Huikea usva kietoi maailmaan pehmeään nuttuunsa. Päivä ei noussut eikä laskenut. Taianomainen harso peitti näkymät aamusta iltaan.
 |
| Hämärä usva. |
Pieni pakkanen kutoi oksiin hennot jääkiteet ja tyyni tuuli antoi niiden koristaa puita. Kaikki oli pysähtynyt.
 |
| Lepän käpyjen koristeena pienet jääkiteet. |
Sumu ja usva vaimentavat maailman äänet. Siksiköhän usvasta tulee kuin suojaava harso maailman ympärille? Linnutkaan eivät paljoa metelöineet, vain tilhien vaimea hopeisten tiukujen helinä kuului pihlajien latvoista. Se sointui saumattomasti usvan olemuksen kanssa.
 |
| Metsän ja taivaan raja katoaa hämärään. |
Sumu, usva, utu, auer - ja vielä raahelaisten hylkeen pieru. Kaikissa on jotain sävyeroa, jossa sumu on sankin näköeste. Ja tuon hylkeen pierun oikean nimi on kai merisavu. Tuttu ilmiö täällä.
 |
| Vuosien tauon jälkeen käynnistin potkurin. Sitten mentiin! |
Innostuinpas varastosta kaivelemaan esille vanhan kunnon kulkupelin, eli potkukelkan. Sille ei ole ollut vuosiin käyttöä, mutta se on ollut hyvässä tallessa katon alla. Hyvin luisti, eikä Riekokaan saanut mitään hepulia. Yllättävästi se juosta teputti sievästi vierellä. Sen ei ole tarkoituskaan vetää, vaikka luulen että minulta löytyisi sopivat valjaat sille vetohommiinkin. Ne vain on täysikasvuisten koirien harrastuksia, joten olkoon vielä.
Maestro tuunasi potkuriin jopa valot, joten iltalenkki pimeässä olikin häikäisevän hauskaa. Taas nastakengät osoittivat käyttökelpoisuutensa - olipa pitävää potkaista vauhtia! Tiet täällä on enempi tai vieläkin enempi jäisiä. Hiekoitusta ei ole - siis luistavat kelit tosiaankin! Mitenkäs teillä - onko potkukelkka käytössä? Vuosien tauon jälkeen minulla oli todella hauskaa potkutella pitkin kylän raitteja :) Tämä ei tosiaankaan jää tähän!