Ruusujen kevätsuojauksesta ja loppukevennys: "Kun vauhti on tärkeintä"

Leppeä sunnuntai sujui hennossa lumisateessa. Mittasin ruusumaiden päältä lumen syvyyden päätyen keskiarvoon 28 senttiä hyvin suojaavaa ja ilmavaa lunta. Se on oivallinen talvipesä ruusuille. Maakaan ei ole lumen alla pintaa lukuunottamatta jäässä. Näyttää siis tältä osin hyvältä. Tilanne voi muuttua moneen kertaan, mutta ruusut ovat jo painuneet syvään talvilepoon. Silloin ne kestävät pakkasta hyvinkin.

Joulunpunaista: 'Adelaide Hoodless'

Ruusujen osaltakin ajatus siirtyy kevääseen. Täällä Raahen rannikolla kevättä pidän tappavampana kuin talvea. Auringonpaiste ja pikkupakkasen tuulet on sellainen pakastekuivaava yhdistelmä, josta kärsii monet kasvit - ei pelkästään havut. Hanki hupenee haihtumalla ilmaan ja maakin voi olla sulaa, mutta siitä huolimatta versot kuivuvat. Tämän suojaamiseen kaipaan ideoita.

Ruusujen osalta aion pitää sinnikkäästi talvisuojaukset paikallaan, sillä viime keväänä olin liian utelias ja lopputuloksena lähes kaikista kanadan- ja ryhmäruusujen versoista tuli entisiä. Myös ranskanruusut kärsivät selvästi. Onneksi lähes kaikki lähtivät sitten tyveltään rivakkaan kasvuun. Opin kuitenkin jotain.

Myös kanadanruusu 'Nicolas' on melkoisen joulunpunainen.

Puutarhuri itse on monasti se pahin tuholainen, ainakin tällä tontilla. Monelle muullekin saattaa olla tuttua, että uteliaat sormet tonkivat pintamultaa etsien tuttuja versoja - ja kas kun vahingossa saakin sen verson katkaistua... argh! Keväällä pitäisi malttaa monta asiaa - juuri kun sielussa palaisi hurja into pihapuuhiin. Näillä kokemusvuosilla pitäisi jo muistaa kaikki tekemänsä erehdykset. Mutta aina on tilaa uusille erheille, eikös?

Hyvin tumma punainen on 'Cuthbert Grant'issa. Blogista huomaa varmaan
etten ole erityisen jouluihminen. Punaiset ruusut saa nyt olla jouluaiheita :)

Ensi kevään varalle pitää varjostusmateriaalia olla valmiina. Kevätkastelua pitää harkita tilannekohtaisesti. Monasti täällä on kevätkosteuden haihduttua melkoisen kuivaakin. Tai oli siis pari vuotta sitten. Silloin toukokuussa ei yleensä satanut. Mutta jotain pätevää pitää keksiä kevään varalle ruusujen suojaksi. Onko sulla mitään kikkakolmosta?

Loppukevennyksenä päivän Rieko - älyvapaa vauhtimimmi, jossa vauhti on tärkeintä eikä suinkaan matka, suunta tai määränpää. Sellaisia aussit ovat.

Ilmekin jo kertoo kaiken oleellisen.

Kävimme meren rannassa lenkillä löytäen yhdet ilveksen jäljet. Ne olivat jo pari päivää vanhat. Matkan varrelta löytyi keppikin, josta piisasi riemua hyvän aikaa.

Flying aussie.

Jossain määrin on havaittavissa pientä rauhoittumistakin. Näistä kuvista sitä ominaisuutta ei kyllä löydy, mutta noin normisti Rieko osaa hetkittäin ottaa ihan rennostikin. Ja toisinaan ihan järkevästikin.

Mulla menee lujaa!

Kuuliaisuus ja kaikenlainen tottelevaisuus orastaa jo hyvällä idulla, mutta tietenkin rajoja aina koetellaan. Sitten niihin törmätään, palataan kurssissa takaisinpäin ja sama toistuu taas jonkin ajan päästä.

Lapsi ja lumileikit - aina niin hauskaa.

Kissojen paimentaminen on saatu sisällä rauhoittumaan, mutta voi armotonta pihalla... Sisällä katit hallitsevat luvuin 6-1, jonka Riekokin on oppinut nenänpää kipeänä. Pihalla asetelma on toisin päin.

On tämä hönö! Virtaa riittää kuitenkin hurjasti.

Jouluviikko on edessä, enkä edelleenkään aio ressata mitään. Eilen siivosin tavallisen viikkosiivouksen, enkä ala mihinkään hurjuuteen sillä saralla ensinkään. Nyt seuraavaksi ajattelin siivota jääkaapin, jotta jokainen kuutiosentti siellä olisi käytettävissä pyhien aikana. Joululahjat on suurin piirtein hankittuna, mutta kukka-asetemia koreihin ajattelin rakennella. Niissä säästää pitkän pennin itse tehtyinä. Joulumme on perinteisen vaatimaton.

Vauhtia sinunkin viikkoosi! Tästä blogista ei isommin tarjoilla joulujuttuja, mutta toivottavasti vähän iloa ja valoa kaamoksen kaatoon. Enää neljä päivää talvipäivän seisaukseen!

Kanadanruusujen koemaan satoa elokuussa

Koostetaan vähän kokemuksia kanadanruusujen koemaan ensimäisestä vuodesta. Talvi oli suht lempeä, mutta kevät oli pirullisen pitkä ja hyytävän kylmä. Eli ihan tavallista suomalaista olosuhdetta väärällä vyöhykkeellä.

Yksi lemppareista - 'Morden Centennial' kukkii isoin kukin ja runsain tertuin.
Talvehti erinomaisesti sekä pelkällä tyvimullituksella ja toinen pakkaspeiton suojissa.

Tappioita tuli koeruusujen maahan, sillä kaikki eivät selvinneet. Mielestäni talvea tehokkaammin tappoi jäätävän kylmä kevät ahavatuulineen. Minä malttamaton purin talvisuojauksia liian aikaisin pois, kun olin niin vietävän utelias. Otetaan opiksi.

'JP Connell' - keltaiset nuput ja valkoinen kukka. Ehtii aina ensimmäisenä kukkaan.

Olen analysoinut kuolleiden ruusujen tilannetta. Useimmat raadoiksi päätyneistä olivat istutettu liian pintaan. Näin kävin mm. 'Aspirin' verrokkiruusuille. Niistä pidin niiiiin kovin, mutta molemmat kuolivat. Sen sijaan ryhmäruusu 'Baronesse'sta selvisi toinen yksilö. Ja heti tosi komeana!

Tuplasti korkeampana ja törkeän täynnä kukkia sekä nuppuja. Hieno!

Köynnös- ja pilariruusuista halusin saada versoja säilytettyä, jotta ruusuihin kasvaisi kokoa. Siksi kokeilin suojana rahkasammalta ja muutamille kiedoin pakkaspeitoista nutun talveksi. Se hyödytti talvehtimista ilmiselvästi.

Kaikkein paras talvehtija kanadalaisista oli yllättäen 'Morden Ruby'

Pisimmät versot talvehtivat 'Morden Ruby' lajikkeessa - vieläpä pelkällä tyvimullituksella ja muutaman sentin lehtikatteella suojattuna. Lajikkeella on tosi hienot, pilkulliset terälehdet ja kaunis kukkamuoto. Kukkarunsauskin on kohdillaan. Ainoa vakava heikkos on siinä, ettei se kestä yhtään vettä kukinnoilleen. Ne ruskistuvat ja mätänevät hetkessä. Tämä sopisi ruukkuruusuksi jonnekin katoksen alle, mutta huonosti avomaalle. Talvenkestävyys on tosi hyvä.

'Cuthbert Grant'ist en odottanut suuria, mutta se yllätti!

Viime kesänä heikon kasvun ja kukinnan 'Cuthbert Grant' lajike on puskenut ennätyksellisen kasvun ja paljon nuppuvarsia. Kukka on syntisen punainen ja suuri, josta pidän! Ilolla seuraan mitä tämä lajike tarjoaa. Kasvunsa tämä aloitti maan rajasta, eli versot eivät talvehtineet. Kirjaviisauden perusteella tämä ei uusi kukintaansa niin hyvin kuin muut kanadalaiset.

'Campfire'n eri versioita kukan väristä iän mukaan.

Vähän harvinaisempi kanadalainen on 'Campfire'. Sen sain Ruusukummilta viime elokuussa, eli se on syysistutettu. Jännästi kukat aukeavat keltaisena saaden nopeasti punertavan reunuksen. Sitten kukka muuttuu vaaleanpunaisen ja valkoisen kautta pinkiksi. Jännää seurata värien vaihtumista! Tämä talvehti hyvin nousten usealla versolla maan alta. Suojana oli pelkkä tyvimullitus ja pari senttiä katetta.

'Nicolas' kukki viime vuonna ihan hervottomasti. Kahdesta toinen talvehti,
toinen valitettavasti kuoli. Talvehtineella oli tyvimullituksen lisäksi sammalesta
suojapeitto, kuollut verhoiltiin vain tyvimullituksella.

'Nicolas' oli lajike, josta suuresti pidin viime vuonnakin. Selvinnyt yksilö ei ole viime vuotista isompi, vaan on selvästi kärsinyt talvesta. Kukkii kuitenkin antamuksella runsain kukkatertuin.

Meren rannalla rauhan vallitessa.

Kuva on muutaman päivän takaa, kun vielä meren rannassa oli rauhallista. Nyt siellä on sotatila käynnissä ja haulikoiden pauke käy kuumana. Pentu ei säiky meteliä onneksi.

Rieko melkein neljä kuukautta vanhana. Topakka pakkaus aussia.

Ruusuista lisää  myöhemmissä postauksissa. Muutakin on puutarhassa tarjolla - hortensiat hehkuvat ja muutkin syyskukkijat ottavat vauhtia kukintaansa. Niistä seuraavalla kerralla lisempää.

Iloa ja valoa viikkoosi sekä keveitä askelia elämäsi kulkuun! Ronja Ryövärintyttärelle kiitoksia liittymisestä lukijoihin - toivottavasti viihdyt, vaikka aihepiirit tässä blogissa pomppivat miten sattuu.

Takaisin oikeaan asiaan - ruusumaan päivitys

Pitkään on mennyt höpöttäessä ihan kaikkea muuta, mutta nyt alkaa ruusumaan vuoro! Omiksikin muistiinpanoiksi kirjaan koeruusujen menestymistä ja uuden ruusumaan vaiheita. Näistäkin merkinnöistä voi olla apua, kun selvitetään kanadan- ja ryhmäruusujen menestymisen tekijöitä.

Rosa Hansaland on uusi asukki koeruusujen maassa. Ei se mikään koeruusu ole,
mutta ruusumaassa sattui olemaan tilaa vainajien kohdalla. Nätti on.

Koeruusujen maa lähti kylmän ja tosi pitkän kevää jälkeen kasvuun viimein. Kaikki oli 2-3 viikkoa myöhässä. Kesäkään ei ole hellinyt, sillä täällä on ollut kuivaa ja kylmää. Lämpösumma jää tosi surkeaksi, mikä on sangen huono asia. Monet kasvit vaativat korkeaa lämpösummaa kukoistaakseen. Ei voi mitään, säiden armoillahan tämä harrastus on.

'Henry Kelsey' on ruusumaan kunkku.

Kanadanruusuista 'Henry Kelsey' kukkii ihan valtoimenaan. Viime kesänä se kukki tuon alaosan mitalta yhtä runsaana. Tänä vuonna se on tehnyt korkeammat versot - myös täynnä nuppuja. Tästä voi kasvaa muhkea puska pitkään kukkivaa ruusua. Odotan jännässä. Tämä myös talvehti erittäin hyvin palelluttaen ylimmät versot. Ensi talveksi leikkaan valmiiksi matalammaksi, mikä helpottaa talvisuojausta.

Toinen vahva talvehtija on 'Morden Ruby'

Yllättäjänä versoilla talvehtineissa oli 'Morden Ruby'. Se kärsi viime kesän sateista ruskettaen kukkansa täysin. Kukinta oli floppi, mutta talvehtiminen erinomaista. Nytkin kukkaa pukkaa niin perskeleesti.

'Cuthbert Grant'

Tämä ruusu esitti viime kesänä vain yhden näytekukan. Nyt se on venynyt reiluun metriin ja nuppuja on piukassa. Ainakin se kukkii tovin. Tämän versot paleltuivat maan pintaan asti, mutta kasvu on ollut tukevaa ja vahvaa. Kukkien väri on minua puhutteleva syvä punainen.

'Morden Centennial'

'Morden Centennial' oli yksi menestyksellisiä talvehtijoita myös. Tänä vuonna sekin yltää tuplaan korkeuteen - ja samalla kukintaan. Näitä on kaksi kappaletta. Toisen talvetin normaalin tyvimullituksen lisäksi pakkaspeittoon käärittynä ja rahkasammalella vuorattuna. Se talvehti täysin versoineen. Toinen paletui tyvimullitukseen asti, mutta on myös hyvin vahvakasvuinen ja kukkaisa.

'Campfire'

'Campfire' yllätti. Se oli Ruusukummilta elokuun lopussa saatu ja siten syysistutettu. En oikein uskonut syysistutukseen, mutta olin väärässä. Tämäkin paleltui tyvimultaukseen asti, mutta lähti keväällä vahvaan kasvuun. Kukkansa on hienot väriä kukinnan edetessä vaihtavat. Kukinnan alussa on keltaoranssia, joka haalistuu kukan ikääntyessä vaaleanpunaiseen ja valkoiseen. Hieno!

'William Baffin'

Tämä oli yksi, jonka talvetuksessa kokeilin pakkaspeittoa. Versot säilyivät hyvin ja kasvu on rotevaa. Haluaisin saada näistä pilari- ja köynnösruusuista kookkaampia - versoillaan talvehtivia. Ensi talvena jatkan kokeilua pakkaspeitolla. Pidän ne vain myöhempään. Keväällä riisuin ne liian aikaisin pois, jolloin paahde pääsi tekemään tuhoja versoissa. Opettelua tämä minulle on - löytää toimivat talvetuskonstit mahdollisimman vähällä vaivalla.

'Baronesse'

Ryhmäruusuista 'Baronesse't eivät olleet verrokkeina mikään suuri menestys. Näitä oli kaksi, joista toinen kuoli. Tämä toinen esittää puolestaan ihan merkittävän vahvaa esiintymistä kaudelle 2017. Kokoa on nyt tuplasti isommin ja nuppuja on hurjasti.

'Baronesse'n kukinto on suuri ja tiivis. Se kestää myös sadetta hyvin.

Selvitin syitä menehtyneiden osalta kaivamalla juurakot esiin. Yllätys oli siinä, että juurenniska olikin vain reilun 10 sentin syvyydessä! Oliko vika rankkana sarjatyönä tehtynä urakointina ja siitä seuranneena herpaantumisella istutussyvyyden kanssa? Oli niin tai näin, niin liian pinnassa olivat ja menehtyivät kaksi 'Aspirin' ja yksi 'Baronesse' ruusut. Tämä jäljelle jäänyt kukoistaa nyt ansiokkaasti. Ja minä opin jotain kantapään kautta.

Ruusumaa on saanut uusia asukkaita entisten tilalle. Pääpuutarhuri kävi työreissulla Blomqvistin taimistolla ja toi kaksi 'Morden Belle'ä, jota jäin kaipaamaan. Pidin siitä kovin, mutta se kuoli viime talveen. Tuplasti uudempi yritys on kehissä. Samoin lisänä on 'Merveille' ja tuon ekan kuvann 'Hansaland' Lisäksi olen istuttanut iiriksiä, kurjenpolvia ja salviaa ruusumaahan täytöksi. Jokunen punalehtinen berberiskin paikkaa puutteita. Vielä olisi tilaa hankkia ruusuista tulevaisuutta.

Loppukevennyksenä päivän Rieko - kissojen kiusa:

Minäkö kiusaisin kissoja?!?

Arvaa kuka häviää taistelun?

Mukavaa alkavaa viikkoa - olkoon polkusi tasaiset ja myötäleiset. Minä toivon pientä myötätuulta, jotta pääsisin lähtemään Mustilan arboretumiin ensi viikonloppuna.

Verkolla kalastettua SielunRauhaa & loput koeruusut 'Morden Fireglow' ja 'Cuthbert Grant'

Kaksi viimeistä koeruusulajiketta tällä tontilla ovat vähiten kauden aikana sykähdyttäneet tästä porukasta. Siis toistaiseksi yhden kasvukauden perusteella, eli propsit voi vielä muuttua moneen kertaan.

'Cuthbert Grant' teki muutaman tosi ison kukan elokuussa.

Talvenkestävyyskokeen sivuston kuvaus:
Parkland-sarja,  Kanada 1967 
Kukinta
Puoli- tai täysin kerrannaiset, karmiinin- tai sametinpunaiset kukat. Teehybridimäiset, suuret jopa 10 cm, 3-6 kukan tertuissa. Ei kovin runsaskukkainen mutta kukat vaikuttavia. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla. Pääkukinta kesäkuun lopusta heinäkuun loppuun, kukkii toistamiseen loppukesällä.
Korkeus ja leveys
100 cm x 100 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet harmaanvihreät, hieman nahkamaiset. Pystykasvuinen.
Kestävyys
V, tarvitsee lumipeitteen
Terveys
Melko terve, harvoin sienitauteja
Tuoksu
Keskivahva tuoksu
Hoito ja viljelyolosuhteet
Tarvitsee hyvän ja ravinteikkaan maan.
Käyttö
Pieniksi ryhmiksi tai yksittäin

Oli tosiaan hienot, isot ja tuoksuvat kukat, mutta niitä sai vain muutaman näytteeksi. Ensi kesänä katsotaan uusiksi. Kasvu oli hyvää ja tervettä, joten odotan kyllä tämän varttumista oikeasti kukintaikään.

Morden Fireglow:n taimet olivat todella hentoisia, eivätkä ne lähteneet kasvuun ollenkaan. Tekivät muutaman lehden ja siinä se oli. Että en osaa sanoa juuta enkä jaata - voi olla ettemme keväällä enää tapaakaan. Harkitsin vakavasti että toisen tulihanskan olisin poiminut kellariin talvehtimaan, mutta päätin katsoa katkerat kortit loppuun asti ihan naturellina. Jos kuolo korjaa talven aikana, niin ainakin selviää mikä merkitys on voimakkaalla taimella talvehtimisessa. Nämä kaksi omaani oli valmiiksi henkilaitoja koko kesän.

Tämmöisenä sen istutin, eikä se siitään kasvanut yhtään. Ja tämä oli se isompi.

Koesivuston info Morden Fireglow:sta

Parkland-sarja, Kanada 1989

Kukinta
Helakanpunaiset kukat, 7-8 cm, useampia pienissä tertuissa. Kukkii sekä uusilla että vanhoilla versoilla. Nuput ei kestä sadetta.
Korkeus ja leveys
80 cm x 80 cm
Lehdet ja muoto
Lehdet hieman kiiltävät ja koristeelliset
Kestävyys
IV (V) Ylemmilläkin vyöhykkeillä hyvän lumipeitteen turvin
Terveys
Melko terve, ajoittain sienitauteja
Tuoksu
Hädin tuskin keskivahva, selvä tuoksu
Hoito ja viljelyolosuhteet
Hyvä, ravinteikas maa.
Käyttö
Ryhmissä, ryhmäruusujen sijaan

Näin siis on esitelty ne kokeeseen valitut ruusut, jotka tänne istutin. Tämä on ensimmäisen kasvukauden eli ruusujen lapsuusajan lyhyet muistiinpanot, jotka ovat pohjalla tulevia vuosia ajatellen. Vastahan minäkin opettelen ruusujen sielunelämää.

120 senttiä korkeasti ja yli 33 metriä pitkästi jänisten kiusaa ja ruusujen suojaa.

Sain viimeiset palaset jyrsijäverkkoa viritettyä. Taivas varjelkoon - pelastus! Vähän jo ohuen lumipeitteen jälkiä havainnoimalla alkoi hirvittää. Arkkivihollinen numero yksi jättää tämmöisiä käyntikortteja:

Nämä jäljet kiertelivät pensasruusuja. Viime talvesta jäi ruusunversosilppua rutkasti.

Rusakot silppuvat ihan vain huvikseen puuvartisia. Jäljelle jää käpälänjäljet lumessa, ehkä joku papanankin ja silputtua oksistoa kasa. Luulisi ruusun piikkien olevan ikäviä tai hyvin myrkyllisten esim. marjakuusten vähintäänkin aiheuttavan huimausta. Ei haittaa - ristiturpa rusikoi tarkkaan harkiten varsinkin mahdollisimman kalliita hankintojani. Erehtymätön maku! Ehkä voisi pohtia niiden perverssiä mieltymystä piikkisiin, sillä myös berberikset eli happomarjat menivät samasta sippurista. Sekä ruusut että useimmat berberikset versoivat kuitenkin kesän mittaan. Pensasruusujen osalta kevättalven pahoinpitelyt heikensivät vakavasti kukintaa.

Tulkoon talvi ja kaamos. Nyt on ruusumaan osalta minulla rauha sielussa.
Kaikki mahdollinen ja tarvittava on tehty. Odotan malttamattomasti kevättä!

Näkikö moni muu superkuun eilen? Meillä oli kirkas taivas ja pitkästi peltoaukeaa kuun nousun suuntaan. Eli heti puiden latvojen läpi näki ISOn kuun. Hain kameran, jalustan ja asensin itseni passiin pellon laitaan tumput kourissa ja pipo silmillä. Heti kun kuu nousi kuusen latvan yläpuolelle aloin ottamaan kuvia. Tapaan aina ottaa "suurinpiirtein" asetuksilla ensimmäisen kuvan ja siitä analysoiden rustata aukkoa, sulkimen nopeutta ja ISO-arvoa parempaan kuutamokuvaan. Ehdin ottaa sen yhden testikuvan ja sitten loppuikin akku. Thänx.... Lopun aikaa kenotin niskat taivaalle ja ihailin maisemaa. Kuu oli hieno. Ja kamera hengetön.

Ai pahus, tässä elämäni superein kuu... :(