Vettä!

Vettä, huutavat kukkaset ja koirat ja kissat ja ihmiset tässä helteessä.

Meillä sitä tulee nyt uudesta suihkusta.

Ja peilinkin ripusti remppamies viimeisenä palveluksenaan! Nyt voimme tiirata siitä trimmattuja alastomia vartaloitamme kuin kreikkalaisia jumalpatsaita. Onneksi peili loppuu kaulan kohdalle.

Hammaspainia

Kukkien kuulumisia

Moikka, me ollaan kasveja. Me asutaan tuolla noiden ihmisten pihalla.

Minä olen vadelma. Sanovat että olen pisteliäs ja joka paikassa tiellä ja että minun pitäisi vähän siistiytyä. Kyllä ääni kellossa sitten muuttuu kunhan alan tehdä marjoja.

Minä olen viinimarja. Minusta ihmiset tykkäävät, varsinkin se mies. Olen jo aika vanha ja ihmiset puhuivat jostain nuorennusleikkauksesta jota tarvitsisin. Kävisivät itse leikkauksessa, tarvitsevat sitä itse enemmän, kurpat.

Minä olen raparperi. Minut on syöty Pacmanin näköiseksi. Hyvä että edes jollekulle kelpaan, eivät ole ihmiset tehneet minusta edes piirakkaa.

Me olemme aronioita. Viime talven lumipeite painoi meidät vinoon. Nyt on hyvä nojailla kavereita vasten, kun vähän huimaa.

Minä olen mänty. Minua ympäröi jokin ihme pensaanreuhka enkä saa oikein happea. Ja se vadelmanrääpiö hyppii täälläkin.

Minä olen villiviini. Olen kova kasvamaan ja kiipeilemään. Joka kevät saan aloittaa ihan alusta, mutta syksyyn mennessä tuuhistun kovasti.

Minä olen pelargoni. Tiputin kukkani säikähdyksestä joku aika sitten, kun oli niin kamala ilma. En uskaltanut paljoa kurkkia mullasta. Nyt aurinko on paistanut jo monta päivää ja ajattelin taas avata punaiset kukkaseni.

Olen köynnöshortensia. Vaikka suikerran seinää pitkin, en ole mikään huikentelevainen hujoppi kuten tuo villiviini vastapäätä. Minulla on paksut varret ja tunkeudun joka paikkaan.

Olen jasmike. Kukin vain vähän aikaa joka vuosi, mutta kukkani tuoksuvat ihanalle! Olen juuri valmistelemassa tämänkesäistä kukkaloistoani.

Minä olen - tai olin - auringonkukka. Joku söi minut. En ehtinyt nähdä mikä se oli. Ensin se nainen kuivatti minua ja sitten tuli se peto. Kannattaako enää yrittääkään, taidan olla mennyttä.

Minä olen oliivipuu. Olen aika hienohelma, myönnän sen itsekin. Tulin kaupasta vihreänä ja tuuheana, mutta nuo surkeat tomppelit eivät osanneet hoitaa minua ja tiputin talven aikana kaikki lehteni. Tai jäi minulle yksi vihreä oksa, mutta - älkää nyt tukehtuko nauruunne - se mies leikkasi oksan poikki. Sanoi vain että hups, ei ollut tarkoitus. Mutta olen kuitenkin aika sisukas. Teen varresta uusia lehtiä ja aion taas tuuhistua. Katsotaan miten minun käy ensi talvena. Sitä ennen aion kuitenkin nauttia kesästä!

Minä olen amppelimansikka. Sanon vain että odottakaa vielä vähän, niin sitten herkutellaan!

Voi ei, taas idea

Olen taas saanut idean. Mies ei ole ihan vielä ostanut tätä. Mutta se on tosi hyvä idea.

Meillä, kuten monessa muussakin paikassa, on sohva, musiikinkuunteluvehkeet, Wiit ja sen sellaiset olohuoneessa. Sen viereisessä "välihuoneessa" on ruokapöytä, joka ei ole ruokapöytäkäytössä vaan sen päällä on epämiellyttävää romua. Syömme kolmistaan aina keittiön baaripöydän ääressä, ja siinä tehdään kaikkea muutakin. Istun hyvin harvoin sohvalla muuten kuin elokuvaa katsoessani.

Olemme siis osoittautuneet pöydänääressäistujaihmisiksi.

Meiltä vain puuttuu iso hyvä pöytä.

Ideani kuuluu näin: siirretään viihde-elektroniikat sohvineen välihuoneeseen, joka on sopivan pimeä koppero. Laitetaan valoisaan olohuoneeseen keskelle iso ruokapöytä. Keittiön baaripöytälevyn voi poistaa käytöstä.

Eikö kuulostakin mahtavalta?!

Tukiaisia marjapensaille

Pihamme oli vallannut jonkinnäköinen putkikasvi. En tajunnutkaan sitä ennen kuin naapuri huomautti, että on nyhtänyt pois kaikki tuon (*osoittaa*) näköiset omalta pihaltaan, että eikös se ole joku rikkaruoho. No on, ja nyt ollaan mekin nyhdetty urakalla.

Saimme tehtyä vanhan kompostikehikon laudoista tuet kahdelle viinimarjapensaalle. Kolmas on niin vadelmanversojen valtaama, että sen kanssa täytyy vähän miettiä.

Tuista tuli aivan toimivat.

Aroniat tursuavat naapurin puolelta. Saimme luvan tehdä niille mitä lystäämme. Viime vuoden painavien lumien alla ne taipuivatkin aidan päälle, niin että jos niitä kovasti katkoo meidän puoleltamme, ne lyhenevät tumpeiksi.

Marjapensaat oli tuettu aiemmin näin kauniilla muovirenkailla.

Isäntä terotti uusia tukia kirveellä. Jonkin aikaa autokatos toimi kuin vampyyrinmetsästäjän varastona.

Uutta vadelmapaikkaa perustamassa...

Autokatoskaaos

Näpättiin tämä kuva muistoksi kylppäriremontinaikaisesta sekasorrosta, joka verstaana, maalauspajana ja varastona toimineessa autokatoksessa on jo viikkokaupalla vallinnut.

Seuraavaksi paljon vihreitä kuvia.

Seuraavaksi

Sauna on lauteita ja kiuasta vaille valmis. Olen niin onnellinen. Ehkä tämän vuoden puolella pääsemme jo kokeilemaan miltä uuden kiukaan löylyt tuntuvat!

Seuraavaksi haluaisin: *päästä eroon ylimääräiseksi jääneistä kaakeleista ja siivota makkarin hyvin *tehdä vielä yhden satsin pyöreitä betonilaattoja *tehdä tuet vadelmille ja viimeisille marjapuskille *leikata naapurin puolelta harottavat aroniat kesymmäksi *maalata keittiön kaapin ovia

Kun junnu on poissa, ehtii vaikka mitä! Hänellä on tulossa tärkeät 7-vuotissynttärit aivan pian. Kaverisynttärit pitää pitää varmaan elokuun puolella, mutta oman väen kesken voidaan herkutella. Olen ajatellut hankkia hänelle oman pienen cd-soittimen, kun hän tykkää kuunnella musiikkia. Nyt hän on kuunnellut pienellä kannettavalla dvd-soittimellaan, jonka äänenlaatu on aika kamala.