Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä?

Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä?
WSOY 2017
Painetussa kirjassa sivuja: 175
Äänikirjan lukija: Erja Manto
Äänikirjan kesto: 3h 17min

Kokoelma tekstejä, kirjoitettu enemmän tai vähemmän humoristisella otteella. Teeman osalta yhdistävää tekijää en löytänyt. En sanoisi, että nämä olivat hauskoja, "huvittava" kuvaa enemmän omaa kokemustani.

Välipala. Ei herättänyt ajatuksia suuntaan tai toiseen. Rutinoituneen kirjailijan tuotos, ja epäilemättä välipala myös hänelle. Ellei sitten ole kokoelma "lastuja".

Sinikka Nopola: Eila, Rampe ja elämän tarkoitus

Sinikka Nopola: Eila, Rampe ja elämän tarkoitus
WSOY 2009
Sivuja: 224

Elämän tarkoitus on neljäs Eila ja Rampe -kirja. Tässä Rampen polvi alka niksua, ja Eila haluaa miehensä ihmeparantajan hoidettavaksi, joka samalla voisi parantaa Likallekin sopivan puolison. Tuosta juonesta irrallisena käänteenä saamme myös kuulla Eilan ja Rampen ensitapaamisesta molempien omana versiona. Kuten arvata saatta, ne eroavat toisistaan melkoisesti.

Nähdäkseni tämä osa ei tuo mitään uutta Eilan ja Rampen tarinaan, vaan tarjoaa parisataa sivua lisää sitä tuttua ja turvallista, mihin ainakaan minä en ole vielä ehtinyt kyllästyä. Tämäkin kirja on hyvin nopealukuinen, joten 800 sivuun mahtuu paljon vähemmän kuin voisi äkkiseltään olettaa.

Kyllä tämä jaksaa vielä naurattaa, mutta jossain tulee vielä tulemaan rajakin vastaan. Sitä odotellessa haen kirjastosta vielä yhden osan.

Sinikka Nopola: Kyä tässä jotain häikkää o

Sinikka Nopola: Kyä tässä jotain häikkää o
WSOY 2006
Sivuja: 218

Tämä on Nopolan kolmas Eilasta, Rampesta ja Likasta kertova kirja. Olen joskus ammoisina aikoina lukenut sarjan ensimmäisen osan Ei tehrä tästä ny numeroo, mutta en suoraan sanottuna muista siitä muuta kuin tampereen murteen. Yleensä en juuri perusta murteella kirjoitetuista kirjoista, mutta tampere on ollut poikkeus. Mahdollisesti tämä johtuu siitä, että olen kuullut sitä lapsena sukulaisteni suusta. Jollain toisella murteella en luultavasti tykkäisi Eilasta ja Rampestakaan yhtä paljon.

Kirjassa on yhteensä neljä henkilöä: eläkeläiset Eila ja Rampe, heidän tyttärensä Likka ja hänen poikaystävänsä Pirkka. Likan ajatukset tulevat esiin päiväkirjamerkinnöistä, Eilan ja Rampen taas dialogeista. Pirkka ei saa paljonkaan suunvuoroa, mutta tärkeintä onkin se, että hän on kuvioissa mukana.

Eila, Rampe ja Likka ovat perihämäläisiä. Heidän pidättyväisyytensä ja huomionhaluttomuutensa tarjoaa monia toinen toistaankin hauskempia tilanteita, jotka Nopola osaa luoda hyvin vähäeleisesti. "Ei tehrä tästä ny numeroo" kuvaa näitä ihmisiä paremmin kuin hyvin.

Ihastuin Eilaan ja Rampeen kertaheitolla. Miten olenkaan voinut heitä ikinä unohtaa? Nauroin ääneen useaan kertaan tätä lukiessani, ja vieläpä niin, ettei naurua edes meinaa saada loppumaan ajatellessaan tilannetta yhä uudestaan.

Näistähän on tehty äänikirjojakin, ja voin hyvin kuvitella, että sopivien näyttelijöiden käsissä lopputulos on vieläkin parempi. Painettunakin tämä oli hyvin nopealukuinen, joten en voi kuin suositella!

Sinikka Nopola: Teepussit

  Tämä kirja tarttui mukaani kirjaston palautuskärrystä, siitä mihin ihmiset laittavat palauttamansa aineiston ennen kuin kirjaston henkilökunta siirtää sitä oikealle paikalleen. Olen joskus vuosia sitten lukenut Nopolan kirjan Ei tehdä tästä ny numeroo, mutta enemmän meidän perheessämme hänen teoksiinsa on ihastunut tyttäreni, jonka suosikkeja Risto Räppääjä -kirjat ovat, ja samaa kyytiä ovat kelvanneet Heinähatut ja Vilttitossutkin.

Teepussit on novellikokoelma, ja kuten kansikuvastakin tarkkanäköinen voi lukea, Nopolan esikoisteos. Kyseessä on toinen painos, siitä johtuu Bestseller-status. En ole novelleja pahemmin lueskellut, lähinnä vain Jari Tervolta, mutta niiden perusteella odotin tältäkin viihdyttävää luettavaa, sillä oli ilmeistä, että kirjoittajan teksteille on kysyntää.

Kirja ei kyennyt vastaamaan odotuksiini. Eikä se edes johtunut siitä, että odotukset olisi kohotettu liian ylös. Yksinkertaisesti en vain tykkää novelleista, joista puuttuu se jokin. Yllätys olisi hyvä, jotain odottamatonta. Huipennus. Jokin viehättävä idea. Oivallus. Nopolan novellit loppuvat noin vain, yhtäkkiä. Ne loppuvat kesken. Lukijasta tuntuu melkein jokaisen tekstin jälkeen, että "Tähänkö se nyt loppui? Jäikö minulta jotain ymmärtämättä?" Yksittäisen novellin kohdalla voisi vielä epäilläkin omaa käsityskykyään, muttei sentään kokonaisen kirjan.

En silti halua tuomita teosta kokonaan, sillä kaikesta tavallisuudestaan huolimatta henkilöt ovat kiinnostavia, tai ehkä juuri siksi. Samoin dialogi. Kirjan takakannessa kerrotaan teksteissä vilahtelevan tulevien henkilöhahmojen esikuvat, ja sen uskon kyllä; noita henkilöitä on hyvä kehitellä edelleen ja käyttää jossain laajemmassa.

Loppukädessä tästä kirjasta ei oikein muuta jäänytkään käteen kuin alkusoitto, lupaus siitä, että jotain muuta, parempaa, on vielä tulossa. Ilmeisesti minun siis täytyy lukea jokin muukin kirja ennen kuin vedän johtopäätöksiä kirjailijasta aikuisille tarkoitettujen kirjojen tekijänä. Ehdotuksia otetaan vastaan.