Fredrik Backman: Kiekkokaupunki

Fredrik Backman: Kiekkokaupunki
Suomennos: Riie Heikkilä Otava 2017
Painetussa kirjassa sivuja: 461
Äänikirjan lukija: Aku Laitinen
Äänikirjan kesto: 14h 56min

Björnstad on pieni kaupunki jossain päin Ruotsia. Kaupungissa on tehdas ja jääkiekkoseura. Koko kaupunki elää jääkiekosta, eikä seuran ja sen joukkueiden merkitystä kaupunkilaisille voi liikaa korostaa.

Seuran juniorijoukkue on menestynyt erinomaisesti. Sillä on erinomaiset mahdollisuudet menestyä, sillä nykyinen ikäluokka on ollut yhdessä vuosikausia, ja on seuran paras vähään aikaan. Edessä on enää vain kauden huipennus: ensin semifinaali, ja sen jälkeen finaali - tietysti. Vaikka pelaajat ovatkin vielä alaikäisiä, he ovat kuitenkin jo nyt sankareita, ja heille sallitaan paljon sellaista, mikä ei muiden kohdalla tulisi kuuloonkaan.

Erityiskohteluun liittyy kirjan varsinainen teemakin: joukkueen tähtipelaaja syyllistyy rikokseen, tai aluksi vasta häntä epäillään rikoksesta. Miten siihen pitäisi suhtautua? Rikosta ei toki voi painaa villaisella, mutta kun on se tärkeä pelikin, ja olisi kaikille - rikoksen uhria lukuun ottamatta - kivaa, jos joukkue menestyisi siinä ottelussa. Kaupungin moraali joutuu kovalle koetukselle hankalaksi muodostuvan tilanteen edessä.

Minä pidin tästä kirjasta kovasti. En muista, että yksikään kirja olisi herättänyt yhtä paljon ajatuksia, enkä silti päässyt kunnolla mihinkään lopputulokseen. Yhteiskunta rankaisee jäseniään kovin selkeillä tavoilla: antaa rikolliselle sakkoja tai passittaa tämän vankilaan. Yhteisö sen sijaan voi langettaa aivan omia rangaistuksiaan. Niitä ei vain langeteta mitenkään virallisesti, ja sosiaaliset rangaistukset voivat olla paljon raskaampia kantaakin. Toisaalta, tällaisessa tilanteessa, jossa yksittäinen yksilö on kovin tärkeä yhteisön kannalta, on mahdollista aiheuttaa yhteisölle suurta vahinkoa, jos sen kohdistaa juuri tähän yksilöön. Oikeuden edessä kaikki ihmiset ovat väitetysti samanarvoisia. Niin ei kuitenkaan käytännössä ole aina asian laita, sillä jotkut ovat vain toisia tärkeämpiä. On tavallaan harmi, ettei näitä seikkoja oikein ole mahdollista ottaa virallisessa käsittelyssä huomioon.

Tämä kirja aloitti Björnstadiin sijoittuvan kirjasarjan. Odotan jatkoa suurella mielenkiinnolla, sillä en usko, että on helppoa yltää samalle tasolle tämän kanssa.

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä
Suomennos: Riie Heikkilä
Atena 2013
Sivuja: 383

Joka ikinen aamu kello kuusi Ove tekee tarkastuskierroksen asumisoikeusyhtiönsä alueella. Hän tarkastaa, ettei minnekään ole murtauduttu, nykäisee varaston ovea kolme kertaa, merkitsee muistiin niiden autojen rekisteritunnukset, jotka on pysäköity 24h merkin alueelle, ja nuuhkii onko naapurin koira taas pissannut hänen pihalaatoilleen. Jos sääntörikkeitä löytyy, hän jättää asianomaisille muistutuslapun.

Kirjan kuvauksen luettuani ajattelin, että tämä on varmaankin Ruotsin mielensäpahoittaja, ja sehän olisi hauskaa luettavaa. Molemmat käsitykset pitävät paikkansa, mutta siinä on vasta toinen puoli totuudesta. Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja oli pelkästään hauska. Vanha ukko valitti siitä, miten asiat eivät ole kuten ennen, jolloin kaikki oli paremmin. Ovekin valittaa vähän samaan tapaan, mutta hän valittaa siitä, miten ihmiset eivät osaa tehdä alkeellisimpiakaan asioita kuten peruuttaa autolla peräkärryä osumatta naapurin postilaatikkoon, ja erityisesti siitä, että ihmiset peruuttavat autollaan peräkärryä alueella, jolla on selvästi ilmoitettu autolla ajon olevan kielletty. Se, että ihmisillä on peräkärryssään muuttokuorma, ei muuta asiaa, sillä kielto on kielto, ja sitä nyt vain totellaan.

Toinen puoli kirjasta kertoo sen, mitä Ovelle on elämänsä varrella tapahtunut. Hänen katkeruuttaan voi pitää jopa ymmärrettävänä, ja varsinkin hänen inhonsa valkopaitaisia kravattikaulaisia miehiä kohtaan saa puoleensa lukijan sympatiat. Hauskuuden lisäksi kirja on varsin liikuttava: en muista, milloin minua olisi viimeksi alkanut oikeasti itkettää kirjaa lukiessani. Ei ainakaan mielensäpahoittajan kohdalla, ja sen vuoksi näiden kirjojen välillä on hyvin suuri ero.

Käsittääkseni kirjan pohjalta on vastikään tehty myös elokuva. Veikkaan sen keskittyvän vain humoristiseen puoleen, koska se on paljon helpompi ja erityisesti myyvempi puoli. Yhtä liikuttavan kokemuksen tekeminen elokuvaan on takuulla huomattavan vaikeaa. Tässä tapauksessa myös elokuva kiinnostaa kovin, sillä ainakin sillä on hyvät edellytykset olla hulvatonta katsottavaa.

Kirja ainakin oli erinomainen.