Matkaseikkailuja ja ruusukuulumisia

Pyrähdettiin Pohjan Akkojen kanssa pieni kierros etelän suunnalla. Eka pysähdyspaikka oli Nakkilassa Ahti Vallin pionimaiden äärellä. Saimme siellä ihan kädestä pitäen oppia pionien kasvatuksesta, jakamisesta, juurakoiden käsittelystä ja kaikesta muustakin mahdollisesta pioneihin liittyvistä asioista. Lähtiessämme peräkontti oli jokseenkin täysi erilaisia pionin juurakoita.

Pioni 'Barbara'

Pioneiden suhteen olin keväällä vähällä lyödä kinttaat tiskiin, kun peräti 16 oli talven aikana heittänyt henkensä. Niin paljon muutakin kuoli, mutta komeiden ja valtavien pionipuskien kuolema otti koville. Olin jo päättänyt luopua niiden paikkauksesta, mutta reissun anti johdatti kyllä ihan uusiin sfääreihin. Reilut 20 kiinan- ja amerikanpionin juurakkoa oli minun osuuteni.

Saalina pionin juurakoita ja muutamia puuvartisia.

Seuraava vierailukohde oli Vakka-Taimi, tuo puuvartisharrastajien paratiisi. Koska auto oli jo suhteellisen täyteen tuupattu, niin hankinnat olivat perin juurin maltilliset. Ne Must Have -kasvit mahtuivat mukaan, eli sirotuomipihlaja (Amelanchier laevis), laavapihlaja (Sorbus alnifolia) ja heräteostona pihlaja 'Hugh McAllister' (Sorbus filipes). Ostoslistassa oli myös kirsikkasorvarinpensas (Euonymus planipes). Pienissä purkeissa olevat leukotti (Leucohtoe fontanesiana) ja syysaralehti (Eleutherococcus henryi) vain jotenkin päätyivät kyytiin myös. Koska ne mahtuivat.

Reissu mutkasi vielä Turun saaristoon, jossa olimme yhden harrastajan vieraana ja näimme upeaa puutarhaa. Jokaisesta paikasta oppi taas jotain hyödyllistä. Reissun anti oli huikea! Toista tuhatta kilometriä ajoa, hauskaa seuraa, naurua ja kälätystä oli tosi hieno kokemus!

Uudet juurakot vaativat uutta pionimaata, jonka tänään polkaisin jalalle:

Ympyräpenkki, jonka halkaisija on viisi metriä.

Ennen reissua ruusumaa sai puuttuvat senttinsä upeasta multakasasta.

Nyt on kasvualusta viimein kuosissa, mutta kate puuttuu.

Kyllä minua olikin vaivannut keskeneräisyys tältä osin. Tyytyväisyys multarallin jälkeen oli iso. Toinen penkki on nyt kunnossa, toiseen pitää vielä kärrätä puuttuvat sentit. Katemateriaalikin on vielä pohdinnassa. Samoin verkotuksen materiaalit pitää käydä kaupassa katsastamassa ja valitsemassa.

'Bonica' kukkii aina vain uusin nupuin

Ruusumaa sen kun kukkii vain. Aina uusia nuppuja aukeaa. Kyllä osa näyttää selvästi jo himmaavan tahtia ja valmistautuvan talveen. Kelit on olleet kuivat ja lämpimät. Aurinkoakin on peräti saatu.

'William Baffin' ja taustalla 'Nina Weibull'

'Lambert Closse'

'Nina Weibull'

Useammaltakin suunnalta olen saanut nyt kommentteja, että "Saathan sinä yrittää niitä kanadanruusuja, mutta tuskin onnistut" Tiedusteltuani heidän kokemuksistaan kanadalaisten kanssa vastauksena on ollut, että ne on istutettu ja hoidettu kuten pensasruusutkin. On pidetty liian vaivalloisena ryhtyä mihinkään "ylimääräiseen". Vertaan aina näitä ruusuja loistokärhöihin. Niidenkin eteen pitää täällä pohjoisessa tehdä syvä kasvualusta, istuttaa syvään, lannoittaa sekä kastella hyvin. Ja ne kiittävät upealla kukinnalla! Eikä kukaan puhu vaivasta, vaan ilosta!

Niin että katsotaan miten tässä käykään... Iloa ja valoa viikkoosi! Minä istuttelen lähipäivinä reissun tuomiset.

Ruusumaalle KummiTäti

Puutarhaloma on nyt vietetty iloisessa seurassa elämyksiä nauttien. Turneeni majapaikkana oli Seija Muhosen koti ja puutarha Nastolassa, ja luvan kanssa saan siitä kirjoittaa tänne.

Ruukussa Seijan luona viihtyvä kaunotar
'The Lark Ascending' kuuluu Austin ruusuihin

Seija minut alunpitäen innostikin tähän kanadanruusujen koeprojektiin. Hän on pitkän linjan ruusuihmisiä ja erityisesti hän pitää ruusuisista haasteista. Kokeesta sain tietää hänen kirjoituksestaan Klorofylli.com keskustelupalstalla. Siellä vastasin sitten, että olishan se hauskaa kokeilla, mutta... ja liuta ennakkoluulojani ryhmä- ja kanadanruusuja yms. vaativampia kasvatettavia kohtaan. Seija ampui jokaisen epäilykseni alas ja sai uteliaisuuden heräämään. Onneksi! Seija on siis tämän ruusumaan KummiTäti.

Seijalla kasvava 'Mirato' on pärjännyt sateissakin

Viime viikonloppuna sateet ja myrsky riepottivat. Kuvat ovat sateiden välissä ja illalla hämärissä otettuja, joten eivät laadultaan parasta. Mutta kuvaavat kyllä Seijan huikeaa puutarhaa. Vaikka hän onkin RuusuRouva, niin puutarhansa on elämys kaikille aisteille. En kuvannut niinkään ruusuja, vaan yleisesti puutarhan näkymiä, rakenteita ja kasvien herkullisia yhdistelmiä.

Etupihaa - tontilla ei ole muuten yhtään nurmikkoa!

Yksityiskohtana Clematis 'Viola' ja juurella 'Mirato't

Todellakin pihan ilman nurmikkoa! Ihan vähän kadehdin, koska täällä nautitaan kahden ajoleikkurin kanssa täysi työpäivä, kun pitää saada nurmet matalaksi. Seijan pihaa kutsuin KotiPesäksi. Se on niin suojassa - suorastaan piilossa. Naapureita ei näy ja oma rauha on viimeisen päälle turvattu. Etupihan kiveykset ja muurit sekä pergola kasveineen on rehevä ja jäsennelty.

Kerroksellisuutta kerrassaan!

Puutarha on rakennettu esteettisellä silmällä. Meidät kasvihörhöt voi jakaa karkeasti kahteen: kasvikeräilijät ja visuaaliset puutarhan rakentajat. Seija on tasan molempia. Ihan valtava lajivalikoima mahtuu puutarhaansa. Ruusuja on noin 200, havuja on häkellyttävä määrä, samoin pensaita, perennoja, heiniä ja rhodoja. Ne kaikki asettuvat taiteelliseen järjestykseen. Olin ihan hengästynyt pelkästä katselusta.

Muodot ja värit. Sopivat niin yhteen!

Puutarha kuuluu rakennellun pala palalta ja osa kerrallaan. Kasvusto suojaa loistavasti pihan, mutta aurinko pääsee hyvin paistamaan. Alla on kallio ja päällä mäntykangas jyrkästi järveen laskevassa rinteessä.

Polut kuljettavat eteenpäin elämyksiin

Kähöjen massakuolema vaivasi myös tätä pihaa, joten yksi kerros puuttuu tänä kesänä. Jos tyhjiä kärhötorneja ei olisi, niin asiasta ei tietäisi.

Syyshorttu täydessä kukassa. Se oli ISO, kuvassa vain pieni osa.

Havujen rajaamaa laitaa - mielikuvitus laukkaa näiden vartijoiden
tuomien mielikuvien kanssa.

Polut kierrättävät kulkijaa kohtaamaan uusia ihmeitä

Niitä lehtimuotoja ja yhteensopivuuksia löytyy joka mutkasta

Oli sitten ihan pakko hankkia itekin heiniä. Ei ne olekaan rikkkaruohoja!

Tontti on rinteessä, joka laskeutuu järveen. Alapihalle laskeutuu portaat, jonka vierustat on pyhitetty häävimmille vaahteroille. Nämä eivät Suomen talvesta selviä, joten siirretään pakkasten koittaessa maakellariin. Mutta kauniita ovat lehtimuotoineen ja -väreineen!

Japsivaahteroita purkeissa.

Aamu- ja iltaruskot tähän maisemaan ovat huikean upeita!

Vesi luo kuvajaisia sielunmaisemasta

Maisemat ovat huikeat! Alapiha on jätetty täysin luonnontilaiseksi - harvaa mäntypuustoa mustikoiden varvuilla. Talossa on järvenpuolelle todella isot ikkunat. Oli ihanaa herätä jokaiseen aamuun katsoen isosta ikkunasta päätä sängystä nostamatta järvelle.

Elämän nautintoja kaikkien muiden lisäksi :D
Tarkoitan iltaruskoa tuolla järvellä tietenkin!

Kiitoksia Seijalle ja miehelleen upeasta viikonlopusta. Kiitoksia kokemusten jaosta ruusujen menestymisen nyansseista. Oli hienoa nähdä vanhoja ja isoja ruusukasvustoja. Nyt tiedän, etten liian tiuhaan ole istuttanut. Elämyksiä toisensa perään oli tämä intensiiviviikonloppu! Parasta kaikessa oli vierailu Seijalla ja tutustuminen ihmeiden puutarhaan. Tämä oli tässä kesässä ihan parasta!

Lähdetkö sinäkin - taimipäivä Mustilan Arboretumissa la 27.8

Matkakuumetta pukkaa, perjantaina hyppään ison pakettiauton kyytiin päätyen lauantaina Mustilan Arboretumin taimipäiville. Lähdetkö Sinäkin nauttimaan puutarhapäivää Suomen suurimpaan ja vanhimpaan arboretumiin?

Kuvat viime visiitiltä syyskuussa 2012. Joku vaahtera on tämä.

Mustilassa on 120 hehtaaria puulajipuistoa, paljon eksoottistakin katsottavaa, taimikauppiaiden tori, luentoja ja opastettuja kierroksia. Kaikki vaivaisen vitosen pääsymaksulla. Kahvilasta saa kaffetta, leipomuksia, suolaista purtavaa ja keittoa ostettua nälän piilottamiseksi.

Atsaeat vaihtamassa syysväriin syyskuussa.

Taimikauppiaita on ympäri Suomen ja Virosta asti. Valikoima on varmasti mielenkiintoinen niin perennoissa kuin puuvartisissakin. Varmasti löytyy myös vaativampaan makuun ostettavaa. Kannattaa varata käteistä rahaa, sillä kaikilla myyjillä ei ole maksupäätteitä mukanaan.

Pterocarya rhoifolia eli japaninsiipipähkinä

Mustilan arboretum on ollut suuri innoittaja omaan puuvartisten harrastukseeni. Jostain ihmeen syystä minulla ei vain kasva yhtä hyvin, runsaana ja monilajisena... yritystä kyllä on, mutta jossain kohdin voi vain todeta vyöhykkeen olevan vähän sopimaton laajempaan harrastamiseen.

Mustila on elämys! Jalopähkinöitä syysasussa.

Köynnöshortensia kiipeää mäntyä pitkin

Jos tulet Mustilaan, niin minut voi käydä tervehtimässä Särkän Perennataimiston osastolla. Huseeraan siellä myymässä päivän.

Euonymus planipes eli kirsikkasorvarinpensas