Kevään matelua, ikäviä vieraita ja hätäaputöitä

Vänisen jo vaikka kuinka monetta kertaa hidasta kevään tuloa. Eihän se manaamisesta tietenkään kummene, mutta marisen siltikin. Tänään traktori ajoi puukuormassa hankia pitkin puuhamaahan purkamaan lastia, eikä kaikin paikoin edes uponnut hankeen. Kantohanget kestävät hyvin päivälläkin, vaikka olikin viitisen astetta lämmintä.

Kutsumaton vieras pirtin ikkunan alla lintujen ruokintapaikan
antia nauttimassa. Pirun söpö, sanoisko.

Kauriin pirulaiset tulivat takaisin. Ne olivat viikkoja poissa, kun ilvekset kävivät kiertämässä näitäkin tiluksia. Aiemmin oli kolmen lauma, mutta nyt näin kaksi ja sitten tuli tämä yksinäinen pukki evästämään kauroja maasta.

Kehno kuva ikkkunan läpi kuvattuna.
Karvanlähtö on tälläkin työn alla.

Pikapuolin tuokin epatto haluaa puskea sarvensa puhtaiksi nukasta. Meillähän täällä on tarjolla oivallisia puskukohteita alkaen 15,00 € kohde. Hemlokit ovat kuulemma suosittuja. Tuskin tämäkään tyyty rannan leppiin, pajuihin ja muuhun vitikkoon. Onhan se tosi paljon juhlavampaa tunkea kutiseva päänsä vaikkapa hienoon 'Drummondii' vaahteraan jättäen raastavat terveiset.

Koska vielä on aikaa, niin otin ikivanhan nuoriso-osaston huoneen oven entisöinnin alle. Se on juhlavasti 165 senttiä korkea. Siihen huoneeseen pitää nöyrtyen mennä sisälle. Vävykokelaat kumauttavat päänsä sinne mennessä kipeällä tavalla. Jeah!

Ovi on 1800-luvun lopusta peräisin ja alkuperäisiä ovia pirtissämme.

Oven toisella puolella on useita maalikerroksia, joista olen monella tyylillä hankkiutunut erilleen. Toinen puoli on petsattu ja lakattu. Ikkunat ovat muisto vain, mutta ne voi lasittaa uusiksi. Hankalinta on pihka, jota on tihkunut pahuksen paljon vuosikymmenten saatossa. Myös kittinä lasien kiinnityksessä on käytetty pihkaa. Ovi lienee ollut jossain vaiheessa saunankin ovena, sillä se on ilmiselvästi saanut joskus kuumaa, mikä sekin on juoksuttanut pihkaa.

Sepän takomia. Salvan kieli puuttuu.

Minä niin rakastan näitä vanhoja ovia. Siinä on puuseppä tehnyt vähäisillä työkaluilla hienoa työtä! Vanhan entisöinti on mielestäni hyvinkin palkitsevaa. Ne ovat jokainen ihan uniikkeja yksilöitä. Pienellä kunnostuksella ne henkivät vanhan ajan tunnelman.

Monella mielellä on tästäkin ovesta kuljettu aikojen saatossa.

Onhan pirttimmekin vanha, ja sitä on kunnostettu aikansa hengessä. Tuo ovi oli muutamat vuosikymmenet varastossa, mutta viime kesänä se kannettiin paikalleen. Nyt JO se pääsi kunnostettavaksi. Pari muutakin ovea tarvitsisi samanlaisen käsittelyn, mutta tuskin ehdin. On monen päivän urakka ensin tehdä pohjatöitä ja viimein maalata. Mutta näissä hommissahan olen askaroinut jo pari kuukautta. Menee se yksi ovikin vielä jonon jatkona.

Ja sitten paluu alkun väninöihin - tämmöistä kevättä täällä meillä Raahessa:

Kivipuutarhassa näkyy sentää jo muutama kivikin.

Tulvia tuskin tule tänä vuonna, sillä hidas sulaminen haihduttaa hangen hiljoksiin taivaan tuuliin.

Harava odottaa suuren kuusen juurella. Vaikea haravoida ryöniä, kun maa on jäässä.

Kepeää keskiviikkoa ja leppeää viikon jatkoa! Vappu lähestyy kovaa kyytiä. Perjantaina syntyy uusi kuu, jolloin kelien pitäisi (olisi suotavaa) muuttua keväisempään suuntaan. Toivossa eleteään!

Ja tervetuloa Cheri lukijaksi - kyllä nämä jutut tästä paranee, kunhan kasvukausi alkaa viimein!

Riiviöt vierailulla ja yhteydenottoja

Aamukahvi meinasi juuttua puoliväliin, kun ikkunasta bongattiin kauhukolmikko. Muu perhe huokaili, että on ne niin söpöjä - mutta minä otin kameran ja vipelsin pihalle. Olisin toivonut käsiini Canonin tilalle kivääriä tai luodikkoa.

Kolme ilmipirua. Etummaisella suussaan Ukontulikukan kuivanut lehti.

Tämä trio kävi ihan ikkunan alla tepastellen tulotietä pitkin. Onneksi olen verkottanut ruusumaan ja ison osan muutakin puutarhaa. Toki maisteltavaa on runsain mitoin ihan vapaassa tarjonnassakin. Minun suojaukset rajautuvat rusakon kokoisille epatoille. Virhe!

Karkuun lähtivät vasta karjumisen jälkeen ja vähän laiskasti sittenkin.

Ilvekset kuuluvat liikuvan ison tien toisella puolella, joten kauriit on karanneet tännen merenrannan tietämille. Eiköhän isot kissat tule perästä, joten toivon näidenkin päätyvän jalojen kissaeläinten ravinnoksi.

 Teeskentelvät söpöä bambilookkia...

Nämä vähälumiset talvet tarjoavat hyvän talvehtimisen näille ei-toivotuille tunkeutujille. Kuvasta näkyy oikein hyvin, ettei ravinnon saanti tyssää metriseen hankeen. Sellaisen tarvisi vuosittain, että tuhoeläimet eivät menestyisi. Nämä luetaan puuvartisten ikävimpiin tuholaisiin. Ennen sen kunniamaininnan sai rusakot. Tämä on kokoluokkaa suurempi vihulainen.

No me mennään tänne metän suojiin, kiinni et saa!

Sitten lähipäivinä on tullut hassuja yhteydenottoja. Pyysivät Ruukin Puutarhamessuille blogitapaamista pitämään. No höh... olen siellä varmaankin Särkän Perennataimiston apuna myymässä, eli paikalla joka tapauksessa. Kysyin mitä siellä pitäisi tehdä, ja vastaus oli että olet vain paikalla. Tjaa... nyt kysymys: mitä blogitapaamisissa ruukataan tehdä? En ole tämmöiseen hommaan perehtynyt, joten ei mitään käryä asiasta. Neuvokaa viisaammat!

Liputetaan tässä nyt kuitenkin aktiivisen Ruukin kyläyhdistyksen ansiokasta aktiivisuutta. Oulun isot messujärjestäjät luopuivat puutarhamessujen pitämisestä. Aktiivinen Ruukin kyläyhdistys tarttui hommaan viime keväänä, ja runttasivat pystyyn hevosurheilukeskuksen maneesiin hienon puutarhamessutapahtuman.

Kuva viime vuoden messuilta, Särkän perennataimiston osastolta

Tarjolla oli tosi monipuolisesti kaikkea taimimyyntiä, luentoja ja puutarhajuttuja. Tänä vuonna homma tapahtuu lauantaina 20.5.2017 klo 10 - 16. Messutapahtumalla on oma blogi ja Facebooksivu. On siellä hurjan aktiivista puuhanaista ja miestä! Viime vuosi oli tosi onnistunut, ja varmasti aina vain parempi tapahtuma kokemuksen kertyessä. Kumarran syvään yrttimuori ja ikiliikkuja Inga Nuojuan energialle järjestellä asioita!

Toisesta hassusta yhteydenotosta kerron ehkä myöhemmin. Asia pitää pohtia. Kerroinhan että vuoden vaihtuessa alkoi tapahtua yhtä ja toista positiivista. Pitää vain pohtia mihin päänsä pistää.

Varmoja askelia tuulessa - meillä myräköi taas melko tosissaan. Ei puunkaatotuulia kuitenkaan.

Kompostiongelmaa ja ratkaisu

Joku joskus väitti, että melkein puolet puutarhurointia on kompostointia. Njaa - suhdeluvuista voi olla montaa mieltä, mutta useimmilta tarhureilta löytyy jonkin sortin komposti. Kesän mittaan tulee huikea määrä ruohosilppua, kitkentäroippeita, oksasilppua, lehtiä ja muuta eloperäistä materiaalia. Ne kun lyö kasaan ja vähän hoitaa, niin palkaksi saa hyvää multaa. Eli jätteestä saa hyödykettä.

Meillä on käytössä kolmenlaiset kompostit. Suurin massa menee maakuoppakompostiin, joka saa alkunsa jostain montusta, jota hiljalleen täytetään kaikella eloperäisellä. Noin 10 vuodessa kuoppa on lopulta täynnä hyvää multaa ja se kaivetaan taas auki. Juuri mitään hoitoa ei tuollainen komposti tarvitse, vain aikaa ja jatkuvaa materiaalin lisäystä. Saatu multa sisältää sitten rikkaruohon juuria ja siemeniä ollen suorastaan erinomaisen hedelmällistä kasvualustaa... jos arvaat mitä tarkoitan.

Eurolavoista ilmaisia komposteja

Toinen systeemi on vanhoista eurolavoista tehdyt kompostikehikot. Ne on tervattu, että kestäisivät useamman vuotta. Alla on vanerilevy, ettei rikkakasvit kurottaisi multaan. Noita tyhjennetään vuorotellen - toista täytetään ja toinen ässehtii valmiiksi. Rikkaruohojen määrä tuossa mullassa on paljon pienempi kuin kuoppakompostoidulla.

Kolmas multatehdas on alunperin keittiöjätteelle tarkoitettu lämpökompostori. Kanojen tultua taloon sen käyttöaste romahti. Kanat kun syövät ilolla kaikki muut keittiöjämät paitsi sitruksen kuoret ja kahvinporot. Onneksi keksin syksyllä viedän kanalan siivouksen jätteet lämpökompostoriin. Taas pöhisee iloisesti!

Kanat tarjoavat huvia, munia ja lannoitetta.

Juuri ennen kovia pakkasia yritin tyhjentää kanalan antia lämpökompostoriin, mutta kansi oli jäätynyt kiinni. Oli pakko odottaa lauhtuvia kelejä ja tänään sain väännettyä kannen auki. Jäätymisen syynä näytti olleen viereisen angervopuskan oksien ojentuminen kompostorin kannen väliin. Näin oli syntynyt kylmänsilta, ja kompostin vesihöyry oli päässyt jäätymään kannen väliin. Lämmöt olivat ehtineet laskea jo nollille, mutta sisältö ei ollut kuitenkaan jäätynyt. Lisäsin kompostiastiallisen kahvinporoja ja hain kanalasta lisätäydennystä sekoittaen huolella. Näyttäisi taas lämmöt nousevan ja kriisi on  nyt ohitettu :D Revin angervosta oksia, ettei ongelma pääse toistumaan.

Lämpökompostorin antia olen antanut varovasti vain ohuena katteena esim. puuvartisille. Nyt kun suurin sisältö onkin kanalan lantakompostia, niin käytössä pitää muistaa sama kuin muissakin tiivisteissä - vain lantrattuna. Se on varmasti vahvaa, kun typpikään ei pääse haihtumaan umpinaisesta kompostista.

Vihollinen kuvattuna huhtikuussa 2016

Päivän kirous oli tassutella uuden lumen rikkumattomalla pinnalla Arbetorumissa. Kaksi kaurista oli kierrellyt katselemassa valikoimaa myös. Osa kasveista on verkotettu, mutta kaikkea ei vain pysty verkottamaan. Varsinaista kaurisongelmaa meillä ei ole ollut. Vielä. Satunnaisia kulkijoita on tavattu ja  nyt niitä jäljistä päätellen on kaksi. Laskuoppi 1+1=monta on vain ajan kysymys. Taidan mennä ostamaan nipun Wunderbaumeja ja hajustaa verkottamattomia kohteita.

Oikein mukavaa viikonlopun jatkoa - nyt on hyvää aikaa unelmoida tulevasta kasvukaudesta!

Ruusun taimia ja yllätysvieraita

Kevään kelit on aina yllätyksellisiä. Pohjanmaa kuittaa vesisateen ja rankan puuskatuulen +3:n asteen lämmöissä. Ei huvita ulkona puuhata, joten voin hyvällä omallatunnolla istua naputtelemaan blogitekstiä. Lämpenevää on kyllä luvassa, kunhan kuun vaihde lähestyy. Melkein voisi kevääksi puhutella! Vapuksi olen suunnitellut grillauskauden avajaisia, jos kelit sen sallivat.

Villapajun ruusumaisiin hiirenkorviin on vielä aikaa.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, väittävät. Nyt on meinaa pihamaalla ruusuntaimia Blomqvistin taimistolta. Pohjoinen kimppatilaus on näiltä osin valmis ja lajiteltu. Ei tarvi kuin odottaa laskua, jotta selviää mitä maksoi taimien rahdit. Niin ja perustaa se ruusumaa! Ehkä tulevienkin päivien sateet sulattavat roudan, että pääsen nujakoimaan istutuspaikkoja.

Tulevaisuus on purkeissa! Hyvännäköiset kanadanruusut Blomqvistilta.

Kyllä sitä usein ja varsinkin keväällä harmittelee pohjoista sijaintiaan. Kevät viivyttelee ja odottaminen on niin ikävää. Kylmyys piinaa, maa on kohmeessa ja räntää sataa. Eilinen yllätysvieras pellolla:

Niin nätti ja niin tuhoisa, ei ihan minun maun mukainen vieras. Rusakoissa on jo riittävästi kestämistä. Voin vain huudella ilveksiä käymään kylässä. Kostoksi kävin kulottamassa tuon pellon.

Sateessa ja tuulessa on otettava rennosti ja ladattava toimintarmo odottamaan parempia kelejä. Näin tekevät talouden myyränloukutkin. Tässä kaksi kuudesta, eli Quu ja Hattara.

Lämpeneviä kelejä toivotellen! Kevät edistyy heti kun sataa vettä ja lämpenee. Ensimmäinen on nyt saatuna.