No ny sitä sit tull

...meinaa vett taevaast. Ei mittä kauhia pali mut kumminki sillai kivast.

Siit on useempi viikko ku vett tän mäkkee on tull ja oon ollu jo pikkase ressaantunu

täst kuivuurest. Paahtava helle ja pikkane tuuli ni siin se pahin kuivattava yhdistelmä.
Tai on tääll satan kolme tai neljä pisaraa sillo tällö.
Rupes harmittama ku kasvit alko kitumaa.
Satee alkaes mettäst nousi kauhee höykä..
niinku joku olis heittän vett oikke isoo kiukkaasee.

Se siitä, ny helppas kumminki.

Silmis oikke näki ku kasvit piristy.

Syksyn kukkiat ovat aloittaneet todella aikaisin..

Kuivuudest huolimati ruusupapu kiemurtelee jo korkealla

Sateen loputtua piti kouhasta maata ja kattoa kuinka pali ny tuli apuja.
Sadevesimittari näytt 20 ni täss maas se teki n.2cm.
lopunperin aika vähä..saa sataa vaikk viikko en närise.

Kallionkolos ole pitän lintuje kylpylää.
Kuivuuden alkaessa en pystyny lisää siihen vett..valitan linnut.
heti ku kolone täytty ni nämä kaks tuli räpiköimää voi sitä ihanuutta.
Kylpy ku tuli sipastuu lennetti sukimaa hööhenii kuasii
kelon päähä..jälkihuolto oliki kovast ankaraa.

Kevääll tekemäni unikkoniittyä ei pelasta enää mikään..palo aivan karrelle.

Monet isotkin perennat ruskettuivat..

Karhunvattu on kuoleman partaalla.
Marjat kovia kuin pikkuse kivet.
Nyte ku mä olisi osallistunu avoimii puutarhoihi ni olis
tarvin peruttaa koko homma.
Kuka tämmöst kasvie kituu ny kattelee.
Onneks tuli tämmönenki huomioituu ja taas koottuu
vähäne järki ettei mun puutarhall oo avoimii mahdollisuut.
Tai jos nuo avoimet olis kesäkuus ni sitte..

 Heti juhannukse jälkee lammikos oll veten pinta lasken parise meetrii.
Täll hetkell kaikki nua kivet on näkyvis ja keskell semmone mutane
kostee kolmio..mahdottoma määrä kuutioina on siis haihtun
tähä saharan ilmastoo.

 Tänää näytti ihan kivalta ku ukontulikukatki alkaa kukkimaa.

Perhoset ovat saapuneet..

Minttu on perhoste suosiois ja onneks mäkimeirami ei oll
kuivettunu kuoliaaks..
Ny mä oottele amiraalei ja ritarei..siis perhosii.
Ens viikoll ku on vapaat alotan perennapenkkien siistimise
kaikk on kamalas kuasis.
Mukavaa viikonloppua kaikill.

Vesiperhone

...tai mikä lie sirvikäs.

Istutti flika kans mökin rannas. Vetes liikku kummalline kapistus.

Ens se näytt pikkuselt kalat joka ui veten pääll..höh

Sitt rupes näyttä minikokoselt sukellusveneelt periskooppi vete pinnal..

Silmiäs ei meinan uskoo ku olento kipus kive pääll ja iha viel kävel.

Ihanko perhone. Voik perhone uida ja sukeltaa?

No juu voi se on semmone vesiperhone.

Siihe se asettu lämmittelemä ja suure silmät killittivä.

Rihmase pitkät tuntosarve asetetti rinnaikkai.

Netin ihmeellisest maailmast tarkisti ett kyll täll ötökäll

ihan on lennin siivet ja ku ne huilaava ni asetetaa

harjamaisest takaruumii peitoks.

Mä kyll tunnusta ette tämmöstäkä luantokappalet oll enne huaman.

Harmit vaa ku mun kamerall ei saannu paremppi kuvii

Mökkil olles mun huomion vie yleens linnut.
Jää varmast pali piänt huamaamat.

Toivottele viikonloppui kaikill!

Perhossii, kukkii ja haravointii

Lähdin het aamu krahuis pihall ja tuli sisäll ku tull hämärää.

Aurinko on pikkase paistell ja lämpöä ihan sopivast.

Onneks ei tarvinn lähte kauppaa. Isänt on hoitan asioinnit keskustas.

Edelliste asioitte perusteell mä voin todett ett kiva päivä.

Muratin lehdet on alkan punertuu

 Dna ketjun vihertämine teki viimeyän taas temput.

Iltayäst mä nukui hyvi. Heräsi aamuyäst ja ei tullu uni.

Tietyst sitä rupes suunnittelema puutarha yht isoo rojektii.

Arvakkaa vaa nukuttik se jälkee enä siivuuka? No ei!

Kuin keskell yät tule kaikk parhaimmat ideat.

Oll pakko lähtee piirustama paperill tuatos.

Liki piti etten lähten puutarha toikkaroima ja tarkkemmi

mittailee kivie ja kasvie tulevii paikoi.

Kello tais tikuttaa yli kahde ku sain hahmotukse paperill.

Söin pari näkkärii ja meni maate. Uni tull hyvi.

Mä ole miettin ett kyll on merkillist ettei puutarha asiat jätä mua rauhaa

vaikk talvi mene ja kolkuttele koht ovell..

Tänäp mä sit kraapei vähä lehtii läjää.

Pienis trykeis eteni ja välin kynin jottai muut.

Suurimma osa lehdist kärräsi kompostii.

Vuorotelle hevosepeen kans latosi koko korkkia kehiko täytte.

Hiukka kasteli kuumall vetell. Pääll laitoin lautoi ja sitt pellin palase.

Jätin lautoje avull pellin all pikkase ilmaravon.

Ny muhise siell yks sellane patteri ett komia multta on tiaros.

Olisko tua hevosepee kasa mull ollu ny kolmisevuat, en muist..

meinaa se hevosepeeki on ruven mullaks maatuma.

Hiukka tarikoll kähjäs ni sellane höökä nousi keskelt läjää.

Hupenee toi aarrekasa kyll. Onneks hepan omistajii on melko liki.

Viimeks sitä tull rekkalavalline ja ei montta kuutioo enää ole..

mihi mä ole sitä oikkein hassannu!

 Haravoinni tauoll viimeisteli vähä syksy asetelmii..

suhautteli lissä noitt lehtikuuse oksii. Iha kivalt näyttä havuje kans.

Luonto anta kyll materiaalii näihi asetelmii.

Alkusyksyst tein näit hiipoi ja ole niit koristell hissuksee.

Täss hiipas on jäkäläissi oksii ja ruusunmarjoja.

Ajatteli ett jos laittas viell naavaa pienii tupsui..

Naavaa en löytän mutt luppoo kylläki.

Luppo on vallottan vanhat kriikuna puut.

On sitä tietyst kuuse oksillaki.

Naavan erotta lupost sillai ku vetäse tost tupsust ni naavas on sisäll semmone

tukevamp säijje. Lupos ei oll mittä..se yht höttö.

 Luppo on kauhia herkkä ilmansaasteill eli meill on sit puhdas "ilma".

Toises hiipas on havuje pääll liekoo.
Punase kamalat aurauskepit on jo paikoillas.
Näkyy tuall takana. 

Liekon pääll kieputin tollase käpykoristeise narun.
En muist miss tää käpyhässäkkä mull aikasemmi puutarhas ollu
mutt tuunattu pääs taas kierroksell.
Mun on tarkotus laitta tähän hiippa ihan pikkuruiset valot..
vaikk en mikkä joulu hössääjä olekka.

 Maksaruahot kiviaida pääll on syvän ruskeit.

Meinasi ett otan vähän kuivakukiks sisäll mutt jätinki ottamati.

Kasvakoo rauhas ja siementäkkö vaikk koko aidan mitall.

 Paatsama teki iha kiva ruskan. Pikkase on marjojaki.

 Syysasteri availee nuppujaan. Kuvas kukinto tollane liilan sävyne

mutt mun miälest tää enempi sinine.

Pieni taime löysi santkuapalt eli on dyykattu tää syksyn ihanuus.

Santkuappa on se sama ku joskus kirjoti toimintakeskuksest.
(Linkki toimintakeskus postaukseen) 

Puutarhas perhose ei oll loppun!

Viimisen taitava oll vuaros nämä hallamittarit ja lumimittarit.

Täst en ossa sanoo kumpi on sitt kysees.

Semmose karvasenki versio ole nähny ku paikallislehdes oll kuva.

Tumma ja pörrökarvainen tais oll nimeltäs hallakehrääjä.
Ny vaa perhossi kyttäilee, tuleva ulkolampull lämmittelee.


Kaunista pyhäinpäivää ja viikonloppuja