Oikeaa talvea!

Joulusta alkaen on ollut ihan talviset fiilikset, kun lunta on tupruttanut ja kivassa pikkupakkasessa saa lomapäiviään viettää. Meren ranta onkin kutsunut joka päivä katsomaan hidasta jäätymisen näytelmäänsä.

Viattomien lasten päivän iltarusko kalamajojen luona rannassa.

Lumi on narissut jalan alla, ja meriviiman kylmyys on kipristellyt poskipäissä. Valon määrä moninkertaistui maan saatua aatonaattona pysyvän lumipeiton. Kasveilla on kaikki hyvin, kun suojaavaa lunta tuli reilut 10 senttiä. Lisääkin on sadellut.

Vuoden vaihtuessa kävi suojasäässäkin, mutta lumet säilyivät.
Meri alkoi jäätyä suojaisista poukamista alkaen.

Minä tykkään vanhanaikaista talvista, sillä ne tarkoittavat usein myös vanhanaikaisia kesiä. Jos talvella on pakkasta, niin kesällä on lämmintä ja aurinkoista. Tässä valossa vuodesta on tulossa hyvä!

Piehinkijoen kanavakin rauhoittui jäätymään.

Veden metamorfoosi nesteestä jääksi tuottaa kivaa ja kaunista seurattavaa. Lumoavia jääkoristeita ilmaantuu kasvien ja veden välille. Luonnon taideteokset puhuttelevat kauneudellaan. Ja jokainen päivä on erilainen, kun lähtee ulos katsomaan näkymiä.

Jäätyneet oksat

Nyt Loppiaisena siivosin Joulun pois kokonaan. Joulukoristeet, liinat ja kuusi saivat väistyä. Kevään vuoro, kunhan se kerkiää. Ajatus siirtyy kevättalveen, vaikka aurinko pilkisteleekin vain pienoisen tovin taivaalla. Se on kuitenkin nähty, ja sen mahti lisääntyy minuutti kerrallaan.

Loppiaisen aurinko ja -13 pakkasta

Mitäpäs toivon vuodelta 2021? Toivo on pitkälti töiden tuomassa vauhdin hurmassa. Isoja kokonaisuuksia rakennellaan tulevana kesänä - paitsi omassa puutarhassa. Siellä on otettava niskalenkki rikkaruohoista kaikin konstein. Mitään uutta ei ole tarkoitus istuttaa, vaan keksittyä entisten kunnossapitoon. Toki uusia puita mahtuu aina, joten jos jotain kivaa tulee eteen, niin ei sen mahduttamisessa tontille ole mitään ongelmaa.

Sininen hetki

Muuten toivon erittäin tylsää ja tapahtumatonta vuotta 2021. Luultavasti näin ei kuitenkaan tule toteutumaan, joten mennäänpä sitten aina tilanteen mukaan. Saahan sitä kuitenkin toivoa?

Puffen ja Rauskin tyylinäyte talvilevosta

Iloa ja Valoa matkallasi kevääseen! Tuossa tuokiossa se on täällä, mutta odotellessa kannattaa nauttia pakkassäistä ja talvesta kaikin mahdollisin tavoin!

Kukkapuita ja meren riemuja

Pohjola tulee hitaasti kaiken kesän kohinan perästä. Meillä omenapuut lopettelevat ja syreenit kukoistavat. Blogi kulkee pari päivää jälkijättöisesti, joten otetaan omenat ensin. Kukinta oli huikean runsasta!

Marjaomenapuu (Malus baccata) on meidän kihlajaispuu, joka on istutettu 1998.
leveyttä on yli 10 metriä, ja kukkia joka vuosi ihan hurjasti!

Joka ikinen vuosi tämä peittyy valkoisiin kukkiinsa upeasti. Ihana puu!

Meillä on tavallisia omenapuita jonkin verran, ja nekin kukoistavat ihanasti. Koristeomenoista löytyy ihana vaaleanpunainen unelma neuvoksenomenapuu (Malus 'Echtermeyer')

Riippuvaoksainen Neuvoksenomenapuu. Ja Rieko.

Aika makeet kukat! Ja niitähän on ihan hurjan paljon. Syksyllä puuta
koristaa kirkuvan punaiset, minipienet omenat.

Syreenien aika alkaa täällä justpian. Maisemassa nousee esiin kussakin hetkessä loistavat lajit. Vauhti on hurjaa näillä lämmöillä! Viilennystä löytyy meren rannasta, jonne vien koiruuden joka päivä nauttimaan vesipedon elämästä. Lämpimillä keleillä vesileikit on Riekon mielestä ihan parasta!

Tämä koira rakastaa vedessä lorkkimista!

 Pyörälenkeillä on kivaa käydä ja tiheän mustan turkin omaavalle Riekolle juokseminen on ihanaa - mutta helteellä liian kuumaa. Kuusimetsien viileys tarjoaa toisen vaihtoehdon, mutta siellä on sikapaljon sääskiä. Mieluusti mennään merenrantaan uimasilleen, kun lämpöä on muihin hommiin turhan paljon.

Vesi on tämän koiran lempielementti.

Meillä on paljon vapaita ja autioita rantoja, joissa voi vapaasti kulkea koiran kanssa. Merta rakastan minäkin, joten on ihanaa vaellella rannoilla kesäiltaisin. Lokkien ja tiirojen kirkuminen käy musiikista. Ja iltarusko aaltojen toisintamana on ihan parasta taidetta.

Hupi, liikunta ja viilennys.

Riekon elämänilo on tarttuvaa sorttia, mutta itse en ole varpaitani meriveteen
vielä kastanut. Oikeasti se ei hurjan lämmintä vielä ole...

Juhannusviikko alkaa tuota pian, joten pikkukesä alkaa olla vietettynä. Äkkiähän se aina menee, mutta isokesä onkin edessä. Pionien nuppujen määrän huikeutta huokailen päivittäin. Meillä on paljon makeaa ihanaa tiedossa!

Virkistävää viikonloppua kaikille!

Kevättalven parhaat eli rusinat pullasta

Pakko psyykata itseään, jotta jaksaa tämän pitkän ja kivisen taipaleen lumen sulamiseen asti. Eli poimitaan kevättalvesta ns. rusinat pullasta. Mikä on parasta kevättalvessa?

Jäisen meren taakse laskee voimanlähde aurinko. Kaunista! Rannalle
nostettu laituri odotaa kevättä sekin.

Kun on koko talviajan suurinpiirtein pölyttynyt sisällä, niin kevättalven hangille on todella ihanaa lähteä tuulettamaan päätä ja kroppaa. VALO on taas läsnä elämässä, eli suorastaan näkee eteensä. Jopa aamulla ja illallakin. Pimeän talven jälkeen se tuntuu tooosi hienolle. Taskulampun saakin jättää pois matkasta.

Lumi, jää ja aurinko. Visuaalisia elämyksiä, joista nauttii! Viimeinkin värejä!

Värien palaaminen ensin taivaalle on nautinto visualistille. Sitä auringonlaskun aikaan suuntaa helposti meren rantaan meren yli lännelle auringonlaskuun tähyten. Vuodenkierrossa auringonlaskuissa on huikeita vaihteluita. Kevättalvella nautitaan usein tosi oransseja värejä, jolle sinertävät hanget tuovat vinhaa kontrastia. Rannan puut tarjoavat oman veistoksellisen panoksensa näkymiin.

Kovia kestäneet puut ovat meren rannan tuulissa muotoutuneet.

Valon määrän lisääntyminen ajaa liikkeelle ulos. Päivisin lämpötilat nousevat, sillä aurinko lämmittää aina himpun verran enemmän. Öisin voi olla kylmääkin. Ulkona liikkuessa tarkkailee hanakasti edes orastavia kevään merkkejä. Hankien kasaan painuminen saa hymyn huulille (kunnes tulee seuraava pyry...)

Rieko nauttii hetkestä ja lumesta. Tältä oppii sitä hetkessä elämistä.

Hankea on paksusti, mutta aina kaikki on sulaneet Juhannukseen mennessä. Kevätaurinko muistutti havujen suojaamisesta. Sunnuntain aurinkopäivä sai liikettä niveliin, ja laitoin varjostuksen aurinkoisimpien paikkojen katajille sekä kartiovalkokuusille. Nämä kuvat ovat viime sunnuntailta, jolloin oli ihana aurinkopäivä.

'Norrbacka' katajat saivat suojaa paahteelta. Ja yksi kiintiöaussi kaivelee hankea.

Erityisesti mieltä ilahduttaa pihan tietämillä urheasti talvehtineiden tirppojen sävellykset ja sanoitukset. Ne ovat alkaneet vislailla keväisiä soundeja muistinsa kätköistä. Aluksi varovasti ja tapaillen tuttua säveltään, mutta jo hetken päästä ne ottavat tukevan haara-asennon oksalla kajauttaen sydämensä kyllyydestä mahtilaulujaan keväälle ja rakkaudelle.

Hömpät on käsikesyjä - tykkäävät siis paljon pähkinöistä.

Kotoisista kissoista ja koirastakin näkee kevään energioiden nousun. Kaikki kissamme ovat leikattuja, mutta johan niidenkin talvipulleaan olemukseen tulee levottomuutta ja pyrkyä ulos. Meillä kissat saavat vapaasti kulkea myös ulos, joten talven makaaminen ja syöminen kaivannee vähän aktiviteetin lisäämistä. Kieltämättä ne ovat lähes kaikki melkoisen läskejä, joten tervemenoa heillekin vähän tuulettamaan turkkeja talven pölyistä.

Rieko ei ehdi pölyttymään, vaan vauhtia piisaa edelleenkin.

Rieko on ihana personal trainer, joka vie säässä kuin säässä lenkille ulos. Sen elämänilo on mukaansa tempaavaa. Huhtikuun lopussa täyttyy kaksi vuotta, joten eiköhän se pikku hiljaa ala rauhoittumaan. Aussi on tuhannen energinen tättähäärä ihan rotuominaisuuksiltaankin, mutta yleensä ne tasoittuvat vähän ikää myöten. Paino sanalla vähän.

Mä olen ihan rauhallissti tässä kameran sulkimen räpsäyksen ajan...

Vieläkään keväiset unelmat tai suunnitelmat eivät ole päässeet yllättämään minua. Eipä ole kiirekään, sillä mennään nyt vasta varhaisissa kevättalven hetkissä. Vanhastaan tiedän, että kevätinspiraation hyökyaalto on pidättelemätön luonnonvoima, jota ei voi sitten estää kun sen aika on. Minä herään kevääseen sitten suoraa pälvipaikkojen myötä.

Eräänlainen vesikoira. Vesi kelpaa muodossa missä tahansa.

Maailman surkeimpana siemenkasvattajana en edes yritä kylvää yhtään mitään. Äidilleni vien muutaman tomaatin siemenen, sillä muori osaa nämä jutut. Ja kasvihuoneeseeni mahtuu taimia. Tulee se kevät näinkin!

Mikä on sinun kevättalvessa ne parhaat jutut?

Iloa, valoa etc!

Ihmeellinen päivä!

Tänään piti tarkistaa sekä kalenterista päivämäärä, että lämpömittarista lukemat. Lokakuun puolenvälin paikkeilla kun lämpöä oli +23. Tuuli oli lämmintä ja rivakkaa, joten ilmassa lenteli muuttolintujen kanssa ruskaisia puiden lehtiä. Oli kaunista ja niin lämmintä!

Vasemmalta oikealle ruskan loistoa tarjoavat kirjometsävaahtera 'Drummondii',
tavallinen pihlaja ja tavallinen metsävaahtera. Että voi olla kaunis syksy!

Oli niin sielua myöten kaunista katsella tuulessa lentäviä lehtiä! Vuoroin tuuli lennätti metsävaahteran lehtiä - kuin pieniä, poukkoilevia aurinkoja! Välillä koivujen lehdet leijuivat kuin höyhenet... Koitin ikuistaa ikuisen muistijäljen tämän päivän poikkeukselliseta kauneudesta sieluuni.

Syksy pukee lehtipuut koreimpiinsa, ennen vaipumista martaan kynsiin.

Aamulenkki koiran kanssa vei syksyiseen metsään. Pikkutiet ja polut olivat päällystetty kultaisilla lehdillä, ja lintujen sirkutus täytti ilman. Metsässä on aina niin ihanaa hengittää jättikuusten kanssa samaan tahtiin, ja tuntea pehmeä kuntta sekä sammal jalan alla. Jokainen aisti nauttii - metsän huminaa, kostean maan  tuoksua ja syvä rauha ympärillä.

Mä aina vien emännän lenkille. Halusi se tai ei, mutta aina mennään!

Touhusin kaupunkireissun nopeasti alta pois. Äiteetä käytin kaupoilla, ja ostimme hänelle uudet, peittävämmät verhot talveksi olohuoneeseen. Silitin ja ripustin uudet ostokset heti käyttöön. Muorin ja kissan ruokavarat on nyt täydennetty, ja muutkin asiat huollettu. Kiiruhdin leppoisan kahvihetken jälkeen kotiin istuttamaan valkosipulin kynsiä.

Isoimmat kynnet valikoin istukkaiksi. Hirveen kokoinen kynsi tuokin,
mun käsi on ihan normaalikokoinen naisen käsi.

Valkosipulin istutuksesta en viihti kirjoittaa enää, eli jos kasvatusvinkit kiinnostavat, niin klikkaa oikean laidan alaosasta tunnisteista valkosipuli- linkkiä. Siellä on kaikki jo selostettu. Olen saanut nyt 360 kynttä istutettua, ja reilusti samanmoinen satsi odottaa maahanpanijaisia. Hitaanlaista hommaa, kun pitää talikoida maasta jälleen ahkeran juolan juuret pois. On siellä vähän muutakin rikkaa, joten nopeasti ei vain saa valmista.

Iltalenkki koiran kanssa veikin meren rantaan. Tuuli oli vinhaa, joten lippalakki piti kääntää nassikoiden tavoin lippa
niskaan. Aurinko laski kultaisena vaahtopäiden taakse. Maisema oli suorastaan maaginen.

Auringonlasku on kiihtyvää tahtia aikaistuva - pimeän aika on likellä. Tunnen ihoni alla lähestyvän marraskuun - kuoleman kuukauden. Siksi tämä päivä ja nämä tunnelmat on pakko ikuistaa sydämeen. Tällaisten päivien voima kantaa läpi pimeän marraskuun.

Näitä maisemia sanoisin elämän suuriksi nautinnoiksi!

Tuo kultainen valo, tuulen valtava voima rannassa, meren tuoksu, aaltojen pärskeet ja hämmentävä lämpö - kaikki on silkkaa energiaa! Kuvan oton aikaan lämmintä oli vieläkin 19,5 astetta. En ole tähän aikaan vuodesta kokenut moista eläissäni!

Meri on vain jotain tosi suurta, ja myrskyssä sen energiamäärästä saa
katsoja osansa ihan kotipakettiin pakattunakin.

Kyllä oli taas niin elämyksellistä nauttia käsittämättömän hienosta sunnuntaista luonnon ilmiöiden äärellä. Merenrantakaupungin ehdottomia iloja on luonnon ja ehdottomasti meren läheisyys. Täällä on puhdasta ilmaa, tilaa ihmisille, luonto lähellä ja elämyksiä tarjolla luontoihmisille.

Kivi ja tyrskivä vesi. Niin paljon on tuokin kivi kestänyt murtumatta. Mutta ei kulumatta. Sitähän se elämä on.

Taas tunnen itseni niin etuoikeutetuksi. En ole rikas rahallisesti, mutta minulla on rikas elämä. Se on juuri sellainen, josta nautin sydämen sopukoita myöten. Minusta on paljon kiintoisampaa laskea, mitä kaikke minulla ON, kuin mitä minulta puuttuu.

Varjoni. Juuttaan juntti koira, jonka äly, ymmärrys ja kuulo on taas jossain toisessa
universumissa. Juoksuaika alkaa ihan justpian, joten tuon toverin korvien välissä
suuri tuuli puhaltaa visertäen ihan omia juttujaan.  Silti ystävä elämysten äärellä.

Tämmöiset päivät lataavat akkuja kestää kaikkia elämän eteen tuomia hankaluuksia. Niitäkin piisaa ihan riittävästi. Enkä edes odota niiden vähenevän, mutta kiitollinen olen siitä, että enempää ei kuormaan lastata, kuin mitä jaksaa kantaa. Tuokio meren rannan myrskyissä ja tyrskyissä auringonlaskun aikaan lataa vahvasti energiaa. Taas saa latoa kiviä reppuun - minä kannan kyllä.

Vahvaa ja kaunista - voimallisen energistä!

Minulla on ihana viikonloppu takana - ja kaksi lomapäivää edessä! Tärkeitä ja rakkaita ihmisiä olen saanut nähdä ja viihtyä yhdessä. Puutarhassa olen saanut puuhata - ja nauttia hämmentävän lämpimästä lokakuisesta aurinkopäivästä kesän lämpötiloissa. Aivan huikeaa!

Ole hyvä - ota tästä auringon, meren ja tuulen energiaa voimaksesi!

Valoa, iloa ja lämpöä viikkosi!

Mauri oli perin vaisu tuulahdus

Lehtien lööpit markkinoivat kunnon syysmyräkkää, joten odotukset olivatkin aika korkealla. Meillä rakastetaan kunnon myrskyjä ja ukkosia, mutta Mauri18 oli kyllä aika lattea tuulahdus vain. Merenrantakaupungissa ei voi puhua myrskystä, mutta navakkaa tuulta oli kyllä. Se ei täällä ole mitenkään erikoista, joten odotellaan oikeita syysmyräköitä.

Lähirantaan ei päässyt, kun ei saapasvara antanut myöten edetä. Vedenpinta oli +80 cm. Meri
oli kiivennyt korkealle. Kahluusaappailla olisi pärjännyt rantaan asti. Nyt taktisesti peräännyttiin.

Täällä maalla ollaan monessa talossa silleen hulluja, että myrskyt ajavat ihmisiä rantamaihin katselemaan luonnon mahtia. Ruuhkaa oli nytkin suosituimmissa rantakohteissa. En ollut ainoa kameralla varustautunut bongari. Meren äärellä myrskyn voiman voi tuntea monin aistein.

Tuuli ei ollut huikea, mutta meri velloi korkealla ja kovaa.

Myrskyn tosiaan tuntee monella aistilla. Se puhaltaa valtavaa meteliä korviin, tuntuu paineena tuulessa ja jytinänä jaloissa. Visuaaliset elämykset ovat tietenkin vertaansa vailla. Luonnon mahti on suuri, jolloin ihminen tuntee itsensä pieneksi.

Myrskyn loppu häämöttää, kun tuulen suunassa näkyy
pala kirkasta taivasta. Nopeaa tuli ja meni tämä tuulahdus.

Meri on rakas elementti, joka on läsnä jokaisessa päivässä. Meri tarjoaa aina elämyksiä vuodenkiertojen mukaan. On tosi etuoikeutettua asua ihan meren äärellä, jolloin pääsee nauttimaan meren monista iloista vuoden varrella.

Puhkua ja puhinaa, sekä loisketta ja kuohuntaa. Meri todella puhuu.

Omalta tilukselta on meren rantaa suoraa ehkä 700 metriä matkaa. Välissä on sopiva suojavyöhyke, sillä meri on tuulen suhteen ihan armoton. Olemme suojassa pahimmalta tuulelta, mutta saamme meren suojan syksyn kylmiin. Tänne ei hallat tule kuin ihan viimeksi, koska meri on kesän jälkeen aito lämpöpatteri. Tosin keväällä se hitaasti lämpiävänä pitää kelit juuttaan kylminä.

Voi Taivas ja Meri! Upeaa maisemaa kaikin tavoin!

Merenranta tarjoilee omat ominaisuutensa puutarhurointiinkin. Keväät on tosi julmia ja kylmiä, koska meri. Syksyt on lempeitä ja pitkiä, koska meri. Tästä johtuen arat ja hitaasti kasvuun lähtevät puuvartiset pärjäävät ihan loistavasti, jos tarvitsevat pitkän tuleentumisajan talvehtimiseensa. Omassa Arbetorumissa kasvatettavat puuvartiset pärjäävät ihan varmasti, jos luvataan vyöhyke III. Paljon aremmatkin pärjäävät.

Meren äärellä kunnon tuulissa ihminen vain tyhjää mielen ja nauttii!

Oikeasti vain videokuva voisi välittää tuulen ja veden voiman kunnolla. Kuvat on vain kapea hetki myräköiden jatkumossa, jossa tuuli liikuttaa vettä - joka on kerännyt hurjan voiman itseensä. Se on jotain tosi hienon suurta katseltavaa rannassa kumisaappaat jalassa.

Iloa viikonloppuusi - minä olen niin nauttinut elämästä monin tavoin. Puutarhani kyllä odottaa tekijän kättä, mutta nyt on sosiaalinen elämä saanut ansaitsemansa osan. Tänään oli kaupunkikierros ystävien kanssa, nautinnollinen lounas kiinalaisessa ja museokierros. Huomenna tulee nuorisoa puolisoineen - siis ihanaa elämää läheisten kanssa!

Meri aaltoilee jo!

Kirpakan yöpakkasen lauhduttua optimaaliseen ulkoilukeliin auringonpaisteessa, lähdimme meren jäälle maisemia ihailemaan. Onnekkaasti joku moottorikelkkailija oli ajanut paksuun kinokseen kävelyn kantavan jäljen - ainakin suurimmaksi osaksi matkaa.

Sininen taivas niin korkealla! Aurinko sirotteli
timantteja hangille. Ihana keli!

Taas näitä ihania, auringonpaisteisia kevättalven maisemapäiviä. Toissapäivänä alkanut rivakka puuskatuuli oli hellittänyt, ja lumikinokset olivat luistelleet tuulen mukana mitä hienoimman kuviotanssin askelilla.

Meren jää ei ole tasaista ensinkään. Nyt kinoksetkin kuvioivat maisemaa.

Meren jäällä tuntuu vapaus. Voi mennä minne huvittaa ja jaksaa. Aurinko lämmitti poskia ja hanki hohti niin puhtaana. Maestro ja koira olivat hyvin mukavaa seuraa. Tällaisiako päiviä eläkeläiset viettävät? No Maestro on eläkkeellä, minulla taas puolen vuoden työt alkavat ensi kuussa. Nyt on vapaata aikaa nauttia.

Jäävuoristo tai jäätyneet jättiaallot rannan tuntumassa.
Muodot ovat mielikuvituksellisia.

Koira sai juosta ja peuhata hangessa mielin määrin. Siitä ei vain ikinä virta lopu! Itsellä tuntuu jaloissa ja ahterissa hangessa kahlaaminen, mutta koira on kuin duracel-pupu.  Voi nuoruuden intoa!

Lempeää lumilaineiden liplatusta :)

Maanantain ja tiistain lumimyteri oli rakennellut erilaisia tilataideteoksia kovan tuulen avustuksella. Meri näytti aaltoilevan isommin ja piennemmin lumilainein. Jähmettynyttä kauneutta!

Isompia lumiaaltoja.

Koko talven laskenut merivesi on askarrellut kivien äärellä omia, taiteellisia jääkukkia. Veden pinta on laskenut niin hurjasti, että rannasta ulapalle päin mennään koko ajan alamäkeä. Alkutalvesta jäätyneet rannat ovat pitäneet kiinni jääpeitteestään, joten veden kadottua jään alta se on laskeutunut venyen alaspäin.

Tulkaa kattomaan mitä mä löysin!

Aurinko tarjosi vastavaloon luonnon taidetta koko rahalla. Tällainen on siis kivisydän:

Kemin lumilinna taitaa jäädä toiseksi kotoisten luonnon ihmeiden äärellä.

Aurinko armas tuo valon tähänkin teokseen.

Tällaisista reissuista tankkaa voimia. Huomenna saankin taistella Kelalle valituksen äitini avuntarpeen arvioinnista. Jokainen, joka on saikannut Kela-instituution kanssa, tietää mitä herkkua on koittaa saada lakisääteisesti myönnettävät avustustoimet siinä järjestelmässä läpi. Ikäihmiset on siinä heikoilla. Varmaan siksi, että heitä on yhä enenevä määrä. Ja mahdollisimman pitkillä käsittelyajoilla varmaan toivotaan kuolon korjaavan ennen myönteistä päätöstä.

Lainattu: funnyfoto.org

Kannattaa pysyä nuorena, terveenä, työllisenä ja tuottavana veronmaksajana. Muut ryhmät koittakoon pärjätä parhaaksi katsomalla tavalla. Suomihan on nyt tutkitusti maailman onnellisin maa. Riippuu mielestäni keneltä kysytään.

Tervetuloa lukijoiksi Nina R, Suvikummun Marja ja Anni! Toivottavasti viihdytte näin sekalaisen blogin mukana! Kuukauden päästä toivottavasti päästään värikkäämpiin postauksiin. Nyt on lumen ja jään aikaa. Valoa ja iloa poluillesi!