Murha!

Tänään sitten kävi mitä ollaan muutama kuukausi pelätty: elokuussa perheeseen saapuneista siimahännistä yksi jäi pedon saaliiksi. Kaiken lauantaihässäkän keskellä toinen kissoista oli hiipinyt saunaan, missä hiirulaisten laatikon piti olla turvassa. Peto oli työntänyt laatikon lauteelta alas, jolloin kansi oli jäänyt hiukan raolleen ja valkea Milli-tyttönen oli ilmeisesti pyörähtänyt ulos tai lähtenyt seikkailemaan.

M löysi laatikon mennessään sitä siivoamaan, mutta Millin hyväksi ei pystynyt enää tekemään mitään. Kaksi muuta hiirosta olivat turvassa purun seassa laatikon perimmäisessä nurkassa. Kolmannesta oli jäljellä enää verinen takaosa saunan lattialla.

Muuten niin hyvin alkanut päivä on edennyt sittemmin hiukan surkeissa tunnelmissa. Toisaalta mitään "väärää" ei tapahtunut, kissa vaan seurasi vaistojaan ja hankki itselleen ruokaa. Mutta ikävältähän lemmikin menettäminen aina tuntuu, varsinkin näin pian sen saapumisen jälkeen. Junnu on onneksi nähnyt niin paljon luontodokumentteja, että ymmärsi ainakin jollakin tasolla tällaisen olevan luonnollista.

Laitoimme Millin jäännökset tyhjän talouspaperirullan sisälle, koska eläessään se viihtyi rullissa. Samoin se sai seurakseen talouspaperinpaloja, joilla voi sitten pehmustaa asumuksensa siellä minne se nyt pääsikään. Hautasimme sen takapihalle ja laitoimme ruusunkukkia haudalle.

Lepää rauhassa, Milli!

*5.8.2012

+24.11.2012

Muutoksia suunnitelmiin

Niinhän siinä kävi, ettei eilinen mennyt ollenkaan niin kuin meinasin. Ilmeni nimittäin että illansuussa oli päiväkodin/koulun vuotuinen taskulamppusuunnistus.

Tapahtumassa ahkerat tätöset ovat valmistaneet harjulle heijastimin merkityn reitin, jonka varrella on kysymysrasteja. Vastauksen kirjain siirretään lappuun ja siitä tulee sitten jokin sana. Lapset ovat tästä aina ihan innoissaan. Oma suosikkitehtäväni oli: Tanskan lipulla on oma nimi. Onko sen nimi Dannebrogen, Svedubryggan vai Finnmyggan? (brygga=laituri, mygga=hyttynen)

Suunnistelussa, munkinsyönnissä ja sitä seuranneessa piilos-hipassa menikin koko ilta. Univelkainen isäntä sammui yhdeksältä kuin saunalyhty. Minä pesin yöllä ennen nukkumaanmenoa vielä auton likaiset ikkunat, jotka piti pestä jo päivällä, ja tietenkin naapurin mies käy vielä tupakalla siinä vieressä. Vähän ihmetteli pesenkö tosiaan autoa tähän aikaan. Luonnollisestikin suoritin pesun kylpytakki päällä. En tiedä kumpaa nolotti enemmän... :D

Illalla on työpaikan pikkujoulut, mutta joudun jättämään ne väliin. Viikko sitten alkanut flunssa ei hellitä kröhäistä otettaan, enkä halua mennä sinne vaan niistämään. Olisin halunnut laulaa karaokea... mutta nyt saan tehdä sen Youtuben kanssa. Siellä on kyllä parempi valikoimakin. Ja voin tehdä senkin kylpytakki päällä.

Viikonloppuna aion muuten ottaa löysät pois meidän keittiötarvikkeista, mies ei tätä tosin vielä tiedä. Käytän ehkä kahta kauhaa ja lastaa, ja laatikko on täynnä kaiken maailman ihme esinettä mistä en edes tiedä mitä ne ovat. Kohta lähtee!!

Kiitoksen päivä

Pohjoisamerikkalaiset sivut pullistelevat thanksgivingiä ja pumpkin pieta. Siellä kiitospäivä on melko pitkä perinne yhteisine kalkkunaillallisineen.

En kaipaa uusia syitä lahdata kalkkunoita (tai syödä kakkua), mutta mietin, että kiitokselle omistettu päivä voisi Suomessakin olla ihan hyvä. Suomalaiset ovat vähän kiittämätöntä ja kärttyisää kansaa. Silti meillä jokaikisellä on paljon asioita joista olla kiitollisia.

Minä olen tänään kiitollinen

• ihanasta perheestä
• lämpimästä kodista
• puhtaasta juomavedestä
• sisävessasta
• siitä, että on työpaikka
• siitä, että saan kohta hypätä tuntemattomaan ja kokeilla miten siivet kantavat
• suklaapatukasta, jota on vielä vähän jäljellä
• ohjelmattomasta illasta
• astian- ja pyykinpesukoneesta

Kiitollisuus parantaa tutkitusti elämänlaatua ja terveyttä. Kiitosta ei tarvitse kohdistaa erityisesti millekään tai kenellekään, jos ei siltä tunnu. Pääasia on tunne siitä, että on saanut paljon, on onnistunut - ja mikään ei ole itsestään selvää.

Lopuksi vielä iloinen asiaan liittymätön laulu, jonka avulla lapset voivat opetella värit kiinaksi. Youtubestakin voi olla kiitollinen!

Jalokivimetsä: Kaatopaikkajätteen määrä vähenee

Tilastokeskus kertoo tuoreessa julkaisussaan, että kaatopaikoille sijoitetun yhdyskuntajätteen määrä on vähentynyt Suomessa jo viiden vuoden ajan. Syynä kaatopaikkajätteen vähenemiselle on suomalaisten kierrätysinnon paraneminen. Kaatopaikalle kuljetettiin yhdyskuntajätteitä noin 206 kiloa asukasta kohden.

Parannettavaa löytyy kuitenkin vielä: esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa kaatopaikkajätettä kertyy vain muutama kilo asukasta kohden.

Talouselämän uutinen

Blue Helena

Lomaviikkoni huipentui hyvän työntekijän tyypilliseen lomaflunssaan, joka ei olisi voinut tulla juuri huonompaan aikaan. Perjantaina oli organisaatiokäyttäytymisen kurssin viimeinen luento ja lauantaina kaikkien ryhmien esitykset. Heitin panadolit kitusiin kumpanakin päivänä ja sorruin jopa kahviin ja kaakaoon. Onneksi ryhmäni muut jäsenet hölöttivät niin pitkään, ettei minun tarvinnut sanoa jopa mitään.

Vaikka aiheemme on mielenkiintoinen, ryhmätyöstä ei ole tullut oikein jees-fiilistä. Esimerkkinä lauantain lounas, jolloin ryhmän muut neljä jäsentä menivät neljän hengen pöytään ja minä en siihen enää mahtunut. En oikein tiedä mitä aikuiset ihmiset ajattelevat noin tehdessään. Meidän pitäisi tehdä yhdessä vielä 20 sivua pitkä raportti aiheesta, ja motivaationi on vähän heikohko.

Sunnuntai ollaankin oltu laiskoina. Isäntä, joka ei ole ihan täydessä terässä hänkään, käytti sentään vähän koiria ulkona ja teki meille hyvää ruokaa, mutta muuten pelasimme Syberiaa. Saimme ensimmäisen pelin pelattua läpi ja aloitimme toisen. Seikkailupelit ovat ihan lemppareitani: parhaimmillaan hienoja maisemia, mielenkiintoinen juoni ja sopivan vaikeita pulmia ratkottavaksi omaan tahtiin.

Blue Helena on muuten se drinkki, joka piti entiselle laulajatähdelle Helena Romanskille sekoittaa, jotta hän saisi äänensä takaisin. Näin se tehtiin pelissä: 1 osa votkaa, 1 osa sinistä curacaota, hunajaa, limettiä ja jääpaloja. Ja katsos, sellainen näyttää olevan oikeastikin olemassa!

P.S. Hahah, eikös olekin hienosti sävyjen mukaan stailattu kuva myynnissä olevasta junnun vanhasta maastotoppapuvusta: