Vuoden 2014 top 10

Vuodenvaihde. On siis aika muistella kulunutta vuotta ja kirjata muistiin kärkikymmenikkö. Valittuja kirjoja yhdistää siis vain se, että olen lukenut ne loppuun vuoden 2014 aikana. Kirjojen julkaisuajankohdalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.

Kyse ei myöskään ole objektiivisesta hyvyydestä, vaan mielikuvastani lukukokemuksen hyvyydestä. Mieleenpainuvuus lasketaan tässä yhteydessä myös eduksi, sillä se on väistämättä vaikuttanut siihen, miten hyvin lukukokemus on jäänyt muistiin ja on edes arvioitavissa.

Näköjään vuosi oli hyvä, sillä luin vähemmän kuin muutamana aiempana vuotena, mutta silti mieleen jäi monta kirjaa, jotka olisin halunnut mainita top-listalla, mutta kymmenen joukossa ei vain ollut tilaa. Voisihan se määrä toki olla muutakin kuin kymmenen, kenties harkitsen sitä sitten seuraavalla kerralla. 

Varsinaista paremmuusjärjestystä en ole laatinut, mutta kolme ensimmäistä ovat yli muiden.

Kari Enqvist: Ensimmäinen sekunti. Enqvist on ollut mukana jokaisella top-listallani, mutta ensimmäistä kertaa aivan kärkipaikalla. Kirja onnistui lunastamaan kaikki siihen lataamani odotukset, joita oli kertynyt varsin paljon. Katsaus tuoreeseen tietoon kosmologian saralta. Hurjan vaikeita asioita ymmärrettävästi selitettynä.

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut. Vahva kirja siitä, miten ruokamme on elänyt elämänsä. Itseoikeutetusti listan kärkipäässä. Tämä pitäisi lukea joka vuosi uudestaan, ihan muistutuksen vuoksi.

Erik Axl Sund: Varistyttö-trilogia. Pidän näitä kolmea kirjaa yhteensä yhtenä teoksena. Koukuttavuudessaan vertaansa vailla. Jos kaikki kirjat tempaisisivat mukaansa yhtä tiukasti, olisivat muut harrastukset tarpeettomia.

Heikki Aittokoski: Narrien laiva. Toinen vahva kirja, joka kertoo muutaman asian, jotka maailmassa ovat menneet pieleen. Muistuttaa hyvin ns. ensimmäisen maailman ongelmista.

Tommi Liimatta: Rautanaula. Liimattaa parhaimmillaan! Tommi hoi, tässä lukijan toive: jätä Jeppis yksittäiseksi kokeiluksi ja jatka Rautanaulan osoittamalla tiellä. 

Hanna Nikkanen & Antti Järvi: Karanteeni. Kertoo AIDSin saapumisesta suomeen. Jäi mieleeni erityisen hyvin onnistuneena tietokirjana.

Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet. Nylén on niitä kirjoittajia, jotka osaavat kirjoittaa kiinnostavasti sellaisistakin aiheista, joita lukija ei tunne eikä ole edes kiinnostunut. 

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein. Tarina siitä, miten kaikki haluavat voittaa lotossa, mutta kukaan ei halua olla lottovoittaja.

Rosa Liksom: Väliaikainen. Aivan loistavaa lyhytproosaa elämän rosoiselta puolelta.

Turo Kuningas: Työkalupakki. Esseitä, tai mieluummin lyhytproosaa tämäkin. Hetken mielijohdelöytö kirjastosta. Kuningas on nimensä veroinen luonnehtiessaan asioita.

Vuoden 2013 top 10

Edellisten vuosien tapaan valitsen viime vuoden aikana lukemistani kirjoista kärkikymmenikön. Kirjat on siis voitu julkaista milloin hyvänsä; ainoa niitä yhdistävä ominaisuus on, että olen lukenut ne loppuun vuoden 2013 kuluessa. 

En ole yrittänyt arvioida kirjojen paremmuutta sinänsä, vaan mielikuvaani lukukokemuksen hyvyydestä. 2013 lukemistooni kuului suurempi osuus asiatekstejä kuin aiemmin, ja se näkyy myös tällä listalla. Se on toki luontevaa: koska asiatekstit ovat kiinnostaneet aiempaa enemmän, ovat myös kokemukset niistä olleet hyviä - ja toisin päin. 

Kirjat ovat paremmuusjärjestyksessä ainoastaan kahden parhaan osalta.

1. Cormac McCarthy:  Tie. Musertavan vahva kuvaus katastrofin jälkeisestä maailmasta pakottaa ajattelemaan elämää yleensäkin samoin kuin sitä, miten pienistä asioista onkaan mahdollista olla onnellinen.

2. Antti Nylén: Halun ja epäluulon esseet. Ryhdyin lukemaan tätä epäluuloisena tai jopa vihamielisenä, mutta teksti oli niin hyvää, etten voinut muuta kuin pyörtää pääni ja ihastua. Esseitä parhaimmillaan!

Jari Tervo: Esikoinen. Tämän valinnan selittää pitkälti Tervo-faniuteni. Ei ole niinkään sitä tyyliä, johon aikanaan ihastuin, mutta toisaalta kertoo mukavasti myös kirjailijan kyvystä uusiutua.

Timo Hännikäinen: Ilman. Esseitä arasta aiheesta. Jokaisella ei ole munaa kirjoittaa kirjaa siitä, että on runkkari. Hännikäinen pistää itsensä reilusti likoon ja antaa äänen niille, joita kukaan ei viitsi edes sääliä.

Ulla-Lena Lundberg: Jää. Olen itsekin yllättynyt siitä, miten paljon tähän kirjaan tykästyinkään. Omalta kohdaltani pidän tätä osoituksena siitä, miten hyvin tehty kuvaus voi itsessään riittää tekemään kirjasta hyvän.

Teemu Keskisarja: Kyynelten kallio. Erinomaisella tyylillä kirjoitettu kirja historiasta. Aihetta ei liiemmin ole tältä kantilta käsitelty, ja se onkin omiaan inhimillistämään entisaikojen ihmisiä korostamalla sitä, että samanlaiset halut heilläkin ovat olleet, vaikkei siitä koulussa olekaan kerrottu.

Tommi Uschanov: Miksi Suomi on Suomi. Suomalaisilla - kuten varmasti muillakin kansakunnilla - on itsestään sellainen käsitys, että he ovat jollain tapaa aivan erityisiä. Uschanov ruotii aihetta eri kanteilta kumoten harhaluuloja ja löytäen todellisia erityispiirteitä.

Kari Enqvist: Olemisen porteilla. Ei top10-listaa minulta ilman Enqvistiä, siltä alkaa hiljalleen tuntua. Mutta minkäs teet, kun mies kirjoittaa niin kiinnostavista aiheista ja niin hyvin, että sai tästäkin aikanaan Tieto-Finlandian.

Antti Tuomainen: Tappaja, toivoakseni. Olen näköjään tykännyt Tuomaisen alkupään tuotannosta enemmän kuin myöhemmistä, sillä myös Veljeni vartijan valitsin aikanaan top kymppiin, mutta sen jälkeen tulleista en ole niinkään syttynyt. Tämän kirjan aiheena on kosto ja sen mielekkyys - tai mielettömyys, miten vain.

Mikael Niemi: Veden viemää. Luonnonkatastrofi Ruotsissa. Mikä heitä muka uhkaisi? Ei ehkä tsunamit tai maanjäristykset, mutta pato voisi sortua samankaltaisin seurauksin. Niemen tarinat veden armoille joutuvista ihmisistä toimii armottoman hienosti.

Unohtumattomimmat kirjat

Sain Ammalta haasteen listata blogiaikana lukemani kymmenen parasta kirjaa. Koska olen vuosittain laatinut top-10 -bloggauksen kunkin vuoden parhaista lukukokemuksistani, niin muokkaan haastetta omalta osaltani sen verran, että listaankin kymmenen unohtumattominta kirjaa. Jotta varmistuisin siitä, että lista todella on se, mitä tarkoitin, tein luettelon pelkästään muistiini turvautuen. Nämä eivät siis ole välttämättä parhaita, ovat vain tulleet suunnilleen ensimmäisinä mieleeni.

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras. Tämä sai jonkin verran hyötyä vastikään lukemastani jatko-osasta Fraktaaliruhtinas, mutta en silti voi kieltää, etteikö Rajaniemen luoma tulevaisuuskuva olisi ollut erittäin mieleenpainuva.

Arto Salminen: Ei-kuori. Salmiselta en halua nostaa yhtä kirjaa yli muiden, joten Ei-kuori saa kunnian edustaa hänen koko tuotantoaan. Mikäli kirjat olisi pakko nostaa esiin vain yksi kerrallaan, niin tämä lista olisi aika yksitoikkoista luettavaa, sillä Salmisen nimi löytyisi silloin tasan kuudesta kohtaa.




Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni. Voisi sanoa että samat sanat kuin Salmisenkin kohdalla, joskin ihan jokainen Ravilon kirja ei enää listalle mahtuisi. Salmisen kanssa ehdottomasti tärkein blogiaikainen uusi tuttavuuteni.

Antti Tuuri: Kylmien kyytimies. Olen lukenut Tuuria ensimmäisen kerran vasta blogini aikana, mutta hänen nimensä on toki ollut tuttu jo aiemminkin. Lakeuden kutsu toi hänelle Finlandia-palkinnon, mutta Kylmien kyytimies on jäänyt minulle mieleen paljon voimakkaammin.

Jonathan Glover: Ihmisyys. Todella tuhti tietokirja ja rankkaa luettavaa. Tämän jälkeen on vaikeuksia uskoa ihmisten hyvyyteen.

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa. Jälleen yksi kirja edustamassa kirjailijaa. Valtaojan kirjoitustyyli on yliveto. Hän osaa kirjoittaa mukaansatempaavasti aiheista, jotka monien mielestä lähtökohtaisesti tuntuvat rutikuivilta.

Jari Tervo: Layla. Tervon kirjoja olen lukenut suurimmaksi osaksi jo ennen blogia, mutta en sentään kaikkia. Tervo on eittämättä mielikirjailijoitani, ja Layla kuuluu hänen kirjojensa kärkikaksikkoon.

Franz Kafka: Oikeusjuttu. Lukukokemus ei olisi oikeuttanut näin korkeaa sijoitusta, enhän nostanut tätä edes kyseisen vuoden kärkikymmenikköön. Sisältö on kuitenkin niin kiinnostavaa, että muistista Oikeusjuttu ei ole päässyt haihtumaan.

Jan Guillou: Pahuus. Tämä vain oli NIIN hyvä, ja antoi vielä ajateltavaakin. En voi kuin ihmetellä sitä, miksi tämä on edelleen ainoa Guilloulta lukemani kirja.

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan. Mielessäni Enqvist ja Valtaoja sijoittuvat melko pitkälti samaan kategoriaan. Puhtaasti tekstinä Valtaoja ehkä vie pidemmän korren, mutta pidän enemmän Enqvistin ajatuksista. Tämä kirja käsittelee lähinnä uskontoja, mutta on pakko mainita myös Monimutkaisuus, joka kertoi mielestäni huomattavan ymmärrettävällä tavalla ilmiöitä, jotka ovat kaikkea muuta kuin helposti ymmärrettäviä.

Tietokirjoilla näyttäisi olevan hienoinen etulyöntiasema. Monen kirjan lukeminen samalta kirjailijalta jättää niinikään vahvemman muistijäljen, samoin kuin kirjat, jotka ovat pakottaneet ajattelemaan.


Kaikkein unohtumattomimmat kirjat ovat tämän listan ulkopuolella, mutta ne olen lukenut ennen blogiaikaa, joten eivät kuulu tänne.

Vuoden 2012 top 10

Kuten aiempinakin vuosina valitsen viime vuoden aikana lukemistani kirjoista kärkikymmenikön. Kirjat on siis voitu julkaista milloin hyvänsä; ainoa niitä yhdistävä ominaisuus on, että olen lukenut ne loppuun vuoden 2012 kuluessa. Yhteensä kilpailijoita on mukana 75; romaaneja, novellikokoelmia ja tietokirjoja. Sarjakuvia en ole vieläkään laskenut mukaan, koska en ole niitä oppinut arvostelemaan.

Kirjat eivät ole paremmuusjärjestyksessä kahta ensimmäistä lukuunottamatta.

1. Katja Kettu: Kätilö. Tämä tuntuu vähän tylsältä valinnalta, kun kirja oli jo aiemmin muiden bloggaajien niin suuressa suosiossa, että se voitti Blogistanian Finlandiankin. Mutta totuuden nimissä minun on todettava, että valinta oli erinomainen, ja olisi todennäköisesti saanut minultakin äänen (ääniä), jos olisin sen ajoissa lukenut.

2. Aki Ollikainen: Nälkävuosi. Tässä vaiheessa en vielä tiedä tämän vuoden Blogistanian Finlandian lopullista kohtaloa, mutta tylsien valintojen linja näyttää jatkuvan, sillä ilmeisesti tässä on kyseessä Kätilön seuraaja. Lyhyt kirja, mutta täyttäkin täydempää tavaraa. 

Kari Enqvist: Uskomaton matka uskovien maailmaan. Tietokirjoista tämä oli vuoden ykkönen, vaikka haastajatkin olivat kovia. Enqvistin kolahtamisesta kielii sekin, että luin syksyn aikana kolme hänen kirjaansa, mikä on pääasiassa kaunokirjallisuuteen keskittyvässä blogissa varsin suuri määrä.

Antti Tuuri: Kylmien kyytimies. Tästä pidin kovasti. Jos se olisi julkaistu tänä vuonna, olisin todennäköisesti antanut jopa yhden äänen Blogistanian Finlandiaan. Mieleen jäi erityisesti päähenkilön käytännöllinen pasifismi, hiljainen aseistakieltäytyminen. Sekin kertonee jotain, että innostuin tästä niin paljon, että luin heti perään samaisen Äitini suku -sarjan ensimmäisen osan Eerikinpojat.

Cormac McCarthy: Veren ääriin. Vaikuttavan realistinen kuvaus villistä lännestä kaikessa raakuudessaankin. Kirja on painunut mieleen, vaikka veriset, julmat kohtaukset ovatkin jo pikkuisen painuneet unholaan. Tunnelman luojana McCarthy on mestari.

Maarit Verronen: Karsintavaihe. Verrosen mainio dystopiakuvaus. Hyvin uskottava dystopia, joka nimenomaan kritisoi sitä, mitä voisi tapahtua jos ei kelkkaa riittävän aikaisin käännetä. Ei luonnonkatastrofeja tai mitään, vaan ainoastaan yhteiskunnan kehittymistä huonoon suuntaan.

Hilkka Ravilo: Nimeltään Eerika. Raviloa voisi pitää suorastaan pakollisena tällä listalla. Hänen kirjansa jäivät vuoden mittaan turhankin vähälle huomiolle, mutta osittain tämä selittyy säästelyllä: ei ahmita kaikkia herkkuja heti! 

Antti Tuomainen: Veljeni vartija. Mainio kirja, joka edustaa juuri sellaista kerrontatapaa joka kolahtaa minuun: useampi kuin yksi kertoja ja aikataso, ja langat punotaan lopussa yhteen. Näitä jaksaisi lukea vaikka kuinka.

Päivi Alasalmi: Tuo tumma nainen. Tämä on mukana pitkälti vetovoimansa vuoksi. Minä luen kirjani pätkissä, mutta tähän en malttanut olla palaamatta miltei koko ajan, kunnes huomasin kirjan jo loppuneen. Jospa vain voisikin tietää jo etukäteen, että on tällainen kirja kyseessä...

John Ajvide Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen. Ei-pakollinen kauhun ja tiiliskivien edustaja. Tämä veti puoleensa samaan tapaan kuin edellinen Alasalmikin (ja sattumalta luin ne peräjälkeen), mutta luettavaa riitti paljon pidemmäksi aikaa. Ei aivan perinteinen vampyyritarina, mutta toimi mainiosti. Lindqvist on vahvasti mukana TBR-listallani.

Jälkihuomioita:
Jos arvioisin jokaista kirjaa erikseen, nostaisin mahdollisesti Enqvistiltä esiin myös Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat ja toisaalta ottaisin mukaan Arto Salmisen Kalavaleen. Ajattelen kuitenkin tällä listalla enemmänkin kirjailijan kaikkia lukemiani kirjoja, ja Salmisen nostin ansaitsemalleen paikalle jo viime kerralla. En halunnut tehdä tästä top15:ttä, mutten malta olla antamatta vielä "kunniamainintoja" Kafkan Oikeusjutulle ja Marja Björkin Prolelle. Molemmat olivat hyviä ja painuivat mieleen, mutta jäivät tällä kertaa varsinaisen listan ulkopuolelle. Asko Jaakonahon Onnemme tiellä tulikin jo mainittua Blogistanian Finlandia -äänestyksessä.

Vuoden 2011 top 10

Viime vuoden tapaan valitsen tämän vuoden aikana lukemistani kirjoista kärkikymmenikön. Kirjat on siis voitu julkaista milloin hyvänsä; ainoa niitä yhdistävä ominaisuus on, että olen lukenut ne loppuun vuoden 2011 kuluessa. Yhteensä kilpailijoita on mukana 94; romaaneja, novellikokoelmia ja tietokirjoja. Sarjakuvia en ole laskenut mukaan, koska en ole niitä myöskään arvostellut.

Vuoden kuluessa olin merkannut 25 kirjaa potentiaalisiksi top-listalaisiksi, mutta mm. kaikki Arto Salmiset niputan yhteisen otsikon alle, jolloin jäi jäljelle 19 merkintää karsittavaksi kymmeneksi. Kaksi viimeistä mukaan päässyttä tulivat valituksi pääosin julkaisuvuotensa perusteella ohittaen tänä vuonna julkaistuja kirjoja. Asetin iän uutuuden edelle siksi, että tulossa on vielä mm. Blogistanian Finlandiaehdokasasettelu, jolta varmasti löytyy näitä pois pudonneita, kun vanhempien kohtalona on vaipua unholaan, jollei niistä muistuteta.

Seuraava lista ei ole missään järjestyksessä muuten kuin ensimmäisen merkinnän kohdalla. Kymmenikkö ei välttämättä edusta kymmentä absoluuttisesti parhaaksi kokemaani kirjaa tältä vuodelta, sillä olen halunnut ottaa mukaan eri tyyppisiä kirjoja. Ehdoton kärki sitä paitsi olisi tylsää luettavaa Salmisen vallatessa kärkisijat.

1. Arto Salminen: Ei-kuori. Ei-kuori saa kunnian edustaa kaikkia Arto Salmisen kirjoja, joiden löytyminen on minulle ehdottomasti kirjavuoden merkittävin tapahtuma. Toivon hartaasti vielä löytäväni jonkun kirjailijan, jonka teokset tekisivät yhtä vahvan vaikutuksen, mutta hieman pessimistinen olen sen suhteen. Kenties maun kehittymisen myötä.

Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni. Tässä toinen kirja, joka edustaa kirjailijaa yleensä. Ravilo löytyi vuoden aikana hieman ennen Salmista, ja olin jo valmistautunut hehkuttamaan häntä samaan tapaan. Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että Ravilon kirjoja olen säästänyt tarkoituksella, yksi teos on mm. odottanut puhelimessani e-kirjana lukuvuoroa jo puolen vuoden ajan.

Jan Guillou: Pahuus. Tämä teki luettuani todella vahvan vaikutuksen. Kirja on varsin väkivaltainen, mutta se kaikki esitetään pelkästään alleviivatakseen koko ilmiön mielettömyyttä. Pisteitä myös siitä, että Gandhin mallin mukainen väkivallaton vaihtoehto nostettiin esiin, mutta yhteisö ei ollut siihen valmis.

Juri Nummelin (toim.): Verenhimo. Vuoden suurin yllättäjä. Kauhu ei ole perinteisesti kuulunut lukemistooni, mutta tästä novellikokoelmasta pidin huomattavan paljon. Novellikokoelmaksi se on pitkä - yli 400 sivua - eikä mieleeni jäänyt heikkoja kohtia lainkaan. Vieläkin tahtoo ihmetyttää, miten paljon tästä tykkäsinkään!

Jonathan Glover: Ihmisyys. Tämä ei ollut niinkään nautittava lukukokemus, mutta vaikutuksen se teki. Kirjoittaja on nähnyt paljon vaivaa, ja katsaus aiheeseen on perinpohjainen. Sisältönsä puolesta tietokirjojen ykkönen tänä vuonna.

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa. Jos edellinen tuli valittua sisältönsä perusteella, niin tämä edustaa sitten tietokirjoja lukunautinnon puolesta. Valtaoja osaa kirjoittaa aiheestaan kiinnostavasti. Vaikka aihe onkin kovaa tiedettä, hän pehmentää sen kaikkien luettavaan muotoon. Hänen kirjansa tuskin ovat suuressa vaarassa hautautua unholaan, sillä alallaan ne hakevat Suomessa vertaistaan.

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras. Scifi-osaston edustaja. Olen useaan otteeseen miettinyt, tykkäsinkö tästä kirjasta lopulta ja kuinka paljon. Joka tapauksessa se on jäänyt muistiin niin hyvin, että pidän sijoitusta tällä subjektiivisella listallani oikeutettuna. Korkealentoisia tulevaisuudennäkymiä siinä maalailtiin, mutta sopivan järkeenkäyvällä tasolla. Teknologian kehitys ei vaikuttanut joiltain osin pysähtyneeltä kuten esim. joissain elokuvissa. Jos tässä kirjassa olisi räjähdys avaruudessa, niin siitä ei kuuluisi ääntä.

Jari Tervo: Layla. Tervo-fania hemmoteltiin tänä vuonna, kun kirjailijalta tuli jälleen sen tasoinen kirja jota häneltä on lupa odottaakin Koljatti-välisoiton jälkeen. Ei kaipaa enempää perusteluja.

Jussi Valtonen: Siipien kantamat. Tämä tuli mukaan aivan "kilpailun" kalkkiviivoilla. Taistelu mm. Metsäjätin kanssa oli tiukka, mutta ratkesi lopulta juuri sen johdosta, että jälkimmäinen oletettavasti saa sijansa Blogistandia-ehdokkaiden joukossa. Toisaalta lukukokemus oli myös niin tuoreessa muistissa, että sivuuttaminen olisi ollut vaikeaa.

Erik Wahlström: Jumala. Mieleenpainuva, erilainen, hauska. Edellisen kanssa tämä oli suuressa vaarassa pudota pois, mutta juuri nuo kaksi ensimmäistä adjektiivia nostivat sen mukaan. Tämä myös toteuttaa sitä tärkeää kirjallisuuden tehtävää, eli uskaltaa puhua tabuistakin sellaiseen sävyyn, joka ei kaikille ehkä olisi sallittua.

Vuoden 2010 top 10

Vaikka vuosi ei olekaan vielä päättynyt, uskallan silti julkaista oman top kymppini. Aion lukea ainakin pari kirjaa vielä ennen vuodenvaihdetta, mutten usko niistä olevan tällä listalla olevien uhkaajiksi. Keskinäistä paremmuusjärjestystä en ole edes yrittänyt laatia, ainoastaan voittajan tulin valinneeksi. Eikä se oikeastaan ollut edes vaikeaa. Kyseessä eivät siis ole parhaat tänä vuonna julkaistuista kirjoista, vaan niistä jotka olen tänä vuonna lukenut.

1. Jostein Gaarder: Sofian maailma. Tämä kirja pitäisi ihan jokaisen lukea, joka suinkin tehtävästä kykenee selviytymään. Kirjasta suuren osan muodostavat filosofian oppitunnit, jotka tarjoavat hienon historiallisen läpileikkauksen kyseiseen tieteenalaan. Filosofia on aihe, jonka pitäisi kiinnostaa kaikkia ihmisiä, ja tässä on siitä perusannos. Tieto ei käy missään vaiheessa tylsäksi, vaan pikemminkin tulee halu kuulla aiheesta lisääkin.

Mikko Rimminen: Nenäpäivä. Tiedän Nenäpäivän jakavan mielipiteitä voimakkaasti, mutta minä kuulun siihen yleisöön joka kirjasta tykkäsi. Jos tekisin tarkempaa rankkausta, niin ei tämä kakkoseksi saakka yltäisi, mutta riittää parhaimmistoon.

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät. Jos edellinen ei olisi yltänyt rankkauksessa omaan listasijoitukseensa saakka, niin Harjukaupungin salakäytävät on kolmen parhaan joukossa.

Peter Franzén: Tumman veden päällä. Jos jakaisin yllättävimmän menestyjän (omalla listallani siis) palkinnon, niin sen saaja olisi tässä. Suhtauduin kovin ennakkoluuloisesti tällaiseen julkkiksen kirjoittamaan kirjaan, mutta kansien välistä löytyi oikein mallikas teos.

Marja Björk: Posliini. Edellisen kanssa tämä kaksikko kerää lisäpisteitä aiheestaan. Kirjailijat saavat tällaisissa kirjoissa pienoisen varaslähdön, kun on jo etukäteen varmaa, että ne herättävät lukijoissa voimakkaita tunteita. Samaan sarjaan kuuluisi Oatesin Kosto - rakkaustarina, mutta en pitänyt sitä kirjallisesti yhtä hyvänä kuin näitä kahta.

Sami Hilvo: Viinakortti. Jälleen jatkuu se ilmiö, että kirja kerää pisteitä aiheellaan. Tässä tapauksessa aihe ei herätä tunteita, mutta käsittelee niin virkistävällä tavalla kovasti kaluttua aihetta, että listasijoituskin on oikeutettu.

Riikka Pulkkinen: Raja. Pulkkinen on niin trendikäs nimi, että tuntuu vähän tylsältä mainita hänet listallani. Olisi kuitenkin epäoikeudenmukaista sormeilla sijoituksia vain tuollaisesta syystä, ja niinpä valitsin kirjailijan teoksista sen, josta enemmän tykkäsin.

Jari Tervo: Ohrana. Jos luettelisin kirjoja joiden lukemisesta olen eniten nauttinut, niin sillä listalla Tervo olisi yliedustettuna. Historiallisesta kolmikosta Myyrä - Ohrana - Troikka pidin Ohranasta eniten, ja siksi se valikoitui edustamaan koko kirjailijaa yleensäkin listallani. Bloggaukseni ovat ajoittuneet sen verran myöhäiseen vaiheeseen, etten ole päässyt riittävästi toitottamaan Tervon olevan mielikirjailjani ja Minun sukuni tarina suosikkini hänen kirjoistaan. Sen luin kuitenkin jo viime vuonna, joten ei asiaa tälle listalle.

Kari Hotakainen: Klassikko. Nimi kertoo kaiken, vaikka se itse kirjassa viittaakin johonkin muuhun. Parhailta kohdiltaan todella herkullista luettavaa, vaikea ylittää!

Mikael Niemi: Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Oikeastaan tämän paikalla voisi olla myös Sandemosen Pakolainen ylittää jälkensä, mutta se oli lukukokemuksena niin raskas, että valinta meni näin päin. Molemmat kirjat käsittelevät pitkälti samaa aihetta, eli pienen paikkakunnan ahdasta, jantemaista ilmapiiriä. Sandemosen katsaus on toki huomattavasti kattavampi, mutta Niemen tekstiä on kivempi lukea.

Siinä siis voittajat. Kilpailussa olivat mukana myös seuraavat teokset, jotka eivät syystä tai toisesta tulleet valituiksi. Valinta on tehty aika nopeasti, ja on hyvin mahdollista, että vaikkapa pari kuukautta myöhemmin olisi kymmenikkökin eri näköinen.

Palkintosijojen ulkopuolelle jäivät:
Petri Tamminen: Mitä onni on
Herta Müller: Hengityskeinu
Lubna Ahmad al-Hussein: 40 Raipaniskua
Hannu Salama: Sydän paikallaan
Susanna Alakoski: Hyvää vangkilaa toivoo Jenna
Juha Pihkala & Esko Valtaoja: Nurkkaan ajettu Jumala?
Kreetta Onkeli: Kutsumus
Petri Tamminen: Muita hyviä ominaisuuksia
Miina Supinen: Apatosauruksen maa
Joyce Carol Oates: Kosto: rakkausromaani
Juha Pihkala & Esko Valtaoja: Tiedän uskovani, uskon tietäväni
Hannu Luntiala: Petri Vallin toinen elämä
Marjo Dufva: Elämä on vaarallista
Riikka Pulkkinen: Totta
Marko Leino: Kotirauha
Kari Hotakainen: Iisakin kirkko
Teemu Kaskinen: Sinulle, yö
John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään
Marja Björk: Puuma
Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Jari Tervo: Siperian Tango
Sinikka Nopola: Teepussit
Tiina Lymi: Susi sisällä
Petronius Arbiter: Trimalkion pidot
Jari Tervo: Taksirengin rakkaus
Veijo Meri: Manillaköysi
Juhani Mäkelä: Entä jos sittenkin?
Hannu Salama: Juhannustanssit
Mika Mölsä: Prosenttijengit
Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Jari Tervo: Siat ja naudat
Aksel Sandemose: Pakolainen ylittää jälkensä
Alan Burgess: Seitsemän miestä aamunkoitteessa
Elina Tiilikka: Punainen mekko
Aleksis Kivi: Seitsemän Veljestä
Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä
Sun Tzu: Sodankäynnin taito
John Allen Paulos: Numerotaidottomuus
Jari Tervo: Pohjan Hovi
Ernest Hemingway: Vanhus ja meri
Tuhat tapaa kostaa eksälle
Jens Lapidus: Siisti kosto
Jari Tervo: Myyrä
Toim. Petteri Portin: Evoluutio NYT
Jari Tervo: Troikka
Allen Carr: Stumppaa Tähän!
Tove Jansson: Taikatalvi
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt
Jari Tervo: Pyhiesi Yhteyteen

---

Susan Abulhawa: Jeninin aamut
Antti Tuuri: Pohjanmaa
J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi


Viivan alapuolella olevat tulivat listan julkaisun jälkeen.