Valo lisääntyy, siis täytyy pimentää

Junnu on toivonut pimennysverhoa parvelle. Tänään sen viimein ompelin, ja ainakin hänelle kelpasi. Parvelle tuli tosi viihtyisä tunnelma!

Suuri ompelumestari :D

Olen kyllä varmaan maailman huonoin ompelija. Onnistuin tavalliseen tyynynpäälliseenkin mittaamaan yli kymmenen senttiä liikaa pituutta. No, tulipa reilut saumanvarat! Kangas on jokin Ikean jämäkkä jämäpala.

Rullia

Korjasin junnun revennyttä haalaria liimapaikalla ja se olisi pitänyt ommellakin varmuuden vuoksi. Kangas oli niin paksua, etten saanut neulaa siitä läpi, joten jäi ompelematta. Siinä lankoja kaivellessani huomasin, että olivat ihanan värisiä.

Toipilasaskartelua

Toin viikonloppuna vanhempieni luota sinne unohtuneen askartelumateriaalilaatikon, jota olenkin kaipaillut välillä. Siellä oli kaikenlaisia aarteita, kuten piirustikku, jolla voi suurentaa tai pienentää kuvioita. En ole tainnut käyttää sitä kertaakaan. Kankaita, nappeja, nauhaa, ja oli siellä vähän sitä vanuakin. Mielestäni sitä piti olla jossain iso säkillinen, mutta en löytänyt sitä.

Sunnuntaina makasin koko päivän sohvalla kylmäksi kasteltu pyyhe otsalla, kun iski kuumetauti. Tänään on vieläkin kovin rosoinen olo, mutta selvästi parempi kuitenkin. Ehkä huomenna pääsee jo töihin.

Siivoojat kävivät aamulla ja tuli taas mieleen, että vessasta puuttuu kokonaan sellainen ohje kuin että mikä on mikäkin pyyhe. Siellä on nimittäin kolme pyyhettä ihan eri tarkoituksiin, eikä niitä saa sekoittaa. Tein pikkuisen sydämen käsipyyhettä osoittamaan. Siitä tuli ihan hassu, mutta kelvatkoon nyt tähän tarkoitukseen. Onnistuin kiinnittämään ripustusnauhankin ensin sisäpuolelle :D Pitää vaan ommella lisää, niin tulee harjoitusta.

Tällaisia vanhoja kankaisia nenäliinojakin laatikostani löytyi:

Tässä uskollinen ompelukoneeni! Olen perinyt sen äidiltä. Se painaa kuin kuolemansynti eikä siitä löydy tietokonetta, mutta suoraa ja siksakkia sillä vetelee ja se minulle riittää.