Kevään kaipuu!

Sain ihanan haasteen kahdestakin suunnasta - Anneli A Pihakuiskaajan matkassa ja Minna Hiidenkiven puutarhasta heittivät tämmöisen ihanan unelmahaasteen. Tähän tartun mieluusti näin lauantai-illan ilona! Haasteen on keksinyt ja tuupannut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki-blogista.

Töissä perjantaina plarasin kevätsipulien tukkukuvastoa, sillä keväinen kukkaloisto kaupungissa on helpoiten ja edullisimmin hoidettu syksyllä istutettavin kukkasipulein. Ihan itsekseni hekottelin, kuinka hassua on se, että tämmöisestä vielä maksetaan palkaakin! Olen kymmenet vuodet tehnyt tuota oman plantaasin mittakaavassa ihan ilmaiseksi ja iloiten sittenkin.

Merenrantakaupunkin kevättä tahdittaa omalla hyisellä tavallaan jäinen meri. Keväät eivät tule äkkiä eikä lämpiminä. Meillä keväät on kituliaita, pitkiä ja kylmiä. Kylmyys hönkii pitkälle kesäkuuhun asti. Oikeasti kesä alkaa täällä vasta juhannuksen tietämillä.

Maaliskuinen iltarusko meren hyisellä rannalla.

 Mutta kevään suuret ja ihanat kohokohdat minulle ovat kuvin ja sanoin tässä:

1. Kulotus

Kulotus on ihan parasta varhaisessa keväässä!

Minun kevääni alkaa sytkärin keralla. Lumen alta paljastuvat kuloheinikot saavat kipinää ohi kulkiessa. Kulotuksesta on monta hyötyä, sillä myyrien kätköpaikat paljastuvat kissoille. Yksi tärkeä pointti on punkkien kuolema. Kulottaminen selvästi vähentää pirullisten punkkien esiintymistä omalla tontilla.

Ei palanut riihi tuollakaan kulotuskerralla.

Kulotus vaatii osaamista, taitoa ja lopulta tuuriakin. Sitä ei voi ikinä tehdä liian suurella varovaisuudella, sillä tuli on loistava renki mutta kehno isäntä. Kulotus lienee myös katoavaa kansanperinnettä, mutta täällä vielä osataan.

2. Piipat

Siis oikeasti - mikä onkaan suloisempaa kuin pienet penkkipunnertajat keväisessä puutarhassa?

Punakolmilehden pirteät piipat nousevat jo jäiden ja lumen keskeltä.

Jokainen pieni ja sinnikäs verso tuottaa ihan järjettömästi iloa. Keväällä kun kasvukausi hiljalleen alkaa, niin on ihan pakko kiertää monta kertaa päivässä pihalla tarkkaillen uusia nousijoita. Jokaista tervehdin riemulla!

Pionin piippa uhmaa kylmää. Eräänlainen elämäntahdon symboli.

3. Silmut ja hiirenkorvat

Tuurenpihlaja 'Dodong' on niitä ensimmäisiä!

Koska olen vakavasti puihin päin kallellaan, niin turpoavat silmut ovat kuin lahja, joka avataan hiljalleen. Ehkä sykädyttävin silmupullistelija on Tuurenpihlaja, joka aloittaa perin varhain - yöpakkastenkin aikaan jo. On sillä melkoiset pakkasnesteet ja kevään tahto! Kärkisilmut paljastavat vähän kerrassaan sisällä olevan kukkanupunkin.

Siellä se on - mahtikukka nupussaan!

Puiden silmuja ja hiirenkorvia on meillä ihan tolkuttoman runsas väri- ja mallivalikoima. Lumodun niistä ihan joka vuosi kerta toisensa jälkeen. Kevään ihmeitä!

Kirjometsävaahtera 'Drummondii' ja punapähkinä 'Fuscorubra'

3. Kevään ekat kukkijat

Huhtikuu on ihan ihmeellinen kuukausi. Monasti sen alkupuoli on hankien potkimista, mutta loppukuusta onkin jo ihan kevättä parhaimmillaan.

Punakolmilehden upeat kukat ovat todella mykistävän hienoja!

Töissä piti tehdä lomasuunnitelmia. Mulla on pitkästä aikaa kesällä oikeasti lomaa! Työn luonteen vuoksi en pysty pitämään lomaani kuin viikon pätkissä, mutta huhtikuulle varasin peräti kahdeksan lomapäivää. Lisänä on viikonloput ja pääsiäisvapaat. Toivon saavani laittaa omaakin puutarhaa.

Suloiset narsissit muiden sipulikukkien ohella piristävät kevään!

Tuttujen ja vakiintuneiden penkkipunnertajien lisäksi yllätän itseni vuosittain sipulikukilla. Joka syksy niitä kuoppaan enemmän tai vähemmän, mutta aina talven aikana unohdan syksyllä kohmeisin sormin pimenevissä illoissa askaroimani istutukset. Siispä keväällä on vastassa iloisia yllätyksiä!

<3 kaksin!

4. Grillauskausi

Vappuna on aina tavoitetilana aloitaa grillauskausi. Se on todella yhtä juhlaa, johon yleensä kokoonnutaan isommallakin porukalla. Joskus on kyllä grillattu hirveässä räntäsateessa, mutta suomalaisella sisulla ja toppahaalareissa kyllä onnistuu!

Grillin antimet maistuvat ihan kaikille!

Tämmöiselle äiti-ihmiselle elämänmittainen keittiössä seisominen ruoanlaiton merkeissä ei ole mitään juhlaa, vaan ihan perusarkea. Ruoanlaitosta tulee tosi mukavaa, kun sen voi askaroida ulkosalla nopeasti grillissä. Samalla voi siemailla vaikka valkoviinilaisillisen ja kuunnella lintujen laulua. Ja ruoka on aina herkullista ja maistuvaa joka makuun. Kuvan valikoimassa oli tarjolla vegaaanille ja lihansyöjillle jokaiselle maistuvaa ruokaa (juu makkarat on ns. valemakkaroita ilman lihaa). Lisukkeita ei ole kuvattu, mutta varmasti kaikille tuli vatsa enempi kuin täyteen.

Näitä vihreäksi räjähtäviä maisemia me kaikki kaipaamme jo!

Tämmöisistä kuvista ja teksteistä on minun kevään rakkaat palikat tehty. Olen vielä ihan talvikohmeessa, joten yhtään suunnitelmaa tai unelmaa en ole vielä saanut oman puutarhan eteen tehtyä. Ehkä unelmageneraattori käy työaikana niin kierroksilla, ettei siitä jää kotioloihin mitään jämiä. No perinteisesti herään talvihorroksesta helmikuun lopun tietämillä.

Saniaisilla on hyvin tyylikkäitä tapoja nousta maasta. Tämä on Onoclea sensibilis
eli helmisaniaisen verso ylönsnousemuksen  äärellä.

Lopuksi haasteen säännöt:


-kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Tiiu Puutarhahetki -blogista)
-tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
-haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään
-voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki

Esikot on kevään kukkia.

Heitän haasteen seuraaville ihananille blogeille: Hirnakalle Hirnakan Torppaan ja Metsätontun ruusutarhaan Ruusumuorille sekä SariW:n Sarinpuutarha-blogeihin.

Iloa ja valoa viikonloppuusi. Hiljalleen kaiken lumisateen keskellä siirrymme hivuttamalla kohti kevättä. Toivottavasti kuvista oli pieni pilkahdus kevättä sinunkin sieluusi!

Kevään tulon kuvakatsaus ja ajan säästöjä

Ihana maaliskuu on täällä! Tämä onkin alkanut vauhdikkaissa merkeissä. Tampereen reissu oli noin 900 kilometriä, sitten on kahtena päivänä ajettu Ouluun ja takaisin kuopuksen edesottamuksien setvimisessä. Siihen meni pari päivää ja ilmeisen rutkasti rahaa. Eräs mersu on kuitenkin saatu tuntien taistelulla ahtaasta parkkihallista hinurin kyytiin rattilukosta huolimatta, ja vietyä huoltoliikkeen pihaan. Esikoisen muutto  Oulussa toiseen asuntoon hoidettiin eilen. Kevyesti laskien viikossa olen ajanut 1500 kilometriä.

Maaliskuusta odotan ja toivon loppukuun tarjoavan jo jotain keväistä. Pälvipaikat ja kevätaurinko olisi taas hieno elämys! Joka vuosi ne sykähdyttävät samalla tavalla syvältä sydämen pohjasta. Pieni kuvakatsaus menneisiin keväisiin:

Lumitalvia on ollut ennekin. Kuva on maaliskuulta vuodelta 2011. Huhtikuussa
kukki kuitenkin krookukset ja sinivuokot. Tosi kiva kevät!

2012 maaliskuu oli runsasluminen, mutta lumet sulivat nopeasti. Tuli tulva.

Maaliskuu 2013 lumitalven jälkeen tuli nopea sulaminen ja huhtikuussa taas tulvi.

Kevään tulo on tosi vaihtelevaa. Leuto talvi 2014 - maaliskuussa meressä jäiden lähtö.
Huhtikuussa kukkivat krookukset ja ensimmäiset hiirenkorvatkin pullistelivat.

Maaliskuussa 2015 oli myös huono jäätalvi. Maaliskuussa oli sulia pälvipaikkoja.
Kylmä huhtikuu lämpeni loppuaan kohti.

Maaliskuun loppu 2016. Tässä vaiheessa ei vielä tiennyt tuhojen määrää
puutarhassa. Katajailla oli ahavasuojat. Ne selvisivät ihan hyvin.

Viime vuoden kevään kaikki muistavat. Hyvää siinä oli valon määrän lisääntyminen.
Muutoin niin pitkä, kylmä ja kurja kevät, kuin ikinä olla vain voi. En ikävöi.

Maanantaina on viheralan ammattitutkinnon näyttötilaisuudet, jota jännitän ihan pikkuisen. Siihen kulminoituu tämän talven ponnistukset ja tulevaisuuden haaveet.

Ensi kesää ja kasvukautta odotan kovasti, sillä pelikenttänä on oman pihan lisäksi Raahen kaupunki. Viime kesä meni oman puutarhan osalta vähän kehnolla hoidolla, kun voimien jakaminen työn ja vapaa-ajan suhteen ei oikein onnistunut. Eikä se "kesäkään" hellinyt. Tänä vuonna ajattelin olla viisaampi, tai ainakin kokeneempi, sillä haluan oman puutarhani säilyvän ja kehittyvän kauniisti myöskin.

Hansaruusu

Jotain on siis jätettävä poiskin. Ensimmäisenä listalla on kaikki vapaaehtoistoiminta. Huomasin tässä, että Ruususeuran vuosikokoukseen en pääse toisen menon vuoksi.  Alkoi tuntua, että ollessani erovuoroinen, olisi luontevaa jättää koko hallituspaikka. Täältä pohjan periltä huonojen yhteyksien takaa on työlästä lähteä Helsinkiin kokoustamaan. Käytännössä kokousreissuun on mennyt joko päivä varhaisesta aamusta myöhään yöhön tai kaksi päivää. Toivotan siis Ruususeuralle mukavia toimintavuosia, mutta minä keskitän energian ruusuihin ihan täällä omalla kotipihalla. Rivijäsenenä tietenkin jatkan mukana oloa.

 'Williams Doble Yellow'

Toisaalta vuosikertomusta lukiessa ihan harmittaa, että täällä pohjoisessa ei ole paikallisyhdistyksellä toimintaa ollut muutamaan vuoteen. Ruusuisille tapahtumille olisi ollut varmaankin tilausta, sillä toki täällä on ruusuihin hurahtaneita muitakin. En kuitenkaan ota kontolleni tuotakaan, edellä kirjoitetuista syistä. Kunhan ajattelin ääneen toivoen, että joku ottaisi tuosta ideasta kopin. Olisiko kiinnostusta kenelläkään käynnistää Ruususeuran paikallisyhdistyksen toimintaa pohjoisessa? Mukana voisin olla, sillä tänne meillekin voisi tapahtumia järjestää.

Kanadanruusu 'Prairie Joy'

Eli karsin nyt elämästä kaiken sen, mikä sujuvasti pyörii ilman minun panostani. Siten jää aikaa ja energiaa siihen oleelliseen. Nuoren koiran kanssa puuhaaminen on viime vuoteen nähden lisänä to-do listalla. Siihenkin on pakko (ja mukavaa) panostaa.

Aikaa säästän myös tekemällä kesällä vain välttämättömät sisätyöt. Sulan maan aikana en juurikaan panosta sisäsiivoihin, enkä monimutkaisiin ruoanlaittoihin. Grillaaminen on hauskaa ja nopeaa - lisäksi sen voi tehdä ulkona. Millä konstein sinä saat ajan ja jaksamisen riittämään?

Iloa viikonloppusi! Minä ajattelin ottaa ihan rennosti vain. Ja lukea koko opiskelumateriaalin vielä kerraten läpi...

Valokuvamuisti

Puutarhurin muisti on hassu juttu. Sitä luottaa aina niin vahvasti siihen, että muistaa mitä on istuttanut mihinkin. Kokemuksen myötä alkaakin vannoa nimisäleisiin. Nekin toisinaan katoavat mystisistä syistä.

Muscari latifolium. Helmililjoja on montaa lajiketta!

Blogi on oivallinen muistiinpanojen paikka ihan itseäkin varten. Vuosien saatossa siitä saattaa kerääntyä puutarhan kehityksen dokumentaatiokin. Valokuvaus on oikein hyvä liitännäisharrastus, jolla saa näkymät ja muistot talteen.

Pääsiäisen jälkeen mietitään, mihin istutetaan söpöt Tet-a-tet narsissit
jatkamaan eloaan ja nousemaan seuraavinakin vuosina maasta.

Syksisin iskee positiivinen ongelma, kun kevään kukkasipuleita on pussitolkulla, mutta on jo autuaasti unohtanut, missä voisi olla parinsadan sipulin kokoinen aukko perennapenkeissä. Varsinkin kun on jo useampaan otteeseen istuttanut kevään kukkasia - unohtaen tietenkin ihan autuaasti mitä ja mihin. Se on muka keväällä niin ihanaa löytää nousevia piippoja odottaen mitä niistä kehkeytyykään. Koska ei vain muista, mitä syksyllä tuli tuupattua mihinkin.

Ying-Yang -penkissa tulppaanit nousivat.

Tuossakin Ying-Yang- muotoon tehdyssä pionipenkissä nousi viime keväänä muutamat pussukalliset ylijäämätulppaaneita. Tänä syksynä istutin sekaan alliumeita ja narsisseja. Myöhemmin tungin vielä krookuksia ja helmililjoja. Luullakseni penkki on melkoisen komea keväästä syksyyn asti. Tämä kuva helpotti istutuksia, kun selvisi missä ne edellisvuotiset tulppaanit olivatkaan.

Kerrottuja tulppaaneja

Ensi vuonna pionit ovat entistä suurempia ja kukkivat runsaammin. Kukinta-aikaa aikaistetaan juuri kevätsipuleilla ja jatketaan sinne istutettujen punahattujen ja sinipallo-ohdakkeiden voimin. Reunuskasvina on erilaisia kurjenpolvia. Hitaasti kasvustot laajenevat, ja vasta parin vuoden päästä pääsee kuittaamaan sen tosiasiallisen loiston. Perennojen kanssa taimesta komeaan kasviin kestää muutamakin kasvukausi.

Ruusumaassa oli keväällä versovia ruusun rankoja ja vähän kerrottuja narsisseja.

Kanadanruusujen koemaa lähti vain kestävyyskokeen näkökulmasta. Visuaalisuus jäi ihan toisarvoiseen asemaan. Viime kesänä lähdin askartelemaan asiaan vähän parannusta. Ruusut ovat pääasia, mutta olin jättänyt turhankin suuret etäisyydet ruusupuskille. Väliin jäi paljon tilaa. En nääs tiennyt, kuinka suuriksi kanadanruusut yleensäkään kasvavat. Väleistä kuolikin joitakin ruusuja, joten ruusumaa oli harvan näköinen.

Kanadanruusujen sekaan istutin perennoja, lopulta tuupin lisää sipulikukkia.

Onneksi on tuo Särkän perennataimisto ihan naapurissa. Hankin sieltä tukun erilaisia iiriksiä, väriminttuja ja kurjenpolvia. Sekaan taisi päätyä (muistini mukaan!) jotain salviaa ja tädykkeitäkin. Valitsin lajeja, jotka pärjäävät auringossa ja hyvin lannoitetussa kasvumaassa. Haasteena on ruusujen huoltotoimet tyvimultauksineen. Ensi kesä näyttää kuinka onnistuin. Taas keväisestä kuvasta bongailin, että mihin saa vielä kevätsipuleita mahtumaan. Nyt siellä on paljon lisää, joten silmän iloa alkaa olla ruusumaastakin!

Näiden kuvien, tunnelmien ja keväisten aatosten myötä toivotan leppoisaa sunnuntaita. Jasmiina Ahdille tervetuloa lukijaksi blogiini! Muutama muukin uusi lukija on liittynyt, mutta en näe nimiä. Kaikille tasapuolisesti toivotan mukavia lukuhetkiä täällä!

Unelmia ja toiveita vuodelle 2018

Uskallan katsoa vuotta 2018 rohkeasti ja pohtia mitä tuleva vuosi voisi tuoda tullessaan. Uskallan jo toivoakin, jotain jopa omalle osallenikin.

Kevät ja kylmänkukat <3

Kevättä minä toivon. Se lankeaa onneksi ihan kaikkien osaksi ajallaan. Talvi näyttäisi sujuvan lempeissä merkeissä, eikä haittaa kiljuvat pakkasetkaan jos on lunta. Mutta jos pitkästä aikaa tulisi lämmin kevät! Viime vuosina on kärvistelty loskaista huhtikuuta ja kylmää toukokuuta. Ihan timanttia olisi maaliskuussa pälvipaikkoja, huhtikuussa iloista kulotusta ja toukokuussa vihertyvää maailmaa sekä sitä aurinkoa. Oi se olisi upeaa!

Jouluruusut jos taas alkaisivat viihtymään - niitä niin rakastan!
Isot vanhat puskat kuolivat tappotalveen 2016, mutta nyt on uudet istutettuna.

Toukokuu tuo aina Hirnakan pohjoisen turneelle. Voi sitä yhdenkään illan iloa, kun ystävän kanssa maailmaa parannetaan viinipullon äärellä vaihtaen huolella kuulumisia. Samalla käppäillään puutarhaa läpi, katsastetaan kanat ja muut elikot. Jos kohtalo suo, niin Hirnakalla on vähän täydennystä Kukkenheimin ikääntyvän kanakaartin nuorennukseksi mukanaan. On se sellainen kanatrokari :)

Tilaa on kanasille. Vanha kaarti saa eläköityä rauhassa.

Huhtikuussa edessä on töiden alkaminen taas Raahen kaupungin puutarhuroinneissa. Odotan sitä kovin, ja tavoitteena on opintojen päätös ennen sitä. Minulla on paljon unelmia ja visioita valmiina, mitä kaudella 2018 olisi kiva saada tehtyä kotikaupunkini julkisissa istutuksissa.

Raahe on vehmas merikaupunki. Tuonkin rantapuiston haluaisin fiksata kuntoon.

Työ antaa taas toimeentuloa ja tarjoaa siten vähän mahdollisuuksia. Ja pääseepähän tästä työttömän nöyryyttävästä kyykytyksestä erilleen ainakin joksikin aikaa. Ehkä jossain tulevaisuudessa häämöttäisi kokovuotisen työn mahdollisuuskin. Siitäkin unelmoin.

Jälleennäkemisen toivossa elän. Köynnösruusu 'Camelot' on
kaadettu maahan ja mullalla peitetty talveksi. Toivottavasti talvehtii!

Ruusumaan suhteen pohdin unelmien ja järjen välistä tasapainoa. Olisiko viisasta odottaa tuloksia siitä, kuinka ryhmäruusut talvehtivatkaan täällä? Vai tilaisiko ihan vähäsen lisää? Tuosta ryhmäruusujen maasta on kolmannes käyttämättä, eli yhdeksän neliötä neitseellistä maata. Pitää vielä kypsytellä uskallusta unelmoida vähän lisää. En tiedä onko se erityisen järkevää :D

' The Lark Ascending' Ruusukkummin pihalta kuvattuna. Hengästyttävän upea!

Tantau lähetti ison värikuvaston houkuttimeksi. Ihan vain toisella silmällä vilkaisin varovasti. Hartaampaan tutkailuun ei vielä riittänyt uskallus. Mutta tuollaiset lohenpunaiset ja kellertävän oranssit puuttuvat valikoimista. Ihan keltaisille en ole lämmennyt. Muuta uutta en puutarhaani haaveilekaan. Haaste on pitää entiset istutukset ojennuksessa. Ja menneiden kauhutalvien paikkaukset on tehty. Niiden kasvua ja tuuhistumista odottelen ilolla.

Mitähän tästä isona tuleekaan?

Riekon suhteen haaveina on käydä muutamat lähiseudun koiranäyttelyt. Agilityn alkeisiin lähdemme kun ulkokausi alkaa. Täälläpäin ei ole talviharrastusmahdollisuuksia. Sekin pitää sovittaa töiden kanssa yhteen, eli pitää jaksaa työpäivän jälkeen lähteä harjoituksiin joskuskaan. Saapa nähdä  miten se onnistuu. Taitaa olla viisainta asettaa tavoite vain iloiseen harrastamiseen.

Tästä ei lopu virta millään ilveellä.

Tuleva kasvukausi asettaa fyysiset vaatimuksensa, joten onneksi minulla on tuo personal trainer. Melkoisesta rapakunnosta lähdin keväällä rankkoihin töihin ja olin puolikuollut työpäivän jälkeen. Syskyä kohti kunto nousi, paino laski ja jaksaminen parani. Nykyään jopa juoksen koiran kanssa lenkillä, eikä tee yhtään tiukkaa.  Päivittäin tulee 5-7 kilometriä reipastahtista lenkkeilyä kunnon ylläpitämiseksi.  Se tekee hyvää niin keholle kuin mielellekin, sillä rakastan metsissä samoamista.

Ruusuja raikkailleni. Tämä on 'Playful Rokoko', josta pidin kovin.

Sitten se tärkein toive - toivon lähesilleni terveyttä ja elon päiviä. Pieniä ripauksia elämäniloakin sekä toivoa. Ne tekevät elämästä elämisen arvoisen. Toivon jokaiselle blogissani kulkijalle hyviä ja lempeitä asioita elämään myös vuonna 2018. Toivon unelmien toteutumista - pienienkin. Rohkeimmat haaveilevat isommistakin. Toivon vastoinkäymisten kohdalla jaksamista ja voimia ylittää vaikeat ajat. Näe sarastus vaikka pimeässä kulkiessasi. Jos elämäsi tuntuu tasaisen harmaalle, niin mielestäni se on ihan parasta mahdollista elämää!

Toivon hyvää kasvukautta ja elämisen arvoista elämää kaikille vuodelle 2018!

Haasteena huhtikuu

Aika moni meistä varmaan haluaisi skipta tavalla tai toisella jotakin talvikuukausia välistä pois. Minun listalla on marraskuu, josta päästäänkin tuota pikaa erilleen. Se on taas kohta lusittu loppuun. Joulukuussa on oma fiiliksensä, puuhansa ynnä paljon juhlavia pyhiä.

Joulu ja vuosi loppuvat valoin, värein ja pamauksin.

Tammikuu voi olla tuskallisen pitkä ja joskus muinoin pirullisten pakkasten kurittama. Helmikuusta pääsee vähällä, kun se on lyhyempi muita. Päiväkin jo mukavasti pitenee, ja ensimmäiset puutarha-ajatuksetkin alkavat hyrrätä mielessä.

Helmikuussa lisääntyvä valo virittää taas tulevan kasvukauden unelmille siivet.

Maaliskuussa ollaan kevään kynnyksellä. Etelässä se on kevätkuukausi, mutta täällä pohjoisessa se saattaa olla talven lumisateisin kuu. Just kun kevättä odotat, niin talvea tunkee taivaalta niin pirkuleesti. Haikeana katselet netistä blogikavereiden lumikellojen ja krookusten kuvia. Aidon kateellisena.

Sulamisen ja jäätymisen taistelua. Alkukuusta voi olla talvi ja loppukuusta kevät.
Maaliskuu on aina arvoitus. Mutta täällä rannikolla taatusti aina kylmää.

Huhtikuu on kuitenkin kevätkuu ja tämä haaste lähteköön kiertämään tuoden kevätmieltä tuokioksi lukijoille ja kirjoittajille! Haaste on yksinkertainen:

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.

Siis kas näin täällä - juurikin huhtikuussa!

Muuttolinnut tuovat kevään!

Lintulauta täyttyy uusista tulijoista maaliskuusta pitäen. Lajeja bongaillaan hartaasti ja merkitään ylös, milloin on nähty ensimmäiset paluumuuttajat. Linturuuan menekki on suurimmillaan, kun talvisten tirppojen lisäksi ruokinnalle tulee väsyneitä paluumuuttajia. On ne sissejä! Kevään kulusta riippuen pesintä alkaa nopeammin tai hitaammin. Ensin pitää valloittaa reviiri ja puoliso! Ilma on täynnä linnunlaulua 💕

Kulottamalla siistiä, ja samalla myyrät ynnä punkit saavat kuumaa kyytiä.

Aivan ehdoton kevään kohokohta on rätisevät liekit kuloheinässä! Tarvitaan vain tyyntä ilmaa ja kuivaa heinää. Siitä se kevät lähtee, kun kulotetuista paikoista heti pilkistää vihreät versot! Tuli siistii äkkiä, ja jäljelle jäänyt tuhka lannoittaa maan. Tulen kanssa tuuskatessa pieni jännitysmomentti pitää varovaisena. Tuli on hyvä renki, mutta perin kehno isäntä.

Tulva on seurausta lumien sulamisesta.

Yleensä huhtikuussa lumet sulavat vauhdilla, jolloin vettä on vähän joka paikassa. Kivaa on rakennella sulavesistä puroja. Siinä hommassa vanhakin nuortuu, ellei peräti taannu lapsen asteelle :)

Kevään ihanin piippa on kylmänkukan karvaiset nuput!
Kaikki karvaiset nousijat ovat niitä  suloisimpia.

Siivoan vasta keväällä perennamaat edellisvuotisista roippeista. Se siivoaminen on kivaa! Alta paljastuu puhdas multa, josta satunnaiset rikat on helppo kiskaista pois. Ja mitä sieltä nouseekaan!!! Maailman ihanimmat piipat, nuo odotetut elämän pilkistykset! Voi sitä aivojumppaa, että mitähän mulla tässä kasvoikaan - kuka on tuo urhea penkkipunnertaja?

Silmut on ihmeitä, jotka on pakattu pieneen ja kestävään kuoreen.
Niiden turpoaminen ja avautuminen on kevään järistyttäviä huippuhetkiä.

Silmut yleensä turpoaa ja varhaisimmat puhkeavat hiirenkorvalle jo huhtikuussa. Suurin osa silmuista puhkeaa vasta toukokuussa. Mutta ne varhaisimmat yritteliäät ovat ihmeitä kerrassaan. Minä kierrän joka päivä puutarhaa keväällä kuin löytöretkeilijä. Ja joka päivä löydän uusia ihmeitä, tapaan vanhoja tuttuja ja nautin keväästä!

Minä laitan tämän haasteen kiertämään aloittaen Pihakuiskaajan puutarhan Annelista, Nettimartan pihapiirin Nettimartasta ja Navettapiian Puuhamaan Navettapiiasta. Olkaa hyvä, tarttukaa ja kertokaa kevään kohokohtanne. Näitä postauksia lukiessa talven pimeys saa siivet, ja unelmat kantavat taas kevääseen asti!

Iloa ja valoa etc. vanhan tavan mukaan :)

Paljon on syytä iloon lumipyryn keskellä!

Tänä aamuna aukaisin silmäni ja ensimmäinen näky oli helvetinmoinen lumipyry ulkona. Makuuhuoneen ikkunasta näki jättimäisten lumihiutaleiden tanssin kovassa tuulessa. Käänsin huokaisten kylkeäni haudaten pääni tyynyyn. Voi ei! No ei vaan voi mitään, kyllä aamukaffi ainakin liuottaa harmitusta. Pannukahvin kanssa aloittelin päivääni päätyen verstaalle viimeistelemään kunnostuksen alla ollutta ovea ja sen pielilistoja. Ei ollut ulkoilupäivä ensinkään. Edes pikkulinnut eivät pystyneet lentämään kuin lyhyinä pyrähdyksinä puskasta toiseen päästäksen ruokintapaikalle.

Tätä taas piisaa. Vappuviikkolla... voi helvata sentään!

Remontti on nyt melkosestaan valmis. Kuopus esitti oman huoneensa maalaamista, mutta sen saa tehdä työnopetuksen jälkeen ihan itse. Minä kuittaan homman näiltä osin tehdyksi. Kunnostetun oven saa paikoilleen kuivumisen jälkeen perjantaina. Olen erittäin tyytyväinen siitä, mitä olemme saaneet vähällä rahalla ja paljolla työllä tehdyksi!

Lumisateen tuoma harmitus suli vilpittömään iloon. Vihdoin tuli yksi ratkaisu ja päätös, jota olen kieltämättä odottanut hartaasti. Elo ja olo saa siitä huojennusta. Se on erittäin tervetullutta!

Virtuaaliset kuohuviinit ilon edestä!

Niukat resurssit saavat helpotusta merkittävästi kesän ajaksi. Näitä myötäkäymisiä alkaa olla jo sellainen sarja, että aivan ihmettelee itsekin! Kiitollisuudella ja nöyränä otetaan vastaan.

Toinen ilo on Tantaulta tullut viesti, että tiistaina on lähtenyt ruusutilaukseni kohti lumisateista pohjolaa. On siinä ja siinä, että ehtiikö ruusut perille perjantaina. Muutoin menee Vapun yli tiistaille. Olen ihan täpinöissäni! Ruusukummi on saanut Kordesilta kasaamansa kimppatilauksen, jonka jakelussa olen mukana. Ruusuja on matkaamassa tänne, mutta ruusumaan perustaminen jäi kyllä ajateltua myöhemmäksi. Sen kyllä rakentelen vaikka yötöinä! Herkuttelen jo nyt sillä ilolla, jonka koen niitä istuttaessani sekä kasvua ja kukintaa seuratessani!

Näitä hurjan söpöisiä ryhmäruusuja on tulosssa monta lajiketta!
Kuva 'Camelot'ista on lainattu Tantaun sivuilta.

Pitkästä - kovin pitkästä aikaa - koen iloa ja suurta toiveikkuutta elämässäni. Paljon on unelmia toteutettavaksi ja nyt niihin on taas himpun enemmän resurssejakin.

Keveitä askelia poluillesi, vaikka vähän hangessa kahlaten! Kyllä se kevät vielä joskus koittaa.