Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti titanicin

Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti Titanicin - ja muita historian mokia
SKS 2014
Sivuja: 314

Tämä kirja on hyvin vahvasti sukua Tuhansien mokien maalle. Voisi sanoa, että tämä on mokakirjojen ykkösosa ja toinen on kakkososa. Siinä missä edellinen keskittyi vain suomalaisiin mokiin, tarkastellaan tässä kaikkien kansallisuuksien mokia.

Lähestulkoon kaikki, mitä edellisellä kerralla sanoin, pätee tässäkin. Tämän kohdalla ei ehkä aivan yhtä vahvasti tullut historiakirja mieleen, vaikka kronologisesti etenevä esitystapa onkin aivan samanlainen. Toisaalta se on hyvin ymmärrettävää, koska maailmanhistoriaan mahtuu niin paljon enemmän tapahtumia kuin vain suomen-, ettei 50 valittua tapausta millään kykene antamaan yhtä kattavaa kuvaa vaan se muodostuu väistämättä paljon hajanaisemmaksi.

Yhtä lailla pidin tästä kuin edellisestäkin. Liikaa näitä ei kuitenkaan kannata lukea, ainakaan kovin tiheään tahtiin, sillä jos samaan aikaan tulee kuulleeksi uutisistakin asioista, jotka eivät ole menneet aivan putkeen, niin usko koko ihmiskuntaan alkaa hiljalleen horjua.

Vesa Sisättö: Tuhansien mokien maa

Vesa Sisättö: Tuhansien mokien maa - Tunaroinnin Suomen historia
SKS 2016
Sivuja: 356

Nimensä mukaisesti tämä kirja keskittyy esittelemään Suomen historiassa kautta aikojen tehtyjä mokia, yhteensä 50 kappaletta. Vain osa niistä on sellaisia mitä sanalla "moka" yleensä tarkoitetaan, ja paino tässä kirjassa on ilman muuta sanalla "historia".

Mukana on paljon huonoja päätöksiä, jotka ovat ehkä osoittautuneet huonoiksi vasta jälkikäteen, mutta yhtälailla myös silkkaa jääräpäisyyttä ja kyvyttömyyttä muuttaa kurssia silloin kun etenemissuunta on jo todettu vääräksi.

Kirja etenee kronologisesti, lähtien yli 10000 vuoden takaa, jolloin Suomea alettiin asuttaa. Matkan varrella tulee vastaan monta herkullista yksityiskohtaa, ja minulle tämä tarjosi mukavan kattauksen ihan uuttakin historiallista tietoa.

En voi sille mitään, mutta etenkin vanhoista mokista lukemisessa on jotain kovin hauskaa. Ehkä siihen liittyy vahingoniloa, tai sitten koen jonkinlaista ylemmyydentuntoa, kun en itse - ainakaan vielä - ole saanut mokattua yhtä pahasti. Viime aikaisten mokien kohdalla vahingonilo karisee jo selvästi, kun mieleen tulee, miten asiat voisivatkaan olla, jos niitä mokia ei olisi tehty lainkaan.

Kirjailija keskittyy esittelemään mokia, ei jälkiviisastelemaan tai esittämään, miten olisi pitänyt toimia tai etenkään sitä, miten moka olisi voitu osata välttää jo etukäteen. Se on minusta vain hyvä asia, sillä monessa kohdassa lukija osaa kyllä päätellä asiat itsekin, ja toisissa kohdissa taas historiallinen konteksti on merkittävä - maailma vain oli niin erilainen.

Minusta tämän kirjan ansiot eivät ole virheillä ja typeryyksillä mässäilyssä, vaan nimenomaan juuri tältä kantilta kirjoitetussa Suomen historian läpileikkauksessa.

Joudun tunnustamaan, että omalla kohdallani kirja loppui kesken; olisin halunnut lukea vielä lisää, ja petyin lopussa kun siellä ei ollutkaan vielä yhtä tai kahta mokaa, vaan lähdeluettelo. Tällaista ilmiötä tulee tietokirjojen kohdalla melko harvoin vastaan. Onneksi kirjalla on myös edeltäjä, joka keskittyy mokiin kansallisuudesta riippumatta. Laitoin sen jo varaukseen.