Tuulee joka suunnasta

Näin taas on viikko vierähtänyt, ja tuulia on piisannut joka suunnasta. Suorastaan kuumottaa kaikkien uusien tuulien virrat. Elämässäkin tuulee hyviä ja ei niin hyviä tuulia. Lisäksi luonto on tarjonnut omia tuuliaan. Asiat nyt vain virtaavat vauhdilla myötä-, vasta- ja akanvirtoja.

Kukkenheimin väkeä sulkasadossa. Kukoltakin on lauluhöyhenet tippuneet.
Kiekuu kuitenkin ansiokkaasti.

Arkisiin askareihin on kuulunut talvikanala kunnostus, kun kelitkin viilenevät. Meidän kotikotkot viettävät toukokuusta lokakuun alkuun kesäkanalassa, jossa on hyvät ulkoilutilat ja oma pieni mökki yöpymistä varten. Kylmien tullessa on edessä talvikanalaan siirto. Talvehtiminen sujuu entisessä hevosten tallissa, johon on sisutettu viimeisen päälle viihtyisä ja virikkeellinen yksiö. Kanat kannetaan yksi kerrallaan hämärän laskeuduttua, jolloin ne on helppo poimia orrelta. Pimeässä kana on helposti noukittavissa orrelta, jonne ovat asettautuneet yölevolle.

Aika siirtyä talviaikaan näiltäkin osin. Syksyä se nyt vain on.

Satoakin on korjattu. Porkkanoista tuli ihan huikea sato. Naatit kuivasin kuivurissa kanojen evääksi talvea varten. Pysyy keltuaiset oransseina, sillä vihreän syöminen takaa maukkaat munat. Kyllä on iso ero kaupan munien ja omien kotkojen munauksien välillä!

Sytkäri mittasuhteena. Tuo porkkana painoi liki 700 gr. Viidestä potusta tuli
ihana kalakeitto kuudelle hengelle. Ei pieniä nekään! Tähteitäkin jäi.

Äiteen muutto Merenrantakaupunkiin sisältää vielä yhden kierteen, sillä hoitokodin yhteydessä oleva asunnon sisäilma ei sovellu jo herkistyneen elettäväksi. Tuli hoppu etsiä toinen huusholli. Taas kohtalon ihana varjelus johdatti, ja tänään löysimme toivottavasti äidille loppuelämän kodin! On siinä kasikymppiselle mummolle vauhtia ja muutoksia elämässä, kun kuukausi sitten muutimme "koko elämän" tänne Merenrantakaupunkiin. Nyt heti perään muutto toiseen kohteeseen.

Paraatipenkki kukkii yhä vain. Leimu on 'Peacoc Cherry Red', joka kukkii tosi
pitkään ja paljon kirkkaammin värein, kuin kuvasta voisi päätellä.

Sanguisorba hakusanensis tai japonicum. Luppio kuitenkin. Näillä pörröisillä
kukilla on tosi pitkä aika syyskesästä koristaa penkkiä. Suositelen!

Syksyn värit tuovat vaihtelua myös perennapenkkeihin. Haikeat jäähyväiset
ovat edessä. Talvi tekee tuloaan, vaikka vielä ei ole hallat käyneet.

Toivottavasti muorin kunto kestää monet muutokset. Mitä vanhemmaksi tulee, sen rasittavampaa on kohdata suuria muutoksia elämässä. Ja kun on se paha elämänkumppanikin, joka vie säännöllisesti hiukset päästä. Toivoisin niin sydämeni pohjasta, että äitini saisi rauhalliset viimeiset vuotensa, jotka tuntuisivat elämisen arvoiselle elämälle kissaa passaten, kukkia kasvatellen, runoja rustatessa ja iloisesti ystävien kanssa höpötellen ja nauraen. Sen hän olisi todellakin ansainnut!

Rantakukka ottaa myös ruskaan osaa. Tietyt perennat pukevat syysvärit lopuksi.

Minua puolestaan alkaa kuumottamaan työnhaku eri suuntiin. Olin jo lyönyt henkisesti kintaat tiskiin puutarhurin hommiin, ja hakenut kaupalliselle alalle. Missä tahansa muussa työssä ansaitsee euroja enemmän. Sydän tietenkin on tässä työssä, mutta realiteetit on mitä on. Työnjohto lähti kuitenkin ihan yllättäen muihin maisemiin, joten paikka aukesi kaupungille. Hain. Hakuprosessi näyttää venyvän, ja alkaa dead-linet paukkua muihin hakuihin. Kuumottaa! Sydän on puutarhurin hommissa, mutta talvellakin pitää syödä ja maksaa laskut. Taas totaalinen kulminaatiopaikka elämässä, jossa pohditaan suuntia. Aikataulut alkavat kuitenkin ahdistamaan päätösten tekoon.

Komeaisomaksaruoho 'Carl' on syksyn suosikeita.

'Lajos' komeamaksaruoho on valaisevan hieno syksyisessä puutarhassa.

Kukinta on vielä edessä vaaleanpunaisena pilvenä. Vaikka pakkaset kävisivät,
niin tämä jatkaa vain kukintaa. Leikkonakin tosi kestävä.

Tämän toisen variegata-lehtisen komeamaksaruohon nimen ole hukannut.

Aina kun on paljon ajateltavaa, niin siirryn fyysisesti rasittaviin töihin. Aloin nujakoida pensasruusujen toista maata, sillä ruusut edelleen odottavat taimipurkeissaan maahanpanijaisia. Minun on vain ensin perkattava rohtoraunioyrtin valtaama penkki ruusujen käyttöön. Jos kukaan on koskaan tapellut rohtoraunioyrtin voimallisten juurien kanssa, niin tietää urakan mittavuuden. Kesän tuo alue oli peitetty mansikkamaan katteena olleella mansikkakankaalla. Siinä oli vain reikiä, joten kasvusto sai vähän valoa. Kuivuus kuitenkin teki tehtävänsä, eli lapiointi ja talikointi oli tuuman helpompi homma. Niiden jättijuurten lisäksi löytyi paljon näivettyneitä juuriakin.

Kanadanruusujen koemaan 'JP Connell' tavoittelee taivaita. Nyt ymmärrän, mistä
nimi pilariruusu tulee. Kasvutapa on kuin pilari ylöspäin. Tuo latvus on noin 170 cm.

Aikonaan toin rohtoraunioyrtin Frantsilan yrttitilalta, mutta nyt pyrkimys on hävittää se maailman valtaaja. En tarvitse enää sen mittavaa invaasiota kasvimaassani. Juurten hävitys on myös ongelmallista, sillä se herää  henkiin vaikka kuinka pienestä pätkästä. Pakko sulloa juuret paksuun jätesäkkiin ja antaa muhia siellä ainakin vuodenkierron verran. Sitten tarkastetaan onko säkissä elämää enää.

Ohotanmaruna on aivan ihana syyskasvi myös. Nyt kun leikkoo oksat ja laittaa
kuivumaan, niin saa ihania tarpeita vaikka kranssien tekoon. Monasti taitan oksia
havujen ja kanervien kanssa hautoja somistamaan tai muihin syysasetelmiin.

Olen siis monen tienhaaran risteyksessä, jossa pitää revetä moneksi ja monelle. Silloin on viisainta upottaa kädet vain multaan, ja maadoittaa päässä pyörivät ajatukset selkeäksi toiminnaksi. Paljon on vielä muutakin huolehdittavaa. Yksi uuden ajokortin saanut sälli ruhjoi Prisman parkkipaikalla paremman autoni kyljenkin, joten maanataina pitää mennä vakuutusyhtiöön selvittämään tuotakin. Sääli nuoren pojan isän Volvoa myös, jolla osumaa otti meidän autoon. Jonkinlaista huolta tunnen myös oman kuopuksen ajokortin saannista lokakuun lopulla. Huoh...!

Elämän suuria hetkiä <3

Viikonlopun parasta antia oli kuitenkin A-sarjan C-painoksen avioliiton juhlat lauantaina! Olipa mahtavaa juhlia iloista juhlaa hyvässä seurassa ja runsaiden tarjoomusten äärellä. Kyllä tässä on ollut niin hurjan suurten asioiden äärellä, että pitää vähän toipua kaikesta kokemastaan.

Iloa ja valoa uuteen arkiviikkoon jokaiselle kulkijalle!

Sadonkorjuuta ja jännitystä elämään

Viikko sitten sunnuntaina nostin loput perunat. Käsissä on ns. positiivinen ongelma, sillä perunoita on ihan juuttaan paljon. Maestro huolehti kastelusta, joten perunat ovat kasvattaneet kokoa ihan mukavasti. Kuivan kesän riesa perunarupi vähän kirjoo perunoiden kuorta, mutta perunarutosta ei ollut mitään kiusaa. Usein elokuussa versot kuolevat ruttoon, eikä varastokestävyys ole paras mahdollinen. Nyt kaikki on ihan priimaa makua ja koostumusta myöten.

Vang Gogh perunat ovat luottokamaa. Aina tulee satoa. VG on hyvä yleisperuna,
jonka kuoriminen ei ole nupujen kanssa turaamista.

Monasti minulle on heitetty ihmetystä perunoiden viljelystä. Ne on halpoja kaupassa, mutta oman maan perunan makua ei vain mikään voita. Omassa maakellarissa on helppo säilöä kesän satoa talven varalle. Nyt on olo kuin hamsterilla - talvivarastot alkavat täyttymään!

Varhaispotut Timo, Annabelle ja Siikli ovat matkalla
maakellariin talvehtimaan. Sieltä on mukavaa hakea
ruoanlaiton tarpeiksi pitkin pimeää talvea.

Enää on porkkanat, punajuuret ja maa-artisokat maassa. Ja saavat ollakin, kunnes kylmät uhkaavat. Satoa tulee niistäkin. Punajuuret nostan, kunhan minulla on aikaa keittää ne saman tien. Etikkaan ajatttelin niitä säilöä, ja jokusen jätän uunijuurekseksi. Leivinuunin lämmityksen aika lähestyy, kunhan kylmät saapuvat. Sinne on tosi mukavaa laittaa hautumaan monenlaista herkkua.

Kanadalainen 'Cuthbert Grant' alkaa kukkimaan toista kierrosta

Ruusumaassa on iloa kukkien muodossa ihan huikeasti! Osa ruusuista vetää nyt henkeä, ja uusia versoja nousee kovaa kyytiä. Kanadanruusujen luonne alkaa tulla esiin näin kolmantena kasvukautena. Olen mykistyneen ilahtunut, sillä en osannut odottaa mitään näin hurjan hienoa. Toki kesäkin on ollut lämpöä ja aurinkoa, joten ruusut tykkäävät. Silti olen saanut paljon enemmän, kuin mitä osasin hurjissakaan ajatuksissani toivoa.

Ryhmäruusu 'Zaide' on todella nätti!

Tosi mielenkiintoista on ollut nähdä kanadalaisten pesastuvan suuremmiksi ja kasvavan muutenkin aikuisiksi. Kukinnan määrä, kesto ja rytmi muttuu pensaan varttuessa. Tätä on ollut mielenkiintoista seurata. Koeruusumaan kanssa askartelu on ollut antoisaa seikkailua ruusujen maailmassa.

Kärhö 'Night Veil' kiipeää korkeuksiin ja kukkii.

Sitten hiljainen pyyntö kaikille kanssakulkijoille. Pitäkäähän peukkuja, sillä jätin työhakemuksen. Olin jo avannut toisille vesille keskustelut työpaikasta, mutta tuli uutta kuviota yllättävältä taholta. Olen siis jännän äärellä.

Iloa, valoa ja mukavia hetkiä viikkoosi!

Valakolöökin nostoa

Perjantaina alkoi viiden päivän pieni lomanpoikanen. Viikonlopun ohjelmassa oli valkosipulisadon nostamista. Se on elokuun perinnepuuhia.

Valkosipulissa on todella ytyä. Viljelen talvivalkosipulista lajikkeita 'Russian Giant' (kuvassa) ja 'Alexandra'

Mielestäni ei ole itseviljellyn talvivalkosipulin voittanutta. Ei kelpaa kaupasta saatavat kiinan ja espanjan viljelykset. Siperialaista sen on oltava! Näiden eteen tehdään töitä ja nähdään vaivaa, jotta olisi ruokaan aromia sekä terveydelle tukea. Valkosipuli on lääke, ruoka ja mauste.

Nostohetken määrittäminen tapahtuu versoa tarkkailemalla.

Alliumin suvun tyypillinen piirre on lehtien kuivettuminen jo kasvukauden aikana. Nostohetkeä määritän koenostoin ja versoja katsomalla. Kuvassa äärimmäisenä oikealla nosto on jo myöhässä. Kaikki lehdet ovat jo ruskeat, ja sipulin kynnet ovat auenneet. Keskimmäisen nostoajankohta on juuri oikea. Kolmisen lehteä alhaalta käsin on ruskeita, mutta sipuli maan alla on ehjä. Vasemmanpuoleisella olisi vielä vähän pelivaraa kasvattaa sipulin kokoa, mutta on nostettavissa kyllä. Käytännössä kuvan sipulit on samasta penkistä samaan aikaan nostettuja. Tuo kuivettunein on laitapaikalta, ja kärsi kuivuudesta tuleentuen pikemmin kuin muut.

Kottikärryllinen nostettuja. Satoisuus kärsi helteistä.

Tämä hellekesä hellii tiettyjä kasveja, mutta siperialainen valkosipuli ei kuulu niihin. Sipulit kasvoivat hurjaa vauhtia toko- kesäkuussa, mutta kun helteet alkoivat, niin sipulien kasvu pysähtyi. Samanhan tekee perunatkin. Helle ei sovi näille, vaikka kuinka kastelisi. Näin ollen sato jäi pienemmäksi paljonkin, verrattuna viime kurjaan ja kylmään kesään! Silloin saikin ainoastaan perunoita ja valkosipulia.

Viikonloppuni valtaistuin. Tuolissa istuessa vasemmalla kädellä on maasta nostetut
valkkarit, oikealla puolen roippeita varten toiset kottarit, edessä vesiämpäri ja
puhtaat valkkarit päätyvät vanhalle hetekalle kuivamaan auringossa.

Putsaan valkosipulit huljuttamalla ämpärissä murat, leikkaan varren noin 40cm:n mittaan poistaen juuret, ja poistan sipulin päältä kuorikerrokset niin että jäljelle jää valkoinen ja puhdas sipuli.

Vedessä hujuuttaen murat lähtevät, ja voi muuten siistiä sipulin kuivamaan.

Vanhasta hetekasta on moneksi, mutta se on hyvä myös putsattujen valkosipuleiden ensi kuivatuksessakin. Hetekalta napsin isoimmat ja komeimmat kynnet jatkamaan sukuaan maahan. Pienet menevät suoraa syöntiin.

Hetekka on käyttöesine moneen puuhaan!

Alkukuivatuksen jälkeen talvisäilytykseen menevät sipulit siirtyvät isoon infrapunakuivuriin muutamiksi vuorokausiksi. Suojaavien kuorien pitää kuivaa, että sipuli säilyy seuraavaan kesään asti syömäkunnossa. Mutta juuri nyt ne on herkullisesti mehevimmillään!

Oikeanpuoleiset 'Russian Giant'it on viikon tai pari aikaisempia, kuin vasemmat
'Alexandra't. Aromi ja mehevyys on yhtä hyvät, ja kummillakin on suuret kynnet.

Iso osa sadosta menee takaisin maahan istukkaina, mutta meillä on kyllä yltäkyllin valkosipuleita omaan ja läheisten käyttöön. Näitä ei vain saa kaupasta! Flunssa-aikana valkosipuli on lääkkeenä, mutta pitkässä juoksussa sen terveysvaikutukset on kyllä merkittäviä muutenkin ihan tutkitusti. Siis syö valkosipulia!

Kasvimaan parasta antia!

Pidin maanantaista keskiviikkoon lomaa, jolloin ajoimme äitini ja Esikoisen kanssa Etelä-Pohjanmaalle. Siitä juttua myöhemmin, kun suinkin kerkeen. Ilman taimihankintoja ei Blomqvistin taimiston ohi ajettu. Ruusujuttua ja muuta tiedossa, kun vähänkään aikaa herkiää.

Puna- ja keltasipulitkin nostin seinälle kuivamaan.

Nämäkin jäi ennätysmäisen pieniksi helteen ja kuivuden takia.
Riittävät kyllä kahden hengen taloudessa.

Iloa, valoa etc.

Kuusi kuvaa kesästä Majakarilla

Mukava haaste tämäkin Kuusi Kuvaa Kesästä. Kivipellon Saila minulle tämmöisen mukavan rastin välitti, kiitokset siitä! Kuvien kanssa piti tehdä tiukkaa valintaa, ja jaoin vastaukseni jokaiselle kesäiselle kuukaudelle. Valitsemani kuvat lopulta yllättivät minutkin 😎

Toukokuu

Silmujen aika on ihan parasta. Sorbus 'Dodong'

Kasvukausi käynnistyy oikeasti vasta toukokuussa täällä kylmällä meren rannalla V-vyöhykkeellä. Maasta toki punnertaa varhaisia kukkijoita jo huhtikuussa, mutta puiden puhkeavat silmut tulevat toukokuussa. Niitä rakastan. Puhkeava silmu on yhdenlainen ihme - siihen on talvea vasten pakattu kaikki tarvittava. Lämpö ja keväinen vesisade saa silmut turpoamaan ja lopulta puhkeamaan. Hiirenkorvien vihreä on raikkaan lime. Jos pitäisi sanoa mikä on kevään paras hetki, niin miettimättä kertoisin sen olevan juuri se kiitävä hetki kun koivuun tulee orastavat hiirenkorvat.

Kesäkuu

Alppiruusut 'Haaga' ja 'StMichel' - nämä ekat rhdoni ovat jo isoja.

Kesäkuu on kiivasta kasvun aikaa. Kaikki kasvaa ja kukintaa pukkaa joka suunnasta.  Hyötymaalla häärääminen alkaa olla valmista, kylvöt on tehty ja kasvari istutettu. Rhodot kukkivat mikäli kukkanuput onnistuivat talvehtimaan paleltumatta. Juhannus ja kesäpäivänseisaus ovat kuukauden merkkietappeja. Kesä on silloin syvimmillään, vaikka tuntuu että vastahan tässä vauhtiin päästiin.

Heinäkuu

Pioni Sarah Bernhartd on kestosuosikkini.

Heinäkuu jatkaa kiivaana kukintana ja uusia primadonnia astuu kehiin keväisempien jo lopettaessa. Pensasruusut, lukemattomat perennat ja pensaat kukkivat. Runsaus on yhtä kuin heinäkuu. Puutarhurin elämä on kastelua, kitkemistä ja kukkineiden leikkomista. Puutarhakierrokset joka aamu ovat löytöretkeilyä. Tänä vuonna tein ison pionialueen ja jännään tulevaa heinäkuuta!

Elokuu

Ahkeran työn saalista - omavaraisuus upeista talvivalkosipuleista!

Elokuusta lähtien on ruusujen ja kärhöjen aikaa, mutta valitsin kuvaksi kuitenkin rakkaat valkosipulit. Olette ruusun kuvia nähneet tässä blogissa runsaasti jo aiemmin, ja tiedätte kuinka lähellä ne ovat sydäntäni ilman kuvaakin. Elokuu aloittaa sadonkorjuuta alkaen sipuleista ja valkosipuleista. Oman ruoan kasvattaminen on minulle hyvin tärkeä asia. Puhdasta ruokaa läheltä ja rakkaudella kasvatettuna. Onneksi on oma maakellarikin - siellä säilyy huikea määrä monenlaista satoa eri tavoin säilöttynä.

Syyskuu

Syyskatkero 'Dake's Strain Alba'

Syyskuussa pysähtyy äkkiä ja pohtii mihin se kesä taas katosi???!? Mutta syksyt on pitkiä ja lempeitä täällä. Yleensä syksystä meillä aletaan rakentelemaan kaikkea kasvualueiden laajennoksia. Kesä on siihen liian hektinen. Syyskukkijoita tervehtii riemulla - minun puutarhassa niitä on paljon. Ehkä pihani onkin parhaimmillaan juuri syksyllä. Syksy on kilpajuoksua talven tulon kanssa, mutta lopulta kuitenkin saan tehtyä suunnitelmani loppuun. Talvi tulee hiljaa ja viivytellen. Se voi käydä ja esittäytyä, mutta lämmin meri pitää sen loitolla monasti lähelle joulua (tai sen ylikin)

Lopuksi kuudes ihan vain kesän fiiliksille - tätä oli vaikea etsiä, mutta tiesin heti kohdalle osuessa että tämä on juuri se oikea lopettamaan kuvakertomuksen Majakarin kesästä:

Kaatosateen jälkeen usvaa joen päällä auringon paistaessa

Luonto ja sen hienot ilmiöt ovat aina niin lähellä sydäntä. Tuossa kuvassa oli ensin kaatosade, joka haihtui äkkiä auringonpaisteeseen. Lämpö höyrysti kosteuden voimakkaasti joen päälle ja toi hetkeksi todella uskomattoman valoilmiön. Luulen, että siellä oli keijukaisia.

Antoisaa viikon alkua ja keveitä askelia poluillesi!

Siirrän haasteen eteenpäin
Hirnakalle Hirnakan torppaaan
Anneli A:lle Pihakuiskaajan puutarhaan 
Sirpalle Tylsän Mörököllin blogiin

Sadonkorjuuta hamsterifiiliksin

Syskyn ahkeria puuhia on sadonkorjuu ja sen säilöminen. Työteliäitä hommia tosiaankin. Tänään korjasin yrttisatoa kuivuriin ja keräsin loput herneet pellolta. Nauratti vallan erinomaisesti, kun totesin ettei tällä hommalla pääse tuntipalkoille. No näin päivärahahommina menevät kyllä.

Pieni osa sipulisatoa kuivamassa ladon seinustalla

Kaikkinainen puutarhurointi minulla alkoi vuosikymmenet sitten ajatuksena tuottaa omaa ruokaa puhtaasti viljellen. Se vain on semmoinen tärkeä juttu. Olen toki ottanut vastaan kavereiden röhönaurut siitä, kuinka potut on halpoja. Ja kaikkea muutakin saa tuoreena kaupan tiskistä halvalla ja vähällä vaivalla. Mutta kun hinta ei vain ole se pointti. Vaan laatu ja maku omin käsin ahkeroituna.

Valakolöökiä hetekalla kuivamassa

Jos nyt hitokseen tarkasti asiaa ajattelee ja panos-tuottosuhteen huomioi, niin onhan tämä hullun hommaa keväällä aloittaa maan kunnostuksella, kylvöillä jatkaen kesän kitkemisiin, harvennuksiin ja kasteluihin. Siihen vielä extrattuna sadon korjaaminen ja säilöminen - ei tosiaan mitää järkeä, kun kaiken saa parin euron kilohinnalla kaupasta.

Pottusatoa, eikä kaikki mahtuneet kuvaan. Kahdeksan lootallista tuli.

Siltikin - minä rakastun jokaiseen kevääseen, siemeniin ja kasvun ihmeeseen. Ihan hamsterin fiiliksin kerään satoa ja taltioin sitä talven varalle. Onneksi on oma, loistavan hyvä maakellari! Siellä toki talvehtii erinäinenkin määrä myös puutarhakasveja, mutta kaikille on tilaa.

Chilejä - ja elämä maistuu!

Ehkä jopa naurettavaa ylpeyttä tuntien kokkailen perheelle ruokaa pitkälti omista raaka-aineista. Mausteetkin on yrttimaalta kuivattuna talven makuelämyksiin. Nytkin kuivurissa pöhisee satsi tilliä, basilikaa ja meiramia. Persiljat ja timjami odottavat vielä korjuuta.

Kasvihuone toi uuden ulottuvuuden kasvatuksiin, joten omat tomaatit, chilit ja viinirypäleet kera mausteyrttien sekä vuosittaisten uusien kokeilujen osalta ovat vakiintuneet tuotantoprosessiin. Taas keittiömestari kiittää runsaampaa valikoimaa. Monenlaista uutta respetiä säilöntään kokeillaan, mikä sekin on sangen hauskaa puuhaa.

Heinäkuisen aamuauringon säteissä pieni kasvihuoneemme

Jos olisin todella järkevä ja harkitseva ihminen, niin eläisin yksiössä jossain kaupungin melko ytimessä, minulla ei olisi miestä eikä varsinkaan lapsia. Eikä kissoja tai kanoja. Eikä tietenkään autoakaan. Elämäni oli mallikkaan järjestyksellistä ja suunniteltua. Ja kuolettavan tylsää.

Joten jippiajee elämän epätäydellisyydelle, ongelmille, mullalle kynsien alla ja kissankarvoille! Tämä maistuu elämälle, vaikka joka päivä en muista kammata hiuksiani ja huushollissa vallitsee epäjärjestys. Aamulla otan kuivurista aromikkaat yrtit keittiötaiteen iloiksi!

Kuutamon lumoa eilen illalta

Iloista viikonloppua ja keveitä askelia poluillesi!

Carpe diem - meillä on vain tämä hetki

Hetkessä eläminen on taito. Sen olen viimeisen päälle opetellut viimeismpinä vuosina. Minulla on menneisyys. Se on eletty ja mitään ei siitä voi muuttaa. Oppia toki on suotavaa eletystä ottaa. Tulevaisuus on elämäntilanteesta johtuen täysi mysteeri ja hallitsematon asia. Sitä ei voi pohtia huomista pitemmälle. Oikeasti. On vain elettävä juuri tässä hetkessä ja tartuttava tilaisuuksiin - ei suunnitellusti, vaan ihan kohdalle osuessa. Tässä on ollut opetteleminen. Tulevaisuutta ei vain ole. Toisaalta tämä tietoisuus vapauttaa. Ei ole "sitten kun". On vain tänään ja tämä hetki. Vain se merkitsee. Hetkeen tarttuminen ja siinä eläminen on todella vaikeasti opeteltu asia. Kun tulevaisuutta ei vain ole, niin tuo on ainoa vaihtoehto. Juuri nyt. Tänään.

Olen raivokkaasti korjannut hyötymaan satoa. Sadat valkosipulit on nostettu, putsattu ja asennettu kuivumaan. Tulevaisuuden (...heh!) istukkaat on eroteltu ja ruoanlaiton ilot putsattu kuivuriin.

Osa valkkarisatoa kuvumassa hetekalla

Perunamaalla oli hyvä sato. Timo, Siikli, Annabella, Pito ja Van Gogh tuottivat todella suuren sadon, jota rutto vähän verotti. Olemme ylenängeten runsaasti omavarasia perunasta, ja riittääpä läheistenkin suihin makoisia pottuja!

Van Gogh on terve ja erittäin satoisa lajike

Sipulit istutan keväisin muovikatteeseen. Ei tarvitse kitkeä ja sipuli hyötyy mustan muovin tuomasta lämpösummalisästä. Sato on törkeän suurta.

Ensikuivatus seinustalla, lopuksi infrapunakuivurissa

Sadonkorjuu alkaa olla loppusuoralla ja katse kääntyy taas koristepuutarhaan. Ruusumaa on ylittänyt kaikki mahdolliset haaveet. 'Morden Snowbeauty'stä ei ole aiemmin blogissani ollut kuvia.

Yksinkertainen valkoinen kukka

Hitaammin on tämä taimi lähtenyt kasvuun, eikä siksi aiemmin kuvattukaan. Maanmyötäinen kasvutapa ainakin näin ekana vuonna. Terve ja syvänvihreä lehistö on kaunis. Koko ekan vuoden habitus on tässä:

Mitähän tästäkin "isona" tuleekaan?

Ryhmäruusut ovat yllättäneet ihan tosi häkellyttävästi myöskin. Valtava kasvuvoima, sikapaljon kukkia ja aina vain lisää nuppuja. Mikä tätäkin Bonicaa vaivaa?

Ei ymmärrä tämä 'Bonica' syksystä - kukkii täpöllä ja nuppuja täynnä

Leikottuani kukkineet kukat seuraavaan täyteen lehteen asti, syntyy aina uusia versoja nuppuineen. Toiset lajikkeet remontoivat kukintaansa nopeammin kuin muut. Ryhmäruusuilla näyttää remontointi oleva lähes tauotonta. Hädin tuskin ehtii pieni tauko olla, kun taas nuput turpoavat. Olen ollut aivan yllättynyt kanadanruusjen ja verrokkiensa ryhmäruusujen kukintainnosta. Olin valmistautunut kirvoihin, mustalaikkutautiin ja kitukasvuiseen kasvuunlähtöön. Sainkin hurjaa kukintaa kaikissa väreissä nonstoppina. Olen ihan hämmentynyt, kun piti luopua kaikista ennakkoluuloista ruusujen suhteen. Niitä kun oikeasti oli aika paljon noin lähtöjään. Positiivisen yllärin kokeminen on aika järisyttävää.

Loppuviikko on käsillä ja viikonloppu edessä - nauti elämästäsi missä ikinä tallaatkin!