Gail Carriger: Changeless - An Alexia Tarabotti Novel, Book 2

Arvosteltu versio: Audible äänikirja: 10 h 33 min, lukija Emily Gray

The Parasol Protectorate -sarjan toinen osa. Kirjasarjassa on jatkuva juoni, joten ne kannattaa lukea järjestyksessä. Tämä arvostelu kertaa jonkin verran ensimmmäisen kirjan juonta.

Marko Ikäheimo

Edellisen kirjan Alexi Tarabotti on nyt sitten siis Lady Woolsey. Samalla hän on myös yhden Englannin suurimman ihmissusilauman ... öh ... ensimmäinen nainen. Ihmissudet ovat perinteisesti englantilaisen imperiumin sotilaita, ja myös Woolseyn kartanon laumasta suuri osa harjoittaa tätä ammattia. Ja sehän Alexiaa vasta riemastuttaa, kun kyseinen rykmentti päättää pystyttää leirin kartanon takapihalle, kirjaimellisesti.

Novelli: Hiivi hiljaa iholla, Osa 3

Novellin edelliset kaksi osaa löytyvät tämän linkin takaa

Jesse Lepistö

Herättyään Samuel kaivoi laukustaan valkoisen purkin. Hän empi hetken, mutta päätyi lopulta avaaman sen. Pudistellen päätään, hän kaatoi kaksi pilleriä tärisevään käteensä. Hän tunsi jo olevansa koukussa tuohon kirottuun lääkkeeseen, eikä hänen orastava alkoholiongelmansa ainakaan helpottanut asiaa. Veden kohinaa. Pää taakse, nielaisu. Purkin kolmiosta huolimatta, hän päätti lähteä mitä pikimmin ajelemaan kyläkauppaa kohti; olihan askissa vain yksinäinen savuke. Hän vakuutti itselleen ajavansa hiljaa, varovasti, eikä varmasti törmäisi mihinkään.

Novelli: Hiivi hiljaa iholla, Osa 2

Novellin edellinen osa on julkaistu täällä

Jesse Lepistö

Aamuaurinko herätti huonosti nukkuneen kirjailijan. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli vihainen soitto kiinteistönvälittäjälle; hänelle kun ei oltu kerrottu mitään ihmisiin jo tottuneista jättilinnuista. Yön synkät unet kuitenkin kummittelivat vielä hänen päässään. 'Kunpa hän olisi ollut nopeampi. Kunpa se olisi saanut minut.' Hän yritti ajaa tutut ajatukset tiehensä, ja latasi kahvinkeittimen. Päätään pudistellen, hän avasi kannettavan tietokoneensa, ja kävi läpi eilisen harvat rivit.
  ”Roskaa,” Hän tuhahti. ”Täydellisen käyttökelvotonta.” Savuke huulessaan, matkapuhelin korvallaan hän asteli ulos. Vaistonvaraisesti, Samuel vilkaisi puuvanhusta. Ei merkkiäkään pöllöstä.
Sen silmät loimusivat hänen mielessään. Niin kummaliselta kuin se kuulostikin, niissä oli ollut jotain tuttua.

Novelli: Hiivi hiljaa iholla, Osa 1

Jesse Lepistö

 ”Vielä yksi asia, herra Whitehead.”
  ”Pyydän, sanokaa Sam.”
  ”Eh. Sam. Lähin naapurinne on paikallinen kylähullu, vanhus joka käyttää itsestään nimeä Sani. Väittää omaavansa navajoverta. Lähinnä harmiton kaveri, ajattelin kertoa siltä varalta että hän säikäyttää teidät.”
  ”Säikäyttää?”
  ”Öh, niin, hänellä on nähkääs ikävä tapa tuijottaa ihmisiä.”
  Samuel Whitehead naurahti. ”Siinäkö kaikki, hän tuijottaa ihmisiä?”
  ”Tuota... hänellä on myös omituinen tapa liikkua metsässä yöt läpeensä.”
  ”Hän on luultavasti vain yksinäinen ja tylsistynyt, mutta lupaan pitää varani.” Hän sanoi hekottaen.

Novelli: Pimeys saa tienoon vaippaansa - Novelli H.P. Lovecraftin hengessä, Osa 5

Tämä novelli julkaistaan Kalaksikukossa jatkokertomuksena. Tarina on julkaistu aikaisemmin osoitteesta http://franskedes.wordpress.com/

Frans Kedes

Frans Kedes istui kirjaston lukusalissa edessään sekalainen pino kirjoja ja lehtiä. Paraikaa hän selasi suomalaisen tutkijan Tomi Vatasen tieteellistä julkaisua H.P. Lovecraftin tutkimuksista ja tieteellisestä työstä 1900 –luvun alussa. Edellisyönä hän oli nukkunut tavallistakin levottomammin välillä maaten silmät auki unen rajamailla ja välillä taas nähden samaa ahdistavaa unta uudelleen ja uudelleen. Hän oli hikoillut koko yön kuin kuumetautinen ja oli lopulta aamuyöstä maannut kosteissa lakanoissa alastomana kylmästä hytisten. Unessa hän oli laskeutunut tikapuita pitkin ahtaassa maahan kaivetussa kuilussa alaspäin, kunnes puolapuut yllättäen loppuivat ja hän luuli putoavansa ja loukkaavansa itsensä. Mutta jalat tapasivatkin maalattian.

Novelli: Yksin pimeässä

Aleksi Peura

Istuimme kahden, tietenkin. Oli pimeää, tietenkin. Nuotio oli välissämme. Puut rätisivät ja katkeilivat liekkien kuristusotteessa. Kuulin yksinäisen eläimen ääntelevän kauemapana - luulen, että se oli lintu, mutta varma en ole. Muuten oli hiljaista ja niin oli hyvä.
  Hieroin käsiäni yhteen, koska kylmyys oli vihdoin saapunut. Yritin venytellä sormiani, koukistaa, suoristaa ja koukistaa uudelleen, mutta jouduin pian lopettamaan. Oli säästettävä ravintoa, oli säästettävä energiaa. Reppuni oli tyhjä muutamaa säilykepurkkia ja pientä vesipulloa lukuun ottamatta. Hänellä ei edes ollut reppua.
  Jos aika olisi ollut toinen, hän olisi ollut kaunis ja minä komea, mutta se aika ei ollut enää. Olin likainen, saastainen. Edellisenä iltana olin kierinyt mudassa, koska se oli sekoittanut jälkeni. Hän oli tehnyt saman, mutta hän oli vielä lisäksi kaivanut kengilleen haudan sekoittaakseen takaa-ajajia.

Novelli: Joutoaika

Aleksi Peura

Istuimme kahden, tietenkin. Oli pimeää, tietenkin. Nuotio oli välissämme. Puut rätisivät ja katkeilivat liekkien kuristusotteessa. Kuulin yksinäisen eläimen ääntelevän kauemapana - luulen, että se oli lintu, mutta varma en ole. Muuten oli hiljaista ja niin oli hyvä.
  Hieroin käsiäni yhteen, koska kylmyys oli vihdoin saapunut. Yritin venytellä sormiani, koukistaa, suoristaa ja koukistaa uudelleen, mutta jouduin pian lopettamaan. Oli säästettävä ravintoa, oli säästettävä energiaa. Reppuni oli tyhjä muutamaa säilykepurkkia ja pientä vesipulloa lukuun ottamatta. Hänellä ei edes ollut reppua.
  

Novelli: Merirosvot

Aleksi Peura

Minulla on seinälläni kuva merestä sellaisena kun se oli ennen. Kuvassa on heikkaranta, palmuja, auringonpaistetta sekä tietenkin meri; kaikki, mitä ei enää ole. Kuvan päälle on kirjoitettu kirkkain kirjaimin WELCOME TO MAHOA BEACH. Mietin missä tuo Mahoa Beach on vai onko missään. Todennäköisesti jossakin pinnan alla, kuolleiden valtakunnassa.
  Vietän paljon aikaa yksiössäni seuranani vain tuo juliste. Sen värit ovat haalistuneet eikä kukaan tuttavistani tunnu ymmärtävän miksi tahdon pitää sitä yhä itselläni. En tiedä tunnistavatko he rantaa, näkevätkö he merta tai... välittävätkö he. Tuskin. Mutta minulle tuo paperi on kauneus, todiste, että maailma on joskus ollut kaunis ja elävä eikä vain ruma ja kuollut.
  

Novelli: Pimeys saa tienoon vaippaansa - Novelli H.P. Lovecraftin hengessä, Osa 4

Tämä novelli julkaistaan Kalaksikukossa jatkokertomuksena. Tarina on julkaistu aikaisemmin osoitteesta http://franskedes.wordpress.com/

Frans Kedes

… ja odottaa herättäjäänsä

Vanhus heräsi väsyneenä ja uupuneena. Myöhään illalla alkanut myrsky oli hakannut ikkunoita ja tuuli oli ulvonut räystäissä ja talon nurkissa. Talon vieressä kasvavan vaahteran oksat olivat piiskanneet seinää ja ikkunoita ikään kuin raivon vallassa oleva myrsky olisi halunnut käyttää sitä välikappaleena päästäkseen ihmisasumuksen sisään. Hirsirakenteinen vanha talo oli kestänyt kuitenkin myrskyn raivon. Ne vähät nukahtamisen hetket, jotka yö oli hänelle suonut olivat niin kauheiden unikuvien täyttämiä, että vanhus oli lopulta yrittänyt mieluummin pysyä valveilla kuin nukahtaa. Kuunnellen myrskyn raivoamista hän oli maannut silmät pimeyteen tuijottaen. Vähän väliä silmät kuitenkin painuivat kiinni ja kohta hän taas havahtui hereille painajaisunien kauhujen herättämänä. Vanhus näki samaa unta yhä uudestaan ja uudestaan.

Novelli: Pimeys saa tienoon vaippaansa - Novelli H.P. Lovecraftin hengessä, Osa 3

Tämä novelli julkaistaan Kalaksikukossa jatkokertomuksena. Tarina on julkaistu aikaisemmin osoitteesta http://franskedes.wordpress.com/

Frans Kedes

H.P Lovecraft kääntyilee haudassaan

Frans Kedes käänteli hajamielisenä vaaleapukuisen miehen pudottamaa muistivihkoa. Hän joi kylmää olutta ja katseli välillä ympärilleen hajamielisenä. Pubi oli alkanut täyttymään oloaan kylmällä oluella loiventavista kanta-asiakkaista. Krapula alkoi hellittämään ja maailma näyttäytyi jälleen värillisenä. Olut teki näin tehtävänsä. Juotuaan tuopin loppuun hän nousi pöydästä, tervehti baarimikkoa lähtiessään ja lähti taas kohti kotiaan. Menomatkalla hän otti vielä pizzeriasta metvurstipitsan mukaansa. Kun hän pääsi kotiin pitsan ruokaisa tuoksu vei kaiken huomion ja kaikki muu unohtui hetkeksi. Syötyään ja juotuaan ison lasin kylmää maitoa päälle hän muisti jälleen vihon, jonka oli poiminut baarin lattialta. Frans Kedes haki vihkon eteisen naulakossa roikkuvan ulkoilutakin taskusta ja istahti takaisin keittiön pöydän ääreen. Hän selaili muistiinpanovihkoa kunnes löysi outoja merkkejä täynnä olevat sivut. Vaaleapukuinen mies oli piirtänyt yhdelle sivulle 42 erilaista merkkiä.

Novelli: Pimeys saa tienoon vaippaansa - Novelli H.P. Lovecraftin hengessä, Osa 2

Tämä novelli julkaistaan Kalaksikukossa jatkokertomuksena. Tarina on julkaistu aikaisemmin osoitteesta http://franskedes.wordpress.com/

Frans Kedes

Frans Kedes kuuli omituisen tarinan keskiolutkuppilassa. Huolimatta tuolloisesta humalatilastaan hän muisti tarinan vielä selvästi. Kuppila sijaitsi kymmenen minuutin kävelymatkan etäisyydellä Frans Kedeksen asunnolta. Se oli tavallinen lähiökuppila kanta-asiakkaineen ja harvoine satunnaisine pistäytyjineen. Frans Kedes kävi pubissa lähes päivittäin nyt kun hänet oli lomautettu testaajan tehtävistä tehtaasta, joka valmistaa Nokialle piirikortteja . Toimintaa oli siirretty ulkomaille ja monia toimintoja oli ulkoistettu pienemmille alihankkijoille.

Novelli: Pimeys saa tienoon vaippaansa - Novelli H.P. Lovecraftin hengessä, Osa 1

Tämä novelli julkaistaan Kalaksikukossa jatkokertomuksena. Tarina on julkaistu aikaisemmin osoitteesta http://franskedes.wordpress.com/

Frans Kedes

Osa 1

Piha oli kesällä lämmin ja aurinkoinen mutta loppusyksyllä useimmiten lohduton ja tuulinen. Pihapiiriä reunustivat harmaat hirsirakennukset. Vanha perinteinen Eteläpohjalainen tuparakennus, jauhoaitta eli puori ja vanha saunarakennus, joka palveli enää lähinnä romuvarastona. Lisäksi oli kivirunkoinen pärekattoinen navettarakennus, johon kuului navettakeittiö; kyökki. Kyökin yhteyteen oli rakennettu uusi sauna. Navettarakennus jatkui isolla heinäladolla. Heinäladon pihanpuoleiselle sivulle oli rakennettu talli hevoskärryille ja työkoneille ja nykyisin se tarjosi suojan pienelle punaiselle Valmet-merkkiselle traktorille. Hieman navetan yläpuolella mäessä sijaitsi hevostalli. Tallin sisällä oli erotettu lautaseinällä pieni tila kanalalle. Kanalan puoleiselle ulkoseinälle oli puhkaistu hirsiseinään aukko ja laudoista oli rakennuttu ramppi kanojen kulkea tallin ja navetan väliselle tunkiolle. Aukon sai suljettua luukulla. Tallin yhteyteen oli myös rakennettu lautarakenteinen kaksireikäinen huussi. Suuri tuomi ja komea iso koivu reunustivat pihapiiriä. Vähän etäämpänä oli puuliiteri, missä oli myös talon ajokoiralla koppi. Liiterin seinässä koiralla oli kulkuaukko ja pitkä juoksuvaijeri lähti seinästä aukon yläpuolelta kohti metsän ensimmäisiä puita. Pihan keskustassa oli kivillä kehystetty kukkapenkki, joka kukoisti kesällä ja siinä kasvoi myös lähes tuvan korkuinen hajuhernepensas. Vanha myllynkivi oli pyöritelty koristeeksi kukkapenkin keskustaan. Lähelle pihan keskustaa oli kaivettu myös vesikaivo. Kaivo oli syvä ja sen kylmä ja kirkas vesi pulppusi sinne suoraan maanalaisesta lähteestä.

Novelli: Piikki

VAROITUS! Tämä tarina on aika ilkeä. Kalaksikukko EI SUOSITTELE tätä herkkähermoisille.

Ajatusmatkaaja

Tämä aamu oli erilainen. Jotenkin tunsin oloni niin paljon jäykemmäksi kuin normaalina aamuna. Yö oli ollut painajaisten täyttämä mutten kuitenkaan ollut saanut kiskottua itseäni hereille niistä, vaan kulkeuduin unien välillä toivottomasti tarpoen. Nyt oli viimein aamu ja tiesin olevani hereillä. Oloni oli hikinen ja tuskainen ja yritin vähitellen liikutella särkeviä jäseniäni. Miten olikin niin vaikea liikutella jäseniään.
    

Novelli: Kesä

Juha Salmi

Aurinko paistoi vaahteranoksien välistä. Lehdet rikkoivat valon säteet ja loivat laikkukaan kuvion päälleni, joka liikkui tuulen heiluttaessa lehtiä. Lintujen laulun harmonian rikkoi auton ääni. ”He tulivat”, Eeva huusi, vaikka pystyin itse näkemään mäkeä nousevan auton yhtä lailla kuin hänkin.

”Lapsenlapset”, ajattelin. He olivat jotakin, joka sai vaimoni Eevan aina tolaltaan hössötyksestä. Oli ihana nähdä hänen kasvonsa iloisena. Lapsemme Liisa oli avioitunut heti opiskelut päätettyään pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa. He olivat molemmat opettajia: Liisa opetti äidinkieltä ja Liisan mies Sami matematiikkaa.

Novelli: Suonsilmä

Esa Hiltula

Pääsin nyt tietokoneen ääreen ja kirjoitan tämän viestin varoittaakseni sinua. Älä missään nimessä eksy samoihin paikkoihin kuin minä. Minulla oli mieletön tuuri, kun pääsin pakoon. Kaikilla ei ole yhtä hyvä onni.

Viime viikolla sain yliopistolta kirjeen, jossa houkuteltiin kaltaisiani ikuisia opiskelijoita takaisin suorittamaan tutkintoa. Opiskeluthan jäi aikoinaan kesken, kun pääsin mukavaan työpaikkaan kiinni. Vaikka siitä on kulunut useita vuosia, muistan hyvin nuo opiskelun alkuajat. Ensimmäiset kurssit ja opiskeluelämän alkuvaiheet sujuivat mukavasti. Sitten yhden tai kahden vuoden jälkeen tiivis pienryhmämme hajosi, osa siirtyi lukemaan muita aineita tai lopetti kokonaan. Tai niin ainakin luulin, eihän esimerkiksi Petestä kuulunut enää mitään sen ensimmäisen kesätauon jälkeen.

Novelli: Lain ja asetusten mukaan

Esa Hiltula

Rantor! Tuo miljardien virkamiesten asuttama, täyteen rakennettu imperiumin keskusplaneetta kiersi väsymättä tähteään. Suuret toimistorakennukset kuhisivat ahkeraa ja byrokraattisen tehokasta työväkeä. Planeetta ei koskaan nukkunut, aina jossain päin suurta valtakuntaa tarvittiin uusia ohjeita ja määräyksiä.
  

Novelli: Ahneuden alku

Juha Salmi

Kirjoitusharjoitus: Päivän kirjoituksen aloittava tarina

Paljon kirjoittavilla ihmisillä on kirjoittamisen suhteen omat rutiininsa. Näistä rutiineista kenties tärkein on rutiini, jolla aloitetaan tekstin tuottaminen. Osalla kirjoittajista tekstiä alkaa syntyä vain kirjoitusohjelman avaamalla, mutta ei lähellekään kaikilla. Itselläni vaikeinta kirjoittamisessa on aina päivän ensimmäiset sanat.  Kun tekstiä ei synny haluamastani aiheesta, yritän monesti kirjoittaa lyhyen tarinan aivan sattumanvaraisesta aiheesta.

Tällä tavoin syntyneet tarinat eivät ole suurta taidetta. Ne eivät ole myöskään sitä, mitä olin kirjoittamassa, mutta sen sijaan kirjoittamisen aloittaminen auttaa minua tarttumaan aiheeseen mitä suunnittelin heti tarinan jälkeen.

Novelli: Yhtiön seitsemän kuolemansyntiä

Pasti Koski

Synti 1: Kaikki ohjelmat oltava samaa versiota

In&Ms-yhtiön suurvisiirin turkoosiksi maalattu huone on Los Angelesin äärimmäisen kalliin, kilometrin korkuisen pilvenpiirtäjän ylimmässä kerroksessa. Huoneesta avautuu huikea näköala koko kaupunkiin ja siniselle merelle – silloin kun ilma ei satu olemaan ruskeana savusumusta.
  Yhtiö syntyi kaksisataa vuotta sitten kahden suuren yhtiön fuusiossa. Toinen hallitsi ohjelmistomarkkinoita ja toinen laitemarkkinoita. Koko historiansa ajan yhtiö on häikäilemättömästi pyrkinyt kaatamaan kaikki kilpailijansa sitomalla asiakkaansa yhä tiukemmin itseensä.
  Tänään yhtiön uudella pääevankelistalla on ongelma, jonka suurvisiiri ratkaisee tuttuun varmaan tyyliinsä.
  "Suurvisiiri, asiakkaamme ovat vastahakoisia siirtymään uusiin ohjelmaversioihin. He haluavat käyttää vanhoja ohjelmistoja."
  "Tämä ei ole mikään ongelma. Tästä lähtien kaikki ohjelmat toimivat yhdessä vain saman version ohjelmien kanssa, mitään yhteensopivuutta ei jätetä vanhojen versioiden suuntaan. Kun asiakkaalla on yksikin uusi ohjelma, hänen on vaihdettava kaikki muutkin. Avainsanamme on versioyhteensopivuus ja vanhojen versioiden käyttökelvottomuus. Markkinoinnin kielellä: Ohjelmistojen täydellinen yhteistyö. Kaikki vanha jarruttaa kehitystä."
  "Nerokasta, suurvisiiri, nerokasta."
 

Novelli: Linnunradan lokapojat

Varoitus: sisältää ronskinpuoleista kieltä.

Esa Hiltula

Kävelin hiostavan kuumia katuja pienen pölyisen kaupungin laitamilla. Olin juuri jättänyt alukseni avaruussatamaan, joka piti tätä kaupunkia hengissä. Itse yritin miettiä, mistä saisin seuraavan kuljetustehtävän hankittua. Sain juuri ja juuri alukseni tankattua ja huollettua, mutta tilisaldoni alkoi lähestyä huolestuttavasti nollaa. Kuulin iloista musiikkia ja puheensorinaa eräästä baarista. Ajattelin jo astua sisään, mutta juuri silloin kuului sisältä laukaus. Musiikki lakkasi ja pienen hiljaisen hetken jälkeen olin kuulevinani jonkun pyytävän anteeksi aiheuttamaansa sotkua. Jatkoin katua eteenpäin, kunnes tulin seuraavan oluttuvan kohdalle. Tämä vaikutti hieman nuhjuisemmalta ja kun vähän aikaa kuunneltuani en huomannut mitään varoittavaa, astuin sisään. Astelin suoraan baaritiskille, jota miehitti rähjäisen näköinen miekkonen.
  

Novelli: Kyberneettinen ongelma

Pasti Koski

Kirje ministeriöstä

Korkeista ikkunoista auringon säteet lankeavat viistosti pölyiseen, harmaaseen huoneeseen, jossa kaksi hahmoa painii vaikean ongelman edessä. Toinen istuu lukemassa kansiota, toinen katselee kädet selkänsä takana ikkunasta avautuvaa näkymää: Punaisen ja keltaisen kirjavaa vaahterikkoa ja värikkäisiin lehtiin peittynyttä nurmikkoa.
  "Olmes hyvä, mitä me teemme tälle ministeriön kyselylle?" pitkän kokouspöydän ääressä kyyhöttävä Atson ähisee.  Hän on Pariisin Eiffelin Yliopiston Kyberneettisen osaston kyberneetikko.
  Ikkunan ääressä saman tutkimusahjon tähtikyberneetikon hermostunut pikkusormi hieman värähtää, mutta vastaus antaa odottaa.
  "He haluavat meidän käynnistävän projektin, joka selvittäisi maailmankaikkeuden synnyn salaisuudet lopullisesti. Minusta kirjeessä on hieman ilkeämielinen sävy. He vihjaavat, että selvittely on kestänyt liian kauan. Puhuvat tuhansista vuosista."
  Lopulta hoikka vartalo kääntyy hitaasti puhujaan päin hieman ärtyneenä. "Eikö asiasta ole jo olemassa selvä teoria?"
  "Ministeriön kyselyistä ei yleensä tahdo saada selvää, mutta he sanovat kyllästyneensä teorioihin, pitäisi löytää faktoja."