Haaste

Kiitoksia Tuomolle, joka heitti minua tällä haasteella. Pidemmittä puheitta suoraan asiaan:

1. Kirja, jota luen parhaillaan: Viime aikoina olen lukenut hitaammin kuin blogin alkuaikoina, mutta luen toki koko ajan edelleen. Työpaikalla minulla on lounas- ja istuntolukemisena Kuudes sukupuutto.Tietokirjoihin tunnen jatkuvasti vetoa, ja ne tuntuvat jotenkin sopivan työpaikalle erityisen hyvin. Kotona on kesken Rosa Liksomin Tyhjän tien paratiisit ja hitaasti edistyvä Maailma Albert Einsteinin silmin.

2. Kirja, josta pidin lapsena: Lapsena luin etupäässä sarjakuvia, mutta mahtuihan sinne sekaan joitain oikeitakin kirjoja. Kovin mieleenpainuvia ne eivät ilmeisesti ole olleet, sillä en äkkiseltään muista kuin Hopeajärven aarteen ja Peukaloisen retket. Nämä siis alakoulun ajalta.

3. Kirja, joka jäi kesken: Näitä ei montaa ole, sillä jos kirjan aloitan, luen sen yleensä myös loppuun, vaikka väkisin. Kirjaston lainaushistoriaa selaamalla tulin siihen tulokseen, etten ole blogini aikana jättänyt kuin yhden lainatun kirjan kesken, ja senkin luin myöhemmin kokonaan. Kyseinen kirja oli Kyynelten kallio. Monen monituisen kirjan olisin halunnut keskeyttää, mutta näköjään olen sitten vain purrut hammasta ja jatkanut katkeraan loppuun asti. Sarjakuvakirjoja on jäänyt paljon kesken, ne eivät vain ole toimineet niin hyvin kuin olen etukäteen ajatellut.

4. Kirja, joka teki vaikutuksen: Tässä kohtaa tunnen velvollisuudekseni mainita He eivät tiedä mitä tekevät. En listannut viime vuoden parhaita kirjojani lainkaan, ja kärsijänä oli juuri tuo kirja. Se oli aivan omassa sarjassaan, ja saattaa hyvinkin olla paras kirja, jonka olen kuunaan lukenut.

5. Kirja, johon palaan uudelleen: Tämä kohta on lyhyt, sillä en ole lukenut mitään kirjaa kahdesti. Harkinnassa ovat Ihmisen fysiologia ja anatomia ja Arto Salmisen kaikki kirjat. Luultavasti IFA toteutuu ensin, työpaikkalukemisena.

Tapojeni mukaan en lähetä haastetta eteenpäin, koska vastustan ketjukirjeitä, mutta jos joku haluaa tähän tarttua, niin katsokoon tulleensa haastetuksi!

20 kysymystä

Minut haastettiin peräkanaa kahteen kymmenen kysymyksen haasteeseen. Kiitokset haastajille, on aina mukavaa tulla huomioiduksi tällä tavalla. Samaan syssyyn pyydän anteeksi sitä, että tapani mukaan en lähetä haasteita eteenpäin. Pienoisen viiveen jälkeen tulevat vastaukseni tässä.

Ensin kysymykset kirsimaaritin blogista:

1. Minkä ikäisenä kävit ensimmäisen kerran kirjakaupassa?
En yhtään muista. Arvatenkin joskus lapsena, mutten edes muista millaista kirjallisuutta olen ollut ostamassa. Itse luin etupäässä sarjakuvia ja ne vähät kirjat sain joko lahjaksi tai hain kirjastosta. Luultavasti olen kirjakaupassakin käynyt joululahjojen tähden.

2. Mieleenpainuvin kirjan kansi?
Tämä on siitä kiitollinen kysymys, että muistikuva ratkaisee. Jos joku ei tule mieleen, niin selvästikään se ei voi olla mieleenpainuvin. Valintani tähän ei ole hieno tai kaunis, vaan täsmälleen päinvastoin: Tommi Liimatan kirjan Aksel Sunnarborgin hymy kansi oli niin tylsä, että se voittaa mennen tullen monta taidokkaasti suunniteltua.

3. Käytätkö  "oikeita" kirjanmerkkejä? Jos et, niin minkälaisia "korvikkeita" käytät?
Ajattelen käyttäväni ihan oikeita merkkejä. Olen yllyttänyt tyttäreni tekemään niitä minulle ihan paperille, ja ne on sitten laminoitu. Jostain syystä kuitenkin minulle on vakiintunut pysyvästi käyttöön Gummeruksen Kukan päivän kutsujen kutsusta hätäpäissäni leikkaamani suikale, jossa alun perin oli allekkain Juhani Tammisen, Mike Pohjolan ja Jake Nymanin kuvat. Minua huvitti ajatus siitä, että Tammisen kaljuuntuva päälaki vahtisi lukemistani. Sittemmin merkki on rispaantunut ja Tamminen vähitellen kulunut pois kokonaan, mutta samaa hätämerkkiä mieluiten käytän edelleen. Niin, ja se valvominen on sittemmin jäänyt, sillä jossain vaiheessa se alkoi häiritä ja käänsin merkin nimenomaan kasvot poispäin.

4. Paras lukupaikka eri vuodenaikoina - talvella, keväällä, kesällä, syksyllä?
Päivänvalo on paras valaistus, mutta ei suora auringonvalo. Kirkkaalla säällä varjossa on parasta lukea, ja taustallakaan ei saisi olla liian kirkasta valoa tai mitään liikkuvaa. Myöskään suomenkielistä puhetta ei saisi kuulua, mutta muuten en ole äänten suhteen herkkä. Jos täytyy lukea keinovalossa, niin täysspektri- eli päivänvalolamppu on yliveto. Luen mieluiten selälläni pötköttäen, mistä on hyvä siirtyä sulavasti päikkäreille.

5. Löytyykö kodistasi kirjoihin liittyviä tavaroita (oheistuotteita)?
Kirjahyllyähän minulla ei edelleenkään ole, mutta Umodel kirjapidike kylläkin, joka on mainio eritoten sellaisten kirjojen kohdalla, joita on raskasta pidellä muuten tai eivät edes aukea kunnolla.

6. Onko sinulla kirjastokassi? Jos on, minkälainen?
Kirjastokassia ei ole, enkä ole ikinä ajatellut sellaista tarvittavankaan. Joku laukku tai reppu on useimmiten joka tapauksessa mukana, enkä ruukaa lainata kirjastosta kovin montaa teosta kerralla, vaan mieluummin käyn usein.

7. Oletko käynyt kirjastoautossa?
Tottahan nyt kirjastoautossa. Sellainen pysähtyy noin 50 metrin päässä kotioveltani, mutta koska töistä pääsee ruokatunnilla näppärästi oikeaankin kirjastoon, on auton käyttö jäänyt tosi vähälle.

8. Matkustat johonkin kaupunkiin, kummassa ensin käyt, kirjastossa vai kirjakaupassa?
Keräilen kirjastokortteja, joten kirjasto on itsestäänselvä vastaus. Muutenkin olen aika huono kirjakauppojen asiakas, mutta kirjaston ovi sen sijaan kuluu ahkerasti.

9. Oletko lukenut kirjaa ääneen (romaani, tietokirja, runokirja. lastenkirja...) jossakin tilaisuudessa?
En. Häissäni oli morsiamen ryöstö, ja sain tehtäväkseni lukea runoja vastikään lahjaksi saamastamme kirjasta. Mutta tuskin tuota lasketaan.

10.  Löytyykö kirjahyllystäsi keittokirja?  Jos löytyy, niin millainen?
Kuten viitoskohdassa sanoinkin, ei minulla ole kirjahyllyä, mutta keittokirjoja löytyy silti. Eniten olen käyttänyt perinteistä Kotiruoka-kirjaa, mutta oppikirjaksi tehty Kokin käsikirja on ollut yllättävän antoisa. Kuvitukseltaan se on ankean tarkoituksenmukainen, ja sama pätee tekstiinkin. Mutta hyvin käytännöllistä tietoa siinä on paljon.


Sitten Tuulevin blogin kysymykset:

1. Minkäikäisenä opit lukemaan?
Opin lukemaan vasta koulussa. Olisi sen varmaan aiemminkin voinut oppia, mutta opetusta siihen olisi tarvittu. Lapsena luin etupäässä sarjakuvia, joten en koe menettäneeni mitään.

2. Luettiinko sinulle lapsena iltasatu?
Ei luettu. Tai jos luettiin, niin olen unohtanut sen autuaasti (anteeksi vain lukijalle).

3. Saitko lukea lapsena mitä kirjoja vain ja niin paljon kuin halusit vai rajoitettiinko lukemistasi?
Sain lukea, mutta vain Aku Ankkoja luin melko paljon. Nyttemmin nekin ovat saaneet osakseen enemmän sitä arvostusta, joka niille kuuluukin.

4. Minkäikäisenä aloit lukea aikuisten kirjoja?
Romaaneja joskus teininä, mutta kovin vähän silloinkin. Tietokirjoja vähän aiemmin, mutta en niitäkään merkittävästi. Hyllyssämme ollutta tietosanakirjasarjaa eivät muut juuri käyttäneetkään, mutta minä kyllä käytin sitä tyydyttämään tiedonjanoani.

5. Kuinka usein käyt kirjakaupassa? Myös käynnit verkkokirjakaupoissa saa laskea mukaan.
Muutaman kerran vuodessa. Korkeintaan kymmenen.

6. Kuinka usein käyt kirjastossa?
Noin kerran viikossa. Joskus harvemmin, joskus useammin. Pääsen töistä ruokatunnilla kirjastoon oikein näppärästi, joten siitä ei tule ylimääräistä vaivaa oikeastaan yhtään. Sen vuoksi en myöskään lainaa isoa pinoa kerralla.

7. Kun matkustat, käytkö paikallisessa kirjastossa?
Keräilen kirjastokortteja, joten jos minulla ei ole jo valmiiksi lainausoikeutta paikalliseen kirjastoon jonkun kirjastoyhteistyön tai aiemmin hankitun kortin kautta, niin ilman muuta yritän käydä. Olen myös joitain kertoja käynyt vieraalla paikkakunnalla pelkästään saadakseni kirjastokortin.

8. Kun matkustat, käytkö kirjakaupoissa?
En juurikaan. Luen vain suomenkielistä kirjallisuutta, ja sitä saa hyvin kirjastosta. Ulkomailla voin nopeasti piipahtaa, mutten edes kuvittele ostavani mitään.

9. Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi onnistunut parhaiten?
Jos olen lukenut kirjan ensin, en useinkaan edes halua nähdä koko elokuvaa, ellei sitä nimenomaan ole kehuttu. Ensimmäisinä tulevat mieleen Cormac McCarthyn kirjoihin perustuvat Menetty maa ja Tie. Toisaalta Harry Potter oli myöskin hyvä elokuvana, se eka siis, muita kun en ole lukenut.

10. Minkä kirjan sovitus elokuvaksi tai televisiosarjaksi on mielestäsi epäonnistunut eniten?
Tähän en äkkiseltään osaa keksiä mitään, pitkälti edellisessä kohdassa mainitsemastani syystä. Minusta elokuva ei ole katsomisen arvoinen pelkästään siksi, että olen lukenut samaisen kirjan, vaan leffan pitäisi pystyä pärjäämään myös omillaan.

Unohtumattomimmat kirjat

Sain Ammalta haasteen listata blogiaikana lukemani kymmenen parasta kirjaa. Koska olen vuosittain laatinut top-10 -bloggauksen kunkin vuoden parhaista lukukokemuksistani, niin muokkaan haastetta omalta osaltani sen verran, että listaankin kymmenen unohtumattominta kirjaa. Jotta varmistuisin siitä, että lista todella on se, mitä tarkoitin, tein luettelon pelkästään muistiini turvautuen. Nämä eivät siis ole välttämättä parhaita, ovat vain tulleet suunnilleen ensimmäisinä mieleeni.

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras. Tämä sai jonkin verran hyötyä vastikään lukemastani jatko-osasta Fraktaaliruhtinas, mutta en silti voi kieltää, etteikö Rajaniemen luoma tulevaisuuskuva olisi ollut erittäin mieleenpainuva.

Arto Salminen: Ei-kuori. Salmiselta en halua nostaa yhtä kirjaa yli muiden, joten Ei-kuori saa kunnian edustaa hänen koko tuotantoaan. Mikäli kirjat olisi pakko nostaa esiin vain yksi kerrallaan, niin tämä lista olisi aika yksitoikkoista luettavaa, sillä Salmisen nimi löytyisi silloin tasan kuudesta kohtaa.




Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni. Voisi sanoa että samat sanat kuin Salmisenkin kohdalla, joskin ihan jokainen Ravilon kirja ei enää listalle mahtuisi. Salmisen kanssa ehdottomasti tärkein blogiaikainen uusi tuttavuuteni.

Antti Tuuri: Kylmien kyytimies. Olen lukenut Tuuria ensimmäisen kerran vasta blogini aikana, mutta hänen nimensä on toki ollut tuttu jo aiemminkin. Lakeuden kutsu toi hänelle Finlandia-palkinnon, mutta Kylmien kyytimies on jäänyt minulle mieleen paljon voimakkaammin.

Jonathan Glover: Ihmisyys. Todella tuhti tietokirja ja rankkaa luettavaa. Tämän jälkeen on vaikeuksia uskoa ihmisten hyvyyteen.

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa. Jälleen yksi kirja edustamassa kirjailijaa. Valtaojan kirjoitustyyli on yliveto. Hän osaa kirjoittaa mukaansatempaavasti aiheista, jotka monien mielestä lähtökohtaisesti tuntuvat rutikuivilta.

Jari Tervo: Layla. Tervon kirjoja olen lukenut suurimmaksi osaksi jo ennen blogia, mutta en sentään kaikkia. Tervo on eittämättä mielikirjailijoitani, ja Layla kuuluu hänen kirjojensa kärkikaksikkoon.

Franz Kafka: Oikeusjuttu. Lukukokemus ei olisi oikeuttanut näin korkeaa sijoitusta, enhän nostanut tätä edes kyseisen vuoden kärkikymmenikköön. Sisältö on kuitenkin niin kiinnostavaa, että muistista Oikeusjuttu ei ole päässyt haihtumaan.

Jan Guillou: Pahuus. Tämä vain oli NIIN hyvä, ja antoi vielä ajateltavaakin. En voi kuin ihmetellä sitä, miksi tämä on edelleen ainoa Guilloulta lukemani kirja.

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan. Mielessäni Enqvist ja Valtaoja sijoittuvat melko pitkälti samaan kategoriaan. Puhtaasti tekstinä Valtaoja ehkä vie pidemmän korren, mutta pidän enemmän Enqvistin ajatuksista. Tämä kirja käsittelee lähinnä uskontoja, mutta on pakko mainita myös Monimutkaisuus, joka kertoi mielestäni huomattavan ymmärrettävällä tavalla ilmiöitä, jotka ovat kaikkea muuta kuin helposti ymmärrettäviä.

Tietokirjoilla näyttäisi olevan hienoinen etulyöntiasema. Monen kirjan lukeminen samalta kirjailijalta jättää niinikään vahvemman muistijäljen, samoin kuin kirjat, jotka ovat pakottaneet ajattelemaan.


Kaikkein unohtumattomimmat kirjat ovat tämän listan ulkopuolella, mutta ne olen lukenut ennen blogiaikaa, joten eivät kuulu tänne.

Margaret Atwood: Orjattaresi

Margaret Atwood: Orjattaresi 

Suomennos: Matti Kannosto 

Kirjayhtymä 1986 (nyk. Tammi), (alkup. 1985) 

Sivuja: 396 

ISBN: 951-31-1210-1 

Tämän kirjan myötä saatan valmiiksi Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen omalta osaltani. Sain Orjattaresi luettavakseni Booksyltä, enkä todennäköisesti olisi sitä muuten tullutkaan lukeneeksi.

Fundamentalistikristityt ovat tehneet Yhdysvalloissa vallankumouksen ja luoneet totalitaarisen teokratian. Naisten asema varsinkin on kovasti muuttunut, heillä ei esimerkiksi ole omaisuutta lainkaan, vaan kaikki on miesten nimissä, eivätkä he tietenkään saa esimerkiksi lukea lainkaan. Eipä sillä, että mitään luettavaa olisi jäljelläkään, ainakaan virallisesti.

Kertojapäähenkilö on orjattarena Fred-nimisen komentajan perheessä, ja sen vuoksi hänen nimensä on yksinkertaisesti "Frediläinen", isäntänsä mukaan. Hänen ainoana tehtävänään on tuottaa perheeseen lapsi, mihin komentajan vaimo ei kykene (ja vikahan on aina naisessa). Jos hän tehtävässä joskus onnistuu, hänet siirretään toisen komentajan alaisuuteen tehdäkseen saman uudelleen.

Arjen tylsyys on vertaansa vailla. Päivittäiseen ohjelmaan kuuluu ruokaostoksilla käynti, tosin kauppoja ei ole montaa, niiden valikoimat ovat varsin rajalliset ja kaikki on kortilla. Seurana ostoskäynneillä on toisen komentajan orjatar, mutta hänen kanssaan ei saa keskustella. Samalla matkalla voi käydä myös katsomassa Muuria ja siellä varoituksena roikkuvia teloitettuja. Muuten aika kuluukin ei-minkään merkeissä, omassa huoneessaan tylsyyden parissa. Kerran kuussa yritetään panna lasta alulle, mutta ajankuluksi siitäkään toimituksesta ei ole.

Noin puolet kirjasta kuluu tämän arjen kuvailussa ja vanhojen aikojen muistelussa; kertojalla oli perhe jo ennen vallankumoustakin, ja sen jälkeen taas oli vuorossa vaihe tulevien orjatarten koulutuslaitoksessa. Alkupuolisko tuntuu pitkähköltä, mutta korostaa hyvin sitä tylsyyttä, jonka välttämiseksi on jo valmis melkein mihin tahansa. Jälkimmäisessä puoliskossa tapahtuukin jo jotain, mikä lisää mielenkiintoa tuntuvasti. Ryhtymättä juonipaljastuksiin voin todeta, että joku ehtii tehdä jotain luvatonta, mikä ei kauheasti taida yllättää :)

Tämä on eittämättä dystopiakuvaus, mutta kiinnostavasti Atwood kertoo sen ainoastaan yhdestä näkökulmasta, enkä lukiessani osannut edes kaivata tietoa siitä, mitä kaikki muut tekevät. Kertoja näkee elämää erittäin menestyneen komentajan taloudessa, eikä itsekään tiedä miten muut - tavalliset - ihmiset elävät. Näppärä tapa kiertää tarve kuvailla yhteiskuntajärjestystä laajemmin. Toisaalta minua jäi hieman häiritsemään se, miten muuta maailmaa ei käsitelty lainkaan. Kanadaan kertoja yritti perheineen paeta, mutta muuta ei sitten ollutkaan.

En rakastunut kirjaan, mutta pidin siitä kyllä paljonkin. Se häiritsi, että teksti tuntui pitkään kovin tutulta, mutta olen melko varma siitä, etten ole tätä ikinä lukenut, edes osittain. Elokuva on olemassa myös, mutta sitäkään en muista nähneeni, ja deja vu tuli nimenomaan tekstistä, ja niin pitkältä pätkältä, ettei kyseessä voi myöskään olla pelkkä katkelma, joka olisi ollut jossain muualla. Joka tapauksessa kirja toi minut mukavuusalueeni ulkopuolelle ja sisälsi osuvia elementtejä. Rakastumiseen vaaditaan kuitenkin vielä enemmän, eikä feminismi taida olla aihe, joka jaksaisi kannatella minua aivan siihen asti. Yhteiskunnasta olisin halunnut kuulla lisää, samoin kuin siitä tavallisten miesten osasta. Ja olikos koko maassa köyhiä lainkaan? Jos ei, niin miksei?

Kiitoksia Booksylle!

Orjattarista ovat lukeneet myös Zephyr, Jenni, Raija, Ahmu, Raisa ja Vauhko.

John Berendt: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa

John Berendt: Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa

Suomennos: Seppo Loponen

WSOY 1997 (alkup. 1994), 431 sivua

ISBN: 951-0-22042-6

Tämä kirja tuli luettavakseni Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen myötä, missä Amma osoitti sen luettavakseni. Koska en ollut kirjasta ennen kuullutkaan eikä se ole mikään uutuus, en todennäköisesti olisi siihen ikinä edes törmännyt, saati sitten lukenut.

Haasteessa on tarkoitus siirtyä pois omalta mukavuusalueeltaan. Tämä on dokumenttiromaani. Olen lukenut joitain sellaisia aiemminkin, mutta en muista juuri ihastuneeni yhteenkään. Haasteen vaatimukset siis täyttyvät tuolta osin.

Kirjoittaja on newyorkilainen lehtimies, joka matkusti Georgian Savannahiin ja alkoi ajan myötä kirjoittaa siitä kirjaa. Hän väittää kaupungin olevan erilainen kuin kaikki muut. Osaltaan tämä johtuu siitä, että savannahilaiset eivät piittaa muiden mielipiteistä, vaan haluavat pysyä erossa kaikista ulkopuolisista vaikutteista. Myös kaupunkilaisten luonnetta kuvataan errilaiseksi. Kaikki tuntevat toisensa ja juoruilevat ahkerasti, vieläpä niin, että on kunnia saada olla juorujen kohteena.

Kirjassa on kaksi osaa. Ensimmäinen keskittyy kuvailemaan muutamia kaupungin asukkaita omistaen luvun kullekin. Se on pituudeltaan melkein 200 sivua, eikä siinä voi sanoa olevan minkäänlaista juonta; ihmisiä tosiaan esitellään ja kerrotaan heille sattuneita juttuja. Henkilöt ovat ihan mielenkiintoisia, mutta samaistumiskohdetta en heistä löytänyt enkä kokenut ketään erityisen sympaattiseksi. Joko Savannahissa vallitsee myös omanlaisensa moraali, tai sitten he eivät tosiaan pidä moraalisia seikkoja kovin kummoisessa huudossa. En oikein pidä sellaisesta, että ihan selkeästi moraalittomista ja laittomista päästetään täysin rangaistuksetta. Esimerkiksi aviopari riitelee keskenään ja tappelun tuoksinassa kaatavat marmorisen pöydän, jonka tappaa heidän pienen lapsensa. Hys hys, ja elämä jatkuu.

Toisessa osassa on jonkinlainen juoni. Mitenkään ihmeellinen se ei ole, ja mielestäni olennaisen olisi saanut hyvin mahtumaan ale 200 sivuunkin. Mukana on edelleen kertomuksia ihmisistä ja tapahtumista, jotka eivät suoraan liity juoneen, vaan jatkavat Savannahin kuvailua. Mielenkiintoisinta toisessa osassa on se, miten lukijan sympatia jostain syystä kääntyy siinä syytetyn henkilön puoleen, vaikka hän ei henkilönä sitä niin ansaitsisikaan.

Joudun valitettavasti toteamaan, etten rakastunut tähän kirjaan enkä edes tykästynyt. Minulle ei myöskään tullut halua nähdä Savannahia oikeasti, vaan jäi sellainen tunne, etten edes kuulunut kirjan kohdeyleisöön. Kirja oli hieman kuin ylipaisunut matkakertomus. Jos siis nauttii paikkojen ja ihmisten kuvauksista, niin tämä varmasti kolahtaa. Minä sen sijaan kaipaisin muutakin: paremman juonen, ajateltavaa, opittavaa, pohdintoja.

Puutarhassa ovat keskiyöllä olleet myös Zephyr, Ilse ja Kirjakko.

Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma

Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma

Suomennos: Jyrki Iivonen

Avain 2010 (alkup. 1966), 180 sivua.

ISBN: 978-951-692-804-6

Tässä tulee ensimmäinen suoritukseni Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen. Marjis suositteli Harhakaupunkia, mutta sen varalta, että tosiaan rakastuisin kirjaan valitsin sarjan ensimmäisen osan Rocannonin maailman, joka oli myös hyväksyttyjen joukossa.

Rocannonin maailma on tukevasti scifiä. Siinä ollaan oletettavasti jossain tulevaisuudessa Maankaltaisella Fomalhaut II -planeetalla. Rocannon on etnologi, joka kartoittaa planeetan kulttuureja tähtiliiton lukuun. Työ ei suinkaan tapahdu pelkästään akateemisesta mielenkiinnosta, vaan Liitto värvää sopivat kulttuurit liittolaisikseen ja antaa niille sopivaksi katsomansa määrän tiedettä ja tekniikkaa ohjatakseen kehitystä haluamaansa suuntaan.

Planeetalla elellään pronssikautta, eli miekan kilkuttelu edustaa sodankäynnin huippua. Onnettomien tapahtumien seurauksena Rocannon joutuu matkalle kohti planeetan kartoittamattomia osia seuranaan uljaan hallitsijalajin miekkamies ja ja pari suorittajaluokan edustajaa. Näin kirjasta muodostuu seikkailu, jonka aikana tulee vastaan erilaisia lajeja ja kulttuureja sekä vähemmän mielenkiintoista maantiedettä.

Minua tällaiset seikkailutarinat eivät kauheasti sytytä, vaan olisin kiinnostunut enemmän pelkästään matkan varrella tehdyistä havainnoista tieteelliseltä näkökulmalta. Toki seikkailu tarjoaa hyvän keinon esitellä vastaan tulevia asioita, mutta seikkailulle itselleen en juurikaan anna arvoa. Seikkailujen ystävät varmaankin tykkäävät, mutta minä en kuulu heihin.

Kiinnostavan lisän tuo se, että Rocannon tulee teknologialtaan ja tieteeltään ylivertaisen kehittyneestä maailmasta. Hänellä on siis varusteita, jotka saavat hänet näyttämään pronssikautisella planeetalla lähes jumalan kaltaisena. Miten hän suhtautuu planeetan asukkaisiin, jotka voisi yksinkin alistaa valtaansa? Käykö hänelle samoin kuin Kurtzille Pimeyden sydämessä? Rocannon on saapunut planeetalle hyvin aikein, mutta niin oli Kurtzkin aluksi.

Tässä oli elementtejä, joista pidin, ja toisaalta toisia, joista en pitänyt. Osa molemmista liittyy arvatenkin scifiin yleisesti, eikä pelkästään tähän kirjaan. Fiilis on siis melko ristiriitainen. Viisainta olisi lukea tästä sarjasta toinenkin kirja ja tehdä päätös vasta sen perusteella, kumpaanko puoleen se kääntyy. Tuntuu siltä, että vasta se lopulta määrää, mitä ajattelen tästä kirjasta.

Kiitoksia Marjikselle joka tapauksessa haasteesta, olen kokolailla varma, etten olisi itsekseni tätä tullut lukeneeksi. Vaikka en varauksettoman innostunut olekaan (vielä), niin luulen antavani kirjailijalle vielä toisenkin mahdollisuuden.

Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste

Sain kunnian olla tämän haasteen kahden ensimmäisen haastetun joukossa, joten eihän siitä voi millään kieltäytyä. Enkä haluaisikaan, sillä ideahan on mitä hauskin! Haaste on siis peräisin marjikselta, ja säännöt ovat seuraavanlaiset:

Säännöt:
Mitä teet, jos sinut haastetaan Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen?
1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet jo lukenut sen, voit pyytää haastajalta uuden kirjan. 
2. Vastavuoroisesti sinä saat määrätä haastajallesi yhden kirjan luettavaksi. 
3. Samalla voit siirtää haasteen eteenpäin ja määrätä vähintään yhdelle kanssabloggarillesi kirjan luettavaksi. Hän puolestaan saa tämän jälkeen määrätä sinulle takaisin yhden luettavan kirjan. Jos olet todellinen riskinottaja, haasta niin moni kuin uskallat! Muista, että joudut myös lukemaan kirjat, jotka he määräävät sinulle.
Kun lähetät haasteen eteenpäin, kopioi mukaan myös säännöt ja haasteen kuva. Haasteesta saa myös kieltäytyä, jos on jo esimerkiksi ehtinyt tai ei vain halua osallistua. Silloin haastaja voi siirtää haasteen jollekulle toiselle.

Minut haastettiin lukemaan Ursula K. Le Guinia. Sangen kiero veto sanoisin, sillä en tiedä edes täytyykö minun mennä kirjastossa G:n vai L:n kohdalle, mutta haasteen tuosta osuudesta sentään selvitä :) Marjis puolestaan saa etsiytyä T:n kohdalle, missä Jari Tervon kirjat sijaitsevat. Koljatti tai Kallellaan eivät kelpaa, ja suosittelen jotain romaania näiden joukosta: Pohjan hovi, Poliisin poika, Pyhiesi yhteyteen, Minun sukuni tarina, Myyrä, Ohrana, Troikka, Layla.

Haasteen edelleen lähettämisessä oli suuria valinnan vaikeuksia, etenkin kun jo marjiksen haasteen kommentteihinkin ilmoittautui niin monta halukasta. Haluan yrittää haastavaa haastamista haastamalla Booksyn. Ahkerista ahkerimman lukijan haastaminen on vaikeaa siksi, että minun pitäisi osata löytää kirja, jota voin suositella ja hän ei ole lukenut. Olisiko Erlend Loen Supernaiivi sellainen? Jos sen kohdalla on saatavuusongelmia, niin vaikkapa Doppler kelpaa myös, mutta jos Supernaiivi on jo luettu, haluaisin ehdottaa jotain muuta kirjailijaa.

Koska haastettuja on tässä vaiheessa vielä niin vähän ja innokkaita paljon, annan haasteen myös Ammalle. Viime talvena muistelen panneeni merkille, että luimme samoja kirjoja lähes samaan aikaan, joten omalla suosikillani haastaminen ei välttämättä vie mukavuusalueen ulkopuolelle. Sen sijaan hyvässä lykyssä Ammasta tulee seuraava Arto Salmisen fani. Suosittelen aloittamaan vaikkapa Varastosta, mutta mikä tahansa kyllä kelpaa.

22 kysymystä

Hanna ja Minna Vuo-Cho haastoivat minut tähän kirjablogeissa runsaasti kiertäneeseen kysymyshaasteeseen. Kiitoksia haastajille!

Hannan kysymykset:

1. Minkä kirjan maailmaan haluaisit uppoutua niin, että olisit siellä mukana "oikeastikin"?

Fantasiakirjallisuus on kovin huonosti edustettuna lukemistossani. Eihän sitä kuitenkaan käy kieltäminen, etteikö Harry Pottereiden velhoilu olisi kivaa. Tosin minä varmaankin olisin vain tylsä jästi sielläkin :)

2. Koska ja miten opit lukemaan?

Ekaluokkalaisena minua opetti opettaja nimeltä... ööö, en muista. Ihan tavallisesti koulussa siis. Enkä edes ole harmitellut sitä etten oppinut aiemmin, sillä aika pitkään keskityin vain sarjiksiin; etupäässä akkareihin.

3. Minkä elokuvavinkin antaisit sateiseen kevätiltaan?

Saha. En osaa luokitella elokuvia vuodenaikojen mukaan.

4. Mikä on ollut paras tänä vuonna lukemasi kirja?

Raakkaan Arto Salmisen pois kisasta, koska tavallaan hän kuuluu viime vuoden sarjaan ja kamppailu olisi hänen osallistuessaan epäreilu. Jäljelle jääneidenkin kesken kilpailu on kova, mutta Kätilö nouskoon ylimmäksi. 

5. Minkä elokuvan, joka pohjautuu kirjaan olet katsonut viimeksi?

Jos en muista aivan väärin, niin se oli Varasto. Jos se olisi minusta eikä vuokraamosta kiinni, ei vastaus olisi sama.

6. Mikä oli ensimmäinen kirja, jonka muistat lukeneesi?

Karl Mayn Hopeajärven aarre. Se ei ollut ensimmäinen lukemani kirja, mutta jäi mieleen musertavalla yli 400 sivun pituudellaan. Tokaluokkalaisen mielestä se ylittää inhimillisen kestokyvyn rajat.

7. Mikä on ahdistavin kirjamuistosi?
En muista ainuttakaan varsinaisesti ahdistavaa kirjaa, mutta Jeninin aamuista tuli paha mieli.

8. Ketkä kuusi fiktiivistä henkilöä kutsuisit päivälliselle?

Jahven ja Jeesuksen. Urheilijoista suurimman: Elmon. Josef K.:lta kysyisin mistä häntä syytettiin. Ylivaltias Karellen osaisi kertoa mieleenkiintoisia asioita niin tieteestä kuin ihmisistäkin. Sitten kutsuisin vielä Helsinki 12:n minäkertojan ihan vain nähdäkseni miten hän kuvittelee olevansa tuonkin porukan keskipiste.

9. Mitä luet juuri nyt?

No sitä Helsinki 12:a. Kesken on myös Hiljaiset - introverttien manifesti, mutta alkaa näyttää epävarmalta, luenko ikinä sitä kokonaan.

10. Luetko kirjan joskus loppuun vain siksi, että voit kirjoittaa siitä blogiisi?

En, mutta luen joskus kirjan loppuun vain siksi, että olen sen aloittanut.

11. Jos et kirjoittaisi kirjablogia, niin mikä muu aihe jaksaisi pitää mielenkiintosi bloggaamisen parissa?

Ruoka. Siitä alun perin aloitinkin, mutta se muuttui pelkästään kirjablogiksi.

---

Minnan kysymykset:

1. Kuinka opit lukemaan? 

Ks. edellisen kysymyssarjan no 2.

2) Kuka viimeksi luki sinulle ääneen ? 

Tyttäreni, mutta en yhtään muista mitä hän luki. Se oli "vain" katkelma jostain.

3) Millä tavoin "kulutat" kirjoja ja mikä tapa on suosikkisi ? Kovakantiset, pokkarit, äänikirjat, e-kirjat ? 

Äänikirjoja en ole ikinä edes kokeillut ja e-kirjaan haluaisin siirtyä. Luen siis ihan tavallisia kirjoja. Kovakantinen mieluummin kuin pokkari, joiden teksti on usein turhan pientä. Näössäni ei ole mitään vikaa, mutta tykkään silti siitä, ettei sivuja ängetä liian täyteen.

4) Ostatko vai lainaatko? 

Pääasiassa lainaan, mutta olen viime aikoina pyrkinyt kasvattamaan ostettujen osuutta.

5) Millä kielillä luet? 

Kaunokirjallisuutta vain suomeksi, tietokirjoja myös englanniksi, mutta toki suosin suomea niissäkin.

6) Miten paljon (keskimäärin) kulutat aikaa kirjojen parissa viikossa ? 

Mahdoton kysymys. Jos jotain pitää arvata, niin yli 10 tuntia, sen tarkemmin en osaa.

7) Montako kirjaa luit viime vuonna? 

94. Sarjakuvia en ole laskenut mukaan.

8) Mikä kirja tai mitä kirjoja sinulla on tällä hetkellä luettavana ja kesken ? 
Keskeneräiset löytyvät edellisestä sarjasta no. 9:stä. Pinossa taas odottaa useita kirjoja, mutta en halua kertoa mitä :)

9) Mitä kirjoja otat tänä vuonna kesälomalle mukaan? 
Toivon, etten joudu lähtemään kesälomalle lainkaan siinä mielessä, että se tapahtuisi kerran ja loma olisi siinä, vaan että olisin pääasiassa kotosalla, mistä pistäytyisin lyhyehkösti jossain. Siinä tapauksessa otan mukaan mitä ikinä pinossa vuorossa onkaan ja mikä sattuu hotsittamaan. Tavallaan koko kysymys on kohtuuton kuten sekin, mitä aion syödä ensi viikolla.

10) Kerro esimerkki (tai esimerkkejä) kirjailijasta, jonka kirjoja olet lukenut kolme tai enemmän ? Miksi ?
Arto Salminen ja Jari Tervo. Salminen vain on NIIN hyvä. Tervo taas on ainoastaan niin hyvä, että olen halunnut lukea kaikki hänen kirjansa.

11) Miksi kirjoitat blogiisi kirjoista? Vastaus aloittamiseen löytyy tuolta oikealta naamatauluni ympäriltä, mutta lukupäiväkirjan perustamisesta taisi olla kyse. Nykyään jatkan sitä, koska en ole keksinyt miksi sitä pitäisi lopettaakaan. Kommentit tekevät lukemisesta paljon antoisampaa.

Makoisa tunnustus!

Sain Hreathemukselta tämän tunnustuksen, joka on viime päivinä myllertänyt läpi koko suomalaisten kirjablogien kentän. Pidemmittä puheitta asiaan:

Lempiväri: Jonkinlainen punainen se on. Ennemmin noita tummia sävyjä mitä taustaltakin löytyy kuin mitään pinkkiä. Lempiväri ei tarkoita sitä, että suosisin vaikkapa pukeutumisessani tai poliittisena värinä punaista, vaan se miellyttää silmää.

Lempiruoka: Tätä kysymystä pidän täysin kohtuuttomana. Ei ole mahdollista nimetä yhtä ruokaa yli muiden, vaan se on tietenkin ajan ja myös paikan mukaan muuttuva funktio. Yleensä se funktio suosii juustoja eri muodoissaan samoin kuin majoneesia. Kummassakaan tapauksessa 'kevyt' ei kuulu sen funktion arvojoukkoon.

Minne haluaisin matkustaa juuri nyt? Jos minun pitäisi ihan oikeasti matkustaa jonnekin juuri nyt, niin valitsisin jonkun suht. lähellä olevan kohteen, koska en tykkää istua pitkiä aikoja paikallani lentsikassa tai autossakaan. Etenkin lentokoneet on suunniteltu aika pienikokoisille matkustajille, ja jo minunkin kokoisellani alkaa olla tukalaa kun jalkoja ei voi pitää kuin kahdessa asennossa, jotka eivät juurikaan eroa toisistaan.

Koska minun ei tämän tunnustuksen kirvoittamana tarvitse oikeasti matkustaa minnekään, niin vastaankin jonkin kaukaisen kohteen. Minä haluaisin matkustaa Etelämantereelle juuri nyt. Ei tarvitsisi patikoida viimassa ja pakkasessa ja pimeässä minnekään, vaan ihan sellainen Etelämantereen turistikierros riittäisi, jossa katsottaisiin pikapuolisesti kiinnostavia nähtävyyksiä, kierrettäisiin mahdolliset kirkot tuhansien kilometrien päästä ja piipahdettaisiin paikallisessa kirjastossa. Jossain siellä on nimittäin ihan pakko olla myös kirjasto, jollain tutkimusasemalla tai jotain.

Suhtaudun penseästi ketjukirjeisiin enkä yleensä haluaisi välittää näitä juttuja eteenpäin, mutta tällä kertaa uteliaisuus vei voiton: lähetän siis haasteen eteenpäin Jannelle.

Antti Tuuri: Lakeuden kutsu

Antti Tuuri: Lakeuden kutsu

Otava 1997, 363 sivua.

Lakeuden kutsu on Pohjanmaa-sarjan kuudes ja viimeinen osa. Kirja on yhdenpäivänromaani, eli kaikki tapahtumat sattuvat yhden päivän aikana heinäkuussa 1996. Kertojana on jälleen Erkki Hakala, kuten Pohjanmaassa ja Ameriikan Raitissakin. Ameriikan raitista on aikaa kulunut reilut kymmenen vuotta, ja vaikka Erkki sen kirjan lopussa laatikin itselleen aamukamman, venyi kotiinpaluu vielä kamman loppumisenkin jälkeen usealla vuodella. Kotiinpaluu on suunniteltu huolella, sillä suunnitelmat tulevasta elämästä on laadittu tarkkaan ennen kuin sukulaiset ja perheenjäsenetkään saavat saapumisesta tietää.

Kirjan käsittelemä päivä on tapahtumarikas. Siinä hierotaan kauppoja metallialan tehtaasta, ajellaan autolla ympäri Pohjanmaata tuttuja ja sukulaisia tavaten ja sokerina pohjalla odottelee Erkin vaimo Kaisu, joka lähti Floridasta parin kuukauden jälkeen ja on kasvattanut kotimaassa yhteisen tyttären ja pyöräyttänyt tuntemattoman lapualaisen miehen kanssa vielä pojankin. Pariskunta on edelleen virallisesti naimisissa, mutta millaiseksi yhteiselo tulee muodostumaan, on täysin auki. Vai mahtaako muodostua lainkaan.

Pohjanmaalle on vuosien saatossa ehtinyt palata yksi jos toinenkin Amerikassa onneaan koettanut onkija, ja lähtökohta odotuksissa lienee se, että paluu tapahtuu maitojunalla jos on tapahtuakseen, mitä sieltä muuten edes tultaisiin? Erkin lähtö tosin ei tapahtunut täysin vapaaehtoisesti, joten silkasta rikastumisyrityksestä ei reissussa ollut kyse. Kymmenen vuotta on pitkä aika olla erossa perheestään, eikä paluussa voi oikein mitään pitää itsestäänselvänä. Erkin paluulle ainakin on luotu hyvät edellytykset, mutta lopulta jää lukijan omien arvausten varaan, miten tarina jatkuu heinäkuun 19. päivän jälkeen.

Olen ottanut tavakseni juonikuvauksiin ja -paljastuksiin liittyen sen, että pyrin kertomaan ainoastaan saman verran kuin takakannessa tai sisäliepeessä on paljastettu. Tämän kirjan kohdalla sama käytäntö antaisi vapauden kirjoittaa oikeastaan mitä tahansa. Ihmettelen sitä, miksi takakannessa on mainittu kaikki kirjan päätapahtumat. Se todellakin vie lukijalta jännityksen eritoten kirjan loppupuolella, kun on jo tiedossa mitä vielä tulee tapahtumaan. Oikein tunnettujen klassikkojen kohdalla tämän voisi vielä jotenkin ymmärtää, mutta eipä oikein muuten.

Lakeuden kutsu voitti Finlandia-palkinnon 1997, eikä se tunnu lainkaan hullummalta valinnalta. Tietämättä asiasta sen enempää arvelen kuitenkin palkintoon vaikuttaneen myös sarjan edeltävien kirjojen, sillä tarkasteltuna yksinään en pidä tätä niin hyvänä. Kirjan voi toki lukea itsenäisenäkin teoksena, mutta olisi väärin kuvitellakaan etteikö sarjan muut osat vaikuttaisi vaakakupissa silloin kun voittajaa on mietitty. En ole sen vuoden muista ehdokkaista lukenut kuin Klassikon, jota pidän parempana kuin Lakeuden kutsua yksinään.

Suosittelen kuitenkin lämpimästi tämänkin kirjan lukemista, mutta siitä ei kannata aloittaa. Itse aloitin sarjan Pohjanmaasta, ja jos sitä edelsi Talvisota, niin nämä viimeiset kolme kirjaa seuraavat juuri Erkki Hakalan tarinaa ensimmäisten kolmen keskittyessä Hakalan suvun varhaisempien jäsenten elämään. Olen tykästynyt Antti Tuurin kerrontaan, ja arvelen lukevani jossain vaiheessa häneltä jonkun kirjan ihan vain nauttiakseni mainiosta tyylistään.

KMMMM

Kiitoksia anni.m:lle haasteesta, jossa kuuluu vastata näihin blogia koskeviin kysymyksiin!

Kuka?
Valitettavasti en voi sanoa olevani aivan tavallinen kirjaharrastaja, koska meitä mieskirjabloggaajia on edelleen niin kovin vähän. Samasta syystä en edes tiedä kuinka tavallinen mieslukija olen. Kirjoja olen kuluttanut lapsesta saakka, mutta harrastuksen asteelle voin sanoa lukemisen nousseen vasta pari vuotta sitten. Silloinkaan ei tapahtunut mitään erityistä, lukeminen vain alkoi tuntua kivemmalta kuin huonojen tv-ohjelmien katselu. Lukuhistoriani lyhyydestä johtuen joutuvat arvostelujeni lukijat aivan liian usein törmäämään lauseeseen "Kirailija oli minulle entuudestaan tyystin tuntematon", mutta toivon mukaan sekin vähenee ajan myötä.

Mitä?
Pääasiassa kirjoja ja kirjabloggaamista. Alun perin oli tarkoitus kirjoitella muistakin aiheista sitä mukaa kun jotain sanottavaa mieleen tulee, mutta käytäntö muodostui toisenlaiseksi. Mitään periaatepäätöstä en ole tehnyt, että aihepiiri olisi näin rajattu, joten ehkä jonain päivänä jotain ilmestyy!

Missä?
Yleensä kotona, mutta olen kokeillut myös autoa jossain Helsingin ja Hämeenlinnan välillä. Kirjoittamisen suhteen ei ollut epäilyksiä, vaan nettiyhteyden muodostaminen oli jännittävää.

Milloin?
Heti kun kirjoitettavaa on. Kirjat arvostelen aina heti samana päivänä kun olen lukenut, ja jos toisin uhkaisi käydä, siirrän kirjan lopetuksen seuraavalle päivälle. Muista aiheista koetan myös kirjoittaa heti tuoreeltaan. Joskus se voi näkyä ajatusten kypsymättömyytenä, ja silloin todennäköisesti tulee kommenttikentälle tarvetta.

Mitä mielessä nyt?
E-kirja on ollut viime aikoina mielessä. Teknisesti se vaikuttaisi aivan valmiilta läpimurtoon Suomessakin (vaikka kopiosuojausten murtaminen ilmeisesti onkin turhan helppoa), mutta matkaa tavallisen kirjan korvaajaksi tai edes kunnolliseksi haastajaksi on vielä reilusti. Suurin kanto kaskessa on tällä hetkellä mielestäni hinta. Tarjontaa tuntuu jo olevan, mutta ei sähköinen versio saa maksaa yhtä paljon kuin perinteinen. Kirjastojen suhde e-kirjaan mietityttää myöskin kovasti, sillä siinä missä tavallista kirjaa ei juuri viitsi ryhtyä säätämään kopiokoneeseen, niin lainatun e-kirjan kopiointi voi olla liian houkutteleva ajatus.

---

Suhtautumiseni ketjukirjeisiin estää minua lähettämästä tätä haastetta eteenpäin, mutta jos joku haluaa sen tästä itselleen poimia vailla mitään painostusta, niin se sopii kyllä!

Tunnustuksia

Kiitoksia Booksylle ja Inalle, jotka molemmat antoivat minulle tämän maininnan melkein samaan aikaan! Vallitsevan käytännön mukaisesti tulee tässä vaadittuja tunnustuksia.

1. En ole lähimainkaan kaikkiruokainen lukemisteni suhteen, eli blogini nimi on sikäli hieman harhaanjohtava. Mm. runoja en lue lainkaan.

2. Olen ehtinyt kertoa blogin nimen alkuperän joillekin kasvotusten, mutta tässä se paljastettakoon muillekin. Inspiraation lähteenä toimi seuraava Viivi & Wagner -strippi (klikkaa):

 

Blogini nimi oli siis alun perin Kaiken voi syödä!, mutta kun huomasin kirjoittavani yksinomaan kirjoista, niin vaihdoin nimenkin suosiolla tähän muotoon, vaikkei se mitään tarkoitakaan.

3. En jätä kirjoja kesken juuri koskaan. Viimeisestä sadasta aloittamastani kirjasta on kesken jäänyt tasan yksi. Mieli olisi kyllä tehnyt, mutta sitten vain puren hammasta ja kiroan kirjailijaa.

4. Minua pelotti ryhtyä merkitsemään muistiin lukemani kirjat edes listan muodossa. Harkitsin sitä todella pitkään, ainakin pari vuotta. Sitten huomasin, että kirjaston järjestelmään jää joka tapauksessa merkintä lainoistani, joten voin yhtä hyvin pitää listaa itsekin. Syy tähän pelkoon oli suorituspaineessa, eli pelkäsin listan pitämisen vaikuttavan kirjavalintoihini. Ei liene vaikeaa arvata, millaista blogin pitäminen on pelkkään yksityiseen luetteloon verrattuna...

5. Minulla on yli 40 kirjastokorttia, eli keräilen niitä. Kohteena ovat pääsääntöisesti suomalaiset kunnankirjastot, mutta muut kelpaavat myös. Tavoitteena on omistaa kirjastokortti kaikkin Suomen kirjastoihin, joskaan määrittely ei ole aivan noin yksioikoista.

6. Minulla ei ole kirjahyllyä lainkaan. Kotona on kyllä vastaavia kalusteita, mutta ne eivät ole sellaisessa käytössä kuin kaunokirjallisuuden harrastajilla on tapana. Ei minulla kyllä ole juuri niitä kirjojakaan.

7. En osallistu koskaan (niinpä niin) ketjukirjeisiin. Siitä saan myös sopivan aasinsillan todeta, miksi en lähetä tätä haastetta eteenpäin :)

Antti Hyry: Uuni

Antti Hyry: Uuni

Otava 2009, 400 sivua.

Nyt voin sanoa Finlandia-haasteeni todella aloitetuksi, kun ensimmäinen kirja on sitä varten luettu. Hyry oli minulle entuudestaan tuntematon kirjailija, olin ainoastaan kuullut tämän palkintokirjan nimeltä. Katsoessani aiemmin mitä Antti Tuurista sanottiin Wikipediassa, sain tietooni myös Hyryn olevan diplomi-insinööri. Oli kiinnostavaa nähdä, millainen kirja tällaisella koulutuksella oikein päätyy palkittavaksi.

Kirjan kantava idea on siinä, että kirjailijan ikäinen Pietari rakentaa kesäasuntoonsa uunia. Ei mitään tavallista sähköhellaa, vaan muuraa reilua leivinuunia; kooltaan sellaista että aikuinen mies mahtuisi helposti sen sisään pitkäkseen, jos vain luukku antaisi myöten. Kirjailija on työn kuvauksessa varsin tarkka, teksti kuulostaa usein siltä kuin radioselostaja katselisi vierestä ja kertoisi mitä kulloinkin tapahtuu. Ensimmäisten sadan sivun jälkeen mieleeni tuli ajatus, että onko kirjailija mahtanut olla aivan tosissaan. Jospa hän onkin lyönyt kavereidensa kanssa vetoa siitä, millaisesta aiheesta voi kirjoittaa kirjan niin että se otetaan yleisesti vielä tosissaan. Lukekaa vaikka itse sivulta 101:

"Ensiksi ruuveilla kiinni suikaleitten päät lautoihin, akkuporakone, sopivia pieniä ruuveja ja ruuvauskärki ja pieni poranterä jolla saa reijät vaneriin. Sai syntymään kaksi asetelmaa, kummassakin kaksi keltaista vanerisuikaletta syrjällään ja päästä kiinni kahdeksan tuuman laudanpätkässä. Kun hän oli saanut ne tiilipinoilla tuetuksi ja taivutetuksi oikeisiin asentoihin, ne lepäsivät siinä kuin hevosen länget ruomista alaspäin, hevosen länkien alaosat, ruomien kohdalta katkaistut. Panen nyt reikien kohdalle styroksisuikaleet ja sitten valu."

Jos ei suurin osa, niin joka tapauksessa suuri osa kirjasta on tällaista kuvausta, missä lukija sitten joko yrittää pysyä ajatuksissaan mukana tai luovuttaa. Joku ennemmin, joku myöhemmin. Jos ei luovuta, niin todennäköisesti leivinuuneja on tullut tapitettua joko valmiina tai kesken valmistuksen. Kertoja, tai pikemminkin ajattelija, kertoo työn vaiheista sitä mukaan kun suunnittelee ja tekee. Onneksi sentään kirjassa on muutakin, mm. dialogia kertojan ja hänen vaimonsa välillä. Tyyliltään se on huvittavan pelkistettyä, on helppo uskoa, että sellaisen ajatustenvaihdon takana on kymmenittäin yhdessä elettyjä vuosia.

Välillä Pietari käy ostamassa lisää rakennustarvikkeita. Kirjailija muistaa mainita mm. sähköjohdon liittämisen kiinnitettäessä peräkärryä auton perään samoin kuin kärryn kannen sitomisen pyykkinarulla. Selvää top 100- kiinnostavuuslistan tarinaa siis, ei vain ihan sieltä kärkipäästä. Myös hillasuolla käydään ihmettelemässä marjojen väriä ja auttamassa poikaa omakotitalon sähkötöissä pitkän matkan päässä.

Kirjan selkeä kohokohta on ikäihmisten bussiretki Pohjois-Ruotsiin. Matka kestää yli yön, ja sen varrella tutustutaan useisiin kirkkoihin sekä erityisesti niiden urkuihin. Lukijalle esitellään erityyppisten urkujen erityispiirteitä ja kuvaillaanpa näkymää jonkinlaisen kannen sisällekin. Siellä on koukkua ja tappia ja abstraktia ja ties mitä. Kuulemme myös urkupillien valutekniikasta. Henkilökohtaisesti olen usein ihmetellyt miksi juuri kirkot ovat jokaisessa paikassa niitä itsestään selviä nähtävyyksiä. Turistioppaissa mainitaan aina paikallinen kirkko, sen rakentamis- ja palamisvuodet. Miksi juuri kirkot, eivätkä vaikkapa kirjastot, jotka juuri minua kiinnostavat enemmän?

Huolimatta edellä olevasta negatiivisesta sävystä on Uunissa jotain salaperäistä viehätystä. Vaikka kiitänkin onnea siitä ettei Hyry ruvennut rakentamaan urkuja ja päätyi "pelkkään" uuniin, niin kirjan jaksaa lukea loppuun eikä keskeyttäminen käy mielessä kuin ehkä siinä vaiheessa, kun antaa periksi muuraustyön etenemisen kuvittelussaan. Selvästikin kirjailijalla on tuollaisesta työstä kokemusta, sillä hän osaa ottaa esiin lukemattomia huomioitavia yksityiskohtia ja mainita niiden perustelun. Se kaikki on kokemuksen tuomaa tietoa, yrityksen ja erehdyksen kautta opittua, ja sen eteen on takuulla ehditty rakentaa lukemattomia uuneja ja muitakin rakennelmia.

Uuni on kuvaus käsityöläistaidosta. Sellainen käy väistämättä vieraaksi niille, joiden lähin kosketus aiheeseen on kirjahyllyn kokoaminen Ikean ohjeiden mukaan. En minä kuitenkaan elokuvaa tästä jaksaisi katsoa, vaikka kieltämättä olisikin kiinnostavaa nähdä miten se lopun pakollinen takaa-ajo-toimintakohtaus saadaan perusteltua.

Finlandia-haaste

Liityin innokkaana mukaan Jennin blogissa olleeseen Finlandia-haasteeseen. Haaste on selvitetty siinä vaiheessa kun on luettu kaikki siihen mennessä Finlandia-palkinnon voittaneet kirjat. Tällä hetkellä mukana on siis 27 kirjaa, mutta jos ja kun joskus haasteesta selviän, on niitä varmaankin jo enemmän. Jottei tavoite pääsisi unohtumaan, laadin tämänhetkisestä tilanteesta ihan oman sivunsa ja laitoin linkin killittämään tuohon yläpuolelle. Toistaiseksi se edustaakin suurinta ponnistusta jonka olen haasteen eteen tehnyt, muttei sentään ihan ainoaa: poimin nimittäin lauantaina kirjastosta Antti Hyryn Uunin mukaani, ja odotan jo innolla että pääsisin siihen käsiksi.

Kuten näkyy, on urakka vielä täysin alkutekijöissään:

2010 - Mikko Rimminen: Nenäpäivä
2009 - Antti Hyry: Uuni
2008 - Sofi Oksanen: Puhdistus
2007 - Hannu Väisänen: Toiset kengät
2006 - Kjell Westö: Där vi en gång gått/ Missä kuljimme kerran
2005 - Bo Carpelan: Kesän varjot
2004 - Helena Sinervo: Runoilijan talossa
2003 - Pirkko Saisio: Punainen erokirja
2002 - Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie
2001 - Hannu Raittila: Canal Grande
2000 - Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
1999 - Kristina Carlson: Maan ääreen
1998 - Pentti Holappa: Ystävän muotokuva
1997 - Antti Tuuri: Lakeuden kutsu
1996 - Irja Rane: Naurava neitsyt
1995 - Hannu Mäkelä: Mestari
1994 - Eeva Joenpelto: Tuomari Müller, hieno mies
1993 - Bo Carpelan: Urwind/Alkutuuli
1992 - Leena Krohn: Matemaattisia olioita tai jaettuja unia
1991 - Arto Melleri: Elävien kirjoissa
1990 - Olli Jalonen: Isäksi ja tyttäreksi
1989 - Markku Envall: Samurai nukkuu
1988 - Gösta Ågren: Jär
1987 - Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta
1986 - Sirkka Turkka: Tule takaisin, pikku sheba
1985 - Jörn Donner: Far och son (Isä ja poika)
1984 - Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma

2 x 100 kirjaa

Tässä on minun listani Lukuisa-blogin haasteeseen

1. Pride and Prejudice – Jane Austen
2. The Lord of the Rings – JRR Tolkien
3. Jane Eyre – Charlotte Bronte
4. Harry Potter series – JK Rowling
5. To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6. The Bible
7. Wuthering Heights – Emily Bronte
8. Nineteen Eighty Four – George Orwell
9. His Dark Materials – Philip Pullman
10. Great Expectations – Charles Dickens
11. Little Women – Louisa May Alcott
12. Tess of the D'Urbervilles – Thomas Hardy
13. Catch 22 – Joseph Heller
14. Complete Works of Shakespeare
15. Rebecca – Daphne Du Maurier
16. The Hobbit – JRR Tolkien
17. Birdsong – Sebastian Faulks
18. Catcher in the Rye – JD Salinger
19. The Time Travellers Wife – Audrey Niffenegger
20. Middlemarch – George Eliot
21. Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22. The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23. Bleak House – Charles Dickens
24. War and Peace – Leo Tolstoy
25. The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26. Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27. Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky
28. Grapes of Wrath – John Steinbeck
29. Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30. The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31. Anna Karenina – Leo Tolstoy
32. David Copperfield – Charles Dickens
33. Chronicles of Narnia – CS Lewis
34. Emma – Jane Austen
35. Persuasion – Jane Austen
36. The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37. The Kite Runner – Khaled Hosseini
38. Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Berniere
39. Memoirs of a Geisha – William Golden
40. Winnie the Pooh – AA Milne
41. Animal Farm – George Orwell
42. The Da Vinci Code – Dan Brown
43. One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez
44. A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45. The Woman in White – Wilkie Collins
46. Anne of Green Gables – LM Montgomery
47. Far from the Madding Crowd – Thomas Hardy
48. The Handmaids Tale – Margaret Atwood
49. Lord of the Flies – William Golding
50. Atonement – Ian McEwan
51. Life of Pi – Yann Martell
52. Dune – Frank Herbert
53. Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54. Sense and Sensibility – Jane Austen
55. A Suitable Boy – Vikram Seth
56. The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57. A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58. Brave New World – Aldous Huxley
59. The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon
60. Love in the time of Cholera – Gabriel Garcia Marquez
61. Of Mice and Men – John Steinbeck
62. Lolita – Vladimir Nabokov
63. The Secret History – Donna Tartt
64. The Lovely Bones – Alice Sebold
65. Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66. On the Road – Jack Kerouac
67. Jude the Obscure – Thomas Hardy
68. Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69. Midnight’s Children – Salman Rushdie
70. Moby Dick – Herman Melville
71. Oliver Twist – Charles Dickens
72. Dracula – Bram Stoker
73. The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74. Notes from a Small Island – Bill Bryson
75. Ulysses – James Joyce
76. The Bell Jar – Sylvia Plath
77. Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78. Germinal – Emile Zola
79. Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80. Possession – AS Byatt
81. A Christmas Carol – Charles Dickens
82. Cloud Atlas – David Mitchell
83. The Colour Purple – Alice Walker
84. The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85. Madame Bovary – Gustave Flaubert
86. A Fine Balance – Rohinton Mistry
87. Charlotte's Web – EB White
88. The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89. Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90. The Faraway Tree collection – Enid Blyton
91. Heart of Darkness – Joseph Conrad
92. The Little Prince – Antoine de Saint Exupery
93. The Wasp Factory – Iain Banks
94. Watership Down – Richard Adams
95. A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96. A Town Like Alice – Nevil Shute
97. The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98. Hamlet – William Shakespeare
99. Charlie & the Chocolate Factory – Roald Dahl
100. Les Miserables – Victor Hugo

8/100. Ei oikein naurata.

Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolemaa:

1. Mika Waltari - Sinuhe Egyptiläinen
2. J.R.R. Tolkien - Taru sormusten herrasta
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä Pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Christie - 10 pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille
10. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Harry Potter -sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14. George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
27. Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charriere - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
43. J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
87. Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus

33/100. Jos joku kävi katsomassa Laurenin blogiin laittamani kommentin, niin huomaa että joko en osaa lukea tai laskea, sillä en ole lukenut kahta kirjaa sen kommentin ja tämän bloggauksen välillä :) Tuloksena tämä on jo parempi, ja epäilemättä tulee pikkuhiljaa kasvamaan ajan myötä. Ei makeaa mahan täydeltä!