Isaac B. Singer: Lublinin taikuri

Isaac B.Singer: Lublinin taikuri

Suomennos: Jukka Kemppinen 

Kansi: Kaarina Ewart 

Suuri Suomalainen Kirjakerho 1980 (alkup. 1960) 

Sivuja: 238 

ISBN: 951-643-138-0 

Tykästyin keväällä Singerin Orjaan sen verran, että halusin lukea lisääkin hänen yksilön moraaliin liittyviä pohdiskelujaan. Varoituksen sana on paikallaan: teksti sisältää juonipaljastuksia!

Yasha Mazur on kirjan nimihenkilö, eli Lublinin (pikku?)kaupungista kotoisin oleva taikuri. Hän on puoliksi kristitty ja puoliksi juutalainen, eikä sen vuoksi tunnusta kunnolla kumpaakaan uskoa. Hän uskoo kyllä jollain tavalla Jumalaan, mutta suhde on vain kahdenvälinen ilman mitään opinkappaleita.

Yashalla on Lublinissa vaimo, mutta ei lapsia. Taikurin työtään hän tekee avustajansa kanssa, joka on samalla hänen rakastajattarensa. Lisäksi hänellä on suhde kahteen muuhunkin naiseen, ja kaikille hän tietysti vannoo ikuista uskollisuuttaan, vaikkei toisaalta kielläkään muiden suhteidensa olemassaoloa.

Taikurina hän on mestari. Temppujen määrässä ja laadussa hän ei häviä kenellekään, ja hän kykenee mm. tiirikoimaan helposti auki minkä tahansa lukon. Rikollisten parissa hänen kykyään kadehditaan suuresti, ja he yrittävätkin houkutella Yashaa käyttämään kykyään hyödyllisemmin kuin vain temppuilijana; varkaiden parissa hän olisi kuningas. Tässä kohtaa alkaa taikurin moraalinen ristiriitaisuus: hän ei suo kahta ajatusta moninaisille naisseikkailuilleen ja -suhteilleen, mutta varastaminen onkin asia, jolla on merkitystä. Sitä käskyä vastaan hän ei ole valmis rikkomaan, eli taustalla on kuin onkin myös uskonnollisia sääntöjä.

Taidokkuudestaan huolimatta Yasha ei ole taloudellisesti kovin menestynyt. Toki hän tulee toimeen ja pystyy selviytymään monista suhteistaan, mutta hän kuitenkin tietää, että ulkomailla suuremmissa kaupungeissa hän voisi olla jotain todella suurta, ja saada siitä myös asianmukaisen korvauksen. Maailmalle lähtö ei vain ole niin yksinkertaista, etenkään jos samalla haluaisi pitää kiinni lupauksistaan eikä jättää mm. vaimoaan tyhjän päälle. Jos vain olisi reilu summa rahaa, niin voisi huolehtia ylläpidosta ja silti lähteä tavoittelemaan kuuluisuutta. Rahaahan on maailma pullollaan, ja välissä on vain lukko tai kaksi, jotka eivät taikuria pidättele...

Kirjan lopussa Singer ryhtyy revittelemään moraalilla. Hän tekeekin Yashasta täyden vastakohtansa: uskovaisen askeetin, joka antaa muurata itsensä pieneen koppiin vaimonsa pihamaalle ennalta määräämättömäksi ajaksi. Siellä hän viettää aikansa rukoillen ja uskonnollisia tekstejä tutkien. Ihmiset kiinnostuvat hänestä ja niinpä hänestä tuleekin kuuluisa eikä rahastakaan ole puutetta, kun hänen aletaan uskoa mm. ihmeparantamisiin. Tekemällä siis täyskäännöksen hän saavutti juuri sen, mitä aiemmassa elämässään oli havitellut, mutta enää hän ei sitä itse kaivannutkaan, vaan tyytyi siihen vähään, mitä todella tarvitsi ja vältti tekemästä mitään syntiä.

Jos määrä oli tarkastella juuri yksilön moraalia, niin Yashan uskonnollisuus vaikuttaa minusta oudolta, sillä totisesti on mahdollista olla moraalinen myös ilman uskoa. Mielenkiintoisin kysymys nousikin siitä, että ryhtyessään mahdollisimman hyväksi kanssaihmisiään kohtaan hän kielsi itseltään kaiken, hengissä pysymisen edellytyksiä lukuun ottamatta. Onko oikein toimia oikein kaikkia muita kohtaan, mutta laiminlyödä itseään ihmisenä? Minusta ei ole, sillä ihmisyyteen kuuluu myös jonkinasteinen itsekkyys. Ei elämäänsä kuulu heittää hukkaan, ja tämä ajatus pitäisi vahvistua entisestään, jos asiaa mietitään uskonnollisessa kontekstissa. Silloin elämää pitäisi ajatella Jumalalta saatuna lahjana, jonka halveksimista olisi jos kieltää itseltään kaiken. Pitäisi pyrkiä onnellisuuteen muita loukkaamatta.

Lublinin taikuri herätti siis ihan mukavasti ajatuksia, mutta muuten se oli kirjana tylsänpuoleinen. Kaikkein tärkeimmät tapahtumat putkahtavat noin vain jostain, aivan kuin taikurimme ei hallitsisi itseään lainkaan, tosin se saattoi olla tarkoituskin. Niin tai näin, jossittelulle jää sijaa. Ajatusten herättäjänä tämä siis toimii, mutta jos haussa on vain viihdyttävää luettavaa, niin kääntäisin katseeni jonnekin toisaalle.

Isaac Bashevis Singer: Orja

Isaac Bashevis Singer: Orja

Koko Kansan kirjakerho 1983 (alkup. 1962), 272 sivua.

ISBN: 951-864-006-8

Orja päätyi kirjahyllyyni kirjablogistien pikkujouluista (terveisiä Anni.M!), jonne jokaisen oli määrä tuoda lahjaksi jokin yllätyskirja. Saamani lahja oli mieluinen, mutta vasta lukiessa paljastui, kuinka osuva se olikaan!

Tapahtumapaikkana on Puola 1600 luvulla Chmielnickin verilöylyjen jälkeen. Juutalaisen Jaakobin perhe on saanut verilöytyissä surmansa ja hän itse on joutunut kristityn talonpojan orjaksi. Isännän tytär Wanda iskee silmänsä Jaakobiin, mutta isäntä-renki -suhteen lisäksi tilannetta mutkistaa myös osapuolten eriuskoisuus. Menemättä sen tarkempiin yksityiskohtiin totean juonen jatkosta vain sen, että kohtalo heittelee Jaakobia tilanteeseen jos toiseenkin ilman, että hänellä itsellään olisi siihen juurikaan vaikutusvaltaa.

Kirjan miljöö on historiallinen, mutta saman tarinan olisi voinut sijoittaa aivan toisenlaiseen ympäristöönkin. Alkuasetelmassa suurin osa juutalaisista on vastikään julmasti tapettu, ja jäljelle jääneet yrittävät löytää paikkansa, eli holokaustiviittaus on enemmän kuin selvä. Historiallinen ajankuvaus on mielenkiintoista, mutta se ei ole kirjan tärkein teema. Läpi koko tarinan Jaakob pohtii eteen tulevia moninaisia moraalisia ongelmia ja varsinkin uskonnon ja yksilön moraalin välistä suhdetta. Uskonto asettaa lukemattomia mielivaltaisilta kuulostavia sääntöjään ja kieltojaan, mutta jättää tilaa toiminnalle, jota ei millään mittapuulla voi pitää hyvänä. Jos pyrkii olemaan samaan aikaan hyvä ihminen ja hyvä uskovainen, niin jättääkö se lainkaan tilaa olla ihminen?

Ihmiskuva on pelkistetyn yksinkertainen, mutta se sopii hyvin mielikuvaan tuosta ajasta. Kirjassa eräskin puuseppä pitää itseään sentään melko oppineena, koska tuntee pienet kirjaimet. Rikkaat ovat lähes järjestäen pahoja (rikkaaksi on tultu muiden kustannuksella), ja vain köyhien joukossa on hyviä. Erikseen täytyy mainita tilanhoitaja Gerson; vastenmielisin hahmo joka on vähään aikaan vastaan tullut. Yritän olla toivomatta kenellekään pahaa, mutta hänen kohdallaan se ei onnistunut.

Minua tällaiset moraaliset pohdinnat kiehtovat, oli niissä sitten mukana uskonto tai ei. Wikipedia-artikkeli kertoo Singerin kirjoittaneen 60-luvulla useita teoksia yksilön moraalista, ja tämä on eittämättä yksi niistä. Pidin Orjasta niin paljon, että aion ilman muuta lukea kirjailijalta jotain muutakin. Saa ehdottaa :)

Seijakin on kirjoittanut Orjasta.