Oikeaa talvea!

Joulusta alkaen on ollut ihan talviset fiilikset, kun lunta on tupruttanut ja kivassa pikkupakkasessa saa lomapäiviään viettää. Meren ranta onkin kutsunut joka päivä katsomaan hidasta jäätymisen näytelmäänsä.

Viattomien lasten päivän iltarusko kalamajojen luona rannassa.

Lumi on narissut jalan alla, ja meriviiman kylmyys on kipristellyt poskipäissä. Valon määrä moninkertaistui maan saatua aatonaattona pysyvän lumipeiton. Kasveilla on kaikki hyvin, kun suojaavaa lunta tuli reilut 10 senttiä. Lisääkin on sadellut.

Vuoden vaihtuessa kävi suojasäässäkin, mutta lumet säilyivät.
Meri alkoi jäätyä suojaisista poukamista alkaen.

Minä tykkään vanhanaikaista talvista, sillä ne tarkoittavat usein myös vanhanaikaisia kesiä. Jos talvella on pakkasta, niin kesällä on lämmintä ja aurinkoista. Tässä valossa vuodesta on tulossa hyvä!

Piehinkijoen kanavakin rauhoittui jäätymään.

Veden metamorfoosi nesteestä jääksi tuottaa kivaa ja kaunista seurattavaa. Lumoavia jääkoristeita ilmaantuu kasvien ja veden välille. Luonnon taideteokset puhuttelevat kauneudellaan. Ja jokainen päivä on erilainen, kun lähtee ulos katsomaan näkymiä.

Jäätyneet oksat

Nyt Loppiaisena siivosin Joulun pois kokonaan. Joulukoristeet, liinat ja kuusi saivat väistyä. Kevään vuoro, kunhan se kerkiää. Ajatus siirtyy kevättalveen, vaikka aurinko pilkisteleekin vain pienoisen tovin taivaalla. Se on kuitenkin nähty, ja sen mahti lisääntyy minuutti kerrallaan.

Loppiaisen aurinko ja -13 pakkasta

Mitäpäs toivon vuodelta 2021? Toivo on pitkälti töiden tuomassa vauhdin hurmassa. Isoja kokonaisuuksia rakennellaan tulevana kesänä - paitsi omassa puutarhassa. Siellä on otettava niskalenkki rikkaruohoista kaikin konstein. Mitään uutta ei ole tarkoitus istuttaa, vaan keksittyä entisten kunnossapitoon. Toki uusia puita mahtuu aina, joten jos jotain kivaa tulee eteen, niin ei sen mahduttamisessa tontille ole mitään ongelmaa.

Sininen hetki

Muuten toivon erittäin tylsää ja tapahtumatonta vuotta 2021. Luultavasti näin ei kuitenkaan tule toteutumaan, joten mennäänpä sitten aina tilanteen mukaan. Saahan sitä kuitenkin toivoa?

Puffen ja Rauskin tyylinäyte talvilevosta

Iloa ja Valoa matkallasi kevääseen! Tuossa tuokiossa se on täällä, mutta odotellessa kannattaa nauttia pakkassäistä ja talvesta kaikin mahdollisin tavoin!

Kevättalven parhaat eli rusinat pullasta

Pakko psyykata itseään, jotta jaksaa tämän pitkän ja kivisen taipaleen lumen sulamiseen asti. Eli poimitaan kevättalvesta ns. rusinat pullasta. Mikä on parasta kevättalvessa?

Jäisen meren taakse laskee voimanlähde aurinko. Kaunista! Rannalle
nostettu laituri odotaa kevättä sekin.

Kun on koko talviajan suurinpiirtein pölyttynyt sisällä, niin kevättalven hangille on todella ihanaa lähteä tuulettamaan päätä ja kroppaa. VALO on taas läsnä elämässä, eli suorastaan näkee eteensä. Jopa aamulla ja illallakin. Pimeän talven jälkeen se tuntuu tooosi hienolle. Taskulampun saakin jättää pois matkasta.

Lumi, jää ja aurinko. Visuaalisia elämyksiä, joista nauttii! Viimeinkin värejä!

Värien palaaminen ensin taivaalle on nautinto visualistille. Sitä auringonlaskun aikaan suuntaa helposti meren rantaan meren yli lännelle auringonlaskuun tähyten. Vuodenkierrossa auringonlaskuissa on huikeita vaihteluita. Kevättalvella nautitaan usein tosi oransseja värejä, jolle sinertävät hanget tuovat vinhaa kontrastia. Rannan puut tarjoavat oman veistoksellisen panoksensa näkymiin.

Kovia kestäneet puut ovat meren rannan tuulissa muotoutuneet.

Valon määrän lisääntyminen ajaa liikkeelle ulos. Päivisin lämpötilat nousevat, sillä aurinko lämmittää aina himpun verran enemmän. Öisin voi olla kylmääkin. Ulkona liikkuessa tarkkailee hanakasti edes orastavia kevään merkkejä. Hankien kasaan painuminen saa hymyn huulille (kunnes tulee seuraava pyry...)

Rieko nauttii hetkestä ja lumesta. Tältä oppii sitä hetkessä elämistä.

Hankea on paksusti, mutta aina kaikki on sulaneet Juhannukseen mennessä. Kevätaurinko muistutti havujen suojaamisesta. Sunnuntain aurinkopäivä sai liikettä niveliin, ja laitoin varjostuksen aurinkoisimpien paikkojen katajille sekä kartiovalkokuusille. Nämä kuvat ovat viime sunnuntailta, jolloin oli ihana aurinkopäivä.

'Norrbacka' katajat saivat suojaa paahteelta. Ja yksi kiintiöaussi kaivelee hankea.

Erityisesti mieltä ilahduttaa pihan tietämillä urheasti talvehtineiden tirppojen sävellykset ja sanoitukset. Ne ovat alkaneet vislailla keväisiä soundeja muistinsa kätköistä. Aluksi varovasti ja tapaillen tuttua säveltään, mutta jo hetken päästä ne ottavat tukevan haara-asennon oksalla kajauttaen sydämensä kyllyydestä mahtilaulujaan keväälle ja rakkaudelle.

Hömpät on käsikesyjä - tykkäävät siis paljon pähkinöistä.

Kotoisista kissoista ja koirastakin näkee kevään energioiden nousun. Kaikki kissamme ovat leikattuja, mutta johan niidenkin talvipulleaan olemukseen tulee levottomuutta ja pyrkyä ulos. Meillä kissat saavat vapaasti kulkea myös ulos, joten talven makaaminen ja syöminen kaivannee vähän aktiviteetin lisäämistä. Kieltämättä ne ovat lähes kaikki melkoisen läskejä, joten tervemenoa heillekin vähän tuulettamaan turkkeja talven pölyistä.

Rieko ei ehdi pölyttymään, vaan vauhtia piisaa edelleenkin.

Rieko on ihana personal trainer, joka vie säässä kuin säässä lenkille ulos. Sen elämänilo on mukaansa tempaavaa. Huhtikuun lopussa täyttyy kaksi vuotta, joten eiköhän se pikku hiljaa ala rauhoittumaan. Aussi on tuhannen energinen tättähäärä ihan rotuominaisuuksiltaankin, mutta yleensä ne tasoittuvat vähän ikää myöten. Paino sanalla vähän.

Mä olen ihan rauhallissti tässä kameran sulkimen räpsäyksen ajan...

Vieläkään keväiset unelmat tai suunnitelmat eivät ole päässeet yllättämään minua. Eipä ole kiirekään, sillä mennään nyt vasta varhaisissa kevättalven hetkissä. Vanhastaan tiedän, että kevätinspiraation hyökyaalto on pidättelemätön luonnonvoima, jota ei voi sitten estää kun sen aika on. Minä herään kevääseen sitten suoraa pälvipaikkojen myötä.

Eräänlainen vesikoira. Vesi kelpaa muodossa missä tahansa.

Maailman surkeimpana siemenkasvattajana en edes yritä kylvää yhtään mitään. Äidilleni vien muutaman tomaatin siemenen, sillä muori osaa nämä jutut. Ja kasvihuoneeseeni mahtuu taimia. Tulee se kevät näinkin!

Mikä on sinun kevättalvessa ne parhaat jutut?

Iloa, valoa etc!

Pilkahdus valoa

Monta päivää on tuuli riepottanut maailmaa, mutta viimein saimme sentin verran luntakin. Olinkin tympiintynyt talsimaan koiran kanssa talutinlenkkejä pimeillä kyläteillä taskulampun valossa töiden jälkeen.

Personal trainer Rieko kulkee kelillä kuin kelillä.

Koira on viimeisen päälle etevä kuntoilukapistus. Se vaatii lenkkinsä oli sää ihan mikä tahansa. Jos joutuu tarjoamaan olosuhteiden pakosta heikompitehoisia lenkkejä, niin illan saa heitellä palloa ja patukkaa kotona. Tai järjestää aktivointia monella tapaa. Eli siis sittenkin työllistää itsensä koiraleikkeihin.

Ikää vuosi ja seitsemän kuukautta. Vähän jo järkevöitynyt.

Koska pimeä kaamos on ollut marraskuussa läsnä, niin ilolla otan vastaan edes hennon lumipeitteen jo ihan valon vuoksi. Meillä ei ole katuvaloja, mutta lumen aikaan täällä ei mielestäni koskaan ole pimeää. Mutta ilman lunta on todella sysipimeää. Koita siinä liki mustan koiran kassa kulkea lenkillä. Punaisena hehkuva panta sentään vähän antaa vinkkiä, missä kaveri viipottaa.

Lumi innosti koiraa ja jopa vanhoja kissojakin!

Nyt meillä tosin alkoi viimeinkin neitipäivät, eli Riekolla juoksuaika. Nyt on sentään pöksykarvat leikattu pois, joten housujen pukeminen on huomattavasti helpompaa. Rieko ei itse ole ilahtunut uudesta pukeutumissäännöstä, mutta hyväksyy asian.

Puutarhurin koira on jälkikäsitellyt lukuisia taimipurkkeja kesän aikana.

Alkaisi olla aika viedä Rieko luustokuvauksiin kahdestakin syystä. Ajattelin tänä talvena laittaa Riekon vetovaljaisiin ja päästää sen vetohommiin. Hurjapäistä vauhtia tiedossa. Mutta haluan ensin luustokuvat, että kaikki on sillä sektorilla ok. Kuvat lonkista, kyynäristä ja selästä tuottaa myös kasvattajalle tarpeellista tietoa. Yleensä ottaen australianpaimenkoirat ovat hyvin terve rotu, mikä olikin yksi valintakriteeri rotua harkitessa. Mutta haluan varmistaa asiat ennen kuin alan rasittaa kroppaa vetohommilla.

Jokipahanen hyytyy hiljalleen sekin.

Tänään istutin muuten viimeiset narsissin sipulit. Vähän oli maa kohmeessa, mutta kyllä sinne sen verran sai reikää, että unohtuneet sipulit sai maahan. Vanhastaan tiedän, että ihmeesti ne lähtee kasvamaan ja ensi kesänä kukkimaan. Sitkeitä sissejä!

Saukkojen räpyläjalat ovat loikkineet ohuella joen jäällä jäljet jättäen.

Taisi olla myös ihan viimeisiä hetkiä nostaa maa-artisokkaa. Itse sen mausta en pidä, mutta minulla on muutama ystävä, jotka rakastavat sitä. Kiva viedä mukavia tuliaisia heille!

Marraskuu on nyt onnistuneesti lusittu, ja joulukuu on tarjonnut hennon lumipeitteen tuomaan valoa maailmaan. Kiitos siitä, vaikka olisikin tilapäistä! Iloa ja valoa uuteen viikkoon!

Juhlan jälkeen on arki

Iloinen sukutapaaminen sai hyvän syyn kuopuksen täysi-ikäistymisestä. Oli todella mukavaa kokoontua yhteen kaikki kolme sukupolvea, syödä hyvin ja nauttia viimein täytekakkukahvit.

Kimppu kaunille nuorelle naiselle. Ruusuja tietenkin!

Ekan kerran gluteenittomana versiona leivoin - onnistui se!

Koska elämä on aina vain jokseenkin hektistä, niin tänään lomapäivänäni lainattiin pakettiauto, johon kuormattiin kuopuksen yksiön sisältö ajaen se muutaman kilometrin päähän uuteen osoitteeseen. Ongelmainen naapurusto on yleensä koko talon riesa. Katsoimme viisaimmaksi äänestää jaloilla, ja muuttaa rauhallisempaan taloyhtiöön eri kantille kaupunkia.

Luonto jatkaa kaunista kuuralla koristautumista.

Neljä kuukautta kuopus ehti asua omillaan, mutta pahus vieköön mitä menoa "rauhallinen sijainti" pitikään sisällään! Minä olin lähinnä sydän kylmänä pelosta, että jotain sattuu. Joskus sattuu huonoa tuuria, mutta kokemusta kertyy näköjään. Uusi asunto on ihanan valoisa ja tosi siisti kerrostalokaksio ihan kuopuksen opiskelupaikan vieressä. Turhan suuri se on yksin asuvalle, mutta ei ollut mahdollisuutta valita pienempää.

Punahattu onkin lumimyssy.

Voi tätä muuttojen rumpaamista! Äitini muutti syskuussa Raaheen - sisäilmongelmaiseen asuntoon. Kuukauden päästä veivattiin häntä uuteen kotiin. Nyt kuopus naapuruston takia eri osoitteeseen. Jospa nyt alkaisi olla asiat kohdillaan, että voisivat kaikki rauhoittua elämään tasaista arkea vain.

Melkein ehdin kukkia!

Tavallisen - vaikka tylsänkin - arjen koen elämän luksuksena, jota on harvoin tarjolla. Olen kaivannut sitä monta vuotta! Minusta parasta elämää on se, että oikeastaan mitään mainittavaa ei tapahdu. Sellaiset päivät, jotka kuluvat arkisissa askareissa ilman jäätäviä huolia, murheita tai isoja ponnistuksia.

Jäisiä kyyneliä koivun oksilla.

Nyt hiljaa toivon varjelusta kaikille läheisilleni. Haasteita piisaa heillä jokaisella. Me olemme jokin apu- ja tukipiste monelle.  Onneksi kaikille on löytynyt helppiä aina tarvittaessa. Isoissa elämän ja kuoleman asioissa voimme olla vain rinnalla kulkijoita ja hiljaisia tukijoita. On asioita, jotka on vain otettava vastaan ja elettävä niiden kanssa. Koska niille ei pieni ihminen voi mitään.

Rakas joki niin kauniina!

Hetkessä eläminen on taito, jonka oppii viimeistään silloin kun ei yksinkertaisesti näe tulevaisuutta. Olen tämän oppiläksyn käynyt jo vuosia sitten läpi. Nyt minulla on jälleen tulevaisuus, mutta silti elän hyvin vahvasti vain tätä hetkeä. Se ei sulje pois tulevaisuuden suunnittelua, vaan antaa paljon voimavaroja keskittyä juuri tällä hetkellä käsillä oleviin asioihin.

Paljon on nämäkin koivun oksat nähneet vuosien varrella.

Kuukauden vaihtuminen on pian edessä. Marraskuu ei ole suosikkini niin mitenkään päin. Mutta aina senkin läpi on rämmitty. Ehkä tällä viikolla pystyn kertomaan hyviä uutisiakin, kunhan asiasta on mustaa valkoisella :D

Siis iloa ja valoa syvenevään kaamokseen vaikka kynttilöiden liekeillä!

Puutarhakauden päätös - lunta, kuuraa ja juhlat

Ruskan väriloisto vaihtui vauhdilla harmaan skaaloihin. Aivan kuin eri maailma olisi vaihtunut ihan hetkessä. Nopeasti pimenevät päivät luovat hempeän harmaina sävyihin hiuksen hienoja nyansseja. Ruskan räikeä ilotulitus vaihtui ihan hetkessä lumen peittämään pehmoiseen maisemaan valkoisen ja harmaan sävyissä.

Lumoudun aina kanadanruusujen viimeisiin kukkiin kuuran keralla

Jotenkin maailma pysähtyy ensimmäisen lumen äärellä. Syystyöt saavat lopetuspisteen. Aina jää jotain tai paljonkin tekemättä, mutta luonnon mahdin äärellä aikaansaatuun pitää tyytyä. Revanssi alkaa keväällä maan sulaessa.

Juhannusruusun ruskan sävyjä lumihunnun alta.

Jotenkin kauden päätös tulee aina helpotuksena. Enää ei tarvitse jaksaa ja venyä ponnistuksiin. On vain ihan pakko hellittää ja levätä. Puutarhurointi on intohimo, joten siihen riittää paukkuja ja ruutia - mutta maan jäätyminen ja lumi antaa armon. Ei pysty, vaikka haluaisikin.

Ei ehtinyt berberiskään lehdistään luopua.

Ensi viikon puolessa välin luvataan lämpenevää. Kauden lopetus olikin siis tilapäistä, joten saankin loput pensasruusut istutettua! En minä näin vähällä luovuta, jos luonto tarjoaa vielä vähän kelejä!

On tämä värikuva - värimintun jäähyväiset kasvukaudelle 2018.

Huomenna on merkittävä päivä. Kuopus täyttää 18 vuotta. Nyt on kaikki ipanat täysi-ikäisiä ja omilla jaloillaan. Urakka on ns. valmis, vaikka eihän tähän mikään lopu - onpahan nyt yksi rajapyykki ihmisen elossa.

Hedelmistään puu tunnetaan. Malus 'Echtermeyer' eli neuvoksenomenapuu.

Lohi- ja kasviskeittojen perunat on kuorittu, lohi perkattuna suolassa, täytekakku leikattu ja täytetty, huusholli siivottu ja puhtaat matot on lattialla. Ilo on kokoontua taas rakkaiden ihmisten kanssa yhteen viettämään kuopuksen täysi-ikäisyyttä. Yhteen kokoontuminen on juhla jo sinänsä, mutta nyt syynä on sen pienimmän valtuudet aikuiseen eloon.

Kuopukselleni ruusuksi kuuran koristama, maailman herkin ruusu.

Toivotan pienimmälle ipanalleni siipiä lentää, viisautta katsoa eteen ja taakse vaikka yhtä aikaa  ja intohimoa elämän mysteereihin. Aina kannattaa kuunnella vanhoja ja viisaita, vaikka juuri nyt tietäisikin elämästä kaikkein parhaiten itse :D

Iloa ja valoa elämääsi, vaikka maailmasta ympärillä hiljakseen tuleekin harmaata ja pimeää. Anna liekin lepattaa varjeltuna sydämessäsi suojassa pahoilta puhureilta.

Asennetta etsimässä

Asennetta pitäisi puristaa nyt jostain, kun kevättä odottaa ja tarjolla on ryhtevää lumisadetta taivaan täydeltä. Aamulenkki sujui hyvällä pakara-reisitreenillä kahlatessa eilistä mottorikelkan jälkeä. Takaisin tielle tullessa askeleet sujuivat hassun keveästi.

Rauskia ei lumisade haittaa yhtään. Viisi muuta kattia on linnoittautunut
sisätiloihin tiiviisti. Ne tuumaavat, että on talvi - ei kiinnosta.

Kelissä piisaa. Lunta tulee taivaan täydeltä kontrastina eiliselle aurinkopäivälle. Maisemassa kieltämättä piisaa vaihtelua. Uutta lunta tulee "oikein mukavasti", ja suorastaan kuulen vanhan lumen vaikeroivan kuolinkorinaa tuolla alla :D

Penkoissa on paksuuta - ei tuonne pääse enää kahlaamalla maavaran loppuessa.

Nyt olisi hyvää aikaa leikkoa puita ja pensaita, mutta kun ei pääse lähellekään kohdetta. Monena vuonna on haravoimisen voinut alkaa suurten kuusten juurelta maaliskuun lopussa. Ei tänä vuonna. Kärsivällisyyttä ja lumen syvyttä mitataan. Edelliseen mittauslukemaan saa nyt lisätä +15 senttiä.

Kesällä satoi vettä taivaan täydeltä, ja sama homma on jatkunut koko talven.

Vuoden kokonaissademäärä on keskimäärin aika vakio. Tästä voisi päätellä  kesällä kuivuuden riivaavan. Onko edessä siis kuiva ja kylmä kesä? Pikkasen riepoi Iltasanomien uutinen, jossa amerikkalaiset povaavat Suomeen kylmää kevättä ja kesäkuuta. Fakenews, toivon.

Lumikasojen korkeus on hurja.

Onneksi talven lumityöt ovat sujuneet traktorilla, muutenhan tässä olisikin tosi piukassa kunnossa, jos tuo lumimäärä olisi pitänyt kolajumpalla askaroida.

Pieni tupa hankien keskellä. Pihakalusteet odottavat kesää nekin.

Leppoisaa viikonloppua kaikille lukijoille, ja Minnalle tervetuloa lukijaksi. Lopetan pian nillityksen lumisesta maaliskuusta. Siirryn pikapuolin nitisemään huhtikuuta :) Muistakaahan suorittaa kansalaisvelvollisuus käännellä kelloja ensi yönä.  Voi autuus sitäkin :)

Lumen syvyys ja ADHD

Tarpoessani aamulenkkiä koiran kanssa ihailin lumen määrää. Vakiopolkuni on tiiviiksi tallautunut, joten saappaiden 35 sentin varsi riitti, mutta hanki antoi mukavasti vastusta askeleelle. Eli tarpomistahan se oli. Ihan pelkkä kävelykin voi olla hyvää kuntoilua, sillä syke nousee kyllä.

Ei yllä jalat enää maahan, mutta uimallakin voi lumessa edetä.

Koska asioita on niin hauskaa mitata, otin lumensyvyyden mittarini eli ilotulitusraketin puisen kepin. Siihen on 10 sentin välein tehty merkinnät. Kahlasin kuuden koskemattoman mittauspisteen luo. Lunta oli välillä 45-65 senttiä. Keskiarvoksi tuli noin 55 senttiä. Eli on sitä näin raahelaisittain himpun tavanomaista runsaammin. Mittausreissun päätteeksi poistin lumet saappaista ja jatkoin leppoisaa lauantain viettoa.

Tällä on aina asenne kohdillaan. Rantalepikko ja kaislikko tarjoaa virikkeitä.
Mikäpä tälle EI tarjoaisi virikkeitä?

Talossamme on kaksi ADHD tapausta. Toinen on nyt kaksivuotiaaksi tuleva Rauski-kissa ja toinen on pian 11 kuukautta vanha Rieko. Kumpikin on hyvä provosoimaan ja todella nopeita provosoitumaan. Tästä johtuen matot on mytyssä melkein koko ajan. Mitähän järkeä niitä on oikoa edes?

Korkeatasoista neuvottelua. Kissoilla on etuoikeus
korkean paikan oleskeluihin. Alla odottava jo provosoituu.

Kissat eivät viihdy vielä isommin ulkona, joten tällainen koppielämä sisällä kerryttää pöhköenergiaa. Vanhemmat kissat ovat sisäistäneet stad-by virransäästötilan, ja mieluiten nukkuvat maksimaalisen osan vuorokautta. Mitäpä tuota riehumaan, kevääseen on vielä aikaa.  Myyrätkin on  hangen suojissa. Vielä ei huvita, kissat on talviunilla. Paitsi Rauski, joka häiritsee kaikkien muidenkin laiskanleppeää elämää vakavasti. Rauski onkin saanut lempinimen Väyrynen :D

Vähän tassulla huitomista pienojen välistä, siten hervoton loikka ja pikainen
pakeneminen taas jonnekin koiran saavuttamattomiin. Ja toinen menee
rymisten perässä. Ja matot on taas ihan solmulla. Joillakin on hauskaa...

Rieko on sangen puhelias koira. Se ei yleensä hauku, mutta joka kissalle sillä on oma äänensävynsä vinkumista/uikutusta/ujellusta/piippaamista/örinää/tuhinaa. Jo ääniskaalasta kuulee, kenen kanssa sitä neuvotellaan. On nää hassuja!

Lisäsin vielä kuvan tältä päivää. Kuva puhuu sen tuhat sanaa. Lumi ei haittaa kuitenkaan. On tuo....!

Leppoisaa viikonloppua, nautitaan ulkoilusta ja hangista. Ne sulavat aikanaa, turha niitä on nyt harmitella. Kevään odottaminen on niiiin kärsivällisyyslaji.

Läheltä piti

Aamun postinhakureissulla paljastui Hiljaisen Kuoleman uhri. Naapurin kissa näytti kävelleen rauhassa tietä pitkin meille päin, kun metsästä oli jättiloikalla hypännyt ilves. Siihen päättyi kissan maallinen elämä. Ilves jätti saaliinsa parin kymmenen metrin päähän pellon viereen poistuen itse paikalta. Lumisade ei ollut ehtinyt peittää jälkiä.

Iso Kissa. Kuva lainattu peda.net sivustolta.

Tuli sitten vähän ristiriitaiset tunteet. Ilves on upea eläin - jättiläismäinen kissa, joka koittaa selvitä Suomen ankarissa oloissa. Niiden määrä on lisääntynyt kyllä hurjasti viime vuosina. On niistä hyötynsäkin, sillä jäniksiä ei juurikaan enää ole. Tularemia vei ison määrän ja ilvekset teloittivat loput. Ilvekset saalistavat myös kauriita, minkä suhteen olen tyytyväinen.

Mutta ja mutta... kun nuo isot kissat tulevat pihapiireihin, niin pienten lasten vanhemmat alkavat olla syystä huolissaan. En ole koskaan lukenut uutisia, että ilves olisi ihmisiä hätyyttänyt - mutta tosiasiassa ilvesten kannan tiheys ja luontaisen ruuan vähyys voi tuottaa odottamattomia tuloksia.

Kuva suurpedot.fi sivustolta.

Tämän tie varressa asuu melkein 30 eri ikäistä lasta. Nuorimmat nukkuvat päiväuniaan vaunuissa, ja loputkin leikkivät lumileikkejään pihoissaan monasti ihan keskenään. Lauantaina - sanoivat - alkaa jahti. Kahdelle on kaatolupa, ja aikovat kaataa nämä pihailvekset. Niitä on enemmän, jotka kiertävät pihoissa. Useita kissoja ovat ilvekset teloittaneet, mutta kuuluvat tekevän sitä samaa myös ketuille. Tappavat, vaan eivät syö. Jättävät jälkeensä varoituksena olla tulematta samoille saalisapajille.

Tuokiokuva aamulenkiltä. Unohtunut pursi.

Tein iltalenkin Riekon kanssa taluttimeen kytkettynä. Heti omalla sillalla oli vastassa tuoreet ilveksen jäljet. Ja satoi lunta. Pidin tavoistani poiketen taskulampussa valot, mutta en nähnyt pimeästä hohtavaa silmäparia  - onneksi.

Lunta on taas tullut lisää, mutta plussakelit painaa entisiä nietoksia. Koiralta pikku hiljaa loppuu maavara:

Miten tässä kyykkää pissille?!?

Näihin kuviin ja tunnelmiin - antoisaa viikonlopun aloitusta! Me matkaamme huomenna Oulun ostoshel...paratiiseihin.