Ihana haaste luottoruusuista!

Pauliina Kukka & Kaali-blogista haastoi kirjoittamaan luottoruusuista, mikä onkin ihan hykerryttävän kutkuttavan ihana aihe. Hipaisee ihan sydäntä, jos näin sanoisin. Pauliina esitti haastettaan näillä sanoilla: 

" Parhaimmat ruusut ansaitsevat tulla esitellyiksi, joten tein haasteen.

Osallistu haasteeseen ja esittele luottoruususi. Onko ruususi erityisen kaunis tai kukkiiko se erityisen runsaasti ja kauan? Onko se laiskan puutarhurin unelma? Onko ruusulajikkeellasi jokin erityisominaisuus, jonka haluaisit muidenkin tietävän?

Ei haittaa vaikka et omistaisi yhtään ruusua. Voit kirjoittaa vaikkapa iki-ihanasta leikkoruususta, jonka olet saanut.

Kirjoita ruusustasi juttu ja vinkkaa siitä minulle, niin linkitän se tähän juttuun. Lopulta saamme toivottavasti upean kokoelman kympin tai kymppi miikan -arvosiia ruusuja. Jos sinulla on paljon ihania ruusuja, joita voit suositella toisillekin, niin toki voit kirjoittaa niistä kaikista. Lyhet maininnatkin riittävät.

Voit mainta myös ne, joita et
oman kokemuksesi perusteella
enää hankkisi.

Puutarhani ruusukunkku on kanadanruusu 'Henry Kelsey'

Kamerani ei toista punaista rehellisesti. Väri kun kuvaa hehkuvampi,
edellinen kuva tavoitti sävyn parhaiten

Vastaaminen on ah niin helppoa, koska kanadanruusut veivät minun sydämen ihan kokonaan. Pauliinan mielestä ihana kanadalainen 'Morden Blush' kukki hienosti, mutta siitä piti poistaa kukkineet kukat niiden muututtua ruskeiksi rumistuksille. Minulle nuo hoitotoimet ovat rentoutumista ja nautin siitä. Ei haittaa minua siis.

Heinäkuun lopussa kukkivat alhaalta talvehtineet oksat. Niiden
yli nousee uusi kasvu, joka jatkaa kukintaa pakkasiin asti.

Ei ole vaivaton ruusu 'Henry Kelsey' - se elää menestymisensä pohjoisrajoilla V-vyöhykkeen  rantakaistaleella, jossa syystelvesta lunta ei vain ole eikä tule. Pakkasia saattaa silti olla tiukastikin. Meille lumi tulee vasta kevättalven puolella, ja siinä ehtii sahata tiukkaa pakkasta ja vesisadetta vuoron perään. Tosi kovaa kasveille ilman suojaavaa lumipeitettä.

Talveksi kanadalaiset suojataan tyvimultauksella ja pakkasturpeella. Silti yleensä lumirajan yläpuolelle yltävät osat kuivuvat. Se ei haittaa, sillä uusi kasvu lähtee rivakasti ja vahvoin versoin. Ne talvehtineet osat kukkivat heinäkuusta lähtien runsaina, kunnes uudet versot ehtivät kasvaa ja kehittää nuppuja. Käytännössä 'Henry Kelsey' kukkii heinäkuusta lokakuuhun asti runsaana ryöppynä. Toki siinä pitää kukkineet kukat leikkoa kerran viikossa pois, että kukinta jatkuisi ränsistymättä. Siis tavallaan työläs, jos hommaa pitää hankalana.

Pensasruusuista valintani on 'Ritausma'

Ruusuja on niin hiton paljon niin ihania, joten poimin myös helpommista pensasruusuista suosikkini. Ykkönen ehkä on... Ritausma - latvialainen puistoruusuristeymä, joka jaksaa kukkia todella pitkään ihan ilman hoitoa. Ulkonäköään parantaa, jos kukkineita kukkia edes käsin nyhtää pois. Kuvasta voi tavoittaa avonaisten kukkien lisäksi hurjan paljon nuppuja. Tämä ruusu jaksaa kukkia hurjasti ja pitkään. Kiitosten arvoinen ja helppo.

... vai olisiko se sittenkin 'Sointu'? Kaukaa otetussa kuvassa tuo oikeanpuoleinen

Toinen yhtä valovoimainen pensasruusu on suomalainen jaloste 'Sointu', jonka kukinta-aika on tasan yhtä pitkä, eli heinäkuusta pakkasiin asti. Oikeasti ihania ruusuja on todella runsas valikoima, mutta lopetan oikeastaan tähän.

Yhden ruusun menehtymistä en surisi yhtään. Se on köynnösruusu 'Pohjantähti'. Eritäin kestävä ja pirullinen kasvutavaltaan. Se kasvattaa jäykkiä ja pitkiä vuosiversoja, jotka ovat ihan järkyttävän äksyjä piikkejä täynnä. Se tarvitsee tuen, mutta jäykkänä sitä ei mitenkään saa pujoteltua tukeen. Sitoa se pitäisi, mutta äimän kokoisten piikkien ulottuville meneminen tuottaa tuskaa. Kerran jäin hiuksistani kiinni mokomaan piikkipehkoon, ja jouduin huutamaan Maestroa apuun. Tätä lajiketta en suosittele yhtään kenellekään, mutta kestävä se on, vaikka oikeasti ei olisi väliksi.

Kanadalainen 'Morden Centennial' on rakastettava!

Ryhmäruusu 'Mirato'. Ryhmikset elävät muutamia kausia suojattuina,
mutta tuppaavat katoamaan V-vyöhykkeen ankaraan talveen.

Rymis 'Lemon Rokoko'. Näitä on pakko hankkia, vaikka menestymisennuste
sekä vaivannäkö eivät kohtaa. Mutta ne ovat kauniita!!!

Ryhmis 'Baronesse' on ihastuttanut useamman vuoden.

Ryhmis 'Sweet Haze' on yksinkertaista kauneutta.

Ensi kesänä toteutan erittäin keskeiselle paikalle ison puistoremontin, jossa tulee iso alue ruusupuistoksi. Yllätin itseni seikkailemalla Tantau Roses-sivustolla. Onhan se ihan pakko laittaa ryhmäruusista istutuksia kaupungin arvopaikalle! Lisänä tulee kanadanruusuja ja valikoituja pensasruusuja. Tästä talvesta tulee ihana suunnittelun seikkailu, muta onneksi takataskussa on tukevasti kokemusta ruusuista. Kaikki mitä tässä postauksessa näitte, tulee realisoitumaan Meranrantakaupungin puistossa ensi kesänä.

'Nina Weibull' kestää myös melko hyvin.

Ryhmis 'Piano'a unohtamatta!

Ruusuista tulevaisuutta tässä suunnitellaan ja tehdään ihan tosissaan! Ketähän kutitttaisi saada ruusuinen haaste? Toveri Hirnakkaa olen viekotellut ruusujen maailmaan, ja Ruusumuorin jutut olisi todella ihana saada lukea myöskin. Kolmantena jakaisin avoimet kortit jokaiselle, joka haluaa rikastuttaa yhteisiä ruusukokemuksia omalla kirjoituksellaan.

Pauliinalle 'Lambert Closse'. Tätä en saanut menestymään, vaan se
aina menehtyi suojauksesta huolimatta talveen. Kahdesti yritin.

Peijoonien pompulat ja ruusujen seuraavat

Pionien aika keskellä ihanaa kesää on aina yhtä lumoavaa seurattavaa. Nuput hiljalleen turpoavat, ja avautuessaan tuottavat suurta ihastusta.

Kuvan alareunassa 'Barbara' ja  yläreunassa 'Sarah Bernhardt'

Pionien kukat ikääntyessään vaihtavat usein väriään ja kukan muotokin saattaa muuttua suuresti. Sadetta ei suurin surminkaan soisi  herkkiä kukkia pieksemään, mutta yleensä jokin ukkosmyrsky osuu ihan väistämättä kohdalle. Sitten käydään varovasti ravistelemassa kukista painavaa vettä pois. Näinpäs tänäkin vuonna sade on moneen kertaa piessyt kukat nuokkuviksi, mutta tuuli on sopivasti kuivannut ne jälleen.

Minun suosikkipioni on vanha klassikko 'Sarah Bernhardt'. Morsiuskimppupioni :D

Pioni on kestävä leikkokukka, mutta ikinä en raaski ottaa sisälle maljakkoon yhtään kukkaa. Joskus olen viemisinä tehnyt pionikimpun, mikä onkin tosi vaikuttavan näköinen ilmestys.

'Kansas' pionin puna ei koskaan toistu oikein kamerassa.

Pionien suku on huikea runsauden sarvi! Kukkia löytyy valtavaa väriskaalaa, kerrottuna tai yksinkertaisena ja kaikkea siltä väliltä. Eri lajikkeita valitsemalla saa pioneista aika pitkänkin kukinta-ajan,ja sivunupulliset sortit jatkavat kukinta-aikaa myös.

Isoa valkoista hörsylää. Nimensä oli jotain perin kiinalaista.

'Coral Charm' aloittaa lohenpunaisena ja päätyy melkein valkoiseksi.

'Bowl of Beauty' aloittelelee.

Pionipenkki pursuilee kukkia monessa värissä.

Pioneista hypätään ruusuihin. Kanadalaisista tänä vuonna ensimmäisenä kukkaan ehti 'Henry Kelsey', mutta 'Quadra' ei jäänyt kuin päivällä jälkeen. Aiempina vuosina ekana on ollut valkoinen 'JP Connell', mutta jostain syystä se ei lähtenyt voimalla kasvuun keväästä.

Nuppuja on 'Henry Kelsey'ssä tuttuun tapaa ihan valtavasti.

Sateiden kanssa olen ollut jännässä, kun sekä ruusut että pionit voivat homehduttaa nuppunsa liiassa kosteudesa.  Sateita on tullut ihan jatkuvalla syötöllä pari viikkoa, mutta kuurojen välissä kasvusto on päässyt kuitenkin kuivahtamaan. Näin nuput ovat päässeet aukenemaan.

'Luise Bugnet' - punainen nuppu, aukeava kukka punaraitainen ja avoin kukka valkea.

Muutama kehu 'Luise Bugnet' ruusulle on paikallaan. Sen nuppujen hieno metamorfoosi värissä on ainutlaatuisen hieno. Ruusu kukkii heinäkuun alusta alkaen pitkään. Se muodostaa tummanvihreän, kauniin lehdistön ja pysyy aika kompaktin kokoisena. Se on terve ja kestävä. Juurivesoja tulee hyvin maltillisesti ainakin tämmöisellä neljättä vuotta aloitttavalla puskalla. Suosittelen.

Sinivaleunikko 'Henson Violet'

Lyhyt kurkkaus vielä perennamaan suuntaan. Sinivaleunikot kukkivat täyttä häkää. Kuvan 'Henson Violet' on kylväytynyt pitkin ja poikin kukkamaata. Se on niin silkkisen lumoava, että olen sallinut kuritomuuden.

Sinivaleen valkokukkainen muoto ja lehtosinilatva.

Kuviin eivät nyt sattuneet perinteiset sinivaleunikot, joista on myös sitä kaikkein taivaansinisintä 'Lingholm' lajiketta. Nämä ovat niin ihania kaunottaria!

Kosteikossa kruunitikankontti 'Reginae' jaksaa yhä vain kukkia.

Maariankämmekät ovat kukkineet yli kuukauden. Nämäkin lisääntyvät minne haluavat.

Paljon tapahtuu puutarhassa. Aina vain uusia lajeja ja lajikkeita nousee loistamaan aikansa. Puutarha elää aivan ihanasti kesän mittaa mitä erilaisimpia kukkien noustessa estradille.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille lukijoille!

Äitienpäivää vesisateessa

Äitienpäivä valkeni kylmänä ja kalseana. Maestro keitti aamukaffit, ja muuten äitienpäivää vietetään etänä. Ehdittiin kuitenkin heittää lenkki koiran kanssa ennen sadetta.

Valkovuokot ehtivät kukkaan äitienpäiväksi, kuten yleensä aina.

Mukavia ja mielenkiintoisia juttuja on kuitenkin kehissä. Saksasta tilaamani ryhmäruusut saapuivat hyvässä vireessä. Osa on Tantop-taimia ja osa paljasjuurisia. Ruusumaassa en ole vielä purkanut talvisuojauksia, kun ruusut on viimeisiä, joilta talvinutut riisutaan. Kandalaiset ovat talvehtineet hyvin, mutta ryhmäruusuista ei tiedä vielä.

Tulevaisuuden toivoja!

Toinen hyvin mielenkiintoinen juttu on melkoinen laatikollinen iiriksen jakotaimia. Siellä on tulevaisuuden kotimaisia jalosteita kokeilemaan kestävyyttä V-vyöhykkeellä. Niistä sitten myöhemmin lisää... jotain uutta on kuitenkin tiedossa!

'Hiisi' on oikein nätti kotimainen jaloste myös.

Suurimmat toiveet ja odotukset ovat töissä tehtävissä istutuksissa. Uusia lajeja on tulossa useita mielenkiintoisia! Osa on hyvinkin rohkean toiveikkaita - kuten vaikka toive Merenrantakaupungin hanamista. Kolme ekaa Prunus sargentiita, eli rusokirsikkaa pääsee kasvamaan yhteen hyvin suojaisaan ja lämpimään puistoon. Itselläni rusokirsikka on ollut täysin kestävä yli 10 vuotta. Myös muita kukkivia pikkupuita ja uudenlaisia havuja on tilauksessani. Erityisen iloinen olen saatuani kultasurukuusi 'Haapasten kulta'a.

Viime kesänä rusokirisikka kukki jo nätisti pihallani.

Kesä tulee olemaan täyttä tohinaa jälleen. Entisiä juttuja korjataan ja uusia rakennellaan. Ensimmäiset 10 kanadanruusua (Henry Kelsey) näyttivät talvehtineen oikein hyvin. Jänikset olivat käyneet vähän leikkomassa niitä, mutta ne tuuhistuvat vain siitä.

'Henry Kelsey' heinäkuun alun kukinnassa. Kukkia piisaa syksyyn asti.

Iloa ja Valoa toukouuhun - pian on ihan hirmuinen vauhti kasvukauden alkaessa!

Ruusuja - paljon ruusuja!

Ruusujen kukinta alkoi kesäkuun lopussa ekoilla pensasruusuilla. Edelleen ruusujen kukintaa jatkuu - itse asiassa pakkasiin asti. Näistä nautitaan nyt:

'Merveille' on hienon värinen, mutta yksittäinen kukka kestää tosi pienen hetken.
Pensas on kyllä ihan piukassa nuppuja, joten lumoavaa purppuraa piisaa kyllä.

Ranskanruusut on minulla vielä ihan opettelussa, mutta kolmen vuoden kasvatuksella ne ovat selkeästi nyt kukkaisempia kun aiemmin.

'President de Seze' on violettiin vivahtava myös.

Ranskanruusuilla kukan kehitys on kanadalaisia nopeampaa. Kukka on nupusta ohi muutamassa päivässä. Tai ehkä näillä rutkasti kohonneilla lämpötiloillakin on tekemistä asian kanssa. Tänään kolkuteltiin +30 astetta.

'Dutchesse de Montebello' on yksi kauneimpia ranskanrusuuja. Kasvutapa on kyllä
ihan retkula, joten tämä on tuettava pystyyn.

Nyt kolmantena kesänään nämä ranskalaiset tekevät tosi paljon nuppuja, joten opin tänä kesänä näiden luonteesta enemmän. Ehkä saan ne tulevaisuudessa paremmin talvehtimaankin, sillä näyttävät menevän aina lumirajan alapuolelta tai jopa maan pinnasta leikattaviksi. Mutta versovat kyllä siitä pontevasti ehtien kukkia loistavasti.

Rugosaruusuihin kuuluva 'Hansaland' on minulle uteliaisuuden kohde.
Olisiko tästä hyvä vaihtoehto julkisiin istutuksiin jopa näin pohjoiseen?

Olen etelässä nähnyt tosi näyttäviä aidanteita 'Hansaland' ruususta. Tämä kukkii sangen pitkään ja todella näyttävin kukin. Pensas on tiivis ja pystykasvuinen, sekä kukkii pitkään loistavan punaisin kukin. Talvehtiminen on ollut lumirajaan asti, mutta ehtii hyvin kuitekin heinäkuussa kukkaan. Kukkia riittää syksyyn asti. Vyöhykesuositus on III.

Kokonaispotretti kolmivuotiaasta 'Sointu' ruususta. Kukinta on runsas, vaikka
yksittäisen kukan koko ei ole suuri. Ne ovat kuitenkin isoissa tertuissa.

Yksi oksa Iloa. Ilo on pursuileva ja piikitön. Kukkia on älyttömästi!

'Sävel' on yksinkertaisesti tosi kaunis! Pensas on edellä mainittuja paljon pienempi.

Nämä uudet kotimaiset jalosteet ovat kovasti mielenkiintoni kohteena. Hyvin näyttävät pärjäävän jopa V-vyöhykkeellä. Takana on tosin pari tosi lempeää talvea, joten kestävyys punnitaan tässä vuosien mittaa. Aina joskushan tulee niitä tappotalvia, jolloin Rivieraltakin kuolevat palmut. Tämäkin on ihan fakta.

Katse kesän runsauteen ja ruusumaan suuntaan....

Kanadanruusujen koemaa valmistautuu ruuhka-aikaan. Talvehtiminen on mennyt hyvin, eikä menetyksiä tullut kuin ryhmäruusuissa. Kanadalaiset porskuttivat erinomaisesti.

Aina ensimmäinen 'JP Connel' on hennon keltainen nupulla, mutta kukka valkenee.

'JP Connel' on lumoavan valkoinen ruusu, joka kasvaa pilarimaisen kapeana. Kanadalaiset köynnösruusut tekevät ensimmäisen kukkakertansa sangen alas. Niiden kukkiessa kasvavat jo korkeat uudet versot ylemmäs ihan täynnä nuppuja. Alakerran kukittua yläkerta jatkaa.

Kanadalainen 'Henry Kelsey' kukkii alaosastaan, mutta ylös kasvavat jo uudet versot.
Edessä vaaleanpunaisena Easy Elegans ryhmis 'Calypso' kevään hankintoja.

Kanadalaisen 'Morden Centennial'in väri ja kukkien koko puhuttelvat minua. Hieno!

Kanadalainen 'Quadra' on kasvanut ja talvehtinut odotuksiani heikommin.
Tämä on uusintapainos ekan kuoltua. Nyt jo kivan kokoinen puska.

Vielä kanadalaisista 'William Baffin', jonka kukkarunsaus on kiitettävää, kuten kestävyyskin.

Vielä on ruusumaassa monta virittelemässä nuppujaan täyteen kukkaan, mutta niistä myöhemmin. Lopuun laitan vielä muutaman yleiskuvan tämän kesän kukkarunsaudesta:

Pioneita, liljoja, enkeliperhoangervo ja takana hansaruusua.

Alppipiikkiputkea ja pioneita, takana myös enkeliperhoangervoa.

Osa pitkästä paraatipenkistä. Ruskoliljonen aikaa.

Paratipenkin toista päätä. Paljon on nuppuja odottamassa täälläkin.

Bloggeri ei antanut lisätä enempää kuvia, joten sen pituinen tämä satu tänään. Iloa viikkosi, joka on harvinaisen lämmin pitkästä aikaa. No kuivuupa eilen pesemäni matot joutuisasti.

Iloa, valoa ja takuuvarmaa lämpöä viikkoosi!

Kanadanruusujen syksy

Lokakuuta mennään ihan hurjaa tahtia. Huomenna saavutetaan kuun puoliväli. Vielä ei ole edes halla puraissut herkimpiä, mutta syksyinen ränsistyminen on kyllä jo täällä.

Tämän kesän kunkku on 'Henry Kelsey'

Koeruusumaassa kasvoi vahvoin varsin ja täysin nuppulatvoin useita lajikkeita. Minähän vasta opettelen tuntemaan näiden ruusujen tapoja, eli tämä ruusujen tuntemus ja osaaminen on vasta alussa.  'Henry Kelsey' talvehti hyvin, ja ilmeisesti viime vuonna ehti tehdä siis juuttaan vahvat juuret. Kasvu oli tosi voimakasta ja kukinta aivan hurjan runsasta. Edelleen nuppuja riittää, mutta pian on aika katkoa latvat ja toivottaa hyvää talvea. Kukat kestivät sadetta myös varsin hyvin. Annan arvosanan "Paras kanadanruusu 2017"

Kanadanruusu 'Campfire' lokakuussa.

Iloisena yllättäjänä oli viime syksynä pienenä taimena istuttamani 'Campfire', joka nousi maan rajasta kukkien pitkään. Kukat muuttavat väriään kukinnan edistyessä, joten tämä on tosi herkullinen seurattava.

Melkein epätodellisen näköinen 'Campfire' - kukat keltaisesta pinkin kautta valkoiseen.

Kiitän Ruusukummiani tästä lahjasta - siitä on ollut tosi paljon iloa! Uskoakseni ensi kesänä talvehtimisen onnistuessa tämä on tuplasti suurempi. Tänä vuonna kukat heiluivat noin puolen metrin korkeudessa.

'William Baffin' kukki korkeana koko loppukesän

Toinen erityisen kunniamaininnan saa 'William Baffin', joka kasvoi myös tuplasti korkeammaksi, vaikka aloittikin maan rajasta. Kukinta on ollut runsasta ja pitkäaikaista. Oikeastaan jatkuvaa heinäkuun lopusta lähtien.

'Quadra'a pidetään varmana talvehtijana ja kukkijana. Niin on täälläkin.

 'Quadra' nousi edellisiä heikommin varsin, mutta ylsi kuitenkin kukkimaan näyttävästi. Kukinnassa oli kuitenkin pieni tauko syyskuussa, joten tämä kukki kahteen kertaan. Kukkii muuten edelleenkin. Pidän tämän kukkamuodosta ja mehevän punaisesta väristä.

Jotain pettymyksiäkin oli, sillä muutamat lajikkeet tekivät vain hentoja varsia ja pieniä kukkia. Koitan oppia hoitamaan ja talvisuojaamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Talven ja tulevan kevään säille emme voi mitään, mutta ainakaan ensi keväänä en tosiaankaan pura talvisuojausta liian aikaisin pois.

Tasan vuosi sitten otettu kuva kuuraisesta ruususta.

Talvisuojaukseen olen varustautunut uudella kokeilulla hankkimalla talvisuojaturvetta 15 säkkiä. Kunhan kelit kylmenevät, niin leikon ruusuja vähän matalammaksi Ruusukummin ohjeiden mukaan. Silloin ne on helpompi talvisuojata. Köynnösruusuista leikon nuppuvarret pois, mutta muut lyhennän noin 40 senttisiksi. Sitten rojautan tyvimullituksen, lisään talvisuojaturpeen ja lopulta heitän maanerotuskankaan penkin päälle suojaamaan vesisateelta. Tätä varten pitää odottaa kelien viilenemistä, sillä tarkoitus ei ole tehdä homeiden valtakuntaa suojaisiin olosuhteisiin.

Viime vuonna lumi tuli ja pysyi marraskuussa.

Päivitän tännekin tulevia talvisuojauksia, kunhan ne ovat ajankohtaisia. Aion kokeilla myös maahan kaatamista joidenkin köynnösruusujen osalta. Talvivalkosipulit pitäisi saada maahan ennen sitä. Tässä käy päivät vähiin, mutta paljonhan riippuu säistä. Hyvällä lykyllä saan huomenna kunnostettua osan talvivalkosipulien penkeistä. Olkoon säiden haltija armollinen siihen puuhaan!

Iloa puuhillesi syyspuutarhassa! Ja tervetuloa lukijoksi Pihapiiantontilla, Ulla Kinnunen ja Maatiaiskanasen elämää - toivottavasti löydätte jotain kiinnostavaa tästä blogista :)