juuristollekin, ja johan sievästi houkuttelemalla ruusu kääntyi. Latvuksen päälle laitoin painoksi kiviä.

Maahan taivutetut versot peitetään mullalla ja kuorrutetaan tammenlehtikatteella.

Tämä talvetusniksi on peräisin Ingmar Lindqvistin kirjasta Ruusutarha pohjolassa. Se toimi viime vuonnakin, joten tänä vuonna sama ruusu saa uusinnan. 'Camelot'in kukat ovat niiin hurmaavia!

Hurmaava köynnösruusu 'Camelot'. Kukat ovat tosi suuria.

Huomasin tehneeni mokan istuttamalla kärhöjä samaan tukeen 'Camelot'in kanssa. On muuten pikkasen hakalaa leikkoa kukkineet kukat pois sieltä kärhöjen versojen keskeltä. Kärhöt kun ehtivät sukkelaan kietoutua ihan joka paikkaan - myös kaveriinsa ruusuun. Pitänee siirtää kärhöjä jonnekin muualle, jos 'Camelot' onnistuu talvehtimaan toisenkin kerran.

Kanadanruusujen koemaassa olen jo aiemmin leikkonut sinnikkäät kukkalatvat pois. Nyt leikkasin noin kolmanneksen versoista pois. Aiempina talvina versot ovat paleltuneet joko lumirajaan tai maan pinnalle asti. Silti vahvat versot nousevat kukkimaan heinäkuusta eteenpäin.

'Morden Snowbeauty' yllätti tänä kesänä valtavalla kukinnallaan. Kukat ovat tosi isoja.
Tämän kasvutapa on sangen rento, joten ulottuvuus on lähellä maan pintaa.

Talvisuojana on tyvimultaus ja ja ripaus eloperäistä katetta myös. Pitäisi ehtiä haravoimaan vähän lehtiä katteeksi. Tyvimultaukset on nyt asennettu kaikille suojattaville ruusuille. Talvi saa tulla, ja jos tulee tiukkaa pakkasta lumettomaan maahan, niin vielä on arsenaalissa talvisuojaturvetta säkkitolkulla. Viime vuonna niitä ei tarvittu, kun lumi tuli marraskuun alussa sulaaan maahan.

Ruusumaa kukki aurinkoisessa ja lämpimässä kesässä ylenpalttisesti.

Nyt on kasveilla takana pitkästä aikaa hyvä lämpösumma. Se kertautuu ensi kesänäkin huolimatta sen säistä. Ruusut, kärhöt ja muutkin korkeaa lämpösummaa toivovat kasvit ovat tankanneet voimavaroja myös ensi kesään. Toivottavasti me puutarhuritkin olemme pystyneet samaan!

Mukavaa arkiviikkoa, ota mukaasi iloa ja valoa!

Taistelu kevättä vastaan

Jep jep - luit otsikon oikein. Täällä lumen ja jään keskellä kelit meni sellaisiksi, että on kiireesti alettava suojaamaan kasveja paahteelta. Minun kokemuksen ja siitä muotoutuneen teorian mukaan kevät tappaa talvea tehokkaammin arkoja puuvartisia kasveja täällä V-vyöhykkeen rannikolla.

Kevät boostaa leikattujakin kissoja. Ulkoilu maistuu talven tauon jälkeen. Nipsu
on ainoa lyhytkarvainen kissamme. Loput viisi ovat nyt takkukarvoja.

Täällä on mahdoton auringon paiste, lämpötila pakkasella ja navakka tuulikin on kiusana. Täydellisen pakastekuivaavat kelit. Valkoinen hanki tuplaa auringon tehon, jolloin juuri hangen pinnan yläpuoliset rungon ja versojen osat ovat alttiita kuivamiselle.

Vähän maisemakuvaa tulotieltä kuvattuna. Vappusimat kylmätään kinoksissa.
Tuossa tien vieruksen aidanteessa on paljon pensasruusuja.

Varjostamalla saa suojattua havujen lisäksi myös herkempiä lehtipuita ja -pensaita. Olen vuosien varrrella kokeillut monenlaisia suojia. Käyttökokemuksen mukaan mikä tahansa rätti toimii.

Vanha juuttisäkki ja sivistyneemmän näköinen verkkopussi toimivat molemmat.
Suojattuina on 'Norrbacka' pilarikatajia, jotka kestävät ahavaa kohtuullisesti.

Meillä ei ole ohikulkuliikennettä tai naapureita näkösällä, joten tyylikysymyksistä ei tarvitse välittää. Kunhan suojaa herkimmät. Ennusteen mukaan ainakin viikko on kovin aurinkoista ja kylmää. Maa on jäässä ainakin pinnasta. Kasvien vesitalous ei taida vielä toimia, joten kuivumisen vaara on ilmeinen.

Vanhat lakanat uusiokäytössä. Sisällä on 'Norrbacka'

Ruusumaalla köynnös- ja pilariruusut kurkottavat reilusti yli 60 sentin lumikerroksen. Kahlasin laittamaan vanhoja lakanoita sinnekin varjostukseksi. Verrokkina jätin jotain varjostamattakin. Nämä isoimmat on pärjänneet muutoinkin parhaiten, joten jos vaurioita tulee, niin aloittavatpahan sitten alempaa kasvunsa. Olen vain utelias siitä, kuinka kanadalaiset kestää kevättalven tuulista paahdetta.

Lakanoita ja pakkaspeittoa ruusumaassa. Pakkaspeitto on ollut läpi
talven kahdella lajikkeella.

Viime vuonna aurinko teki mittavasti tuhojaan kasvustossa vasta toukokuussa. Eli ruusuilla pidän varjostuksen hyvinkin pitkään. Vanha viisaus kertoo ruusujen talvisuojan poistoajaksi sen, kun onnenpensas kukkii. Olikohan tuo ohje peräisin englantilaisilta ruusukasvattajilta, nyt en tarkkaan muista. Mutta tänä vuonna varjostan suuremmalla huolella ja hyvinkin pitkään. Sitä  mukaa kun ruusuja tulee esiin lumen alta, lisään lakanoita päälle.

Viime vuonna lumen ja suojausten alta paljastui hyvin vihreät versot, joissa oli elinvoimaiset silmut. Malttamattomana poistin tyvimultauksen ja odottelin silmujen aukeamista. Mikähän lie UV-säteilyn huippu tuli 15. - 16.5, kun monet kasvit yksinkertaisesti kuivahtivat. Iso kanadanhemlokki ruskettui hetkessä ja tiputti neulasensa. Ruusut kuivahtivat, vaikka maa oli sula ja kevätkostea ihan selvästi. Juuristo oli kuitenkin elinvoimainen, sillä maan alta tuli uudet, vahvat versot. Minua silti harmitti, joten tämä kevät on revanssin paikka.

Toisaalla edistetään kevättä levittämällä tuhkaa hangille.

Eilen huiskin pussillisen tuhkaa varjopaikkoihin edistämään sulamista. Samalla tulee kevätkalkitus ja hivenlannoituskin. Auringon voima on niin huikea, että jo samana päivänä tumat tuhkahippuset porautuivat syvemmälle hankeen.

Puhtaat hanget peilaavat auringon säteilyä, mutta tällä konstilla
saadaan sulamista vauhtiin.

Meillä on niin vitivalkoiset hanget, että ihan itse pitää mennä niitä sotkemaan. Kaupunkipaikoilla hanget sulavat hurjan paljon nopeammin, kun siellä on omasta takaa pölyä ja likaa. Toisaalta olen kiitollinen puhtaasta elinympäristöstä, mutta lumet täältä kyllä sulaa hitaammin kuin muualta.

Pieni rahtunen toivoa - kasvari jo raottelee luukkujaan ihan itse!

Kasvihuoneessa lämmöt nousevat jo päivällä mukavasti. Viiniköynnös pullistaa silmujaan. Sekin mokoma jäi syksyllä leikkaamatta. Keväällä sitä ei voi leikata, joten ensi kesänä kasvari on viidakkoa. Vähän huono ajatus oli istuttaa noin tilaa valtaava kasvi pieneen kasvariin.

Suojaatko sinä kasveja kevään paahteelta? Onko sinulla omia vinkkejä tai kikkakolmosia?

Talvisuojaa ruusuille

Talven tulo on ollut ansiokasta tänä vuonna. Yleensä talvi tulee tänne meren rannoille hiipien, sopivasti hiljalleen kylmeten. Se on oikein sopivaa puuvartisille. Äkkipakkasia ei tule, koska meri on lämmin. Kasveille jää aikaa sopeutua kylmyyteen alenevin astein. Sen suhteen on menty erittäin mallikelpoisesti syksyä ja alkutalvea. Lempeästi.

Meri on sula, vain rannoilla on jäätä. Sula meri hehkuu lämpövoimaa ilmastoon.

Meren rannoilla on tosi mukavaa seikkailla lyhenevissä päivissä. Siellä aina tuulee, vaikka meidän pihalla olisikin tyyntä. Rantapuusto vaimentaa tosi tehokkaasti merituulta. Mutta pihalta kuulee kyllä meren. Se pauhaa toisinaan enemmän tai vähemmän. Meren kuulee ja haistaa pihalla, se ON läsnä suurin kirjaimin, ja vetää puoleensa kulkijaa toistuvasti.

Säänkestävä turkki on tarpeen. Hihna sen takia, ettei hullu aussi mene uimaan.

Tänään oli harvainaisen tyyni ja jopa aurinkoinen keli. Pohdin kanadanruusujen koemaan äärellä ratkaisuja talvisuojauksen osalta. Mitä tekis? Tsekkasin sääennusteen. Näyttäisi putoavan pakkasille viikonlopun lyhyttä plussan ylitystä lukuun ottamatta. Sitä ennen sataisi lunta. Ratkaisuja kehiin:

Tyvimultaus oli lähes lumeton.

Edellinen lumisade tuli tuulen kanssa. Se puhalsi kanadanruusujen koemaasta lumet vähiksi. Vastaavasti se kasasi ryhmäruusujen maahan kunnon kerroksen.  Talvisuojaturpeet olivat pinossa ruusumaiden vierellä. Päätin rustailla vähän pakkaspeittoa. Maa oli sulaa hangen alla. Siis kasasin tyvimultauksen päälle extrat talvisuojaturpeesta.

Turvetta ohjeen mukaan lisätään 20 senttiä. Minulla on alla tyvimultaus  20 senttiä,
joten lisäsin vain kymmenisen senttiä turvetta. En halua lunta siihen väliin,
koska se lopulta jäätyy hyytäväksi jääksi, joka pysyy keväällä tiukkana kakkuna.

Lumentulo ennen maan jäätymistä kieltämättä vähän yllätti. Lunta ei kannata jättää suojauksen väliin, vaikka ajattelisi sen suojaavan osaltaan. Lumen sulaessa vaihtelevissa syystalven keleissä voi tuottaa sitkeän jääkakun, joka ei ole hyvästä. Niinpä kasasin talviturvetta vain lumettomaan osaan tyvimultausta.

Turpeen ankkuroin paikalleen havuilla.

Rannikolla tuulee lähes aina, joten hain havuja pitämään turpeet paikollaan kovissakin tuulissa. Sinällään havut eivät mitään lämmitä, mutta turpeet pysyvät aloillaan ja satava lumi tarttuu paremmin havuihin. Siis ehkä vaivan väärtit paikoillaan.

Kahdelle köynnösruusulle tarjosin pakkaspeiton suojaa turpeen lisäyksen ohella.

Pientä askarointia harjoitin. Tosi kestävä pilariruusu JP Connell pärjäsi edellisestä talvesta ansiokkaasti. Sitä en suojannut tyvimultausta enempää. Hyvin kasvoi ja kukki. Kukat tosin on herkkiä sateelle, joten enempi ihailin hienoja nuppuja, jotka lopulta mätänivät sateisiin. Kasvuvoima oli kuitenkin erinomainen, joten odottelen josko kuivempia kesiä olis tarjolla tulevaisuudessa.

Pakkaspeiton sai ihana 'William Baffin' ja 'Morden Centennial'.  Upeasti kukkinut 'Henry Kelsey' jätettiin nyt ilman suojaa. Viime talvena suojattu ja suojaamaton HK menestyivät aivan yhtä hyvin. Jätetään siis nyt ilman suojausta, sillä ilmeisesti se ei sitä kummemmin tarvitse. Lopputulema on sitten talven ja ennen kaikkea kevään kulusta kiinni.

Paljon on vielä talviturvetta käyttämättä. Kaksi säkkiä sain tuhrattua suojauksiin. Mutta varattu arsenaali on pahanpäivän turvana. JOS kelit heittäytyvät yllättäen ihan hankaliksi, niin siinä on käsikassaraa taiteluun. Se ihan optimaalisin on lumi suojaamassa kasveja. Muuta ei tarvittaisi. Mutta kun lumi meren lämmössä ja vaihtelevissa ilmavirtauksissa on ihan sattumassa, niin on hyvä olla varustusta pahempiin keleihin. Säkit toki säilyvät seuraaviin vuosiin, jos tänä vuonna ei ole tarvista.

Kanadanruusu 'Campfire' - reilut kaksi kuukautta kukintaa ja paljon kukkia.
Mitä muuta ruusulta voisi toivoa?

Olin jotenkin tyytyväinen, kun sain edes joitain ruusuja testattavaksi talvisuojaturpeella. Saman lajin verrokit on viereisessä penkissä tyvimultauksella suojattuina. Ehkä tästä irtoaa jotain eroja, josta on hyötyä isommassa mittakaavassa. Jää nähtäväksi.

Iloa, valoa ja keveitä askelia kuutamon loisteessa! Katso illalla taivalle - superkuu valaisee nyt öitä! Ja suuresti tervetuloa lukijoiksi Ronja R, Sirkku Heinonen ja Rouva Viherrilli! Toivottavasti löydätte täältä jotain mielenkiintoista :)

Maailma on niin kaunis!

Nyt pitää lainata Vexi Salmen sanoitusta:

"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
jolla on aikaa ja tilaa unelmille
ja mielen vapaus
ja mielen vapaus."

Aamulla lumihiutaleet olivat tarttuneet jokaiseen mahdolliseen pintaan
kuorruttaen maiseman pumpuliseen suloisuuteen.

Aamulla lähdin ennen heräämistä ystävän hevosia hoitamaan. Olipa mukava mennä aamu-uniseen talliin, tervehtiä kahta vanhaa turpavärkkiä ja käynnistää hevosten aamu rapsutuksin, sokeripaloin ja harjauksin. Evästäkin tarjoilin, ja vein terapiaturvat ulos nauttimaan sarastavasta aamusta. Sen jälkeen oli vuorossa luovia töitä, eli hevosten yksiöiden siistiminen asialliseen kuntoon. Välillä poikkesin talon puolella aamukahvillakin. Hevosetkin nauttivat lumesta. Elvis 26 vuotta kulki tarhaan korskein askelin, mutta höyhenenkeveästi narustaan kertaakaan nykäisemättä. Ihana pappapolle! Ikä näkyy vain vähän painuneessa selässä ja päästä. Mieli on edelleen virkeä ja terveyttäkin riittää. Harvinaista amerikkalaissukuiselle ravurille.

Kotona aamulenkki Riekon kanssa. Idyllinen maisema!

Rieko the Riesa pääsi aamun valjetessa metsälenkille. Lumi oli siitäkin niiiiin hauskaa. Varsinkin kun teki suojalumesta lumipalloja, ja heitteli niitä kopiksi  hyppypomppuoravalle. Tuollaisen reilun puolivuotiaan aussin toimintarmoa voi luonnehtia lähinnä rasittavaksi. Sitten sille taas nauraa.

Joulukuusen alkuja ja lenkkikaveri Hössö the Great metsän siimeksessä. Miten
tämmöisiä vauhtiveikkoja voi pitää kerrostalossa? Onneksi asutaan maalla
mittaamattomien lenkkimaastojen äärellä. Aktiviteettia jos toistakin tarjotaan.

Lumi narskui jalan alla, metsä tuoksui ja kaikki oli  niin pumpulin pehmoista. Rakastan itsekin metsissä kulkemista, ja vuodenaikojen vaihtelu tuo aina jotain uutta aisteille. Tänään se oli lumen narina jalan alla ja valkeat maisemat. Sielu kiittää. Oli kaunista!

Naavan ja lupon määrä on lisääntynyt ihan valtavasti!

Metsä on melkein karvainen naavan ja lupon roikkuessa pitkinä partoina. Nyt on kolme kosteaa kesää takana, mikä lienee hyödyttänyt sammalten lisäksi naavaa ja luppoa. Ne ovat kasvaneet ihan valtavasti. Minusta ne ovat hirveän viehättäviä roikkuessaan puiden oksilla. Niiden sanotaan indikoivat puhdasta ilmaa. Mutta niitä voisi tuijotella vaikka kuinka pitkään, varsinkin vesipisaroiden  kyynelehtiessä niiden helmoissa.

Oranssimarjainen pihlaja ei kelpaa linnuille.

Maailma oli niin ihanan kaunis juuri tänä aamuna, räntäisten lumihiutaleiden laskeutuessa rauhassa maahan tai takertuen puiden oksiin. Lehdessä olevia puskia pudistelin taakan alta pystyyn. Innostuin sitten kiertämään runkosuojia ja verkkoja puuvartisten ympärillekin. Lämpökompostorininkin tyhjäsin ja siivosin kanalan. Kaikki leppoisassa käppäilyhengessä ilman suorituspakkoa. Hyvä päivä tänään!

Jokipahasemme peilinä maailmalle.

Ruusumaan äärellä pohdin tovin - lisäisinkö vielä kerran tyvimullitusta? Niin paljon riippuu talven tulosta, miten ruusumaata suojataan. JOS nyt tulisi edes 10 senttiä lunta, joka pysyisi noin pääsääntöisesti - niin muuta suojausta ei juuri tarvittaisi. Merivesi on edelleen noin +3 asteista, eikä hyytäviä pakkasia ole  näkyvissä. Ennusteiden mukaan on hiljaa alenevia asteita - siis juuri sitä parasta mahdollista talven tuloa. Lisää lunta on luvassa perjantaina.

Ruusumaa tyvimultauksineen ja lumisine talvisuojaturvesäkkeineen.

Kanadan- ja ryhmäruusujen suojana parasta olisi kunnon lumipeite. Koska se on syystalvesta harvinaista täällä rannikolla, niin on pakko keksiä jotain korviketta. Olen testannut tyvimultauksen lisäksi katteita. Kuivana syksynä (kuten syksy 2016) lehtisilppukate käy, koska silloin se säilyy ilmavana eli eristävänä. Jos sataa, niin lehtisilppu liiskautuu tiiviiksi ja eristämättömäksi turhakkeeksi. Sammalia olen käyttänyt juuristoalueen suojana vuosia muille aroille talvehtijille, kuten magnolioille ja häävimmille vaahteroille hyvällä menestyksellä. Ruusumaassa testasin viime talvena, mutta ihan selkeää "sammal on tosi hyvä talvisuoja" leimaa en saanut. No ruusut taisivat kärsiä eniten kyllä liian aikaisin poistetusta talvisuojauksesta. Toiste en tuota erehdystä tee. Kevät oli pakastekuivaava, jolloin talvisuojaukset olisivat suojanneet ruusun versot. Nyt meni aika lailla juurta myöten lähes kaikki. 

Tänä talvena kokeilen talvisuojaturvetta. Se on ihan uusi tuttavuus. Testaan sen eristeominaisuuksia suojaamalla osan ruusuista sillä. Vain sillä tavalla saan verrokkeja suojauksen toimivuudesta. Minun intohimoni on löytää aroille ruusuille konsteja selvitä V-vyöhykkeen haasteista. Lopputuloksesta voi olla iloa monelle muullekin innokkaalle ruusuharrastajalle miksei eteläisemmillekin vyöhykkeille.

Valoa viikkoosi - lumella tai ilman!

Syystöitä ruusutarhassa ja ensilumi

Loppukiriä moni muukin lopettelee puutarhassaan. Tänään olin onnellinen, sillä sain ruusumaan tyvimultauksen tehtyä. Viikonloppu vilahti Helsingissä, joten se oli tehollisesta puutarhatyöajasta pois. Mutta Ruususeuraa sielläkin oli tarjolla - eli siis hyvässä seurassa olin.

'Henry Kelsey' olisi vain kukkinut. Napsin nyt kanadalaistenkin nuppulatvat pois.

Talvi ilmestyi Raaheen poissa ollessani, joten himppasen tuli kiirettä saada sulan maan aikana talvisuojausta ruusumaihin. Ratkaisin vähenevän valon dilemman tekemällä vain puoli päivää töitä, ja kotona nujakoin kiireimpiä syystöitä aina kuun nousuun asti.

Näitä jää taas niin kaipaamaan!

Vielä on istuttamatta pieni määrä kevätsipuleita ja 200 valkosipulin kynttä. Toivon kelien vielä menevän sen verran plussalle, että hommat onnistuvat.  Jos ei, niin maailma ei siihen kaadu. Jotenkin sielu nauttii lumen tuomasta valosta.

Joku toinenkin nauttii ensilumesta - elämänsä ensimmäisestä.
Siitä kuitenkin toinen tarina myöhemmin.

Säätiedotus lupaa ikäviä  pakkasia loppuviikoksi, joten kiirettä pitää maan jäätyessä.  Aloitin ruusujen leikkomisella lyhyemmiksi ja tyvimultauksella. Tänään sää oli suosiollinen, sillä aurinko paistoi ja lämpötila oli +1.

Uusi ruusumaani - pelkästään jaloruusuja. Niistä ei versot täällä talvehdi,
mutta suojauksella on tarkoitus varmistaa juurten talvehtiminen.

Leikoin näistä lähes kaikki versot noin 40 sentin mittaan. Jotkut leikkovat lehdetkin pois, ettei mustalaikkutauti säily maassa. Minä en kerinnyt, eikä meillä mustalaikkua ole ollutkaan. Siispä versojen lyhentämisen jälkeen käynnistin kuljetuskaluston viereiseltä multakasalta.

Nainen, lapio ja kottikärryt. Aina nikottelmatta toimivan kombinaatio.

Onneksi multakasa oli sula, ja multa melkoisestaan kuivaa. Kasalta on matkaa ruusumaahan noin 10 metriä, joten ihan huikeasta suorituksesta ei ollut kyse. Useampi kottikärryllinen tuli kyllä juoksutettua.

Laitoin reilulla kädellä multausta. Ohje sanoo noin 10 litraa multaa/ruusu.

Muistin sentään, että ruusut olivat istuttaessa niin pieniä taimia, etten saanut niitä upotettua sinne suositeltuun 15-20 sentin syvyyteen. Suunnitelmissa oli lisätä multaa taimien kasvettua, mutta se oli unohtunut ihan autuaasti. Nyt siis multasin reilulla määrällä. Keväällä levittelen tuon multauksen penkkiin, niin ruusut alkavat olla oikeassa syvyydessä.

Köynnösruusu 'Camelot'in haluaisin säilyvän myös versoillaan, joten taivutin
sen maahan tiiliskiven avulla. Sulat versot taipuivat helposti. Lopulta lapioin
reilusti multaa tyvelle ja versojen päälle.

Tuota maahan taivuttamista kokeilen nyt sekä 'Camelot'illa että kanadanruusu 'Quadra'lla. Keväällä olen sitten tämänkin konstin testanneena. Kerron teille kuinka kävi.

Jaloruusujen tyvimultaus alkaa olla valmista. Ei tässä vielä kaikki...

Talvisuojaturpeet odottavat vielä säkeissään. Niiden levityksen jälkeen olisi
syytä talven pysyä pakkasen puolella.

Saatuani multaukset sekä jaloruusuille, että kanadanruusujen koemaahan menin kattamaan kuivaheinällä valkosipulipenkkejä. Osasta puuttui kate ja haaveilen vielä parin tai kolmen penkin istuttamista. Katoinpas valmiiksi kolme penkkiä, ettei maan lämpö karkaa ja maa pysyy sulana pienistä pakkasista huolimatta.

Kate pitää maan pitempään sulana, eikä siihen kova routa tulekaan. Se suojaa maata nopealta jäähtymiseltä, mikä taas on valkosipuleille (jos muillekin kasveille) mieleen. Hitaasti kylmenevä maa antaa kasveille aikaa kehittää pakkasensietoaan.

Tästä ajatuksesta sain ihan uuden elämyksen. Sieppasin kottikärryihin lastin kuivaheinäpaaleja, ja suuntasin ruusumaan äärelle. Myös tämä uusi ruusumaa on selvä kohopenkki. Viime talvena kanadanruusujen maasta kuoli nurkkapaikoilla olleet jaloruusut. Niille pääsi varmaankin kylmä penkin sivusta. Siispä vuorasin penkin sivut kuivaheinällä. Ele olisi tarpeeton, jos lunta tulisi edes 10 sentin verran. Vaan siihen ei täällä rannikolla voi luottaa. Harvoin sitä tulee ennen vuoden vaihdetta. Yhtä kokeiluahan tämä on ruusujen kanssa muutenkin. Kuvia ei tästä viimeisestä virityksestä ole, kun meni muutenkin kuutamohommiksi.

Rieko poseeraa hetken paikallaankin.

Kivi vierähti sydämeltäni, kun sai tyvimultauksen tehtyä kokonaan. Lopuille talvetuspuuhille on nyt aikaa. Työtkin loppuvat perjantaihin ja siirryn talviseisokille (not). Mutta edes vähän saa jossain välissä huilittuakin.

Ahavalta suojaa ja hauska persoonallisuustesti

Kelit kääntyy kovasti keväisiksi ihan etuajassa. Keväälle käännyttäessä havahdun aina tiettyjen havujen suojaamiseen kevätauringon ja tuulen ahavalta. Kokemus on osoittanut, etteivät havut ja muut ikivihreät ole ainoita ahavasta kärsiviä, vaan lehtipuut ja pensaatkin voivat ottaa siitä siipeensä.

Tyylejä ja materiaaleja on monia - ulkonäköpisteitä ei jaeta, vaan tehokkuus on ainoa mittari.

Tämä on se tyypillisin versio. Pakkaspeitto tukikeppien varassa ja narulla kiinni.
Nämä asennan jo syksyllä arimpien päälle. Tuossa käärössä talvehtii Magnolia kobus.

Tuolle suojaukselle pitää muistaa syksyllä sulan maan aikana tuupata tukikepit maahan. Peiton ehtii kietoa myöhemminkin. Kaikkein arimmilla on tuon peiton sisälle sullottu sammalia suojaamaan juuristoa.

Havuista saa ihan hyvää suojaa. Kartiovalkokuusi on tuolla alla.

Havuja en väheksy yhtään ahavasuojana. Ehkä siksikin, että  niitä on ihan omasta takaa saatavilla loputon määrä. Tarvittaessa kaadan jonkun pikku kuusen metän laidasta ja karsin sen. Runko viskataan polttopuiden kasaan ja havut suojaksi kasveille. Keväällä jätökset voi vielä hakettaa ja hyötykäyttää nekin. Yleensä iso kasa jää vielä juhannuskokkotarpeisiinkin.

Vanha juuttisäkki ja kaupan verkkosäkkejä katajien suojina.

Kaikki havut eivät tarvitse suojaa. Yllä olevassa kuvassa etualan pensassembrat ja tavissembra eivät koskaan ole saaneet suojaa osakseen ja hyvin pärjäävät. Katajat on herkempiä, mutta niissäkin on lajikekohtaisia eroja.  Takana on kaksi pahaa ahavakevättä, joten lykkäsin vain suojia, koska niitä oli.

Lakanoita ja mitä tahansa rättejä voi käyttää. Tuon purjeen alla
on Tsuga heterophylla, eli lännenhemlokki. Kuva on viime vuodelta.

Tyynyliinatkin käy :)

Monenkirjavaa suojausta siis tontilta löytyy, mutta meillä ei olekaan naapureita jotka arvostelisivat prinsessakuosisia pussilakanoita kasvien ympärille kiedottuna. No lapset ohittivat jo aikaa sitten prinsessavaiheen, joten joutavat uusiokäyttöön!

Ruusumaata huolsin lapioimalla sinne pölynkeveää uutta lunta. Sitä hyvää kun satoi 10 sentin verran eilen. Kaikki ruusut on huolella tyvimultauksen, pienen katteen, havujen ja lumen suojissa. On luvattu kiristyvää pakkasta, mutta ruusuni ovat hyvässä tallessa. Lisälumi suojaa myös ahavalta, sillä se iskee vain lumen päällisiin osiin. Jos lumet sulavat ja tulee aurinkoista ja tuulista, niin levitän maanerotuskankaan penkkien päälle suojaamaan. Aina löytyy konsteja!

Lopulta perjantai-illan kevennyksenä persoonallisuustesti. Tekaisepa ja kato osuuko kohilleen. Terveisin introvertti Loogikko. Jotain itsestäni tunnistan kyllä. Ei tässä muuten askaroitaisi tutkimassa kanadan- ja ryhmäruusujen menestymistä vitosvyöhykkeellä :D Kerro mitä löysit itsestäsi testin mukaan!

Mukavaa viikonloppua! Minä pääsen taas töihin, mistä nautin suuresti!

Ihmisarvoista elämää - myötätuulta, ilon pomppuja ja ruusu-unelmia!

Takana on työviikonloppu, enkä ole juuri blogeja vilkuilla. Olo on tyytyväinen, iloinen ja melkeinpä riehakas! Kaksi vuotta olin pois työelämästä, enkä suinkaan omasta valinnasta johtuen. Tuntuu kuin olisin palannut kotiin pitkän ja vaikean matkan jälkeen, monta vastoinkäymistä kokeneena. Nyt tuntuu niin hyvältä. Hymy ja nauru palasivat, ilo ja tulevaisuus löytyi! Tuntuu kuin vuoden vaihteessa olisi isosta kirjasta sivu kääntynyt, ja alkanut uusi luku jonka otsikko on: Tulevaisuus. Minulla on taas tulevaisuus!

Yhtä hymyä!

Töitä saan tehdä aluksi viikonloppuisin, myöhemmässä vaiheessa tilakysymysten ratkettua hoitoja pystyy tekemään  ihan milloin vain. Vielä pitää saada sanaa leviämään, että taas on tarjolla hoitoa ja helpotusta erilaisiin vaivoihin. Tästä se lumipalloefekti lähtee!

Asiakkaiden ilo ja odotus kosketti syvästi. Moni kertoi, ettei ole kahteen vuoteen käynyt missään hoidossa, kun ei vain osaa lähteä vieraan ihmisen luo. Hoitotyö on henkilökohtainen juttu hyvinkin. Tämä työ on niin ihmisläheistä (suorastaan ihan iholla :)) ja sisältää moninaisia luottamuksellisia ja henkisiä ulottuvuuksia. Olen kaivannut sitä - työtä ja auttamista ihmisten kanssa. Joidenkin keralla on kymmenvuotinen yhteinen historiakin. Siinä on eletty yhdessä monta myötä- ja vastamäkeä. Ystävystytty. On ihanaa palata takaisin - tuntuu jotenkin kuin kuolleista nousemiselle. Kuulostaa perin teatraaliselle, mutta siltä se nyt vain oikeasti tuntuu!

Nyt kun minulla ON tulevaisuus-niminen aspekti elämässä, niin jopa pyrkii unelmatkin lentoon. Ihan hurjaa oli käydä Tantaun sivuilla. Vaikka tuo on linkki, niin älä hitokseen klikkaa sitä! Online-Shop tarjoaa liian paljon kaikkea aivan ihanaa, jota utelias ja ruusuihin hurahtanut ihminen unelmoi. Luin koko tarjonnan yksi yö läpi. Korvissa kuului unelmien siipien suhina - tai sitten se oli kohonnut verenpaine 😎. (kannattaa katsoa ne hardiness kolmen tähden ruusut...)

Ihan pakko laittaa pieni pinkki herkku näkösälle - köynnösruusu Camelot . Ajatus mulla hyppi ja pomppi ensi kesän mahdollisiin suunnitelmiin. Kasvihuoneen edessä on viime talveen kuollut mansikkamaa, joka on edelleen mansikkakankaaseen peitettynä. Siihen olisi tosi kiva tehdä kaariportti, jonka molemmin puolin olisi yksi köynnösruusu ja yksi jalokärhö. Tuo Camelot olisi aivan oivallinen siihen!

Lisänä ajattelin matalia maanpeittoruusuja. Matalalla kasvustolla olisi puolensa. Ruusukummi Seija paljon kokeneempana opasti, että maanpeitot tekevät tiuhaan silmuja - paljon tiheämpään kuin muun tyyppiset ryhmäruusut. Ne on helpompoi suojata talvelta, koska ovat lamoavakasvuisia. Ryhmäruusuthan tarvitsevat joka tapauksessa hyvän talvisuojauksen - tyvimullitus ja lisäksi talvesta riippuen talvisuojaturvetta tai muuta katetta sekä havuja tai pakkaspeittoa ahavasuojaksi.

Syyskuussa 'Aspirin' - aina niin täynnä kukkia ja kesti sadetta uskomattomasti!
Ekan vuoden kokemus oli lumoava - mitähän ensi vuonna?

Ryhmäruusuihin kiinnostus lähti Tantaun ruusujen kokeilusta yhdessä kanadalaisten kanssa. Kolme lajiketta 'Aspirin', 'Baronesse' ja 'Rody' istutettiin kanukkien seuraan. JOS olisin järkevä ihminen, niin odottaisin että talvehtiiko nuo edes.  Kanadalaiset ovat lähtökohtaisesti kestävämpiä kuin ryhmäruusut. Talvehtimisen odote on niille paljon korkeampi, jos talvi on suotuisa. Mutta LUULEN (optimisti luulee aina aika paljon...) että ryhmäruusujen menestymiseenkin ON löydettävissä konsteja. Ilman syvään istutusta ja suojausta ne ei pärjää.  Tai ainakaan menesty pitkään ja runsaasti kukkivina.

'Baronesse' kukki hillitymmin ja välillä taukoakin pitäen - mutta oli hieno!

Miksi sitten nähdä työtä ja vaivaa, jos kerran onnistuminen on haasteellista ja epävarmaa? No jumankekka sentään - niiden kukkaloisto löi ihan lekalla takaraivoon - hillittömästi kukkia heinäkuusta lumen tuloon asti! Hengästytti katsoakin. Ihaillen. Ja himoiten... näitä tarvii saada lisää!!!!

Olen vyöhykkeenvenyttäjän dilemmassa... hirveä into ja hönkä olisi päällä. Samalla tietoisuus siitä, että voipi mennä metsään ja tulla vain paleltuneita raaskuja. Talvet voivat  yllättää ja monta muutakin "ole-nyt-järkevä-nainen-kerrankin" ajatusta. Silti ajatus askaroi... Ruusukummi Seijan niksi haketetusta kaislasta ruusujen talvisuojana on kokeilematta. Kaislaa kasvaa meren rannassa valtaisat määrät ja haketin on työkaluvarastossa. Kaisla ei ime vettä ja pysyy ilmavana suojana. Se pitää ilman muuta kokeilla! Nyt on testissä sammalet ruusujen suojana, mutta konsteja löytyisi lisääkin kokeiltavaksi. Pitää vain kokeilemalla löytää mitkä konstit tuottavat tulosta.

'Rody' oli kukintamaanikko, joka kesti sadetta erinomaisen hyvin.

Jos oikein kovasti tahtoo - suuntaa hyvän yrityksen ja kaiken saatavilla olevan tietotaidon sekä kokemuksen - voisi onnistuakin. Tai on ainakin yrittänyt 100%:n panoksella. On sekin riittänyt joidenkin sorttien osalta. Mutta innostus on kyllä semmoinen laji, joka saa ihmisen tuntemaan itsensä hyvinkin elossa olevaksi. Minä retkahdin ihan totaalisesti ruusuihin viime kesän myötä. Tauti näyttää pahenevan ja leviävän. Uteliaisuus on kova - voisiko saada menestyvän ja kukkean ryhmäruusuistutuksen V-vyöhykkeelle?

Vielä yksi iloinen asia kirppuilee pinnan alla kuplien, mutta matkassa on yksi iso jarru. Kuopus (köh...köh...) on kaivannut koirakaveria monta vuotta.  Esikoinen koira-allergikkona on muuttanut pois kotoa, mutta Maestrolla on ollut jyrkän kielteinen kanta. Asetelmista 2-1 alamme pehmittämään koirallista elämää. Edesmenneet bordercolliet saavat seuraajan joko valkoisesta paimenkoirasta tai mudista. Elämässä tuntuu olevan nyt paljon hyviä asioita ja tulevaisuus tarjoaa näkymiä. Tunnen olevani oudosti elossa. Ai että se tuntuu hyvältä!!!!

Ruusuista arkiviikkoa jokaiselle blogistaniassa kulkevalle. Päivä oikeasti voi paistaa vaikka mihin risukasaan. Minä paistattelen täällä todella onnellisena monesta hyvästä asiasta.

Tilaston kummajaisia ja ruusujen havut

Pieni on söpöä, useinkin.  Blogger tilastoi itekseen asioita, joita nyt tässä hämmästellen tutkiskelen. Aloitin bloggaamisen 25.3.2016 eli yhdeksän kuukautta ja kahdeksan päivää.
Kävijämittari raksuttaa ihan just 10 000 kävijän rajan, mikä kertoo vaatimattomasta liikennöinnistä.
Se mikä yllätti on runsas vierailu muista maista. Blogihan on suomenkielisyytensä vuoksi hyvinkin pienen lukijakunnan saavutettavissa, mutta silti:

Kohde     Sivun katselut

Suomi	8721
Yhdysvallat	325
Ranska	241
Ukraina	105
Singapore	94
Venäjä	75
Saksa	50
Norja	47
Irlanti	43
Espanja	42

Ja paljon pienempiä maita hyvin kaukaa mukana myös. Tätä jäin ihmettelemään, sillä blogi on tosi pienessä tietoisuudessa. Tai näin siis oletan. Montako suomenkielistä ruusuharrastajaa mahtaa olla Singaporessa?!? Käykö jotkin botit nuuskimassa onko vääriä sanoja tai mielipiteitä? Ruusujen talvisuojauksestahan voidaan olla hyvinkin eri mieltä :D Osaako kukaan valaista, miten ihmeessä noin monesta valtiosta on kävijöitä?

Tätäkään harva tunnistaa - ruijanesikko (Primula nutans)

Monilla on hyvinkin hauskaa kimaraa hakujen avainsanoista, mutta minulla on vain perin asiallisia:
Ruusublogi
Kanadanruusut
Istutuskartta
Puutarhan tarina 
Onneksi juhannusjuhlat lopussa.... ja muita ihan asiallisia hakusanoja puutarha-aiheesta.

Hämmästyttävistä asioista normaaliin arkeen ilman aasinsiltaa - otsikot kirkuvat karmeita pakkasia. Nämä säästä revittävät übersuuret otsikot alkavat ärsyttää. Suomessa tapaa olla TALVI. Talvella ON pakkasta ajoittain ihan tuntuvasti. Myös lunta sataa ja toisinaan tuulee myrskyksi asti. Kesällä voi olla hellettäkin ja ukkosia. Otsikot ovat muuallakin kuin iltapulussa mehustelleet hirmupakkasia. Ei ole mikään ihme, että tammikuussa on -25 pakkasta tai enempikin. En viitsi veisata kulunutta virttä 1980-luvun -40 asteen pakkasista. Onneksi sellaisia ei ole tarvinnut enää kokea. Silloin pantiin päälle kaikki vaatteet ja loput pakattiin kainaloon tuulen puolelle :)

Laitoin sentäs havut ruusumaan päälle. Luntakin reilut 10 senttiä.

Ruusumaan olin aikonutkin kattaa havuilla lähinnä kevään kuivattavan ahavan suojaksi. Havu ei oikeastaan lämpöä eristä, paitsi jos siihen tarttuu ilmavasti lunta. Pellon reunan kuusista sahasin aika painavia ja pitkiä oksia, joita nakkaamalla penkin päälle ruusun versot kaatuivat lunta vasten. Koska oli suojasää, niin versot taipuivat katkeamatta, mikä oli tarkoituskin.

Ennusteen mukaan "kiljuvat pakkaset" on Raahen kohdalla lievennetty noin -20 asteen kylmyydeksi. Siis ihan tavanomaista tammikuuta. Yleensä -30 tietämillä on talven minimi lähes joka talvi. Otetaan vastaan mitä annetaan. Mitään sille ei voi. Onneksi on tuo kymmenisen senttiä lunta ja sen alla katettu maa. Pitäis pärjätä.

Mukavaa loppiaisviikkoa ja Emilie P:lle oikein paljon tervetuloa lukijaksi!