Syyskukkijoiden runsautta osa 1, perennat

Kesä ei ole vielä kokonaan ohi, sillä puutarhassa on syyskukkijoiden vuoro. Ja voi veljet ja siskot - niitähän riitää! Minusta tuntuu, että puutarhani on komeimmillaan juuri elo-syyskuussa!

Sateen pieksemät isot perennat kaatuilevat. Nauhusten hienot soihdut valaisevat
pimeneviä iltoja, ukonhatut kaatuilevat polulle, ja vastaan kurottaa punalatvat.

Jättikarhunputki (Angelica gigas) pilkottaa edellisen kuvankin taustalta.
Syyskukkijat innostavat pörriäiset vielä ankaraan meden keruuseen.

Pitkä kuivuus katkesi melko runsaisiin sateisiin. Nyt tuntuu, että joka päivä vain sataa :D Korkeat perennat lamoavat sateen piiskatessa, mutta pitää muistaa ensi kesänä rakennella huomaamattomia tukia isoimpien ympärille. Jostain syystä lupaan itselleni joka vuosi tuon saman homman, mutta aina se on jäänyt tekemättä.

Ukonhatut (Aconitum) ovat luottokukkijoita. Niitäkin on hurjan montaa lajiketta.
Etualalla Komealuppio (Sanguisorba hakusanensis)

Jaloangervot (Astibe) on laajan väriskaalan syyskukkija. Kuvassa lajike
'Amethyst' ja kuunliljan kukkia. Takana pensaskärhön ohi mennyttä kukintaa.

Jostain syystä hyljeksin pitikään jaloangervoja puutarhassani, mutta olen tullut tosiin aatoksiin. Kyllä jalisten tosi monilla värisävyillä on vain paikkansa syksyisen puutarhan ilona. Jalikset on hyvin kestäviä, eikä niihin ole tullut tauteja tai tuholaisia. Kukinta on varma, eikä se suutu sateista.

Jaloangervo 'Brautschleier'  ja takana aukeaa leimujen kukkia.

Edellinen kuva on aasinsilta, josta päästään kätevästi syysleimujen tarjoamaan runsaaseen antiin. Syysleimut ovat "perussettiä" syksyisissä puutarhoissa.

Syysleimu 'Peacoc Cherry Red' ja takana 'Wilhelm Kesselring'.

Leimut kukkivat luotettavasti, pitkään ja tanakasti tukematta. Joskus niiden lehdille tulee härmää, mutta meillä se ei ole ollut kiusana. Härmä on erityisesti kuivien kesien riesa.

Takana kiiltoleimu 'Mäntsälä' ja edessä 'Jules Sandeau'.

Korkeat leimut ovat parhaimmillaan isohkoina ryhminä. Niiden sävyjä voi hienosti rimmailla sointumaan keskenään, ja valita vähän eri aikaan kukkivia lajikkeita jatkamaan runsasta kukintaa. Syysleimuja ei vain voi ohittaa mitenkään istutettaessa syyskesän kukkijoita!

Syysleimu 'Bright Eyes' on suosikkini. Se vasa aloittelee, ja nuppujen määrä on huikea.
Takana lopettelee kiiltoleimu 'Alpha'.

Alppipiikkiputket (Ernyngium alpinum) ja Harmaamalvikki (Lavatera thurinciaga)
sointuvat kivasti yhteen. Tosin malvikin pitää painaa päänsä piikkiputkien syliin.

Monet syyskukkijat ovat todellisia perhos- ja öittiäismagneetteja. Alkukesän surina ei ole tauonnut puutarhassani, sillä mehiläiset, kimalaiset ja ampiaiset ovat ahkerina edelleen keräämässä mettä.

Sinipallo-ohdakkeessa (Echinops bannaticus) on ruuhkaa!

Kukinnot heiluvat melkein kahdessa metrissä.

Surkukseni perhosia on tänä vuonna sangen vähän. Kesäkuussa jätin yhden nokkoskasvuston niittämättä, kun siinä oli nokkosperhosen toukkia. Silti perhosia on tosi vähän liikkeellä. Toisaalta on ollut sateista, eikä perhokset halua kauniiden siipien kärsivän sateessa. Ehkä ne tulevat, kun alkaa taas aurinko paistaa! Pöytä on joka tapauksessa katettuna!

Punahatut on perhosten lempparikukkia.

Puulilja 'Purple Prince' viihtyy ryhmäruusujen maassa. On ne suuria!

Mielestäni vauhti vain kiihtyy ja kukinnat loistavat tosi pitkään näin alkusyksystä. Kaikkea kivaa on vielä aukeamassa, eikä hallatkaan hätyyttele. Nyt meri antaa kaiken parhaansa lämmittämällä tätä rannikkoseutua, jolloin syyskukkijat pääsevät oikeuksiinsa. Samalla aremmat puuvartiset kiittävät, kun voivat tuleentua rauhassa talvenkestäviksi.

Väriminttuja (Monarda) ei voida ohittaa syksyn komeimpia perennoja esitellessä.
Kanadanruusujen maassa kasvaessaan se tosin on turhankin hyvin viihtyvä.

Näissäkin on useita lajikkeita valita asti. Kokonsa ja väriensä puolesta nämä
näkyvät vähintäänkin naapuriin asti.

Lopuksi vielä muutama kuva kukkapareista, jotka kukoistavat vierekkäin syyspäivien iloisina kumppaneina:

Takana Tarhapiisku (Solidago canadensis) ja edessä Virginiantädykkö (Veronicastrum virginicum'Album')
Molemmat ovat varmoja, vaatimattomia ja terveitä luottokukkijoita.

Virginiantädykkö (Vernicastrum virginicum 'Fascination') ja kuunliljojen kukkia.
Seassa pilkistää Jaloangervo 'Amethyst'. Lilaa, pinkkiä ja vaaleaa sinistä.

Vanha kunnon saippuakukka (Saponaria officinalis) ja sininen täydykkö.

Ei tässä oikeasti ollut kuin osa kukkivia perennoja, mutta postauksen pituus alkaa lähestyä kriittistä rajaa. Olipa aikaa, kun tässä tihkusateisessa sunnuntaissa pientä flunssanpoikasta tappaessa ei viitsi alkaa mihinkään mittavaan ponnistukseen. Tai noh - kokeilin nostaa vähän talvivalkosipulia, mutta niiden peseminen siivoon kuntoon ei ollut fiksu valinta.

Viime vuonna oli isompia sipuleita, mutta kyllä nämäkin kelpaavat...

Seuraavassa postauksessa toivottavasti syyskukkijat jatkuvat osalla kaksi - ruusut, kärhöt ja hortensiat. Minä alan taikomaan valkosipulilla ja chilillä höystettyä keittoa, jotta sielukin lämpiää. Eiköhän se flunssakin lähde!

Iloa ja valoa viikkoosi! Ei kesä vielä ole kokoon taputeltu :D

Tuulee joka suunnasta

Näin taas on viikko vierähtänyt, ja tuulia on piisannut joka suunnasta. Suorastaan kuumottaa kaikkien uusien tuulien virrat. Elämässäkin tuulee hyviä ja ei niin hyviä tuulia. Lisäksi luonto on tarjonnut omia tuuliaan. Asiat nyt vain virtaavat vauhdilla myötä-, vasta- ja akanvirtoja.

Kukkenheimin väkeä sulkasadossa. Kukoltakin on lauluhöyhenet tippuneet.
Kiekuu kuitenkin ansiokkaasti.

Arkisiin askareihin on kuulunut talvikanala kunnostus, kun kelitkin viilenevät. Meidän kotikotkot viettävät toukokuusta lokakuun alkuun kesäkanalassa, jossa on hyvät ulkoilutilat ja oma pieni mökki yöpymistä varten. Kylmien tullessa on edessä talvikanalaan siirto. Talvehtiminen sujuu entisessä hevosten tallissa, johon on sisutettu viimeisen päälle viihtyisä ja virikkeellinen yksiö. Kanat kannetaan yksi kerrallaan hämärän laskeuduttua, jolloin ne on helppo poimia orrelta. Pimeässä kana on helposti noukittavissa orrelta, jonne ovat asettautuneet yölevolle.

Aika siirtyä talviaikaan näiltäkin osin. Syksyä se nyt vain on.

Satoakin on korjattu. Porkkanoista tuli ihan huikea sato. Naatit kuivasin kuivurissa kanojen evääksi talvea varten. Pysyy keltuaiset oransseina, sillä vihreän syöminen takaa maukkaat munat. Kyllä on iso ero kaupan munien ja omien kotkojen munauksien välillä!

Sytkäri mittasuhteena. Tuo porkkana painoi liki 700 gr. Viidestä potusta tuli
ihana kalakeitto kuudelle hengelle. Ei pieniä nekään! Tähteitäkin jäi.

Äiteen muutto Merenrantakaupunkiin sisältää vielä yhden kierteen, sillä hoitokodin yhteydessä oleva asunnon sisäilma ei sovellu jo herkistyneen elettäväksi. Tuli hoppu etsiä toinen huusholli. Taas kohtalon ihana varjelus johdatti, ja tänään löysimme toivottavasti äidille loppuelämän kodin! On siinä kasikymppiselle mummolle vauhtia ja muutoksia elämässä, kun kuukausi sitten muutimme "koko elämän" tänne Merenrantakaupunkiin. Nyt heti perään muutto toiseen kohteeseen.

Paraatipenkki kukkii yhä vain. Leimu on 'Peacoc Cherry Red', joka kukkii tosi
pitkään ja paljon kirkkaammin värein, kuin kuvasta voisi päätellä.

Sanguisorba hakusanensis tai japonicum. Luppio kuitenkin. Näillä pörröisillä
kukilla on tosi pitkä aika syyskesästä koristaa penkkiä. Suositelen!

Syksyn värit tuovat vaihtelua myös perennapenkkeihin. Haikeat jäähyväiset
ovat edessä. Talvi tekee tuloaan, vaikka vielä ei ole hallat käyneet.

Toivottavasti muorin kunto kestää monet muutokset. Mitä vanhemmaksi tulee, sen rasittavampaa on kohdata suuria muutoksia elämässä. Ja kun on se paha elämänkumppanikin, joka vie säännöllisesti hiukset päästä. Toivoisin niin sydämeni pohjasta, että äitini saisi rauhalliset viimeiset vuotensa, jotka tuntuisivat elämisen arvoiselle elämälle kissaa passaten, kukkia kasvatellen, runoja rustatessa ja iloisesti ystävien kanssa höpötellen ja nauraen. Sen hän olisi todellakin ansainnut!

Rantakukka ottaa myös ruskaan osaa. Tietyt perennat pukevat syysvärit lopuksi.

Minua puolestaan alkaa kuumottamaan työnhaku eri suuntiin. Olin jo lyönyt henkisesti kintaat tiskiin puutarhurin hommiin, ja hakenut kaupalliselle alalle. Missä tahansa muussa työssä ansaitsee euroja enemmän. Sydän tietenkin on tässä työssä, mutta realiteetit on mitä on. Työnjohto lähti kuitenkin ihan yllättäen muihin maisemiin, joten paikka aukesi kaupungille. Hain. Hakuprosessi näyttää venyvän, ja alkaa dead-linet paukkua muihin hakuihin. Kuumottaa! Sydän on puutarhurin hommissa, mutta talvellakin pitää syödä ja maksaa laskut. Taas totaalinen kulminaatiopaikka elämässä, jossa pohditaan suuntia. Aikataulut alkavat kuitenkin ahdistamaan päätösten tekoon.

Komeaisomaksaruoho 'Carl' on syksyn suosikeita.

'Lajos' komeamaksaruoho on valaisevan hieno syksyisessä puutarhassa.

Kukinta on vielä edessä vaaleanpunaisena pilvenä. Vaikka pakkaset kävisivät,
niin tämä jatkaa vain kukintaa. Leikkonakin tosi kestävä.

Tämän toisen variegata-lehtisen komeamaksaruohon nimen ole hukannut.

Aina kun on paljon ajateltavaa, niin siirryn fyysisesti rasittaviin töihin. Aloin nujakoida pensasruusujen toista maata, sillä ruusut edelleen odottavat taimipurkeissaan maahanpanijaisia. Minun on vain ensin perkattava rohtoraunioyrtin valtaama penkki ruusujen käyttöön. Jos kukaan on koskaan tapellut rohtoraunioyrtin voimallisten juurien kanssa, niin tietää urakan mittavuuden. Kesän tuo alue oli peitetty mansikkamaan katteena olleella mansikkakankaalla. Siinä oli vain reikiä, joten kasvusto sai vähän valoa. Kuivuus kuitenkin teki tehtävänsä, eli lapiointi ja talikointi oli tuuman helpompi homma. Niiden jättijuurten lisäksi löytyi paljon näivettyneitä juuriakin.

Kanadanruusujen koemaan 'JP Connell' tavoittelee taivaita. Nyt ymmärrän, mistä
nimi pilariruusu tulee. Kasvutapa on kuin pilari ylöspäin. Tuo latvus on noin 170 cm.

Aikonaan toin rohtoraunioyrtin Frantsilan yrttitilalta, mutta nyt pyrkimys on hävittää se maailman valtaaja. En tarvitse enää sen mittavaa invaasiota kasvimaassani. Juurten hävitys on myös ongelmallista, sillä se herää  henkiin vaikka kuinka pienestä pätkästä. Pakko sulloa juuret paksuun jätesäkkiin ja antaa muhia siellä ainakin vuodenkierron verran. Sitten tarkastetaan onko säkissä elämää enää.

Ohotanmaruna on aivan ihana syyskasvi myös. Nyt kun leikkoo oksat ja laittaa
kuivumaan, niin saa ihania tarpeita vaikka kranssien tekoon. Monasti taitan oksia
havujen ja kanervien kanssa hautoja somistamaan tai muihin syysasetelmiin.

Olen siis monen tienhaaran risteyksessä, jossa pitää revetä moneksi ja monelle. Silloin on viisainta upottaa kädet vain multaan, ja maadoittaa päässä pyörivät ajatukset selkeäksi toiminnaksi. Paljon on vielä muutakin huolehdittavaa. Yksi uuden ajokortin saanut sälli ruhjoi Prisman parkkipaikalla paremman autoni kyljenkin, joten maanataina pitää mennä vakuutusyhtiöön selvittämään tuotakin. Sääli nuoren pojan isän Volvoa myös, jolla osumaa otti meidän autoon. Jonkinlaista huolta tunnen myös oman kuopuksen ajokortin saannista lokakuun lopulla. Huoh...!

Elämän suuria hetkiä <3

Viikonlopun parasta antia oli kuitenkin A-sarjan C-painoksen avioliiton juhlat lauantaina! Olipa mahtavaa juhlia iloista juhlaa hyvässä seurassa ja runsaiden tarjoomusten äärellä. Kyllä tässä on ollut niin hurjan suurten asioiden äärellä, että pitää vähän toipua kaikesta kokemastaan.

Iloa ja valoa uuteen arkiviikkoon jokaiselle kulkijalle!

Runsaita syyskukkijoita ja syksyyn liukuvia sävyjä.

Varmaan jokainen puutarhuri on esteetikko. Kauneuden taju ohjaa meidän toimintaamme aika väkevästi, sillä haluamme koristaa ympäristömme mieluiseksi. Sellaisia me puutarhurit ollaan. Tätä flunssaa potiessa olen ehtinyt ihailla kesän liukumista hiljalleen syksyä kohti, sillä sävyt muuttuvat.

Humalan lehdillä aavistus syksyä.

Kesän kuivuus merkkasi jo osan lehtiä ruskeiksi, joten ruskan hiipiminen on jatkumoa kärsineille kasveille talveen valmistautumiseen. Yleensä kuiva syksy tuo hienoimman ruskan, mutta katsotaan miten tänä vuonna käy.

Hopeavaahterassa on muutaman oksan punastusta.

Omalla tontilla ruska on jäänyt tosi hyvissäkin ruskapuissa usein harmittavan vaatimattomaksi. Syynä pidän hyvää kosteus- ja lannoitustilaa. Niukempia olosuhteita kituva puuvartinen imee tehokkaammin lehdistä lehtivihreän päästäen näkyviin keltaisen ja punaisen sävyt. Meillä on runsaasti typpeä ja kosteutta, joten puiden ei tarvitse visustella ravintovaroissa. Kesän kuivuuden ja kuumuuden kiusaamat puut ja puskat taitavat tänä vuonna ruskaantua tavallista vahvemmin.

Heidet ovat loistavia ruskapensaita. 'Kallion Pallo' koiranheiden kääpiömuoto
on punastuttanut yhden oksan. Pensas ei kasva puolta metriä korkeammaksi.

Minun suhde syksyyn on monitahoinen. Koen sen haikeana luopumisena, mutta toisaalta helpottavana huojennuksena. Hektinen kesä, valoisat yöt, paljon aktiivisuutta ja tekemistä... tavallaan se uuvuttaa. Joten pimenevät illat tulevat kuin helpotus - mitään ei näe tehdä ulkona myöhään illalla. On siis lupa luovuttaa ja levätä. Ei tässä enää jaksakaan ahertaa puutarhassa, kuten kevään huikeassa innossa.

Likusterisyreeni 'Golden Eclipse' tekaisi lämpimän syksyn
innoittamana heinäkuussa väliin jättämänsä nuput.

Eilen illalla myöhään kanalan aamuruokahuoltoa viedessäni havahduin tähtikirkkaaseen taivaaseen. Monta tuttua tähtikuviota oli syttynyt taivaalle, syksyiseen asentoonsa taivaan kannella. Ihailin tovin vanhoja tuttuja kuvioita. Niiden matkaa on niin antoisaa seurata läpi pimeän talven, kunnes kevät häivyttää taas näkymät. Syksyllä aina tavataan lämpimin ajatuksin!

Amerikanjalopähkinän viehkot liukuvärit kertovat tuleentumisesta talveen.
Aroilla lajeilla on aikaa tuleentua rantamaiden lämpimissä syksyissä.

Puutarha kukkii kuitenkin sinnikkäästi. Vuosia sitten päätin panostaa syyskukkijoihin. Mielestäni puutarhani on parhaimmillaan syksystä. Tai siis runsaimmillaan kukkia.

Komeamaksaruoho 'Lajos' on kestävä ja hieno syksyn valopilkku.

'Carl' on ehdoton suosikkini maksaruohoista. Nämä jaksavat pimenevissä päivissä.

Ruusut tietenkin kukkivat runsaina, mutta jätän ne toiseen postaukseen. Syksyn kukkijoista komeamaksaruohot ovat upeita, ja kestävät myös maljakossa. Syysleimujen loisto ei lopu vielä pitkään aikaan. Lajikkeita täällä on kymmeniä, joten niiden loistossa piisaa pitkään!

Syysleimu 'Peacoc Cherry Red' ja kerrottu tiikerililja 'Flore Pleno'

Taustalla syysleimu 'Bright Eyes' ja yksi harmaamalvikin kukka rimmaa sävyihin.

Syksy voi olla tosi runsaskukkainen, kun vähän sommittelee myöhäisiä kukkijoita muiden sekaan. Ne kesän kasvavat hiljaa muiden vierellä - noustakseen loistoonsa kun muut luovuttavat. Punahatut on yksiä suosikeitani, sillä ne ovat perhoskasveja. Se ihan peruslaji Echinacea purpurea on kestävin. Hiekkapitoisessa maassa ja aurinkoisessa paikassa talvehtimisessa ei ole ollut mitään ongelmaa V-vyöhykkeellä. Ne fiinimmät lajikkeet eivät ole selvinneet, mutta paikka on voinut olla liian varjoinenkin. Täyteen aurinkoon nämä preeriakasvit haluavat.

Näitä kerään myös yrttiuutteeseen flunssan tappamiseksi.

On se viehko! Perhonen vain puuttuu kuvasta :D

Ihan yllättävää uusintakukintaakin putkahtaa esille. Ajoissa poistettujen kukkavarsien pysäyttäessä kasvien siementen valmistuksen saattaa saadakin toisen kukinnan syksymmällä. Irikset yllättävät nyt topakalla toisella kukinnalla.

'Hiisi' kukki kesäkuussa runsaana ja pitkään. Nyt uudestaan.

Kurjenpolvien siemenkotien poistaminen on tosi nysväämistä, mutta syksymmällä tulee varmasti uusi kukinta. Monet kurjenpolvet lisääntyvät ikävän runsaina siemenistä, joten mieluusti poistan siemenkodat ajoissa. Palkkiona on vähemmän kitkemistä ja pitkään jatkuva kukinta.

'Elke' on kukkinut käytännössä koko kesän. Sen heikkous on talvehtiminen.

Lisäsin monia lajikkeita kurjenpolvia viime vuonna myös ruusumaiden väleihin. Kaikki talvehtivat, joten katsotaan miten nyt käy. Kauniita ja käytännöllisiä ovat varsinkin nämä ns. maanpeitot eli geranium sanguineum - verikurjenpolvet.

Etualalla verikurjenpolvea, taempana japaninhappomarjaa
ja taustan korkeana väriminttua, joka kasvaa ihan huikeasti.

Syyskukkijoista eniten odotan aina syyskatkeroiden lajikkeita. Nämä ovat kuin karamelleja, joita ilolla odotaa vaikka koko kesän. Ensimmäisenä ehtii kukkaan pyjamaraitainen 'Drake's Strain Alba'

Korkeutta 10 senttiä, mutta tämän äärelle kumartuu niin notkeasti. Ensimmäinen
kukka on auki - hetken päästä näitä on kymmenittäin! Tosi hieno!!!

Näille pienokaisille pitää olla huollettu ja ahneemmilta suljettu oma looshi puutarhassa. Ne kyllä kiittävät, kun ei tarvitse kilpailla rotevampien kanssa.

Amurinpionin toinen kukinta on auenneet siemenkodat. Muistaakseni nuo
mustat siemenet on itämiskykyisiä ja punaiset suhkuksi menneitä yrityksiä.

Sama punamusta logiikka taisi olla mongolianheiden siemenissäkin:

Viburnum mongolicum ja kaksiväriset marjat.

Näitä kuvia riittäisi vaikka kuinka pitkään, eikä kaikkia ole vieläkään dokumentoitu kukkivista...

Komealuppio Sanguisorba hakusanensis kukkii tosi pitkään.

Clematis mandschurica eli matsuriankärhö kukkii myöhässä vasta nyt.

Ruusumaassa kukkia on hurjasti. Tämä on 'Hansaland' (ei postausta ilman ruusuja!)

Pakko lopettaa, kun sauna on valmiina löylyihin. Lähden huuhtomaan flunssan viemäriin. Kaksi viikkoa flunssan kanssa seurustelua on ihan liikaa. Toisaalta läheisten vakavia sairauksia sivusta myötäeläen - jokin flunssa on vain niin pikkujuttu, ettei tarvis valittaa yhtään.

Iloa ja valoa viikonloppuusi! Kesän lämpöjä on suloisesti jäljellä. Harvinaista herkkua on nämä auringon lämpimät ja hellimät syyspäivät!

Pensasruusujen syyskoristeet.

Tervetuloa taas uudet lukijat Tuula/maalaiskaupungin piha, Ronja Ryövärintytär, Pippe, Rauni Haapamäki ja blogit.fi kautta tulleet seuraajat. Toivottavasti viihdytte - ja jotain ilon, jakamisen tai tiedonjyviä saisitte matkaevääksikin!