First Killing Frost

Se kuuluisa FKF eli First Killing Frost kävi viime yönä näyttäytymässä. Aamu valkeni kovin kuulaana ja kuuraisena. Lämpömittarin mukaan seinän suojaisessa vierustassa oli käynyt -0,2 asteessa, mutta avoimemmilla paikoilla pakkasta on taatusti ollut muutaman astetta enempi.

'Henry Kelsey' joutuu kumartamaan kuuralle.
Kaikki kuvat ovat tältä aamulta.

Eilen illalla siirrettiin koko kotkolauma talvikanalan suojiin. Olen huolella sitä kuurannut ja puunannut, sekä uudet pehkut asentanut. Kesä- ja talvikanalan erillisyys on toisaalta hyvä, kun tulee aina vaihdon aikana tehtyä kunnollinen ja perusteellinen siivous. Toisaalta se on huono, koska kelien mahdollisesti lämmetessä kanoja ei vain viitsi kiikuttaa kantamalla edestakaisin. Eli kanoilla alkoi pysyvä talviaika.

Kuuran kirjoma 'Piano' ruusu. Ruusut eivät kylmää säikähdä, vaan kestävät
oikeastaan sangen hyvin ensimmäisiä pakkasia.

Aamulenkillä Riekon kanssa jäinen ruoho rapisi jalan alla, ja metsässä tippui keltaisia koivunlehtiä kuin pieniä tähtiä taivaalta. Joutsenten haikea lähtöhuuto Isolahdella kruunasi syksyiset fiilikset. On aika taas heittää kasvukaudelle hyvästit muutamaksi kuukaudeksi.

Ryhmäruusu 'Lemon Rokoko'

Meillä syksy aina armahtaa lämmöllä ja pituudellaan. Meri huokuu lämmintä vielä pitkään, joten talven tuloon on vielä aikaa. Monasti olen viimeisiä istutuksia laittanut maahan joulukuussakin. Nyt saadaan nauttia ruskasta, mikä onkin taas tosi hieno. Eilinen myrskytuuli tosin riepotti alas jo ison määrän lehtiä.

Väreissä piisaa! Saarnivaahterat on tosin jo melkein lehdettömiä.

Leimut ja ukonhatut kukkivat edelleen.

Ruttojuuret luovuttivat pakkasen kourissa.

Ruskapuut ovat tosi hienoja syksyn väriläiskiä. Kotipihlajat ovat pettäneet menemällä lähinnä ruskeiksi, mutta onneksi vaahterat ja muutkin tuovat väriä elämään.

Rusokirsikka (Prunus sargentii) on tosi upea pikkupuu.
Keväällä runsas vaaleanpunainen kukinta ja syksyllä punainen ruska!

Samaan prunus-sukuun kuuluva pilvikirsikka ruskaantuu
hienosti likuväreillä vihreästä punaiseen.

Keltamarjainen pihlaja ei kelpaa linnuille.
Oksat notkuvat marjojen painosta. Taustalla vaahtera.

Joki on pudonneiden lehtien täplittämä.

Minulla alkoi eilen loma! Kesälomaa tässä viettelen vieläpä koko ensi viikonkin. Sitten tulee jo hätä työmaalle, kun niitä tulppaanin, narsissin ja posliinihyasintin sipuleita on reippaasti vielä istuttamatta. Ja monta syystyötä tekemättä. Tässä loman aikana ehdin hoitaa vähän syystöitä omassa puutarhassa, joista valkosipulien istutus ei ole vähäisimpiä puuhia.

En muuten haravoi :D

On tosi mukavaa nauttia letkeän leppoisista aamuista, jolloin voi nukkua pitkään  ja hörppiä aamukahviaan kelloon vilkuilematta. Arkiaamut on minuuttiaikataulutettuja, joten loma on tosiaan leppoisaa elpymistä. Mihinkään en voi lähteä "lomailemaan", mutta kovasti on tarpeen syystoimien teko omassa pihassa. Senkin voi tehdä leppoisaan tahtiin, vaikka nopeasti vähenevä valo kyllä harmittaa.

Kivipuutarhan syksyä.

Koira lähti taas citykoiraksi kuopuksen seuraneidiksi. Vähän hassu olo, kun aina mukana kulkeva varjo puuttuu :D Pienet pätkät cityelämää on koirallekin virikkeellistä vaihtelua. Täällä kun ei näe edes ihmisiä. Ihan joutuu koira vain oravien, jänisten ja kauriiden jälkiä haistelemaan.

Telkesivät minut sisälle....

Iloa ja valoa viikkoosi!

Balkaninhevoskastanja kurainen lehti nurmikolla.

First Killing Frost ja leimukimara

First Killing Frost eli ensimmäinen pakkasyö oli täällä. Mittarin mukaan -0,1. Auton lasit olivat kevyessä kuurassa, kun 6:40 käänsin auton keulan kohti työpaikkaa. Alla on kesätassut, mutta tien pinta ei ollut jäässä.

Hopeavaahteran ja purppuraheisiangervo 'Jefam'in lehdet kuuraisella nurmella.
Aamulla lähtiessä oli pimeää, joten kuva on lokakuulta 2014

Kuura ja kylmä kuuluvat lokakuuhun. Toisaalta minun syystyöni on niin pahasti vaiheessa, että pohdin intensiiviseti mistä saisi enemmän aikaa pihatöille. Työt loppuvat 3.11, mutta onko sen jälkeen minkälaiset kelit? Viitisen sataa valkosipulin kynttä jonottaa maahanpanijaisia. Ruusumaat pitää leikkoa ja talvisuojata. Puiden verkotuksetkin on tekemättä ja kasvihuone pitäisi talviteloittaa. Päivänvalon lyheneminen sujuu sikamaisen sukkelaan.

Kuuraa 'Baronesse'n nupussa

Marraskuun alkupäivistä alkaen minulla on runsaasti aikaa. Toivon optimistisesti lämpimän meren pitävän vielä kipakat pakkaset sisämaan puolella. Sille olisi nyt tarvista. Merivesi kuitenkin on vielä +7 asteista Raahen kohdalla.

Palataan sitten askel taakse päin ja muistelukseen leimujen loistosta. Lupasin näistä lajikkeista postauksen, vaikka kaikista ei ole kuvaa. Ne ehtivät ränsistymään, ennen kuin kaivelin kameran esille. No jotain otoksia sentään:

'Peacoc Cherry Red' on runsas- ja suurikukkainen.

Hirnakka kyseli rehellisen punaista leimua. Muistelen sun koriin Särkän perennataimistolla sujuttaneeni tätä sorttia. Tällä on myös tukeva varsi, joka pitää puskan pystyssä tuulella ja sateellakin.  Taustalla 'Bengt Schalin'

Lähikuvaa 'Peacoc Cherry Red'

Kuvan punainen väri toistuu mielestäni aika hyvin. Ripaus aniliinia löytyy.

'Bengt Schallin' kukkii kaksivärisenä.

'Bengt Scahlin', mutta kuva valehtelee. Se on oikeasti
sinisempi. Runsaskukkainen kuitenkin.

Kiiltoleimu 'Mäntsälä' kukki runsaana ja pysyy pystyssä.

Valkoiset leimut on jotenkin suosikkejani. Täpläleimun kukintojen koko voi olla ihan häkellyttävä.  Ja valkoinen väri aina kirkastaan vieruskavereiden värejä.

'Osmo Heikinheimo'n väri on selvästi siniseen taittuva.

'Bright Eyes' on hempeä.

Sitten se leimujen kuningatar, joka miellyttää minua kaikkein eniten:

Syreenifloxi. En tiedä sille muuta nimeä, mutta tätä lisää Särkän Perenntaimisto.
Se on vanha kanta, jossa kukinnot heiluvat reilun metrin varren päässä kukkien
pienin, runsain ja pitkäkestoisin kukin hennon lilana.

Vielä viimeisenä pieni otos leimujen herkästä kauneudesta, suoranaisesta veistoksellisuudesta juuri ennen kuin sen kaikki nuput aukeavat:

Peacoc Cherry Red

Lupsakkaa loppuviikkoa! Varaudu talveen ja liukkaisiin.

First Killing Frost

Eka pakkasyö on First Killing Frost. Kuuraa oli aamulla maa valkoisenaan ja lämpömittari kertoi alimman lämpötilan olleen -2,8 astettta.

FKF ja Chelone obliqua (liilakonnanyrtti) Tämä ei pienistä
pakkasista hätkähdä ensikään, vaan jatkaa reippaana kukkimista.

Päivä lupasi aurinkoista keliä, joten kuura suli sukkelaan lämmittäviin säteisiin. Kiepautin kameran kanssa pienen lenkin puutarhassa. Ilma oli raikas ja tuoksui hyvälle. Joutsenet huusivat lahdella.

Kuurainen rantaheinikko oli hauraan kaunis!

Vesi ei jäätynyt edes rannoilta

Tämä aamu muistutti, että talvi vie meiltä värit. Lumi vie meiltä tuoksutkin. Tai noh - kyllähän lumikin tuoksuu, mutta maan tuoksua kaipaa keväällä. Se on niin mukavaa, kun haistaa ekat sulavat pälvipaikat. Sulavassa maassa on oma tuoksunsa.

Auringon valoa!

Talvi vie meiltä hiljalleen myös valon. Päivät lyhenevät ja kun se kirottu kellojen siirto taas tehdään, niin on tunti vähempi valoisaa aikaa illasta. Epistä. Inhoan lahjakkaasti sitä kellojen siirtoa molempina kertoina vuodessa. Tosi turhaa puuhaa.

Lisää aurinkoja - maassa maaten

Keräsin eilen keltaisia vaahteran lehtiä ja laitoin ne kuivamaan sanomalehtien väliin. Ajattelin syyskoristaa vähän jossain kohti sisällä. Nuo tippuneet vaahteran lehdet ovat niin kauniita! Kuin pieniä aurinkoja tuulessa lentäen. Vaahterojen suku on minulle hyvin rakas, sillä ne ovat mahdottoman hienoja puita. Vaahteroiden syysväritys on ihan omaa luokkaansa.

Yksinäinen

Pihapuuhina olen kuopannut puuvartisia. Särkän perennataimiston syyspoistoista hain 25 erilaista puuta ja pensasta. Ne on surkeita raaskuja, joita taimiston ei kannata säilöä talven yli, koska eivät muistuta myyntikuntoista taimea nytkään. Olisivat menneet roskiin, mutta koska niissä henki pihisee niin nakkelin peräkonttiin. Muutamissa vuosissa niistä voi tulla ihan kelpo kasveja, kun pääsevät hyvään maahan juurtumaan. Pääosin tuollaisista taimista on minun puutarhani rakennettu. Yleensä kolmantena kasvukautena ne kasvavat ja tuuhistuvat, elleivät kuole ekaan talveensa. Sen pari vuotta ovat kyllä säälittävän näköisiä.

Pihlaja 'Dodong' oli tullessaan raasku myöskin

Jos minun pitäisi valita pieneen pihaan vain yksi ainoa puu, niin se olis tämä hieno tuurenpihlaja. Pohjolan palmuksi olen sen ristinyt, sillä sen suuret silmut aukeavat tosi varhain. Lehdistö on todella hieno, eikä kukintaakaan voi moittia. Syyväri on aina tosi vahva.

Vihreää, keltaista ja punaista.

Ai mitenkö ruusumaa kesti hallan? Ruusumaa ei huomannutkaan kylmyyttä viime yönä. Kukat olivat kuuran kirjomia aamulla, mutta päivän lämmettyä ruusut jatkoivat entiseen malliin kukintaa.

Ruusumaan katetta talveksi olen pohtinut ja päätynyt ruohonleikkurin läpi ajettuihin lehtiin. Viitisenkään senttiä katetta tekee ihmeitä maan routaatumiselle. Paljas maa kosahtaa vähästäkin pakkasesta lujasti jäähän. Katettu maa kylmenee hiljolleen ja ajan kanssa jäätyy viimein. Prosessi on kuitenkin paljon hitaampi ja kuvittelen sen olevan ystävällisempi ruusujen juurille. Kun maa on kylmä ja kohmettunut, niin laitan mullituksen suojaamaan versoja. Niistä kuvia aikanaan.

Voimia loppuviikkoosi!