Syyskukkijoiden runsautta osa 1, perennat

Kesä ei ole vielä kokonaan ohi, sillä puutarhassa on syyskukkijoiden vuoro. Ja voi veljet ja siskot - niitähän riitää! Minusta tuntuu, että puutarhani on komeimmillaan juuri elo-syyskuussa!

Sateen pieksemät isot perennat kaatuilevat. Nauhusten hienot soihdut valaisevat
pimeneviä iltoja, ukonhatut kaatuilevat polulle, ja vastaan kurottaa punalatvat.

Jättikarhunputki (Angelica gigas) pilkottaa edellisen kuvankin taustalta.
Syyskukkijat innostavat pörriäiset vielä ankaraan meden keruuseen.

Pitkä kuivuus katkesi melko runsaisiin sateisiin. Nyt tuntuu, että joka päivä vain sataa :D Korkeat perennat lamoavat sateen piiskatessa, mutta pitää muistaa ensi kesänä rakennella huomaamattomia tukia isoimpien ympärille. Jostain syystä lupaan itselleni joka vuosi tuon saman homman, mutta aina se on jäänyt tekemättä.

Ukonhatut (Aconitum) ovat luottokukkijoita. Niitäkin on hurjan montaa lajiketta.
Etualalla Komealuppio (Sanguisorba hakusanensis)

Jaloangervot (Astibe) on laajan väriskaalan syyskukkija. Kuvassa lajike
'Amethyst' ja kuunliljan kukkia. Takana pensaskärhön ohi mennyttä kukintaa.

Jostain syystä hyljeksin pitikään jaloangervoja puutarhassani, mutta olen tullut tosiin aatoksiin. Kyllä jalisten tosi monilla värisävyillä on vain paikkansa syksyisen puutarhan ilona. Jalikset on hyvin kestäviä, eikä niihin ole tullut tauteja tai tuholaisia. Kukinta on varma, eikä se suutu sateista.

Jaloangervo 'Brautschleier'  ja takana aukeaa leimujen kukkia.

Edellinen kuva on aasinsilta, josta päästään kätevästi syysleimujen tarjoamaan runsaaseen antiin. Syysleimut ovat "perussettiä" syksyisissä puutarhoissa.

Syysleimu 'Peacoc Cherry Red' ja takana 'Wilhelm Kesselring'.

Leimut kukkivat luotettavasti, pitkään ja tanakasti tukematta. Joskus niiden lehdille tulee härmää, mutta meillä se ei ole ollut kiusana. Härmä on erityisesti kuivien kesien riesa.

Takana kiiltoleimu 'Mäntsälä' ja edessä 'Jules Sandeau'.

Korkeat leimut ovat parhaimmillaan isohkoina ryhminä. Niiden sävyjä voi hienosti rimmailla sointumaan keskenään, ja valita vähän eri aikaan kukkivia lajikkeita jatkamaan runsasta kukintaa. Syysleimuja ei vain voi ohittaa mitenkään istutettaessa syyskesän kukkijoita!

Syysleimu 'Bright Eyes' on suosikkini. Se vasa aloittelee, ja nuppujen määrä on huikea.
Takana lopettelee kiiltoleimu 'Alpha'.

Alppipiikkiputket (Ernyngium alpinum) ja Harmaamalvikki (Lavatera thurinciaga)
sointuvat kivasti yhteen. Tosin malvikin pitää painaa päänsä piikkiputkien syliin.

Monet syyskukkijat ovat todellisia perhos- ja öittiäismagneetteja. Alkukesän surina ei ole tauonnut puutarhassani, sillä mehiläiset, kimalaiset ja ampiaiset ovat ahkerina edelleen keräämässä mettä.

Sinipallo-ohdakkeessa (Echinops bannaticus) on ruuhkaa!

Kukinnot heiluvat melkein kahdessa metrissä.

Surkukseni perhosia on tänä vuonna sangen vähän. Kesäkuussa jätin yhden nokkoskasvuston niittämättä, kun siinä oli nokkosperhosen toukkia. Silti perhosia on tosi vähän liikkeellä. Toisaalta on ollut sateista, eikä perhokset halua kauniiden siipien kärsivän sateessa. Ehkä ne tulevat, kun alkaa taas aurinko paistaa! Pöytä on joka tapauksessa katettuna!

Punahatut on perhosten lempparikukkia.

Puulilja 'Purple Prince' viihtyy ryhmäruusujen maassa. On ne suuria!

Mielestäni vauhti vain kiihtyy ja kukinnat loistavat tosi pitkään näin alkusyksystä. Kaikkea kivaa on vielä aukeamassa, eikä hallatkaan hätyyttele. Nyt meri antaa kaiken parhaansa lämmittämällä tätä rannikkoseutua, jolloin syyskukkijat pääsevät oikeuksiinsa. Samalla aremmat puuvartiset kiittävät, kun voivat tuleentua rauhassa talvenkestäviksi.

Väriminttuja (Monarda) ei voida ohittaa syksyn komeimpia perennoja esitellessä.
Kanadanruusujen maassa kasvaessaan se tosin on turhankin hyvin viihtyvä.

Näissäkin on useita lajikkeita valita asti. Kokonsa ja väriensä puolesta nämä
näkyvät vähintäänkin naapuriin asti.

Lopuksi vielä muutama kuva kukkapareista, jotka kukoistavat vierekkäin syyspäivien iloisina kumppaneina:

Takana Tarhapiisku (Solidago canadensis) ja edessä Virginiantädykkö (Veronicastrum virginicum'Album')
Molemmat ovat varmoja, vaatimattomia ja terveitä luottokukkijoita.

Virginiantädykkö (Vernicastrum virginicum 'Fascination') ja kuunliljojen kukkia.
Seassa pilkistää Jaloangervo 'Amethyst'. Lilaa, pinkkiä ja vaaleaa sinistä.

Vanha kunnon saippuakukka (Saponaria officinalis) ja sininen täydykkö.

Ei tässä oikeasti ollut kuin osa kukkivia perennoja, mutta postauksen pituus alkaa lähestyä kriittistä rajaa. Olipa aikaa, kun tässä tihkusateisessa sunnuntaissa pientä flunssanpoikasta tappaessa ei viitsi alkaa mihinkään mittavaan ponnistukseen. Tai noh - kokeilin nostaa vähän talvivalkosipulia, mutta niiden peseminen siivoon kuntoon ei ollut fiksu valinta.

Viime vuonna oli isompia sipuleita, mutta kyllä nämäkin kelpaavat...

Seuraavassa postauksessa toivottavasti syyskukkijat jatkuvat osalla kaksi - ruusut, kärhöt ja hortensiat. Minä alan taikomaan valkosipulilla ja chilillä höystettyä keittoa, jotta sielukin lämpiää. Eiköhän se flunssakin lähde!

Iloa ja valoa viikkoosi! Ei kesä vielä ole kokoon taputeltu :D

First Killing Frost ja leimukimara

First Killing Frost eli ensimmäinen pakkasyö oli täällä. Mittarin mukaan -0,1. Auton lasit olivat kevyessä kuurassa, kun 6:40 käänsin auton keulan kohti työpaikkaa. Alla on kesätassut, mutta tien pinta ei ollut jäässä.

Hopeavaahteran ja purppuraheisiangervo 'Jefam'in lehdet kuuraisella nurmella.
Aamulla lähtiessä oli pimeää, joten kuva on lokakuulta 2014

Kuura ja kylmä kuuluvat lokakuuhun. Toisaalta minun syystyöni on niin pahasti vaiheessa, että pohdin intensiiviseti mistä saisi enemmän aikaa pihatöille. Työt loppuvat 3.11, mutta onko sen jälkeen minkälaiset kelit? Viitisen sataa valkosipulin kynttä jonottaa maahanpanijaisia. Ruusumaat pitää leikkoa ja talvisuojata. Puiden verkotuksetkin on tekemättä ja kasvihuone pitäisi talviteloittaa. Päivänvalon lyheneminen sujuu sikamaisen sukkelaan.

Kuuraa 'Baronesse'n nupussa

Marraskuun alkupäivistä alkaen minulla on runsaasti aikaa. Toivon optimistisesti lämpimän meren pitävän vielä kipakat pakkaset sisämaan puolella. Sille olisi nyt tarvista. Merivesi kuitenkin on vielä +7 asteista Raahen kohdalla.

Palataan sitten askel taakse päin ja muistelukseen leimujen loistosta. Lupasin näistä lajikkeista postauksen, vaikka kaikista ei ole kuvaa. Ne ehtivät ränsistymään, ennen kuin kaivelin kameran esille. No jotain otoksia sentään:

'Peacoc Cherry Red' on runsas- ja suurikukkainen.

Hirnakka kyseli rehellisen punaista leimua. Muistelen sun koriin Särkän perennataimistolla sujuttaneeni tätä sorttia. Tällä on myös tukeva varsi, joka pitää puskan pystyssä tuulella ja sateellakin.  Taustalla 'Bengt Schalin'

Lähikuvaa 'Peacoc Cherry Red'

Kuvan punainen väri toistuu mielestäni aika hyvin. Ripaus aniliinia löytyy.

'Bengt Schallin' kukkii kaksivärisenä.

'Bengt Scahlin', mutta kuva valehtelee. Se on oikeasti
sinisempi. Runsaskukkainen kuitenkin.

Kiiltoleimu 'Mäntsälä' kukki runsaana ja pysyy pystyssä.

Valkoiset leimut on jotenkin suosikkejani. Täpläleimun kukintojen koko voi olla ihan häkellyttävä.  Ja valkoinen väri aina kirkastaan vieruskavereiden värejä.

'Osmo Heikinheimo'n väri on selvästi siniseen taittuva.

'Bright Eyes' on hempeä.

Sitten se leimujen kuningatar, joka miellyttää minua kaikkein eniten:

Syreenifloxi. En tiedä sille muuta nimeä, mutta tätä lisää Särkän Perenntaimisto.
Se on vanha kanta, jossa kukinnot heiluvat reilun metrin varren päässä kukkien
pienin, runsain ja pitkäkestoisin kukin hennon lilana.

Vielä viimeisenä pieni otos leimujen herkästä kauneudesta, suoranaisesta veistoksellisuudesta juuri ennen kuin sen kaikki nuput aukeavat:

Peacoc Cherry Red

Lupsakkaa loppuviikkoa! Varaudu talveen ja liukkaisiin.