Puutarhavuosi 2020 haaste

Minna Hiidenkiven puutarhasta haastoi taas ihanasti muistelemaan mennyttä kesää. Kiitos
kovasti inspiroinnista ja katsokaamme nyt taaksepäin kuvien keralla.

Aina ilolla ja hyvällä sykkeellä! Kuvassa ruusu 'Ilo'.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

En rakentanut yhtään mitään uutta aluetta. Ihan poikkeuksellista tekemättä jättämistä! Energia
kului aika tasan töissä tekemiseen, joten oma puutarha jäi ilman kehitystoimia.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Hyvinkin tarkasti, kun en ollut suunnitellut mitään - enkä sitten rakentanutkaan mitään.
Kaikki entiset nousivat ja kasvoivat tyynen rauhallisesti. 

Iris 'Black Form' kasvoi entistäkin suuremmaksi puskaksi.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Hyvin vähän entiseen verraten. Ryhmäruusuja tilasin Tantaulta, mutta ne taisi jäädä liki ainoiksi.
Tai noh - sitruunapihlajan ja arnoldinpihlajan istutimme äitini muistotilaisuudessa muistopuiksi
hänelle. Himpun retkahdin pelargonioihin, joista olikin paljon runsaskukkaista iloa.

Taisin vähän hurahtaa pelargonioihin, vaikka ne onkin mummojen kukkia!

4. Menetitkö kasveja?

En mitään surettavan merkittävää. Talvi oli leppeä ja armollinen. Semmoinen epätalvi.

Pionit säästyivät talvelta ja kukoistivat aivan uskomattomasti!

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Huvimajan, johon saa grillin. Nyt grilli on kuusten alla - suojassa siis sekin. Grillaaminen on
kesässä tosi isossa osassa ruoanlaittoa. Ihan kesän nautinnollista parhautta!

Grillaus on kesän ilo ja nautinto! Monta antoisaa hetkeä
on vietetty porukassa antimista nauttien.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinuan kesästä 2020?

Töissä kesäkukkien aivan valtava loisto koko kesän, sekä uskomattomat puistojen
parannusprojektit. Oli tosi hyvä kesä töissä, ja jälki näkyy vuosikausia eteenpäinkin. Kotona
oli enemmän nolosti nollavuosi, tai jopa miinuksella.

Kesäkukat menestyivät parhaiten ikinä! Olin ylpeä!

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Tarjolla on vain antisaavutus siitä, että kivipuutarha pääsi ryöstäytymään täysin villiksi. Pakko
korjata asia heti määrätietoisesti ensi kaudella. Ensi kesänä pystynen pitämään kesäaikaa jopa
lomaakin ainakin pari viikkoa. Syksymmällä sitten loput.

Viidakoksi se päätyi... kuva elokuulta.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kaippa ne ryhmäruusut, kun olivat ainoita ostoksia :D

Mirato oli uusia hankintoja. Luultavasti se pärjää täällä...

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Rinta rottingilla vastaan ei. Tällä kertaa oli helppo vastata tähän!

Aika näyttää kuinka uusi lajike Centr'O'Rose pärjääkään.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Ruusuthan ne taas kukoistivat ihan hurjasti. Ei se kyllä yllättänyt, mutta tuotti kovasti mielihyvää!
Oikeastaan kaikki kukkivat kasvit kukoistivat ihan hurjasti, kiitos suotuisan kesän!

Ruusumaa pursuili kukkia ja värejä. Ihana!

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?
Rikkaruohot. Ne jaksoivat pinnistää! Säät kaikkinensa hellivät tasaisin satein ja paistein, mikä oli 
poikkeukselllista viime vuosiin verraten. Rikat(kin) kiittivät.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Sangen vaatimaton ruusutilaus oli ainoa investointi. Puutarhamatkailu olisi ollut niiiin ihanaa,
mutta koska korona, niin mihinkään en tietenkään nokkaani pistänyt. Ehkä ensi vuonna...?

Ruusut on aina mun rakkauteni!

13. Mitä opit?

Olemaan armollinen itselleni. Kun ei jaksa ja kerkeä... niin ei vaan jaksa ja kerkeä.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta....

Kunnianhimoisin suunnitelmin korjata edellisen kasvukauden laiminlyönnit! Tosin töissä on paljon 
suurempia unelmia rhodo- ja hortensiapuiston perustamisessa, sekä vähintään yhden ruusupuiston 
rakentamisessa. Ehkä ne suuret unelmat on siirtyneet omalta tontilta isommille peliareenoille.

Ruusut saavat kasvurauhan kukoistaa

Haateen säännöt:

1. Kerro keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa - blogista)

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen
osallistuneiden listalle.

Minä haastan mukaan Hirnakan Hirnakan Torppa-blogista,
Navettapiian Navettapiian Puuhamaa-blogista ja Between Rikkaruohoelämää-blogista.

Ihana haaste luottoruusuista!

Pauliina Kukka & Kaali-blogista haastoi kirjoittamaan luottoruusuista, mikä onkin ihan hykerryttävän kutkuttavan ihana aihe. Hipaisee ihan sydäntä, jos näin sanoisin. Pauliina esitti haastettaan näillä sanoilla: 

" Parhaimmat ruusut ansaitsevat tulla esitellyiksi, joten tein haasteen.

Osallistu haasteeseen ja esittele luottoruususi. Onko ruususi erityisen kaunis tai kukkiiko se erityisen runsaasti ja kauan? Onko se laiskan puutarhurin unelma? Onko ruusulajikkeellasi jokin erityisominaisuus, jonka haluaisit muidenkin tietävän?

Ei haittaa vaikka et omistaisi yhtään ruusua. Voit kirjoittaa vaikkapa iki-ihanasta leikkoruususta, jonka olet saanut.

Kirjoita ruusustasi juttu ja vinkkaa siitä minulle, niin linkitän se tähän juttuun. Lopulta saamme toivottavasti upean kokoelman kympin tai kymppi miikan -arvosiia ruusuja. Jos sinulla on paljon ihania ruusuja, joita voit suositella toisillekin, niin toki voit kirjoittaa niistä kaikista. Lyhet maininnatkin riittävät.

Voit mainta myös ne, joita et
oman kokemuksesi perusteella
enää hankkisi.

Puutarhani ruusukunkku on kanadanruusu 'Henry Kelsey'

Kamerani ei toista punaista rehellisesti. Väri kun kuvaa hehkuvampi,
edellinen kuva tavoitti sävyn parhaiten

Vastaaminen on ah niin helppoa, koska kanadanruusut veivät minun sydämen ihan kokonaan. Pauliinan mielestä ihana kanadalainen 'Morden Blush' kukki hienosti, mutta siitä piti poistaa kukkineet kukat niiden muututtua ruskeiksi rumistuksille. Minulle nuo hoitotoimet ovat rentoutumista ja nautin siitä. Ei haittaa minua siis.

Heinäkuun lopussa kukkivat alhaalta talvehtineet oksat. Niiden
yli nousee uusi kasvu, joka jatkaa kukintaa pakkasiin asti.

Ei ole vaivaton ruusu 'Henry Kelsey' - se elää menestymisensä pohjoisrajoilla V-vyöhykkeen  rantakaistaleella, jossa syystelvesta lunta ei vain ole eikä tule. Pakkasia saattaa silti olla tiukastikin. Meille lumi tulee vasta kevättalven puolella, ja siinä ehtii sahata tiukkaa pakkasta ja vesisadetta vuoron perään. Tosi kovaa kasveille ilman suojaavaa lumipeitettä.

Talveksi kanadalaiset suojataan tyvimultauksella ja pakkasturpeella. Silti yleensä lumirajan yläpuolelle yltävät osat kuivuvat. Se ei haittaa, sillä uusi kasvu lähtee rivakasti ja vahvoin versoin. Ne talvehtineet osat kukkivat heinäkuusta lähtien runsaina, kunnes uudet versot ehtivät kasvaa ja kehittää nuppuja. Käytännössä 'Henry Kelsey' kukkii heinäkuusta lokakuuhun asti runsaana ryöppynä. Toki siinä pitää kukkineet kukat leikkoa kerran viikossa pois, että kukinta jatkuisi ränsistymättä. Siis tavallaan työläs, jos hommaa pitää hankalana.

Pensasruusuista valintani on 'Ritausma'

Ruusuja on niin hiton paljon niin ihania, joten poimin myös helpommista pensasruusuista suosikkini. Ykkönen ehkä on... Ritausma - latvialainen puistoruusuristeymä, joka jaksaa kukkia todella pitkään ihan ilman hoitoa. Ulkonäköään parantaa, jos kukkineita kukkia edes käsin nyhtää pois. Kuvasta voi tavoittaa avonaisten kukkien lisäksi hurjan paljon nuppuja. Tämä ruusu jaksaa kukkia hurjasti ja pitkään. Kiitosten arvoinen ja helppo.

... vai olisiko se sittenkin 'Sointu'? Kaukaa otetussa kuvassa tuo oikeanpuoleinen

Toinen yhtä valovoimainen pensasruusu on suomalainen jaloste 'Sointu', jonka kukinta-aika on tasan yhtä pitkä, eli heinäkuusta pakkasiin asti. Oikeasti ihania ruusuja on todella runsas valikoima, mutta lopetan oikeastaan tähän.

Yhden ruusun menehtymistä en surisi yhtään. Se on köynnösruusu 'Pohjantähti'. Eritäin kestävä ja pirullinen kasvutavaltaan. Se kasvattaa jäykkiä ja pitkiä vuosiversoja, jotka ovat ihan järkyttävän äksyjä piikkejä täynnä. Se tarvitsee tuen, mutta jäykkänä sitä ei mitenkään saa pujoteltua tukeen. Sitoa se pitäisi, mutta äimän kokoisten piikkien ulottuville meneminen tuottaa tuskaa. Kerran jäin hiuksistani kiinni mokomaan piikkipehkoon, ja jouduin huutamaan Maestroa apuun. Tätä lajiketta en suosittele yhtään kenellekään, mutta kestävä se on, vaikka oikeasti ei olisi väliksi.

Kanadalainen 'Morden Centennial' on rakastettava!

Ryhmäruusu 'Mirato'. Ryhmikset elävät muutamia kausia suojattuina,
mutta tuppaavat katoamaan V-vyöhykkeen ankaraan talveen.

Rymis 'Lemon Rokoko'. Näitä on pakko hankkia, vaikka menestymisennuste
sekä vaivannäkö eivät kohtaa. Mutta ne ovat kauniita!!!

Ryhmis 'Baronesse' on ihastuttanut useamman vuoden.

Ryhmis 'Sweet Haze' on yksinkertaista kauneutta.

Ensi kesänä toteutan erittäin keskeiselle paikalle ison puistoremontin, jossa tulee iso alue ruusupuistoksi. Yllätin itseni seikkailemalla Tantau Roses-sivustolla. Onhan se ihan pakko laittaa ryhmäruusista istutuksia kaupungin arvopaikalle! Lisänä tulee kanadanruusuja ja valikoituja pensasruusuja. Tästä talvesta tulee ihana suunnittelun seikkailu, muta onneksi takataskussa on tukevasti kokemusta ruusuista. Kaikki mitä tässä postauksessa näitte, tulee realisoitumaan Meranrantakaupungin puistossa ensi kesänä.

'Nina Weibull' kestää myös melko hyvin.

Ryhmis 'Piano'a unohtamatta!

Ruusuista tulevaisuutta tässä suunnitellaan ja tehdään ihan tosissaan! Ketähän kutitttaisi saada ruusuinen haaste? Toveri Hirnakkaa olen viekotellut ruusujen maailmaan, ja Ruusumuorin jutut olisi todella ihana saada lukea myöskin. Kolmantena jakaisin avoimet kortit jokaiselle, joka haluaa rikastuttaa yhteisiä ruusukokemuksia omalla kirjoituksellaan.

Pauliinalle 'Lambert Closse'. Tätä en saanut menestymään, vaan se
aina menehtyi suojauksesta huolimatta talveen. Kahdesti yritin.

Haaste: Kevään ja kesän muisto 2020

 Tämä Kevään ja kesän  haaste tuli Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista.

Nyt pitää ihan huokaista ja katsoa taakse - mitä pitikään puutarhakausi 2020 sisällään? Pakko sukeltaa kuva-arkistoon...

Suloinen Nilsinruusu ehtii aina ensimmäisenä kukkaan.

Minun kesäni täyttyi ruusuista ja pioneista - toki paljon perennojakin kukki. Mutta kesä oli lämmin, sopivasti sadetta ja lempeää aurinkoa. Paras kesä moneen vuoteen puutarhurin silmin. Silti ihmettelen, ettei kesäkuussa tullut otettua paljon yhtään kuvia. Eikä juuri toukokuussakaan. 

Puulajipuiston ihana kirjovaahtera ja punapähkinäpensas

Muistin sitten puristaneeni hitonmoisen kirin suorittaessani johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon. Vappuna alkoi vakituinen työsuhde puutarhurina Merenrantakaupungissa. Olin saavuttanut tavoitteeni. Olipahan takki tyhjänä himpun aikaa, ja se näkyi kotipuutarhassani.

'Ristinummi' ruusu kukkii kookkaana ja pitkään.

Koronan rajoitteiden vuoksi äitini muistotilaisuus viivästyi kesäkuulle asti. Lopulta teimme ikimuistoisen merimatkan laskemaan tuhkat mereen. Yhden aikakauden loppu oli siinä. Ja taas oli takki tyhjänä. Siksi varmaan alkukesältä ei ollut paljoakaan kuvia.

Pionit 'Sarah Bernhardt' ja 'Barbara'. Paras pionivuosi aikohin!

Vaikka puutarhurilla olikin vähän puhti pois, niin uskolliset kasvit kukoistivat, koska viihtyivät hyvin kesän lämmöissä ja auringossa. Pensasruusut vetävät vahvasti hoidottakin, mutta pioneja hellivät kukinnan aikana loistavat säät. Niiden loisto oli hengästyttävä!

'Coral Charm' on lumoavan kaunis!

Olin kiitollinen kaikista kukista, jotka piristivät mieltä pyyteettä ja runsaina. Ne kertoivat minulle, että hei - maailma pyörii radallaan ja me kukitaan, vaikka sä olisitkin vähän väsähtänyt. Kivipuutarha pääsi huningolle, mutta olen ensi kesänä luvannut ottaa järjestyksen takaisin. Eiköhän nämä maalliset murheet ole nyt taas vähäksi aikaa taputeltu kasaan, ja voi talvilevon jälkeen jatkaa innolla puutarhassa.

Sinivaleunikon valkoinen 'Alba' on puhtaan kaunis!

Töissä oli tietenkin haastetta ja kiireitä. Uutta tuli rutkasti eteen, ja vein suunnittelemiani uudistusprojekteja läpi. Monta puistopalasta laitettiin uusille istutuksille, siivottiin ylikasvaneita pensaikkoja, istutettiin puita ja kukitettiin kaupunkia. Kolme leikkipuistoa laitettiin täyteen remonttiin - vielä neljäs odottaa, kuten koirapuiston uusiminenkin. Talvi saisi vähän vielä jarruttaa tuloaan, että kaikki ehdittäisiin vielä tällä kaudella. Olen ikionnellinen pienestä mutta tosi tehokkaasta työporukasta!

'Ilo' on todella suuri ilo puutarhassa. Iso ja rutkasti kukkiva!

Oikeastaan tänä vuonna olen istuttanut vain ruusuja omaan pihaani. Tilasin Saksasta Tantaulta ryhmäruusuja, ja muutamia pihlajia istutin myös äitini muistopuiksi. Lajikejalostuksessa olevia iiriksiä tuli pari isoa penkillistä kokeiluun. Siinäpä kaikki kauden istutukset. Toki puutarha pullistelee vuosien saatossa istutettuja perennoja ja pensaita, joten kukkaloistoa on riittänyt.

'Sointu' on uskomattoman pitkään kukkiva ja kaunis!

Kesässä parasta oli pionien keralla ruusut. Kanadanruusut aloittivat heinäkuussa jatkaen yhä vain kukintaansa pikkupakkasista huolimatta. Jos et vielä ole tästä blogista saanut vinkkiä kanadanruusuista, niin tässäpä vielä kerran:

'William Baffin' viehkon valkoraidallisin kukin jaksaa ilahduttaa runsaana.

'Quadra' 

V-vyöhykkeellä paras kaikista kanukeista on 'Henry Kelsey'

'Morden Centennial' kukkii suurin kukin valtaisasti.

'JP Connell' on herkän viehko pilariruusu

Ruusut toivat loistoa ja lohtua. Maailma pyöri radallaan, ruusut kukkivat ja loistivat uskomattoman hienoina ja pitkään. Tämä puutarhuri huokaisee ihanan kauden päätteeksi. En ollut nohevimmillani oman puutarhan suhteen, mutta kotikaupunkini hyötyi merkittävästi kasvojen kohotuksesta. Yksi nainen ei mahdottomia pysty eikä jaksa. Parhaani tein ja tähän pääsin. Olen tyytyväinen.

Ryhmäruusu 'Bonica'

Haasteen voi toteuttaa kuvasarjana ilman tekstiä tai jutustelun kera, miten itse kukin haluaa. 

Kuvien määrä on haasteessa vapaa. Kuvat saavat olla myös aiemmin julkaistuja. 

Kevät- ja kesämuistot saavat olla myös puutarhan ulkopuolelta.

Haasta mukaan viisi, tai vähemmänkin käy, blogikaveria.

Kerro kuka tämän haasteen aloitti ja laita julkaisemastasi haastepostauksesta viesti 

Lappalainen etelässä -blogiin.

Minäpä haastan kesän muisteluksiin seuraavat blogit:

Hirnakan torppa

Navettapiian puuhamaa

Päivänpesän elämää

Kukka & Kaali

Metsätontun ruusutarha

Google oraakkeli?

Hurjan iso ja lämmin yhteinen kiitos kaikille edellisen tekstin kommenteissa olleista lämpimistä sanoista! Elämä jatkuu. Olen saanut ison nipun mitä moninaisimpia asioita hoidettua. Joka päivä käsittelen siivun verran asioita. Tänään lopetin äitini puhelinliittymän, vein turvapuhelimen pois, ilmoitin isännöitsijälle ja tilasin sukuselvityksellä olevan virkatodistuksen.

Hirnakan Torppa-blogista hokasin haasteen kokeilla mitä Google antaa kun kirjoittaa "Haluan" ja etunimen eka kirjain - minulla T.

Haluan töitä ja haluan töihin pitää hyvin paikkansa. Tosin olen viettänyt nyt lomaa joulun aluksesta alkaen. Tämän viikon otin vielä vuosilomaa, ja jäi vielä pitämättömiä päiviäkin. Lääkäri tarjosi sairaslomaa, mutta mielestäni en ole sairas vaan suruissani ja järkyttynyt. Se taas ei kuulu työnantajan kontolle, joten mieluiten käytän vuosilomaani. Työ on minulle hyvin mielekästä ja innostavaa, joten olen ihan mielissäni olen töissä. Se merkitsee minulle paljon.

Haluan todistaa... tähän on tähtitieteellinen mielikuvitus rajana, mitä kaikkea voisin todistaakin! Sanovat minun olevan puhuessani hyvin vakuuttava ja innostukseni tarttuvaa. Olen todistanut kanadanruusut täällä V-vyöhykkeellä kestäviksi nyt ainakin. Tuo tuli heti kättelyssä mieleen.

Kanadanruusu 'Morden Blush'

Haluan taksikuskiksi - ja kattia kanssa! Just sain penikat aikuisiksi ja elämään omaa elämäänsä. Ei tarvi olla taksikuskina enää. Tosin viihdyn ihan hyvin auton ratissa tien päällä, mutta nykyään siis ihan itsekkäistä syistä.

Kuka haluaisi maksaa Rosen kyydistä?!?

Haluan tappaa - no kyllä veikkonen kotilot, kirvat ja kärhöpistiäiset on surutta tappolistalla. En säälisi myyriä, rusakoita tai kauriitakaan, mutta minusta ei ole kyllä niitä teloittamaan. Sanotaanko että pystyn tappamaan, jos kana on vanha, sairas ja eläinystävällisistä syistä se on lopetettava. Voin kertoa, että se on vaikeaa. Rakastan elämää ja sen monimuotoisuutta.

Haluan tehdä jotain repäisevää - no mistä google tämän tietää? Miten ihmeessä tuo algoritmi on rakennettu? Kyllä - minulla on paha tapa sortua näihin repäiseviin juttuihin ainakin omasta mielestäni. Tosin minun "repäisevät jutut" voivat olla toisista hyvinkin latteita juttuja, kuten nyt vaikka mittavia rakenteluja puutarhassa tai repäiseviä reissuja Viron puutarhaparatiiseihin. Tai vain melko suunnittelemattomia reissuja ympäri Suomen hienoihin puutarhoihin yhtä hullujen ystävien kanssa. Lopputuloksena on voinut olla ihan toivottomia kokeilukasveja julmalle V-vyöhykkeelle, mutta seassa on toki ollut kestäviä helmiäkin.

Virosta löytyi ihana sakskanpihlaja (Sorbus aria) 'Magnifica'

Haluan työttömäksi - no en hitossa! Sitäkin lajia tuli kokeiltua jonkin aikaa, eikä se tosiaankaan ole minua varten. Yleensä tuokion hiljaiselosta on seurannut seuraava suunnitelma ja sen toteutus. En ole jäänyt suremaan menneitä, vaan suunnitellut uusia polkuja. Se on aina toiminut.

Haluan toisen lapsen - huoli pois, sekin tuli tehtyä jo reilut 19 vuotta sitten.

Haluan takaisin armeijaan - kattia kanssa! Upseerin tyttärenä lapsuus tuli vietettyä kasarmialueilla kasvaen, joten olen oman palvelukseni sen suhteen suorittanut.

Kiitos Hirnakalle ajatukset arjesta kääntäneelle haasteelle! Oli ihan rentouttavaa istua ja näpytellä hassuja ja ihan turhia juttuja :D Hirnakan torpan haasteen voi poimia mukaansa ja vastata jos siltä tuntuu.

Kevään kaipuu!

Sain ihanan haasteen kahdestakin suunnasta - Anneli A Pihakuiskaajan matkassa ja Minna Hiidenkiven puutarhasta heittivät tämmöisen ihanan unelmahaasteen. Tähän tartun mieluusti näin lauantai-illan ilona! Haasteen on keksinyt ja tuupannut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki-blogista.

Töissä perjantaina plarasin kevätsipulien tukkukuvastoa, sillä keväinen kukkaloisto kaupungissa on helpoiten ja edullisimmin hoidettu syksyllä istutettavin kukkasipulein. Ihan itsekseni hekottelin, kuinka hassua on se, että tämmöisestä vielä maksetaan palkaakin! Olen kymmenet vuodet tehnyt tuota oman plantaasin mittakaavassa ihan ilmaiseksi ja iloiten sittenkin.

Merenrantakaupunkin kevättä tahdittaa omalla hyisellä tavallaan jäinen meri. Keväät eivät tule äkkiä eikä lämpiminä. Meillä keväät on kituliaita, pitkiä ja kylmiä. Kylmyys hönkii pitkälle kesäkuuhun asti. Oikeasti kesä alkaa täällä vasta juhannuksen tietämillä.

Maaliskuinen iltarusko meren hyisellä rannalla.

 Mutta kevään suuret ja ihanat kohokohdat minulle ovat kuvin ja sanoin tässä:

1. Kulotus

Kulotus on ihan parasta varhaisessa keväässä!

Minun kevääni alkaa sytkärin keralla. Lumen alta paljastuvat kuloheinikot saavat kipinää ohi kulkiessa. Kulotuksesta on monta hyötyä, sillä myyrien kätköpaikat paljastuvat kissoille. Yksi tärkeä pointti on punkkien kuolema. Kulottaminen selvästi vähentää pirullisten punkkien esiintymistä omalla tontilla.

Ei palanut riihi tuollakaan kulotuskerralla.

Kulotus vaatii osaamista, taitoa ja lopulta tuuriakin. Sitä ei voi ikinä tehdä liian suurella varovaisuudella, sillä tuli on loistava renki mutta kehno isäntä. Kulotus lienee myös katoavaa kansanperinnettä, mutta täällä vielä osataan.

2. Piipat

Siis oikeasti - mikä onkaan suloisempaa kuin pienet penkkipunnertajat keväisessä puutarhassa?

Punakolmilehden pirteät piipat nousevat jo jäiden ja lumen keskeltä.

Jokainen pieni ja sinnikäs verso tuottaa ihan järjettömästi iloa. Keväällä kun kasvukausi hiljalleen alkaa, niin on ihan pakko kiertää monta kertaa päivässä pihalla tarkkaillen uusia nousijoita. Jokaista tervehdin riemulla!

Pionin piippa uhmaa kylmää. Eräänlainen elämäntahdon symboli.

3. Silmut ja hiirenkorvat

Tuurenpihlaja 'Dodong' on niitä ensimmäisiä!

Koska olen vakavasti puihin päin kallellaan, niin turpoavat silmut ovat kuin lahja, joka avataan hiljalleen. Ehkä sykädyttävin silmupullistelija on Tuurenpihlaja, joka aloittaa perin varhain - yöpakkastenkin aikaan jo. On sillä melkoiset pakkasnesteet ja kevään tahto! Kärkisilmut paljastavat vähän kerrassaan sisällä olevan kukkanupunkin.

Siellä se on - mahtikukka nupussaan!

Puiden silmuja ja hiirenkorvia on meillä ihan tolkuttoman runsas väri- ja mallivalikoima. Lumodun niistä ihan joka vuosi kerta toisensa jälkeen. Kevään ihmeitä!

Kirjometsävaahtera 'Drummondii' ja punapähkinä 'Fuscorubra'

3. Kevään ekat kukkijat

Huhtikuu on ihan ihmeellinen kuukausi. Monasti sen alkupuoli on hankien potkimista, mutta loppukuusta onkin jo ihan kevättä parhaimmillaan.

Punakolmilehden upeat kukat ovat todella mykistävän hienoja!

Töissä piti tehdä lomasuunnitelmia. Mulla on pitkästä aikaa kesällä oikeasti lomaa! Työn luonteen vuoksi en pysty pitämään lomaani kuin viikon pätkissä, mutta huhtikuulle varasin peräti kahdeksan lomapäivää. Lisänä on viikonloput ja pääsiäisvapaat. Toivon saavani laittaa omaakin puutarhaa.

Suloiset narsissit muiden sipulikukkien ohella piristävät kevään!

Tuttujen ja vakiintuneiden penkkipunnertajien lisäksi yllätän itseni vuosittain sipulikukilla. Joka syksy niitä kuoppaan enemmän tai vähemmän, mutta aina talven aikana unohdan syksyllä kohmeisin sormin pimenevissä illoissa askaroimani istutukset. Siispä keväällä on vastassa iloisia yllätyksiä!

<3 kaksin!

4. Grillauskausi

Vappuna on aina tavoitetilana aloitaa grillauskausi. Se on todella yhtä juhlaa, johon yleensä kokoonnutaan isommallakin porukalla. Joskus on kyllä grillattu hirveässä räntäsateessa, mutta suomalaisella sisulla ja toppahaalareissa kyllä onnistuu!

Grillin antimet maistuvat ihan kaikille!

Tämmöiselle äiti-ihmiselle elämänmittainen keittiössä seisominen ruoanlaiton merkeissä ei ole mitään juhlaa, vaan ihan perusarkea. Ruoanlaitosta tulee tosi mukavaa, kun sen voi askaroida ulkosalla nopeasti grillissä. Samalla voi siemailla vaikka valkoviinilaisillisen ja kuunnella lintujen laulua. Ja ruoka on aina herkullista ja maistuvaa joka makuun. Kuvan valikoimassa oli tarjolla vegaaanille ja lihansyöjillle jokaiselle maistuvaa ruokaa (juu makkarat on ns. valemakkaroita ilman lihaa). Lisukkeita ei ole kuvattu, mutta varmasti kaikille tuli vatsa enempi kuin täyteen.

Näitä vihreäksi räjähtäviä maisemia me kaikki kaipaamme jo!

Tämmöisistä kuvista ja teksteistä on minun kevään rakkaat palikat tehty. Olen vielä ihan talvikohmeessa, joten yhtään suunnitelmaa tai unelmaa en ole vielä saanut oman puutarhan eteen tehtyä. Ehkä unelmageneraattori käy työaikana niin kierroksilla, ettei siitä jää kotioloihin mitään jämiä. No perinteisesti herään talvihorroksesta helmikuun lopun tietämillä.

Saniaisilla on hyvin tyylikkäitä tapoja nousta maasta. Tämä on Onoclea sensibilis
eli helmisaniaisen verso ylönsnousemuksen  äärellä.

Lopuksi haasteen säännöt:


-kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Tiiu Puutarhahetki -blogista)
-tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
-haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
-käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään
-voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki

Esikot on kevään kukkia.

Heitän haasteen seuraaville ihananille blogeille: Hirnakalle Hirnakan Torppaan ja Metsätontun ruusutarhaan Ruusumuorille sekä SariW:n Sarinpuutarha-blogeihin.

Iloa ja valoa viikonloppuusi. Hiljalleen kaiken lumisateen keskellä siirrymme hivuttamalla kohti kevättä. Toivottavasti kuvista oli pieni pilkahdus kevättä sinunkin sieluusi!