Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma
Suomennos: Jyrki Iivonen
Avain 2010 (alkup. 1966), 180 sivua.
ISBN: 978-951-692-804-6
Rocannonin maailma on tukevasti scifiä. Siinä ollaan oletettavasti jossain tulevaisuudessa Maankaltaisella Fomalhaut II -planeetalla. Rocannon on etnologi, joka kartoittaa planeetan kulttuureja tähtiliiton lukuun. Työ ei suinkaan tapahdu pelkästään akateemisesta mielenkiinnosta, vaan Liitto värvää sopivat kulttuurit liittolaisikseen ja antaa niille sopivaksi katsomansa määrän tiedettä ja tekniikkaa ohjatakseen kehitystä haluamaansa suuntaan.
Planeetalla elellään pronssikautta, eli miekan kilkuttelu edustaa sodankäynnin huippua. Onnettomien tapahtumien seurauksena Rocannon joutuu matkalle kohti planeetan kartoittamattomia osia seuranaan uljaan hallitsijalajin miekkamies ja ja pari suorittajaluokan edustajaa. Näin kirjasta muodostuu seikkailu, jonka aikana tulee vastaan erilaisia lajeja ja kulttuureja sekä vähemmän mielenkiintoista maantiedettä.
Minua tällaiset seikkailutarinat eivät kauheasti sytytä, vaan olisin kiinnostunut enemmän pelkästään matkan varrella tehdyistä havainnoista tieteelliseltä näkökulmalta. Toki seikkailu tarjoaa hyvän keinon esitellä vastaan tulevia asioita, mutta seikkailulle itselleen en juurikaan anna arvoa. Seikkailujen ystävät varmaankin tykkäävät, mutta minä en kuulu heihin.
Kiinnostavan lisän tuo se, että Rocannon tulee teknologialtaan ja tieteeltään ylivertaisen kehittyneestä maailmasta. Hänellä on siis varusteita, jotka saavat hänet näyttämään pronssikautisella planeetalla lähes jumalan kaltaisena. Miten hän suhtautuu planeetan asukkaisiin, jotka voisi yksinkin alistaa valtaansa? Käykö hänelle samoin kuin Kurtzille Pimeyden sydämessä? Rocannon on saapunut planeetalle hyvin aikein, mutta niin oli Kurtzkin aluksi.
Tässä oli elementtejä, joista pidin, ja toisaalta toisia, joista en pitänyt. Osa molemmista liittyy arvatenkin scifiin yleisesti, eikä pelkästään tähän kirjaan. Fiilis on siis melko ristiriitainen. Viisainta olisi lukea tästä sarjasta toinenkin kirja ja tehdä päätös vasta sen perusteella, kumpaanko puoleen se kääntyy. Tuntuu siltä, että vasta se lopulta määrää, mitä ajattelen tästä kirjasta.
Kiitoksia Marjikselle joka tapauksessa haasteesta, olen kokolailla varma, etten olisi itsekseni tätä tullut lukeneeksi. Vaikka en varauksettoman innostunut olekaan (vielä), niin luulen antavani kirjailijalle vielä toisenkin mahdollisuuden.