 |
| Argh, sotkua - mutta pala kakkua auttaa |
 |
| Riisipuuron keittoa |
 |
| Riisipuuro palaa pohjaan |
 |
| Kuusemme on pieni mutta sitäkin tuuheampi |
 |
| Pukkikin meille osasi |
 |
| Huh, lasillinen hyvää portviiniä pelastaa illan |
Kuviahan ei aaton tärkeimmistä tapahtumista ole, mutta tässä tiivistelmä:
Aamulla nukuttiin (taas) pitkään ja isäntä käytti koirat ulkona. Imuroitiin vähän ja katsottiin Lumiukko ja joulurauhan julistus. Sitten käytiin joulupuuron keittoon. Puuron sekoittamisesta saatiin aikaiseksi lihava riita, jonka kiehuessa lähdimme käyttämään koiria päivälenkillä mukamas valoisan aikaan.
Kaikki meni hyvin, kunnes nuorempi koirista bongasi jonkin eläimen ja lähti haukkuen perään. Vanhemman saimme onneksi pidettyä. Haukkua kuuluikin sitten sieltä ja täältä ympäröivistä metsistä kunnes taukosi kokonaan. Odottelimme vähän aikaa, mutta päätimme sitten jakaantua. Minä vein toisen koiran kotiin ja isäntä jäi metsään karkuria huutelemaan.
Aika kului ja meillä oli sovittu joulupukkikeikka kello puoli kuusi. Kymmentä yli neljä lähdin takaisin metsään hakemaan isäntää takaisin. Puhelintahan hänellä ei luonnollisesti ollut mukana. Raahustimme surkeina kotia kohti. Ainoa lohtumme oli, ettei vettä satanut.
Aivan talomme takana olevassa metsikössä ollessamme kuulimme haukuntaa. Luulin sitä sisällä olevaksi koiraksemme. Se kuului kuitenkin selvemmin ja oli puolustuskannalla. Huusin karkulaista nimeltä -- ja sieltä se tuli, autokatoksesta! Koira oli löytänyt yksin kotiin. Onneksi matkalla ei ollut autoteitä, ja aattona luultavasti suurin osa ihmisistäkin oli jo jouluaterialla (paitsi me).
Rapainen koira pesuun, meille voileipä suuhun ja joulupukin ja -muorin kamppeet päälle. Naapurimme oli sopinut toisen naapurin kanssa, että tämä olisi hoitanut heillekin pukin, kun neljä lastenlasta oli tulossa jouluksi, mutta tämäpä oli unohtanut koko jutun. Niinpä minä ja isäntä pääsimme tai jouduimme aika lyhyellä varoitusajalla Korvatunturin asukin sijaisiksi.
Luulin, että jättäisimme lahjasäkit sisälle ja häipyisimme suunnilleen saman tien, mutta eihän se niin mennyt. Meille soitettiin nokkahuilua, tanssittiin ja laulettiin, ja sylissäkin käytiin istumassa. Lasten iloisista silmistä ja hihkumisista löytyi meillekin jo välillä kadonnut joulumieli, ja palasimme kotiin aivan eri mielellä.
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ajatteli maha, kun jouluruokaa sisäänsä sai. Ruoan jälkeen kävi meilläkin joulupukki, ja ilta päätettiin saunomiseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!
