Syyssateita, myrskyjä ja uusia unelmia

Päivät sen kun lyhenevät vain. Pohjavesiä korjaamaan on saapuneet syyssateet. Ulkoilu ei huvita pakollista koiran lenkitystä enempää. Ei ole pakko, jos ei huvita.

Joutsenperheet levähtävät Isolahdella. Pitkä on heidänkin muuttomatkansa.

Onhan sitä puuhaa sisälläkin, kun siivoojakin vietti pitkän kesäloman. Nurkka kerrallaan olen laiskanlaisesti siivoillut rytöläjiä. Vaakasuorat pinnat ovat imeneet materiaalia päällensä, joten niiden selvittämisessä menee tovi jos toinenkin. Ongelma on lähtenyt kaapeista, joiden sisällys pitäisi tullata ja hävittää turhat pois. Tulisi tilaa kaappeihin, ja saisi ne täytettyä jälleen uudelleen. Olen keksinyt siis ikiliikkujan!

Iltarusko merellä

Kuvatkin on hämäriä, kun töiden jälkeen koiran kanssa lenkkeilemme. Päivän pituus ei ole enää kummoinenkaan, joten kaamosta kohti mennään. Ensi yönä siirretään taas kelloja, eli saadaan tunti lisää nukkuma-aikaa. Inhoan kellojen siirtoa, mutta EU:n jäsenenä odottelemme Brysselin herrojen hitautta päätöksen teossa.

Syysmyrskyt tulevat joka vuosi.

Yksi myrskykin pyyhkäisi ylitse menneellä viikolla. Paikallisen sanonnan mukaan kolmasti pitää veden nousta rantalepikkoon, ennen kuin talvi tulee. Kaksi myrskyä on siis vielä tulossa ennen talveen asettumista.

Myrskyllä meri pauhaa.

Töissä yhtä puistoa saneeratessa sain aivan ihanan idean - tosi Hirnakka antoi siihen ihan ratkaisevan kultajyvän. Puistosta kaivurilla kaivettiin iso kurtturuusuaidanne pois. Mietin kiivaasti mitä siihen tilalle istutan. Vaatimus oli max metristä ja paljon kukkivaa. Kaikki mahdolliset tylsät angervot ja hanhikit on niin nähty tässäkin kaupungissa.

Pusikoitunut Rientola on pienellä mäellä. Kaivurin valot näkyvät kurtturuusujen takaa.
Vajaa kolmannes ruusujen määrästä näkyy kuvassa. Kuva otettu aamuhämärässä.

Kurtturuusuaidanne on mäen päällä suojaten pienellä aukiolla olevia penkkejä. Mittaa aidanteella on kolme metriä leveästi ja U:n mallissa noin 18 x 12 x 16 metriä. Siis 120 neliötä aurinkoista istutusalaa melkoisen näköpaikalla.

Hirnakka potee vuodesta toiseen ankaraa pionimaniaa, ja hän kertoi Joenkaupungissa tehdystä puistoremontista. Sinne on istutettu mm. pioneita. Tämä oli tajuntaa räjäyttävä idea - ei niiden pensaiden tarvitse olla puuvartisia, vaan pionit ovat juuri sitä mitä tämä kaupunki tarvitsee! Edessä on kutkuttava suunnittelusessio lajikkeiden valinnassa. Pioneistakin saa pitkään kukkivan istutuksen, kun valitsee lajikkeet hartaudella pionien luonnonlajista hybrideihin ja kiinanpeijooneihin. Sekaan vähän syyskukkijoita ja kevään iloksi sipulikukkia. Tulee muuten hieno!

Kolme tammea istutin ikuisuuspuina tuonne varttumaan. Poikkeuksellisesti annoin puille nimetkin. Siellä on kova puistopuolen tiimi, eli tammien nimet on Tita, Janne ja Pena :D

Iloa ja valoa viikonloppuusi!

Syystöitä

Syksy etenee kalenterin mukaan kohti talvea. Tänä aamuna oli ihan hentoinen räntäkuorrutus aamuisessa maisemassa. Ei kuitenkaan täyttänyt ensilumen mittaa, mutta ennakkovaroitus tulevastahan se oli.

Maa-artisokka koittaa vielä kukkia.

Olen saanut kaikki 900 valkosipulin kynttä maahan. Läppään itselleni yläfemman. Well done! Penkit on katettu odottamaan talvea ja tulevaa kasvukautta. Viime viikolla vierailu Särkän perennataimistolla poiki yllättäviä istutettavia. Mukaan tuli hopeapoppeli, nukkakirsikka ja jokin orapihlajan lajike. Nyt ne on suurimmaksi osaksi istutettu kera muidekin jo keväällä hankittujen taimien kanssa.

Polttopuut on elinehto maaseudulla puulämmitteisessä talossa.

Seuraava urakka olikin polttopuun teko. Ensi talven puut on kuivina katon alla, mutta seuraavan talven puut pilkkoontuvat nyt liiteriin. Tämäkin homma olisi pitänyt tehdä jo keväällä, mutta niin vain rankakasa on saanut odottaa pressun alla hetkeään. Onneksi rangat olivat ylivuotisia, joten olivat valmiiksi aika kuivia.

Työjuhta ja sen korjaaja. Vehkeet levis kesken töiden, mutta korjaus oli nopea.

Kyllä on helppoa hommaa puun teko näillä nykyisillä klapikoneilla! Toisesta päästä syötetään rankaa koneeseen, joka katkoo, pilkkoo ja kuljettaa hihnalla suoraa liiteriin! Silti kaksi päivää ei ihan vielä riittänyt rankakuorman sijoittamiseen liiteriin. Ja olo on ihan hakattu kaikesta huolimatta.

Syyskatkerot (Gentiana sino-ornata) on viimeisiä kukkijoita. Ihanat pyjamaraidat!

Onneksi pääsee maanantaina töihin lepäämään, sillä nämä aktiivilomat käyvät voimille. Töissä on sentään kahden tunnin välein tauot, mutta kotona ensimmäinen paussi tulee vasta kolmen aikaan kahvien juomisella, ja syödään vasta illalla kuuden jälkeen.  Kun on jo pimeää.

Kotona jälleen!

Sain koirankin lainaksi kotiin, kun kuopukselle iski mahoton lentsu. Kuumekin oli jo 39 pahimmillaan, jolloin neito itsekin totesi viisaimmaksi antaa koiruus vähäksi aikaa kotiin hoidettavaksi.

Miten niin happamia?

Koira on oppinut uusia tapoja. Meillä koira ei nouse sänkyyn tai sohvalle, mutta niin vain illalla nukkumaan mennessäni sänkyyn pujahti kokonainen koira myös. Lähti se siitä! Toisenkin kerran se yritti vielä, mutta ymmärsi poistua kuultuuan litanian ärräpäitä. Minulla on tarpeeksi tukalaa jakaa parisänky Maestron ja  yleensä vähintään kahden kissan kanssa. Sinne ei tosiaankaan sovi enää 22 kiloinen aussi.

Ei sänkyyn eikä sohvalle - minnuu sorretaan!

Sohvalle tuo rontti pujahtaa näköjään kun ei ole vahtivaa silmää. Puita tehdessä koira pidettiin sisällä, kuten yleensäkin erilaisia koneita käyttäessä. Sisälle tullessani koira suurin piirtein mateli vastaan jostain olohuoneen suunnalta. Jokainen koiranomistaja tietää sen ilme- ja elerepertuaarin, jossa koira kertoo tehneensä jotain ihan väärin. Ja katuu nyt sitten ihan hirveesti. Selvisi, että koira on vetänyt lokoisia unosia sohvalla sen aikaa, kun me Maestron kanssa oltiin puusavotassa. Kysyn vain, että KUKA tuon on opettanut sohvalle ja sänkyyn?!?

Berberis amurense

Huomenna on sanotaankos vaikka lepopäivä. Ehkä tunniksi on ensin puusavottaa, sitten pitää käydä tekemässä yksi avustustehtävä ja päivän kruunaa kaverin 60-vee kahvit. Ja normaalit rutiinit siihen päälle.

Iloa ja valoa, vaikka vähenevääkin!

Puutarhakauden päätös - lunta, kuuraa ja juhlat

Ruskan väriloisto vaihtui vauhdilla harmaan skaaloihin. Aivan kuin eri maailma olisi vaihtunut ihan hetkessä. Nopeasti pimenevät päivät luovat hempeän harmaina sävyihin hiuksen hienoja nyansseja. Ruskan räikeä ilotulitus vaihtui ihan hetkessä lumen peittämään pehmoiseen maisemaan valkoisen ja harmaan sävyissä.

Lumoudun aina kanadanruusujen viimeisiin kukkiin kuuran keralla

Jotenkin maailma pysähtyy ensimmäisen lumen äärellä. Syystyöt saavat lopetuspisteen. Aina jää jotain tai paljonkin tekemättä, mutta luonnon mahdin äärellä aikaansaatuun pitää tyytyä. Revanssi alkaa keväällä maan sulaessa.

Juhannusruusun ruskan sävyjä lumihunnun alta.

Jotenkin kauden päätös tulee aina helpotuksena. Enää ei tarvitse jaksaa ja venyä ponnistuksiin. On vain ihan pakko hellittää ja levätä. Puutarhurointi on intohimo, joten siihen riittää paukkuja ja ruutia - mutta maan jäätyminen ja lumi antaa armon. Ei pysty, vaikka haluaisikin.

Ei ehtinyt berberiskään lehdistään luopua.

Ensi viikon puolessa välin luvataan lämpenevää. Kauden lopetus olikin siis tilapäistä, joten saankin loput pensasruusut istutettua! En minä näin vähällä luovuta, jos luonto tarjoaa vielä vähän kelejä!

On tämä värikuva - värimintun jäähyväiset kasvukaudelle 2018.

Huomenna on merkittävä päivä. Kuopus täyttää 18 vuotta. Nyt on kaikki ipanat täysi-ikäisiä ja omilla jaloillaan. Urakka on ns. valmis, vaikka eihän tähän mikään lopu - onpahan nyt yksi rajapyykki ihmisen elossa.

Hedelmistään puu tunnetaan. Malus 'Echtermeyer' eli neuvoksenomenapuu.

Lohi- ja kasviskeittojen perunat on kuorittu, lohi perkattuna suolassa, täytekakku leikattu ja täytetty, huusholli siivottu ja puhtaat matot on lattialla. Ilo on kokoontua taas rakkaiden ihmisten kanssa yhteen viettämään kuopuksen täysi-ikäisyyttä. Yhteen kokoontuminen on juhla jo sinänsä, mutta nyt syynä on sen pienimmän valtuudet aikuiseen eloon.

Kuopukselleni ruusuksi kuuran koristama, maailman herkin ruusu.

Toivotan pienimmälle ipanalleni siipiä lentää, viisautta katsoa eteen ja taakse vaikka yhtä aikaa  ja intohimoa elämän mysteereihin. Aina kannattaa kuunnella vanhoja ja viisaita, vaikka juuri nyt tietäisikin elämästä kaikkein parhaiten itse :D

Iloa ja valoa elämääsi, vaikka maailmasta ympärillä hiljakseen tuleekin harmaata ja pimeää. Anna liekin lepattaa varjeltuna sydämessäsi suojassa pahoilta puhureilta.

Rakkaudesta puihin

Kyllä syksy toi taas esiin pihlajien ja vaahteroiden upean ruskan. Siispä muutama sananen ja kuva pihlajien monimuotoisesta sukukunnasta. Minusta pihlaja on aina kaunis. Siinä on hieno lehti, kaunis kukinta, marjat ja yleensä hieno ruska.

Tuurenpihlaja eli Sorbus commixta 'Dodong' kasvaa
kohenevin oksin, eli tilaa säästävästi.

Pihalaja tunnetaan useammassakin kulttuurissa pyhänä puuna, joka istutettiin pihapiiriin suojelemaan taloa ja tuomaan onnea. Minä innostuin jo aikaa sitten keräilemään erilaisia pihlajia, ja hämmästyin niiden monimuotoisuutta. Pienin pihlajistani (Sorbus reducta eli kääpiöpihlaja) kasvaa vain 20-40 senttiseksi. Kaikkineen eri sortin pihlajia on kolmattakymmentä erilaista istutettuna. Hard core pihlajafanitusta.

Lehdet ovat isot, ja ne lehtivät keväällä tosi aikaisin.
Syysväri käy lämpimän keltaisen kautta oranssiksi.
Joinakin vuosina ehtii myös täysi tulenpuna tulla esiin.

Nyt syksyn ruskassa saa hyviä koko puun kuvia, kun pihlajan hahmo ei huku yleiseen vihreyteen. Pihlajien lehdissä, kukissa, marjoissa ja syysväreissä on valtavasti variaatioita. Kaikkia ei hetikään tunnista pihlajan sukuun kuuluviksi. Pihlajissa on muitakin versioita, kuin parilehdykkäisiä lehtiä.

Laavapihlaja (Sorbus alnifolia) syysväreissä. Tämä on
nuori yksilö, jonka syyväri on erityisen hehkuva.

Laavapihlaja on kotoisin Itä-Aasian tuliperäisiltä alueilta, jossa on nuorehkoakin laavakiveä. Sen lehti muistuttaa oikeastaan pyökin lehtiä. Tästä tulee 3-7 metriä korkea pikku puu tai pensas. Olen ohjannut sitä sievästi rungottamalla kasvamaan puuksi. Vyöhykkeeksi luvataan I-III (IV) Hyvin on mennyt vitosellakin kolmen kasvukauden verran.

Toinen ehytlehtinen on saksanpihalajan (Sorbus aria)
hopealehtinen 'Magnifica' lajike. Syysväri on keltainen.

Eipä uskoisi pihlajan lehdeksi!

Saksanpihlaja on mielestäni erityisen hieno. Se on Euroopassa suosittu katupuu, jota täälläkin voisi käyttää enemmän. Lajikkeet 'Magnifica' ja 'Lutecens' kannattaa ehdottomasti napata mukaan, jos taimikaupoilla sattuu eteen. Omani hain Virosta, sillä pohjoisessa ei ole tarjontaa tämmöisille erikoisuuksille. Vyöhykkeeksi luvataan I-II (III), mutta ei tämä ole yhtään kainostellut eloaan V-vyöhykkeelläkään. Kasvu on kuitenkin sangen hidasta, mutta ikinä ei ole verson kärkikään paleltunut.

Taatanpihlaja (Sorbus x thuringia 'Fastigiata')

Taatanpihlaja kasvaa myös lutamaisesti ylöspäin, joten se ei vie paljoa tilaa pihassa. Katupuinakin tämä kapealehtisen saksanpihlajan ja kotipihlajan risteymä menisi oivallisesti. Lopullista mittaa luvataan 5-10 metriä, ja kestävyyttä aina V-vyöhykkeelle asti. Hieno puu, jota harmillisen harvoin tapaa yhtään missään. Nimensä tämä on saanut muuten Frans Emil Sillanpään mukaan.

Pylväspihlaja (Sorbus acuparia 'Fastigiata')

Pylväspihlajasta tuli nopeasti suosittu julkisessa rakentamisessa ja pienillä pihoilla. Nimensä mukaan tämä kasvaa tiukasti pilarimaisena vieden sivusuunnassa tilaa vain pari metriä. Vaikka tämä on kotipihlajan muunnos, niin paljon heikommin tämä mielestäni kukkii, marjoo ja ruskaantuu, kuin tavallinen kotipihlaja. Kestävä ja nopeakasvuinen tämä kyllä on, eli varsinkin ahtaisiin paikkoihin todella hyvä puu.

Kartiotammi (Quercus robur 'Fastigiata')

Pilarimainen kasvutapa olkoon aasinsilta tavallisen metsätammen erikoismuotoon, jota on aika hankalaa löytää taimistoilta. Yksi tuollainen eksyi tänne 2014, ja on menestynyt ihan moitteetta jopa sen tappotalven ylitse. Tammi on hidas ensimmäiset vuodet, mutta kyllä tuolla on jo mittaa ihan pienen puun verran. Loppukorkeutta luvataan 6-10 metriä. Tammea pidän "ikuisuuspuuna", joka ehdotomasti pitää istuttaa ainakin kerran elämässään. Metsätammi vaatii vanhemmiten todella paljon tilaa, niin tässäpä olisi näppärä vaihtoehto! Tammen syysväri on yleensä keltainen tai ruskea.

Keskilännentammi (Quercus ellipsoidalis) hehkuu punaisena.

Tänä kesänä istutin vain yhden puun, eli äitienpäivälahjaksi saamani Keskilännentammen. Se on lähellä tuota kartiotammea. Niitä tavallisia metsätammia löytyy pari kappaletta myös. Keskilännentammi on peräisin Pohjois-Amerikan suurten järvien alueen karuilta kasvupaikoilta. Tämä olisi toinen vaihtoehto pieneen tilaan, sillä kasvu on kapeahkoa ja kokokin jää Suomessa 4-10 metriä korkeaksi. Syysväri on herkullisen punainen. Vyöhykkeeksi ehdotetaan I-III, mutta kovin paljoa näitä ei ole vielä Suomeen istutettu. Ensimmäiset siemenet tuotiin Suomeen Mustilan siemenkeruumatkalta 1993.

Tunnelmakuva Piehingin kanavasta ja kaarisillasta.

Kaarisilta

- Ja Jumala sanoi:Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon,että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin:He tulevat raskain saappain,
ja multa-anturoin- mikä sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voi,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
-Ja Jumala sanoi:Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun , niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi , kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

Aale Tynni

Ihmeellinen päivä!

Tänään piti tarkistaa sekä kalenterista päivämäärä, että lämpömittarista lukemat. Lokakuun puolenvälin paikkeilla kun lämpöä oli +23. Tuuli oli lämmintä ja rivakkaa, joten ilmassa lenteli muuttolintujen kanssa ruskaisia puiden lehtiä. Oli kaunista ja niin lämmintä!

Vasemmalta oikealle ruskan loistoa tarjoavat kirjometsävaahtera 'Drummondii',
tavallinen pihlaja ja tavallinen metsävaahtera. Että voi olla kaunis syksy!

Oli niin sielua myöten kaunista katsella tuulessa lentäviä lehtiä! Vuoroin tuuli lennätti metsävaahteran lehtiä - kuin pieniä, poukkoilevia aurinkoja! Välillä koivujen lehdet leijuivat kuin höyhenet... Koitin ikuistaa ikuisen muistijäljen tämän päivän poikkeukselliseta kauneudesta sieluuni.

Syksy pukee lehtipuut koreimpiinsa, ennen vaipumista martaan kynsiin.

Aamulenkki koiran kanssa vei syksyiseen metsään. Pikkutiet ja polut olivat päällystetty kultaisilla lehdillä, ja lintujen sirkutus täytti ilman. Metsässä on aina niin ihanaa hengittää jättikuusten kanssa samaan tahtiin, ja tuntea pehmeä kuntta sekä sammal jalan alla. Jokainen aisti nauttii - metsän huminaa, kostean maan  tuoksua ja syvä rauha ympärillä.

Mä aina vien emännän lenkille. Halusi se tai ei, mutta aina mennään!

Touhusin kaupunkireissun nopeasti alta pois. Äiteetä käytin kaupoilla, ja ostimme hänelle uudet, peittävämmät verhot talveksi olohuoneeseen. Silitin ja ripustin uudet ostokset heti käyttöön. Muorin ja kissan ruokavarat on nyt täydennetty, ja muutkin asiat huollettu. Kiiruhdin leppoisan kahvihetken jälkeen kotiin istuttamaan valkosipulin kynsiä.

Isoimmat kynnet valikoin istukkaiksi. Hirveen kokoinen kynsi tuokin,
mun käsi on ihan normaalikokoinen naisen käsi.

Valkosipulin istutuksesta en viihti kirjoittaa enää, eli jos kasvatusvinkit kiinnostavat, niin klikkaa oikean laidan alaosasta tunnisteista valkosipuli- linkkiä. Siellä on kaikki jo selostettu. Olen saanut nyt 360 kynttä istutettua, ja reilusti samanmoinen satsi odottaa maahanpanijaisia. Hitaanlaista hommaa, kun pitää talikoida maasta jälleen ahkeran juolan juuret pois. On siellä vähän muutakin rikkaa, joten nopeasti ei vain saa valmista.

Iltalenkki koiran kanssa veikin meren rantaan. Tuuli oli vinhaa, joten lippalakki piti kääntää nassikoiden tavoin lippa
niskaan. Aurinko laski kultaisena vaahtopäiden taakse. Maisema oli suorastaan maaginen.

Auringonlasku on kiihtyvää tahtia aikaistuva - pimeän aika on likellä. Tunnen ihoni alla lähestyvän marraskuun - kuoleman kuukauden. Siksi tämä päivä ja nämä tunnelmat on pakko ikuistaa sydämeen. Tällaisten päivien voima kantaa läpi pimeän marraskuun.

Näitä maisemia sanoisin elämän suuriksi nautinnoiksi!

Tuo kultainen valo, tuulen valtava voima rannassa, meren tuoksu, aaltojen pärskeet ja hämmentävä lämpö - kaikki on silkkaa energiaa! Kuvan oton aikaan lämmintä oli vieläkin 19,5 astetta. En ole tähän aikaan vuodesta kokenut moista eläissäni!

Meri on vain jotain tosi suurta, ja myrskyssä sen energiamäärästä saa
katsoja osansa ihan kotipakettiin pakattunakin.

Kyllä oli taas niin elämyksellistä nauttia käsittämättömän hienosta sunnuntaista luonnon ilmiöiden äärellä. Merenrantakaupungin ehdottomia iloja on luonnon ja ehdottomasti meren läheisyys. Täällä on puhdasta ilmaa, tilaa ihmisille, luonto lähellä ja elämyksiä tarjolla luontoihmisille.

Kivi ja tyrskivä vesi. Niin paljon on tuokin kivi kestänyt murtumatta. Mutta ei kulumatta. Sitähän se elämä on.

Taas tunnen itseni niin etuoikeutetuksi. En ole rikas rahallisesti, mutta minulla on rikas elämä. Se on juuri sellainen, josta nautin sydämen sopukoita myöten. Minusta on paljon kiintoisampaa laskea, mitä kaikke minulla ON, kuin mitä minulta puuttuu.

Varjoni. Juuttaan juntti koira, jonka äly, ymmärrys ja kuulo on taas jossain toisessa
universumissa. Juoksuaika alkaa ihan justpian, joten tuon toverin korvien välissä
suuri tuuli puhaltaa visertäen ihan omia juttujaan.  Silti ystävä elämysten äärellä.

Tämmöiset päivät lataavat akkuja kestää kaikkia elämän eteen tuomia hankaluuksia. Niitäkin piisaa ihan riittävästi. Enkä edes odota niiden vähenevän, mutta kiitollinen olen siitä, että enempää ei kuormaan lastata, kuin mitä jaksaa kantaa. Tuokio meren rannan myrskyissä ja tyrskyissä auringonlaskun aikaan lataa vahvasti energiaa. Taas saa latoa kiviä reppuun - minä kannan kyllä.

Vahvaa ja kaunista - voimallisen energistä!

Minulla on ihana viikonloppu takana - ja kaksi lomapäivää edessä! Tärkeitä ja rakkaita ihmisiä olen saanut nähdä ja viihtyä yhdessä. Puutarhassa olen saanut puuhata - ja nauttia hämmentävän lämpimästä lokakuisesta aurinkopäivästä kesän lämpötiloissa. Aivan huikeaa!

Ole hyvä - ota tästä auringon, meren ja tuulen energiaa voimaksesi!

Valoa, iloa ja lämpöä viikkosi!

Upeinta syksyä!

Työntäyteinen viikonloppu kallistuu loppua kohti. Nyt on saatu muorin entinen asunto siivottua, ja taulut seinille uuteen huusholliin. Nyt äitee saa toipua kaikesta hulinasta rauhassa! Ehdin tänä aamuna ihastella upeaa ruskaa kameran linssin läpi. Ihan huikean hienoissa väreissä luonto juhlii viimeisiä hetkiään ennen talven tuloa!

Koivut keltaisina ja pihlajat punaisina. Monta värisävyä näidenkin lisäksi
upeasti likuvärjättynä. Havujen viheys luo lämpimän taustan tälle väri-ilolle!

Aurinko paistoi, tuuli puhalsi - ja joutsenet toitottivat lähtökäskyjään. Etelään on monella kova pyrkiminen - pois kaamoksen alta. Syksy on minulle jotenkin haikeaa aikaa, vaikka maisemat ovatkin mitä upeimmat juuri nyt.

Syysaamut ovat parhaimmillaan kirpeän seesteisiä.

Syksy on haikeaa luovuttamista. Kesä on ohi, mutta ei ainaista kesää jaksaisikaan. Syksy kutsuu lepäämään ja käpertymään vähän sisään päin. Koko kesä on viipotettu aktiivisina kaikenlaisessa puuhassa. Illan pimeys ajaa pirttiin, eikä aamukaan valkene kovin nopeasti. Nyt jääkin sitä luppoaikaa, mitä ei kesällä ollut ensinkään. Toisaalta - minusta on tosi hyvä levätä ihan vaihtelun vuoksikin.

Värin perusteella voi jo kaukaa nähdä eri puulajit.

Ruska on värien runsaudessaan huimaavan ihanaa! Tuijottelen lumoutuneena lehtivihreän katoamista puun voimavaroiksi. Ihan hetken päästä puut ovat valmiita päästämään lehtensä syystuulten riepotettaviksi. Tuulessa vaahteran lehdetkin ovat kuin pieniä, sinne tänne sinkoilevia aurinkoja!

Tataarivaahtera (Acer tataricum) 'Hot Wings' vetää ihan punaiseksi värinsä lopuksi.

Mieluisia ruskapuita on pihlajien lisäksi vaahterat, mutta myös heidet vaihtavat iloiseen syyskuosiin. Upeita syyspukeutujia on toki muitakin, joista eniten odotan aina rusokirsikan (Prunus sargentii) värin vaihtoa vihreästä syvään punaan:

Keväällä tämä kukkii vaalenapunaisena pilvenä, ja nyt toisen kerran ruskan sävyissä.

Aina näin syksyllä sitä ajattelee, että puita ja pensaita istuttaessa kannattaa muistaa suunnittelussa myös syysvärit. Omalla pihalla onkin hurja ruska, kun lempisukuja puissa ovat pihlajat ja vaahterat. Kaikki eivät vielä ole päässeet edes vauhtiin!

Nuori mongolianvaahtera (Acer mongolicum) vetää pirteesti keltaisena

Kuiva kasvukausi tuottaa yleensä hienon ruskan. Näin tänäkin vuonna, kun sienitaudit eivät kirjoneet lehtipuita ruskeiksi ennen aikojaan. Nyt kelpaa kulkea ja nauttia näkymistä! Lumen tuloon on vielä aikaa täällä rannikon lämmöissä, mutta ei enää pitkästi.

Monet heidet (Viburnum) saavat makeat värit myös.
Tämä on se ihan tavallinen koiranheisi (V. opulus)

Syystyöt puutarhassa on tietenkin ihan tuskallisedti vaiheessa vielä. Pidän huomisen lomapäivänä, kun talvivalkosipulitkin pitäisi saada istutettua kylmenevään maahan. En millään saa kaikkia huomenna istutettua, joten pitää katsoa joku toinenkin päivä lomaksi.

Punalehtiruusu (Rosa glauca)

Juuri kun kuviteltiin, että muuttosouvit on nyt ohitse, niin Kuopus ilmoitti etsivänsä uutta kämppää. Entinen kun on naapurien toimesta levoton ja turvaton. Noh - meillä on nyt rutkasti ihan rutiiniakin näihin muttopuuhiin. Suorastaan elämäntapa :D Ja örveltävät ynnä tappelevat seinänaapurit voivat tehdä elämästä tosi ankeaa, varsinkin jos ei nukkumaan pääse yleisen möykän vuoksi. Enpä siis viekään juuri tyhjennettyjä muuttolaatikoita takaisin. Valmistaudumme seuraavaan muuttoon. Vuoden sisään on muuttotalkoiltu neljä kertaa - viides siis tiedossa.

Eikä postausta ilman ruusuja... 'Bonica' aukoo sinnikkäästi uusia nuppuja! Nämä on niin sööttejä syksyn piristäjiä!

Seuraavaan postaukseen toivottavasti saan laitettua ruskaantuvia perennoja. Niilläkin on koristearvonsa syksyn loistossa.

Iloa ja valoa viikkoosi! Minua kuumottelee koko ensi viikon, ja varmaan seuraavaakin hyvän aikaa - tulevat työkuviot selviävät ajallaan ja tavallaan. Odotavan aika on vain pitkä.