Jarno Mällinen: Hiekkaan piirretty hirviö

Jarno Mällinen: Hiekkaan piirretty hirviö
Like 2014
Sivuja: 280

Mällisen Kieroonkasvukertomus oli sen verran miellyttävä tuttavuus, että tulin lainanneeksi kirjailijan toisenkin kirjan.

Hiekkaan piirretty hirviö sijoittuu mediamaailmaan, tarkemmin sanottuna lehtitaloon. Päähenkilö Herkko on vanhan päätoimittajan aikana tottunut lusmuilemaan ja toimittelemaan laiskasti mielipidesivua, mutta uuden päätoimittajan saapuessa tilanne muuttuu. Yllättäen Herkosta tuleekin uutistoimittaja, ja vieläpä päätoimittajan suosikki. Lukijalle tämä suosituimmuusasema ei oikein aukea, siksi kummallisilta hänen juttunsa näyttävät kaikkine kaksimielisyyksineen.

Aluksi kirja vaikuttaa tölväisyltä lukijoita kosiskelevalle journalismille, mutta pian käy ilmi, ettei siitä olekaan kysymys. Päätoimittaja on hahmona lähinnä absurdi, ja hänen tuuliviirimäiset suunnanmuutoksensa vaikuttavat pelkältä kaaokselta. Jonkinlaiseen kunnallisen veljeskunnan sisäpiiriin hän on pyrkimässä ja kosiskelee lehdessään ketä tahansa sinne päästäkseen.

Herkon pyrkimykset sen sijaan ovat selviä ainoastaan siltä osin, että hän haluaisi kollegansa Untuvan pöksyihin. Siinä sivussa hänellä on jutuillaan jonkinlainen agenda, mutta minulle se ei missään vaiheessa aukea.

Ylipäätään kirja jätti melko sekavan jälkimaun. Like mainitsee sivuillaan kirjan olevan "Absurdi tarina nykypäivän mediatalomeiningistä." Kuvaus osunee oikeaan, mutta mitä tällaisella tarinalla ajetaan takaa? Väkisinkin tulee mieleen, että jokin kirjailijan ajatus minulta pääsi livahtamaan ohi.

Jarno Mällinen: Kieroonkasvukertomus

Jarno Mällinen: Kieroonkasvukertomus
Like 2011
Sivuja: 200

Kieroonkasvukertomuksen päähenkilö on kahdeksasluokkalainen Tommi, paikallisen tehtaan johtajan poika. Tommin asiat ovat kotona hyvin, mutta koulussa häntä kiusataan. Hän on aloittanut koulun kuusivuotiaana, mikä kostautuu silloin, kun lapset kehittyvät fyysisesti, mutteivät välttämättä henkisesti, eli yläasteella. Vanhemmat kehottavat olemaan välittämättä kiusaajista ja korostavat heidän tyhmyyttään, mutta kiusattua poikaa tämä asenne ei juuri auta. Vanhemmat itse kyllä välittävät, mutta väärällä tavalla.

Tästä lähtökohdasta voisi saada aikaan monenlaisia lopputuloksia. Tommin tarinan keskiössä ei ole kiusaaminen, vaan hänen oma kasvutarinansa. Periaatteessa kotiolot ovat kohdallaan, mutta Tommi jää kuitenkin paitsi sellaisesta kasvatuksesta ja tuesta, jota kipeimmin tarvitsisi. Siksi lopputuloksena on poika, joka joutuu huolehtimaan kasvatuksestaan yksin, kun kavereitakaan ei liiemmin ole.

Aihe on rankka ja synkkä, mutta Mällisen käsittelytapa ei ole niin raskas, kuin yllä olevan perusteella voisi kuvitella. Mukana on jatkuvasti ironiaa ja mustaa huumoria, mikä minun kohdallani sai kevennettyä kirjaa tuntuvasti. Loppujen lopuksi minulle jäikin hieman epäselväksi, kumpiko puoli kirjailijalla on ollut tähtäimessä, eli pitäisikö tämä ottaa vakavasti vai omalla tavallaan hauskana.

Mieluisaa luettavaa tämä joka tapauksessa oli, ja etenkin Valtosen möhkäleen jälkeen tuntui pelkältä suupalalta :)