Pikajuoksua kevääseen

Vihdoin täällä Merenrantakaupungissakin voidaan todeta kevään tulleen. Muuttolintuja on tietenkin ilma sakeanaan, mutta lumihanget ovat pitäneet pitkään pintansa - koska niitä nietoksia on ollut niin paksusti. Nyt puhaltaa lämpimät virtaukset, joten plussalla ollaan yötkin läpeensä. Tästä se kevät alkaa!

Idänjouluruusut (Helleborus orientalis) aloittavat heti lumien seasta selvittyään.

Viikko on kulunut Maestron päiviä juhliessa useampaan otteeseen, mutta pitkäperjantain ja tämän päivää sain viettää ihan vapaalla. Iskin käteni lumesta paljastuneisiin kohteisiin siivoten perennapenkkejä. Syksyllä en siisti ensinkään penkkejä, joten keväällä onkin täysi röhnä siivottavana. Minulle passaa näin parhaiten, sillä kuihtunut kasvusto suojaa perennoja yleensä lumettoman alkutalven aikana.

Ihan melkein auki tämäkin vaaleajouluruusu (Helleborus niger)

Haravakin tuli taas hartaasti tutuksi, sillä talven jäljiltä jättikuusten allakin on ihan hurja kerros neulasia, oksia ja käpyjä. Koitin itsekin toteuttaa molemin puolin tehtävää haravointia, että hartiat säästyisivät pahemmilta säryiltä. Joka vuosi jaksan neuvoa haravoinnin rampauttamia edes yrittämään kahden puolen tehtävää haravointia.

Pilvinen päivä pitää krookusten kukat supussa.

Kulottamistakin haaveilin, mutta vielä se on toiveeksi vain jäänyt. Olosuhteet pitää olla tuulettomat ja pohjan vähän kuivuakin, että pääsee kevään mielipuuhaan. Vielä on liian märkää haravoidakin, mutta pahimpia moskia olen silti kottikärrykaupalla kuskannut kompostoitumaan.

Lumikellon ja krookusten kimppa.

Ruusumaa on paljastunut noin suurin piirtein hangen alta. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että jänikset, kauriit ja myyrät eivät ole tehneet tuhoja puutarhassani. Lumen alta paljastuu hyvin talvehtineita kasveja, joten toiveet on ainakin tässä vaiheessa korkealla.

Kanadanruusu 'Henry Kelsey' yleensä talvehtii lumirajaan asti. Talvensuoja-
turpeet saavat olla vielä paikoillaan muutaman viikkoa.

Ryhmäruusut näyttävät suurin osa näin hyviltä. Tämä on 'Playful Rokoko'.
Ruusujen talvisuojaukset puretaan vasta koivun ollessa hiirenkorvalla.

'Sweet Haze' kurkkii talvensuojaturpeen alta vihreänä. Leikkasin ne sangen alas
syksyllä ennen tyvimultausta ja turvepeittoa. Kyllä iloitsen näiden talvehtimisesta!

Oikeastaan en ole vielä löytänyt mitään katastrofia puutarhassani. Aina talvi jotain vie, mutta tärkeimmät näyttäisivät olevan hyvästi hengissä. Paljon on vielä maan alla piilossakin. Jokainen päivä onkin jälleen täyttä seikkailua ja löytämisen iloa.

Jotta kukkakuvat eivät hämää, niin totuus on edelleen aika luminen. Pienessä joessamme
veden pinta nousee ja virtaama kasvaa. Tuskin tulee pahaa tulevaa kuitenkaan.

Vielä on huominen lomapäivä, josta aion nauttia puutarhassa puuhaten. Koko viikko on mennyt enempi ja vähempi juhlien merkeissä, joten rauhoittuminen ruohonjuuritasolle on mukavaa vastapainoa.

Lopuksi hauska kasvi, joka on näitä merkillisiä kummajaisia. Saanko esitellä suohaisuhuppu (Symplocarpus foetidus). Sen englantilaisen nimen voisi vapaasti kääntää haisunäätäkaaliksi.

Tämä osaa jotenkin kummasti sulattaa itselleen reijän hankeen joka vuosi.
Tuo verso on nuppu. Ja nimi kertoo jotain kukan aromista :D

Iloa ja valoa viikkoosi! Elämä on yhtä juhlaa, kun vappukin on ihan pian käsillä.

Terminen talvi on alkanut - pohdintaa talvenkestävyydestä.

Kyllä näyttäisi termisen talven otteen pitävän täällä rannikollakin. Lämpötila laskee pysyvästi nollan alapuolelle vuorokauden ympäri. Tervetuloa talvi - kiva kun toit lumihunnun mukanasi! Loppuviikosta pieni myräkkä nostaa hetkeksi lämpötiloja plussan puolelle, mutta tilanne palaa pakkaselle. Olkoon nyt siis talvi.

Luminen maisema Arbetorumin laidalta. Koiran takana pystyoksainen hopeavaahtera
(Acer saccharinum), jonka luvataan menestyvän vyöhykkeillä I-III.

Kasvien talvehtimisessa loiva syksy ja hitaasti kylmenevä maa on optimaalista. Kasvithan alkavat valmistautua meidän oloissamme talveen päivien lyhetessä ja ilmojen kylmetessä. Ensimmäiset pakkaset viimeistelevät talveentumisen. Meren rannan pitkänlempeä hiljainen kylmeneminen sopii oikein hyvin aroille puuvartisille, jotka ehtivät tuleentua talvenkestäviksi väärästä vyöhykkeestä huolimatta.

Amerikanjalopähkinä (Juglnas cinerea) pärjäilee
vyöhykkeillä I-III

Ryhmä- ja kanadanruusut eivät näytä erityisesti valmistuvan talveen. Syksyisin ne jäävät vihreiksi ja nuppuja jää paljon versojen päähän pois leikattaviksi. Niiden kasvurytmissä kesämme on siis liian lyhyt. Niin minustakin. Tästä huolimatta osa lajikkeista näyttää tekevän uudet silmut, joten jonkinlaista talveen havahtumista on nähtävillä. Verson pituuskasvu pysähtyy ruusuilla täällä kuitenkin elo-syyskuun taitteessa, ja siitä alkaa kasvin karaistumien talvenkestoon.

Kesä loppuu kanadalaisilla aina kesken.

Juuristo on monen kasvin kylmänaroin osa. Siksi ruusuja suojataan tyvimullituksella ja erilaisilla katteilla. Syvällä talvehtivat juuret ovat parhaassa turvassa kylmän vaikutuksilta. Ainakaan ryhmäruusuilla versot eivät säily, ja ne leikataankin keväällä matalalta pois. Aika paljon meni kanadanruusuillakin versoja tänä keväänä, mutta oma veikkaukseni oli liian aikaisin poistettujen talvisuojausten aiheuttama versojen "palaminen" auringossa. Juuret eivät kuitenkaan ottaneet tarpeksi vettä versojen jo haiduttaessa. Eli versot kuivuivat. Kiittelin itseäni kaksin käsin kättelemällä malttamattomuudesta.

Askarointia talvisuojauksessa en pidä työläänä. Se on viimeisiä
harrastuksia puutarhanhoidossa. Sitten kausi on lopullisesti ohi.

Talveentumiseen kasvilla kuuluu monenlaisia biokemiallisia muutoksia, jossa mm. tärkkelys muunnetaan helppoliukoisiksi sokereiksi, aminohappokoostumus muuttuu ja vettä haihtuu kasvista pois. Kasvien soluja suojaa eräänlainen jäänestoaine, jonka turvin kasvin solukko säilyy särkymättä kylmissä oloissa. Kun kelit hiljalleen kylmenevät, niin tuo prosessi sujuu hyvin. Syksyn 2015 äkkipakkaset märkään ja paljaaseen maahan tappoi paljon kasveja. Se oli liian paljon ja liian äkkiä. Kasvien solukko särkyi äkkipakkasiin, ja tuho oli tappava.

Piikkiaralia (Aralia elata) on kestänyt pahojakin talvia.
Kasvuvyöhykkeiksi mainitaan I-II

Aiemmin puhuttiin ilmaston lämpenemisestä, sitten termi vaihdettiin ilmaston muutokseksi. Se ennusti lämpösumman kasvua, ja varhaisempia keväitä. Niitä ei ole vielä näkynyt, vaan takana on kolme susisurkeaa - kylmää ja märkää kesää. Sellaisia on toki ennenkin nähty, joten ei mitään uutta auringon alla sen suhteen.

Viinikärhö 'Mikelite'. Kaikki isokukkaiset kärhöt kuolivat talveen 2015/2016

Useimmat meillä aroiksi luonnehditut kasvit vaativat korkeaa lämpösummaa viihtyäkseen. Ruusut auringonpalvojina ilman muuta kuuluvat tähän porukkaan. Isokukkaisten kärhöjen kanssa minulla on ruusuja pitempi yhteinen historia, jossa tutuksi tuli muutama asia. Jos kesä oli kylmä, niin seuraavana vuonna versoja oli vähemmän ja myös kukinta niukempi. Jos kesä oli lämmin, niin hankalankin talven jälkeen nousi vahvoja versoja kukkien runsaasti. Eli kulunut kasvukausi antoi hyvät tai huonot edellytykset seuraavan kesän kukintaan.

'Viola'n nuput elokuisessa ilta-auringossa silloin muinoin.

Tämä syystalvi toi mukanaan ihan kunnollisen lumipeitteen. Sitä on noin 15 senttiä melko kuohkeasti. Lumen laadulla on oma merkityksensä - nuoskalumi ei suojaa yhtä paljon kuin kuohkea pakkaslumi. Minulla edelleen odottaa talvisuojaturpeet säkeissään ruusumaiden vierellä. Jos tämä määrä  lunta pysyy, niin niitä ei tarvita. Mutta jos olosuhteet muuttuvat, niin ne on äkkiä lapioitavissa penkkien päälle. Lumi itsessään on paras kate ja suoja. Sen saatavuus täällä rannikolla syystalvesta on vain epävarmaa. Nyt kävi tuuri.

Lumi suojaa - ja raskauttaa puita. Puutarhassa on piisannut ravisteluja oksilta.

Sään seuraaminen on antoisaa. Tykkään käydä ilmatieteenlaitoksen sivuilla katsomassa jäätilannetta. Merenrannan asukille sillä on iso merkitys säässä ja ilmastossa. Toinen mielenkiintoinen sen paikallissään lisäksi on pitkän ennusteen seuranta. Aamuhan alkaa ikkunasta ulos kattomalla ja lämpömittaria vilkaisemalla.

Näihin aatoksiin ja tunnelmiin! Mukavaa viikon jatkumoa :)

Kanadanruusujen koemaan talvehtimistiedot

Vihdoin ja viimein - nyt tarinaa siitä kuinka koemaa selvisi talvesta. Talvihan ei ollut pakkasminimiltään ollenkaan paha - suorastaan lempeä. Luntakin oli marraskuusta eteenpäin edes vähäinen kerros. Haasteena olikin sahaavien lämpötilojen tuottama tiukka jääkansi maan pinnassa. Haasteet viime talvessa oli erilaiset kuin tavallisesti.

Kevät taas oli ihan jäätävän pitkä ja kylmä. Pahin vuosikymmeniin. Mielestäni ruusujen versot olivat vihreät ja hyvät, kunnes kevään kylmät tuulet purivat viikkoja. Ehkä olisi pitänyt malttaa jättää suojaukset paikoilleen pitempään, mutta olin kaiketi malttamaton näkemään talvehtimisen onnistumista. Ja tavallisesti kevät tulee, mutta nyt se venyi kolmisen viikkoa yli normaalin.

Tapaamme jälleen, Quadra!

Koeruusumaita minulla oli kaksi penkkiä. Toinen niistä suojattiin kokeen antamin ehdoin tyvimullituksella, ohuella (noin kahden sentin) lehtikatteella ja kokeen ohjeista poiketen kevyellä havukattauksella. Ehdoin tahdoin en halunnut taimia tapattaa auringon kuivatukseen, joten lisäsin havut molempiin penkkeihin. Ne ovat täällä oikeasti tarpeen.

Viime kesänä sateista niin kärsinyt Morden Ruby olikin tosi vahva talvehtija.

Toinen penkki on koe kokeen sisällä. Siinä on lähes samat lajikkeet, mutta lisäsin useimmille rahkasammalta juuristoalueelle ja versojenkin peitoksi ainakin osittain. Kolme köynnösruusua sai myös pakkaspeitosta kääreen. Tämä penkki selvisi selvästi paremmin. Jotta laji olisi riittävän mystinen, niin jokin lajike selvisikin paremmin  tavallisesti suojatussa, mutta suurin osa pärjäsi paremmin extrasuojauksella.

Pakkaspeitolla suojattu Morden Centennial säilyi. Pidän siitä kovin!

Sitten itse lista. Siitä selviää lajike, montako kappaletta istutettu ja miten selvinnyt. Hävikit kuuluvat lajin luonteeseen, nopeasti laskien 12 ruusua on kuollut. Mutta nyt listana lyhyt talvehtimisinfo:

JP Connell 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Lambert Closse 2/3 elossa, lähti juuresta
William Baffin 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Morden Centennial 2/2 elossa. Paljon paremmin selvinnyt sai extrasuojauksen pakkaspeitosta.
Quadra 1/2 elossa. Selvinnyt suojattu rahkasammalella.
Morden Blush 1/1 elossa, latvat paleltuivat
Morden Belle 1/1 kuollut. Tämä harmittaa!
John Davis 1/2 elossa, lähti maan alta kasvuun
Hope for Humanity 1/1 kuollut (ei ollut oikea HfH, vaan jokin teehybridin kukin varustettu)
John Cabot 2/2 elossa, kärjet paleltuivat
Nicolas 2/2 elossa. Paremmin selvinnyt sai rahkasammalesta extrasuojaa
Prairie Joy 1/2 elossa
Emely Carr 2/2 elossa
Adelaide Hoodless 2/2 elossa
Morden Fireglow 2/2 elossa, taimet oli tosi pieniä ja heikkoja jo lähtöjään
Morden Ruby 2/2 elossa, versojen kärjet paleltuivat vain vähän. Yllätti vahvalla talvehtimisella.
Felix Leclerc 2/2 kuollut, taimet olivat pieniä
Henry Kelsey 2/2 elossa, latvat paleltuivat
Cuthbert Grant 1/2 elossa
Morden Snowbeauty 2/2 elossa
Campfire 1/1 elossa

Ranskanruusuista verrokkeja samassa maassa:
Belle de Crecy 1/1 elossa, latvat paleltuivat
President de Seze 1/1 elossa, latvat paleltuivat
Luise Bugnet 1/1 elossa, vähän paleltui
Dutchesse de Montebello 1/1 elossa
Alain Blanchardt 1/1 elossa

Aspirin 2/2 kuollut, vähän elämää on toisessa, mutta tuskin selviää.
Baronesse 1/2 kuollut. Selvinneellä oli rahkasammaleesta kate
Bonica 3/5 elossa. Selvinneillä oli rahkasammalkate
Nina Weibull 1/1 elossa
Ingrid Bergman 1/1 elossa
Rody 2/2 elossa
Ilo 1/1 elossa
Sointu 1/1 elossa

Aspirin oli kukintamaanikko, johon ihastuin valtavasti. Molemmat taimet
kuolivat, mutta uudessa ruusumaassa on kaksi uutta omajuurista yksilöä.

Pientä epätarkkuutta voi olla lopputuloksessa, sillä nimilappuja katosi talven aikana tai hautautui tyvimullituksen ansiosta. Kunhan kukkivat, niin tunnistetaan tarkemmin. Istutuskarttakin on. Hyvässä tallessa. En löytänyt sitä vielä tähän hätään.

Nina Weibull oli vahva talvehtija, joka kasvaa tukevin versoin nopeasti.

Iso osa kanukeista on jo nupulla ja kasvu on tervettä ja rotevaa. Talvehtimisessa oli eroja, mutta analysoin niitä myöhemmin. Uskoisin hyvään ruusuvuoteen, mikä tuottaakin rutkasti iloa!!!! Uuden ruusumaan myötä ilokin tuplaantuu, vaikka niin tekee talvehtimisen haasteetkin.

Mukavaa viikonlopun jatkoa jokaiselle blogissa kulkijalle!

* Muokattu selviämislistaa tarkemman tutkimuksen jälkeen. Nicolaksesta ja Morden Centennialista on myös toiset kappaleet elossa.  Samoin löysin ranskanruusuista Alan Blanchartdtin elossa. *

Pitkän päivän illassa ja askeleet kaikkein pyhmimpään

Puolet viikonlopun työstä on tehty. Nousin kellarikerroksessa sijaitsevasta työtilastani maan pinnalle auringon paisteeseen aivan häikäistyneenä. Jää oli isosti sulanut sohjoksi, joka öisin jäätyy taas uudelleen. Mutta sohjon/jään määrä vähenee joka päivä.

Kurjet ovat aseettuneet pesimään lähistölle.

Muutolinnuista mustarastaiden ja peippojen määrä on suurempi kuin aiempina vuosina. Punarintapari on aloittanut laulelun ja eka västäräkki bongattiin toissapäivänä. Siepot ja pääskyt puuttuvat, muuten lintujen valikoima ja laulun sirkutukset alkavat olla runsaita.

Lunta riittää, mutta kuusten juurelta olen jo haravoinut.

Kevään sanotaan olevan kaksi viikkoa myöhässä, mutta omien kuutiointien mukaan se on kolmisen viikkoa myöhässä. Ainakin. Odottavan aika ON pitkä. Yksi perennapenkki on paljastunut jään alta, ja sen putsauksessa löytyi versovaa elämää. Oi ihanuutta! Pelkäsin paksun jääkannen tukehduttaneen kasvit hengiltä.

Esikot nuo armaat puskevat heti kasvua jään lähdettyä!

Päätin avata oven kaikkein pyhimpään, eli ympäri verkotettuun koeruusujen maahan. Nippusiteet napsin poikki, että sain kulkuväylän tutkimaan talvehtimisen onnistumista versoja arvioimalla. Hyvältä näyttää! Poistin kakkoskoepenkistä (joka oli talvisuojattu paremmin) rahkasammalia, jotta maa pääsisi sulamaan. Niin etevää kun maanpinnan kattaminen onkin talvehtimisen suojana, niin se pitää keväällä maan jäässä pitempään. Siksi vetelen aina keväällä katteet pois. Takaisin penkkiin ne päätyvät sitten aikanaan.

Ilahduin  monesta jälleen näkemisestä! Vielä on liian varhaista sanoa, mikä on elossa ja mikä kuollut, mutta erinomaisen elävän näköisiä varsia silmuineen sieltä tuli vastaan. Ryhmäruusut ihan odotusten mukaan on mustia varreltaan, mutta jännitys onkin siinä  nouseeko juuresta uusia versoja.

'Morden Centennial' näyttäisi tässä vaiheessa pärjänneen oikein hyvin.

Nyt ollaan jännän äärellä - kunhan  maa sulaa, niin poistan havut. Vielä saavat olla auringon varjona, ettei ruusun varret pääse kuivettumaan. Sitten alkaa päivittäinen tutkailu menestyjistä ja menehtyjistä. Työlistalla on katteiden poisto, tyvmultauksen tasaus penkkiin, kevätleikkaus, lannoitus ja tukien asentaminen takaisin. Varmaankin tihkukasteluletkut asennan myös penkkiin kiemurtamaan katteen alle. Viime kesänä niitä ei tarvittu kertakaan. Eli vähällä vaivalla voi jäädä odottamaan heinäkuun ekoja nuppuja ja siitä eteenpäin kukkien loistoa.

'Bonicat' näyttävät talvehtineen versojaan myöten, mikä ryhmäruusulle
on ihan saavutus. Ihan ylin kärki on mustaa, mutta se ei ollut puutunut kunnolla.

Mieleni on tavattoman iloinen tästä ekasta harppauksesta keväisiin fiiliksiin! Mukavaa viikonloppua kaikille, minulla viikot on vielä nurinperin eli viikko vapaata mellastusta ja viikonloput töitä. Vapun jälkeen tilanne muuttuu arkiviikkotöihin, josta extraan lauantain hoitotöille ja sunnuntain pidän vapaata. Tällä mennään elokuun loppuun asti.

Mitenkäs talvehtiminen?

Täällä pohjan perillä potkiskellaan auringonpaisteessa kantohankia. Uteliaisuutta piti tutkailla ruusumaan kuulumisia - sen mitä nyt hangen ja talvisuojausten alta näkee. Ihan rohkaisevia näkymiä, vaikka ne ovatkin vain olettamuksia. Totuus paljastuu aikanaan.

Päivät auringonpaistetta ja öisin pakkasta. Pieni jokemmekin kuvioi yön
aikana kauniin riitteen, jota aamuaurinko kutitteli säteillään.

Kanadanruusut näyttäisivät talvehtineen ihan hyvin, mitä odotinkin. Nehän ovat kestävämpiä kuin ryhmäruusut - silti pitkään kukkivia. Varmasti hajontaa lajikkeiden talvenkestossa on, kunhan kevät tästä edistyy ja kasvukausi käynnistyy.

'Nicolas' on versoltaan terveen punainen ja silmut erottuvat - paitsi
verkkoon tarkentuneesta kuvasta.

Suurin osa ruusumaata on hangen alla, mutta se mitä sieltä pilkistää herättää mielenkiintoni. Tässä talvenkestävyyskokeessa nimensä mukaan etsitään ympäri Suomen istutettujen kanadalaisten eroja talvenkestossa.

Kanadalaisten sekaan istutin uteliaisuuttani ryhmäruusuja, ranskanruusuja ja pari pensasruusuakin. Rymäruusuille on käynyt kuten oletettuakin:

'Ingid Bergman' - mustunutta on, ei yllätys vaan odotettavissa oleva asia.

Ei ryhmäruusujen versot talvehdi, mutta nepä leikataankin melkosestaan tapille keväällä, joten menetystä sen suhteen ei ole. Jännempää on niiden juurien talvehtiminen syvään istutuksen, tyvimultauksen ja noin viiden sentin lehtikatteen turvin. Lisäsin vielä vähän havuja, mikä on estämään ahavan vaikutusta keväällä.

Keväsin tunnelmin etsin ja löysin kylvölauttani, jonne aion ensi keskiviikkona sijoitella tomaatin siemeniä. Siitä myöhemmin lisää! Muutoin olen etsinyt ja löytänyt lentolaukkuni ja keräillyt vermeitä pikapiipahdukselle Helsinkiin. Piristävää kurkata edistyneempää kevättä - sitten taas ahdistaa hankien määrä kotona 😄 Oikeita kituviikkoja nämä seuraavat, kun odottaa sulaa maata ja pieniä piippoja!

Arbetorumin perukalla on yksi lumeton paikka, muutoin on tasaisen valkeaa.

Blogi vaikenee vähäksi aikaa, viihdy viikonlopussa sinäkin!

Ruususeuran vuosikokous 25.3.17 ja kevään päivityksiä

Lauantaina Helsinki kutsuu - myös minua. Ruususeuran vuosikokous on Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa klo 12:30 alkaen. Lennot on varattu, samoin yöpaikka pojan kämpässä ja paluureitti takaisin lumen ja jään maahan sunnuntaina. Sellainen pikapiipahdus kesään, sillä hommaan kuuluu myös Kaisaniemen kasvihuoneissa katselua. Odotan reissua kovasti! Kuvia ette saa tänne blogiin, koska en raahaa painavaa järjestelmäkameraani mukaan. Kännykkäni ei omaa älyä eikä toimivaa kameraa.

'Nicolas' oli yksi kyltymättömimpiä kukkijoita viime kesänä. Kuva heinäkuulta.

Ajankohtaisempina asioina kiersin puutarhan puuvartisten talvehtimista tarkkaillen. Kahlasin lumessa ruusumaan äärelle - siellä näytettiin voivan hyvin! Mitä nyt lumen alta näkyi, niin ainakin 'Nicolas' ruusussa on täysin vihreät versot ja sievät silmut odottamassa kesää!

Ranskanruusut ehtivät viime kesänä isoimmiksi, mutta eivät juurikaan paria näytekukkaa enempää kukkineet. Myös niiden versot näyttivät lupaavilta. Ryhmäruusuista jos jokin pilkahdus versoa näkyi, niin se oli mustunut. En muuta odottanutkaan, mutta uskon tyvimullituksen alta löytyvän vihreitä, eläviä versoja. Siitä ne pinnistävät taas uuteen kasvukauteen.

'Luise Bugnet' on vahva ja näytti talvehtineen hyvin. Näitä on ihana odottaa!

Muukin silmäily puuvartisten talvehtimiseen sai hymyn huulille - hyvältä näyttää! Kauriit eivät ehtineet tuhota mitään, jäniksillä on ollut hyvin huono vuosi ja myyrien tuhot paljastuvat lumen sulaessa. Huono on myyrävuosikin, joten uskon menestyksekkääseen kasvukauteen.

Joutsenet palaavat synnyinseuduilleen, pari viikkoa etuajassa normiaikataulustaan.

Toinen suuri ilon aihe on muuttolinnut. Ilma alkaa olla sakeanaan muuttavia joutsenia. Ja niillä on kiire! Valtava toitotus kuuluu taivaalta, siipien suhinaa ja uljaat linnut painavat myötätuuleen käsittämätöntä vauhtia! Pienemmistä linnuista lokit kuuluvat metakoivan jo meren rannassa, urpiaiset keikkuivat koivuissa ja mustarastaita (lie talvehtineita) käy ruokintapaikalla. Aamuinen lintukonsertto on mukavaa kuunneltavaa!

Nyt kevein askelin loppuviikkoon. Minulla ihan sokerina pohjalla on pieni piipahdus ruusuiseen seuraan viikonloppuna.

Katsaus talveen ja kevääseen

Vietin työteliään viikonlopun hoitotöitä tehden ja kömmittyäni kellaritiloissa sijaitsevista hoitotiloista hämmästyin kevään vauhtia! Hohtavat hanget, auringonpaistetta, plussakelejä ja sulavia kinoksia. Linnut karjuivat puissa ja kaikki mahdolliset kevään fiilikset iskivät. Täysikuu paistoi kirkkaana öisin. Paljon töiden lisäksi en jaksanut, mutta pieni kierros tuli tehtyä ihan ilveksen jälkiä etsien. Ilvekset on pysyneet poissa, mutta jotain muuta löytyi...

Alppiruusuissa on paljon hyvin talvehtineita nuppuja!

Suurta iloa tuotti katsoa hyvin talvehtineita alppiruusuja. Joka verson kärjessä on nuppusilmu, joten kesän kukkaloisto on taas verraton. Viime vuonna kukkia ei oikeastaan ollut, sillä talvi palellutti kaikki nuput ja osa versoistakin kärsi mittavia vahinkoja. Hyvin nuo onneksi toipuivat. Tulossa siis kelvollinen rhodovuosi!

Ruusumaa viettää talviunta hyvin paketoituna, joten siihen en nyt puutu. Uskoisin talven olleen lempeä - vain saahavien lämpötilojen tuottama jääkansi voi aiheuttaa harmeja, mutta uskoisin ruusumaan selvinneen tuosta penkin muotoilun ja tyvimullituksen sekä pienoisen katteen voimin.

Suloiset Bonicat - jälleennäkemisen toivossa!

Silmämääräisesti puuvartisten versot näyttävät hyviltä. Tietyt katajat ottavat varmaankin ahavasta vähän siipeensä, mutta suurimman osan olen suojannut. Kukkasilmuja on useissa kukkapuissa, joten kukintaa tulee moneen paikkaan. Pidän kukkivista puista ja pensaista. Syreenejäkin lisäsin viime kesänä istuttaen viittä uutta lajiketta. Niiden kukintaikään on vielä vuosia matkaa.

Kasvihuone kutsuu lumen keskeltä!

Kasvihuone on alkanut kutsua seireenien laulullaan. Sinne se kesä ensimmäisenä saapuu. Kevään ekoja puuhia on kasvarin pesu ja kasvualustan kunnostus. Kunhan kevät etenee, niin tuonne voi viedä taimikasvatuksia. Tarvittaessa sinne saa lämmötkin asennettua yöpakkasten varalta. Se on eka askel kesään. Tuo kasvarin edusta muuttuukin sitten ryhmäruusujen maaksi! Jännää!

Mukavaa arkiviikkoa ja keveitä askelia kevääseen! Minulla menee nurinkurisesti, kun teen viikonloput töitä ja huilaan arkena. Tai noh - ajattelin hakea Muuri-maalia pänikällisen ja jatkaa remonttia maalaustöillä.