Alexandra Salmela: Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia

Kuvitus: Martina Matlovičová, Teos 2013

Riitta Niemistö

Allun isi hukkaa päänsä matkalla hakemaan lastaan päiväkodista kotiin. Pää löytyy onneksi läheiseltä pallokentältä, jossa pikkupojat käyttävät sitä jalkapallona. Adalmiina ei halua prinsessaksi, vaikka vanhemmat vievät hänet balettikouluun, luuttutunneilla ja taikapeilin tuijottamiskurssille. Juha haluaa uimaan, mutta iso isä haluaa hänen harjoittelevan hiihtoa, kesälläkin, vaikka sukset eivät luista. Sulo ei ole suosittu lapsi, ei aina reipas ja hyväntuulinen, joten vanhemmat, jotka itse olivat täydellisiä, vievät hänet lapsikorjaamoon. Alexandra Salmela kertoo kaiken kaikkiaan 21 pientä tarinaa hölmöistä aikuisista. Siitä riitti iltasatuja kolmeksi viikoksi.

Tarinoissa hölmöistä aikuisista on kaksi tasoa niin kuin hyvissä tarinoissa tuppaa olemaan: tarina, jota neli- ja kahdeksanvuotiaat kuuntelivat hievahtamatta ja sitten tämä toinen taso. Niitä jaksaa aikuinenkin lukea. Alexandra Salmelan äidinkieli ei ole suomi, vaikka hän suomeksi kirjoittaa. Kielellä hän ei leikittele, vaan tarinoiden viehätys on absurdeissa juonenkäänteissä. Suomalaisten suhdetta hiihtoon hän hän kommentoi sekä tarinassa Kesähiihto että kirjailijaesittelyssä. Kuvitus on yhtä tärkeä kuin teksti.

Jukka Laajarinne: Minä en laske kymmeneen!

Kuvitus: Sami Saramäki, WSOY 2006

Riitta Niemistö

Ostin tämän kirjan silloin, kun poika oli kahden tai kolmen ja tahtoikä alkoi nostaa päätään. Kirjaa tuli joskus pojan kanssa selattua, mutta sitten se vähän niin kuin unohtui. Nyt se löydettiin uudestaan. Poika hokee "ei, ei, ei... minä EN laske kymmeneen" ja haluaa viedä kirjan eskariin, näyttääkseen sen myös opettajilleen.

Kymmeneen laskeminen on pojalle jo vanha juttu, mutta kuusivuotispäivä laukaisi pojassa uuden tahtokauden. Kun tähän yhdistetään pikkuneidin tahtoikä, niin meillä sanotaan aika usein ei. Monta kertaa. Petterin tarina onkin varsin opettavainen. Petteri kerää kiukkua, kunnes räjähtää.

Mutta miksi Petteriä kiukuttaa? Koska häneltä vaaditaan jotain sellaista, mihin hän nyt ei vain kykene. Se suututtaisi kenet hyvänsä. Tarina opettaakin aikuisia! Ja se kutkuttaakin meidän kaikkien huumorintajua.

Camilla Mickwitz: Emilia ja Kaksoset

Ruotsinkielinen alkuteos: Emilia och tvillingarna, WSOY

Riitta Niemistö

Metsossa järjestettiin Tampere-päivän kunniaksi kirjastosuunnistus, joka vei mm. kirjastotoimen johtajan työhuoneeseen. Sieltä matka jatkui alas varastoon, pääsimme etsimään ja korjaamaan poistokirjan. Meille osui Emilia ja Kaksoset.

Tarina on niin 70-lukua, että... Emilia kertoo isänsä kanssa tarinaa kaksosista, jotka saavat lahjaksi veneen. Vene ei ole mikä tahansa vene, vaan sillä päästään purjehtimaan kylpyammeessa. Tavataan kalastaja ja vedeneläviä, jotka murehtivat vesien saastumista. Kylpyammeen puhdistus käy helposti, mutta lapsia muistutetaan siitä, että oikeasti vesistöjen puhdistus ei käy ihan näin helposti.

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen runolelu

Kuvitus: Christel Rönns, WSOY 2002

Riitta Niemistö

Sanoin joitakin viikkoja sitten päätoimittajalle, että kun poikamme oli sen ikäinen, mitä tyttömme nyt on, tälle oli luettu jo koko Kirsi Kunnaksen tuotanto, mutta tytölle on luettu lähinnä siitä kuinka Pikku Leo on uninen. Päätoimittaja tähän rauhallisesti, ettei se poika tuolloin kyllä juuri kuunnellut. Täysin totta tuo ei muutenkaan ollut, koska Kirsi Kunnas on kirjoittanut paitsi loruja myös runoja aikuisille. Olin jo muutaman kerran kirjakaupassa selannut Tiitiäisen runolelua, mutta pian tämän keskustelun jälkeen se tuli ostetuksi.