Blogistanian Globalia 2011

Blogistanian Globalia on vastapainoa Blogistanian Finlandia -palkinnolle. Jälkimmäisessä palkittiin kotimaista kaunokirjallisuutta, edellinen palkitsee käännöskirjallisuutta.

Luin viime vuonna kovin vähän ulkomaista uutuuskaunokirjallisuutta, ja niistäkin vähistä vain osa oli sellaisia, joita voisi kuvitella palkinnon arvoisiksi. En halua asettaa ehdolle muita kuin itse lukemiani kirjoja, ja sen vuoksi Kaiken voi lukea! päätyi seuraavaan kolmikkoon:

1. Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras. Rajaniemihän kirjoitti tämän alun perin englanniksi, joten kyse tosiaan on käännöskirjallisuudesta. Lukukokemus oli mieleenpainuva, ja ansioiksi luen etenkin kiinnostavan vision tulevaisuuden teknologiasta ja yhteiskunnasta.

2. Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen. Kirjan päähenkilö on korkeatasoinen autisti, joka valloittaa lukijan tinkimättömän rehellisellä ajattelutavallaan. Vilpittömästi hän kohdistaa kaiken tarmonsa uhanalaisten tonnikalojen suojelemiseen, joten sisältö ei suinkaan rajoitu pelkkään autismin kuvaukseen.

3. Annabel Lyon: Aleksanterin opettaja. Kertomus Aristoteleestä Aleksanteri Suuren opettajana. Painopiste on filosofissa, mutta tarinan mielenkiinto tulee tietysti siitä, että lukija tietää mitä oppilaasta aikanaan tulee, toisin kuin opettaja. Lisäansioiksi on luettava se, että kirjailija on kuvannut sitä, miltä ihmisten elämä ja kieli olisi mahdollisesti näyttänyt ja kuulostanut aikalaisten silmin.

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Sabina Berman: Nainen joka sukelsi maailman sydämeen

Suomennos: Taina Helkamo

Otava 2011, 304 sivua.

Kiinnostuin tästä kirjasta, koska esittelyssä mainittiin siinä kuvattavan maailmaa autistisen nuoren naisen silmin. Päähenkilö tosiaan onkin korkean toimintakyvyn omaava autisti, samaan tapaan kuin vaikkapa Sademiehessä. Omalta kohdaltani minua olisi kiinnostanut enemmän matalan toimintakyvyn autistin kertomus, mutta ainakaan toistaiseksi lukijat eivät saa valita kirjojen sisältöjä mieleisikseen.

Karen on elänyt ensimmäiset kymmenen vuottaan täysin villilapsena. Hän on asunut kotona äitinsä luona, mutta tyystin vailla minkäänlaista kasvatusta. Vasta äitinsä kuoltua ja tätinsä ryhdyttyä hoitamaan taloutta ja tyttöä hän oppii puhumaan. Täti saa pramean talon lisäksi perinnöksi suuren tonnikalanjalostamon, mikä tuo mukanaan taloudellisen riippumattomuuden ja niinpä Karenkin voi saada yliopistokoulutuksen rajoituksistaan huolimatta.

"Standardinomaisissa älykkyystesteissä yllän johonkin idiootin ja imbesillin välille, mutta minulla on 3 hyvettä ja ne ovat merkittäviä.

1. En osaa valehdella.
2. Minulla ei ole mielikuvitusta.
3. Ja tiedän, että tiedän vain sen minkä tiedän, ja siitä mitä en tiedä, olen varma etten sitä tiedä. "

Lyhyesti kuvattuna asetelma on siis sellainen, että autistisella naisella on mahdollisuus tehdä suunnilleen juuri sitä mitä hän haluaa, koska tätinsä kykenee huolehtimaan taloudellisesta puolesta ja on myötämielinen tekemisten suhteen. Samalla se on juuri se, mikä autistisissa henkilöissä kiinnostaa: mistä he unelmoivat? Mitä he tekisivät, jos vain oma tahto olisi rajana?

Sademiehen tapaan Karenillakin on erityislahjoja, joista yksi on täydellinen keskittymiskyky. Hän käyttää kykyään mm. opettelemalla erittäin taitavaksi ja pikkutarkaksi piirtäjäksi, joskin piirrokset voivat esittää ainoastaan todellisuutta.

Minusta jo pelkästään erilaisessa tavassa tarkastella maailmaa olisi hyvinkin sisältöä yhteen kirjaan. Kirjailija on kuitenkin valjastanut sen kritiikin välikappaleeksi. Kritiikin kohteena on etupäässä eläinten tehotuotanto ja erityisesti uhanalaisen tonnikalan kalastus. Liikkeelle lähdetään aina filosofi Descartesista saakka kyseenalaistaen se, miksi ihminen on nostettu kaikkien muiden elollisten olentojen yläpuolelle ja samalla ihmisen oikeus käyttää niitä häikäilemättä hyväkseen. Ihmiset ovat kääntäneet kuuluisan lausahduksen "ajattelen, siis olen" toisin päin ja päätelleet, että "se, mikä ei ajattele, ei ole".

Kirjassa itsekkäitä ja ahneita markkinavoimia kuvaa liikemies Gould, jonka maailmassa ei ole kuin yksi ainoa päämäärä: haalia lisää rahaa. Kaikki, mikä hänen ja päämäärän välissä on tai siihen asettuu, on raivattava pois. Millään, mikä ei tuo lisää rahaa, ei ole mitään arvoa eikä järkeä. Raha on lakannut olemasta "yleinen vaihdon väline, arvon mitta, omaisuuden muoto sekä valuutta", ja siitä on tullut kaiken mitta.

Minusta Karenin toivottoman rehellisessä ajattelutavassa on jotain valloittavaa. Aikuisten maailmassahan rehellisyys on ylellisyyttä, joka on suotu vain pienille lapsille. Useimmilla on vaikeuksia olla rehellinen edes itselleen, vaikka se yleensä olisikin sallittua. Ajattelemisen aihetta tämä teos antaa. Kukin voi tykönään pohtia, miten itse todellisuudessa toimisi, jos vaikutusmahdollisuudet (lue: rahaa) olisivat vastaavat kuin Karenilla. 

Vilkaise myös, mitä Jenni, Mari A, Sanna, Laura ja Katja ovat sanoneet!