Adventti Numero Uno

Laitettiin tänään hiukan joulutunnelmaa taloon. Ei ensimmäisen adventin takia erityisesti, vaan koska nyt sattui olemaan aikaa, mutta ei tämä ajankohta mitenkään haitannut. Junnu avasi ensimmäisen joulukalenterin luukun aamulla. Hän sai kaverin synttäreiltä läksiäislahjaksi suklaakalenterin, jossa on 25 luukkua. Voi onnea ja autuutta.

Paistoin vähän torttuja ja pipareita iltapäiväglögin seuraksi. En ole luumuhillon ystävä joten laitan yleensä myös vadelmahilloa, mutta tämä käyttämäni menikin ihan mehuksi uunissa. Ei tullut kovin kauniita, mutta maku oli onneksi ihan ookoo. Pipareitakaan en onnistunut polttamaan yhtään, joten saimme talteen monta etanaa, siiliä, oravaa, dinoa, koiraa ja karhua.

Pari ulkovalosarjaa viritettiin takapihalle ja kynttelikkö ikkunalle. Nyt puuttuu vain joululaulut radiosta (mutta niitä en ihan vielä kaipaa)!

Viritetty ulkovalosarja

Aatonaattona

Hiiriäkin on kuvattu jouluisissa merkeissä.

Herkkuja on haalittu purkkeihin.

Hieno auringonlasku tallennettu muistikortille. Kuvaaja jäätyi.

Lyhdyt sytytetty.

Maailman kauneimmat piparit paistettu ja koristeltu.

Junnun esijoululahjakasaa kauhisteltu. Muurahaispesä??!

Rauhoituttu!

Nyt aattoa odottelemaan - kaikki on hoidettu.

Ihanaa joulua kaikille!

Oikeaa elämää

Vanha kuva, muttei kukaan huomaa.

 Vietin pitkän itsenäisyyspäiväloman, kun pidin perjantainkin vapaata. Elettiin niin oikeaa elämää, etten edes ehtinyt mitään blogipäivityksiä tekemään. En ole ehtinyt esitellä uutta petikaverianikaan. Mutta kaikki aikanaan!

Minun on pitänyt jo joulukuun alusta lähtien etsiä ullakolta joulukoristelaatikko, johon siivosin viime joulun jälkeen kaikki joulukamat pois eteisen yläkaapista. Jotenkaan ei ole tullut vain sitä etsittyä, ja ainoa joulukoriste meillä on pieni koristevalosarja makkarissa. Mutta kaikki aikanaan.

Jotain jouluista sentään olen ehtinyt. Puhaltelin adventtikyntteliköstä pölyt pois ja ollaan poltettu kahta ensimmäistä kynttilää. Kynttelikkö on vuoka, jossa neljä pöytäkynttilää on upotettu koristekiviin. Siinäpä sitten kävi niin, että kun tarpeeksi matalaksi poltti kynttilää, niin kynttiläneste valui kivien sekaan. Didn't see that one coming. No, poltetaan niin kauan kuin suostuu palamaan.

Perjantaina varmistui, että vanhempani ja veljeni tulevat jouluaatoksi meille, kuten junnu olikin jo sopinut heidän kanssaan. He tuovat kinkun ja perunalaatikkoainekset, ja me värkkäämme muut. Olisi kiva saada se olohuoneen ja välihuoneen muutos valmiiksi jo ennen joulua, mutta voipi olla hiljaista. Jotenka mennään vanhalla setillä.

Olen saanut luvan toteuttaa muuten tämän muutoksen ja hankkiutua eroon epäsopiviksi katsomistani huonekaluista, mutta sohvaa en saa kuulemma vielä hävittää. Mitä kummaa sille keksin??

Itsenäisyyspipareita

Paistettiin junnun kanssa neljä peltiä eläinpipareita. Vain viimeinen pelti vähän kärähti, ja koiratkin siis saivat omat herkkunsa. Muut menevät kyllä parempiin suihin!

Ennen joulua saa kyllä tehdä toisenkin satsin. Myös Hanna-tädin kakkuja on suunnitelmissa, ne ovat lapsuudessa aina kuuluneet jouluherkkuihin.

Tämä postaus on tehty aikakoneella menneisyyteen. Oikeasti nyt on jo tiistai 11.12. On se blogspot sitten taitava!

Joulupäivänä

Saatiin joulupukkikeikasta palkkioksi yläkuvissa näkyvät maalaukset. Naapurimme harrastaa nimittäin maalausta, ja saimme valita mieluisat taulut.

Alakuvassa onkin karkurikoira ja isäntä joululahjakirjansa kanssa.

Myöhemmin tänään koiraovikellomme soi, ja taiteilijanaapuri toi meille kuvan muistoksi suorituksestamme. Ilmeisesti meni ihan hyvin, kun ollaan vielä puheväleissä!

Aattona

Argh, sotkua - mutta pala kakkua auttaa

Riisipuuron keittoa

Riisipuuro palaa pohjaan

Kuusemme on pieni mutta sitäkin tuuheampi

Pukkikin meille osasi

Huh, lasillinen hyvää portviiniä pelastaa illan

Kuviahan ei aaton tärkeimmistä tapahtumista ole, mutta tässä tiivistelmä:

Aamulla nukuttiin (taas) pitkään ja isäntä käytti koirat ulkona. Imuroitiin vähän ja katsottiin Lumiukko ja joulurauhan julistus. Sitten käytiin joulupuuron keittoon. Puuron sekoittamisesta saatiin aikaiseksi lihava riita, jonka kiehuessa lähdimme käyttämään koiria päivälenkillä mukamas valoisan aikaan.

Kaikki meni hyvin, kunnes nuorempi koirista bongasi jonkin eläimen ja lähti haukkuen perään. Vanhemman saimme onneksi pidettyä. Haukkua kuuluikin sitten sieltä ja täältä ympäröivistä metsistä kunnes taukosi kokonaan. Odottelimme vähän aikaa, mutta päätimme sitten jakaantua. Minä vein toisen koiran kotiin ja isäntä jäi metsään karkuria huutelemaan.

Aika kului ja meillä oli sovittu joulupukkikeikka kello puoli kuusi. Kymmentä yli neljä lähdin takaisin metsään hakemaan isäntää takaisin. Puhelintahan hänellä ei luonnollisesti ollut mukana. Raahustimme surkeina kotia kohti. Ainoa lohtumme oli, ettei vettä satanut.

Aivan talomme takana olevassa metsikössä ollessamme kuulimme haukuntaa. Luulin sitä sisällä olevaksi koiraksemme. Se kuului kuitenkin selvemmin ja oli puolustuskannalla. Huusin karkulaista nimeltä -- ja sieltä se tuli, autokatoksesta! Koira oli löytänyt yksin kotiin. Onneksi matkalla ei ollut autoteitä, ja aattona luultavasti suurin osa ihmisistäkin oli jo jouluaterialla (paitsi me).

Rapainen koira pesuun, meille voileipä suuhun ja joulupukin ja -muorin kamppeet päälle. Naapurimme oli sopinut toisen naapurin kanssa, että tämä olisi hoitanut heillekin pukin, kun neljä lastenlasta oli tulossa jouluksi, mutta tämäpä oli unohtanut koko jutun. Niinpä minä ja isäntä pääsimme tai jouduimme aika lyhyellä varoitusajalla Korvatunturin asukin sijaisiksi.

Luulin, että jättäisimme lahjasäkit sisälle ja häipyisimme suunnilleen saman tien, mutta eihän se niin mennyt. Meille soitettiin nokkahuilua, tanssittiin ja laulettiin, ja sylissäkin käytiin istumassa. Lasten iloisista silmistä ja hihkumisista löytyi meillekin jo välillä kadonnut joulumieli, ja palasimme kotiin aivan eri mielellä.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ajatteli maha, kun jouluruokaa sisäänsä sai. Ruoan jälkeen kävi meilläkin joulupukki, ja ilta päätettiin saunomiseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Aatonaattona

Uusi kynttelikkö ikkunaan

Makoisaa taikinaa

 

Joulupukkeilun suunnittelua

Valmista toscakakkua (sitä on tarpeeksi kahdelle)

Hyvää joulua

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Pikkujoululauantai

Luovuttiin eilen junnusta, hän meni viettämään joulunalusviikkoa toiseen paikkaan. Meillä on nyt isännän kanssa löhöpäivät meneillään. Käytiin tänään joulutorilla vähän katselemassa ja ostoksillakin ja myöhemmin koirien kanssa vuorikiipeilemässä. Nyt on sauna lämmin, Galactica ja herkut odottavat ja laitan vain nopeasti nämä kuvat nettiin!

Vihainen lintu pukinkonttiin

Koska jälkikasvu ei (toivon mukaan) vielä osaa vierailla tässä blogissa, paljastan tämänpäiväisen joululahjahankintani.

Junnu saa vähän vihaisia lintuja sänkyynsä. Luulen että on mieluisa!

Itselleni ostin uuden poljinroskiksen vessaan. Vanha roskis, vaikka miten kallis ja hieno merkkiroskis olikin, hankittiin junnun vauva-aikana vaippoja varten. Siksi siinä on niin paljon kokoa, ettei sitä saa tavallisella vessaroskalla mitenkään täyttymään ennen kuin se alkaa haiskahtamaan. Siispä vaihto pienempään.

Löysin myös sopivan korin huiveilleni. Tähän mahtuu ullakolta vielä pari kaulahuiviakin. Pakkasia ei vain vielä kuulu ei näy!

Kadotetut jouluhetket

Stressistä tai juuri ennen joulua iskeneestä flunssasta huolimatta pyhistä selvittiin paremmin kuin hyvin. Jouluaaton viettivät kanssamme omat vanhempani ja veljeni, ja tapaninpäivänä kävivät remppakaverin isä ja sisko kahvilla. Joulupäivä rakennettiin Space Police -legoja aamusta iltaan. Nyt pyörii päässä, lieneekö joku flunssan sivuoire vai onko tullut syötyä liikaa makeaa (voiko semmoinen olla mahdollistakaan?!). Paras vain istua tuolissa ja päivittää blogia!

Jouluaattona kuunneltiin perinteiseen tapaan joulurauhanjulistus. Olen ollut siellä parina vuonna itsekin, mutta rentouttavin tapa nauttia siitä on ehdottomasti omalla sohvalla. Sen verran kylmäkin oli, ettei käynyt turkulaisia kateeksi. Rauhan saavuttua keitettiin riisipuuro.

Yritin ottaa pakkaskuvia hienosta päivästä, mutta en voinut olla pitkään ilman hanskoja.

Joku oli menossa johonkin tai ehkä illaksi kotiin.

Koirat nauttivat ulkoilmasta toisin kuin ihmiset.

Ruoat olivat hyviä ja niitä oli riittävästi.

Kahvipöydässä oli hyvää portviiniä ja ne hannatädinkakutkin maistuivat kaikille.

Kynttiläkruunu oli tunnelmallinen, vaikkakin hiukseni meinasivat hulmahtaa palamaan ainakin kaksi kertaa. Kynttilää ei kuulemma voi ohittaa yhtä läheltä kuin hehkulamppua, sanovat.

Nyt junnu lähti seuraavaan paikkaan joulunviettoon ja me jäätiin remppakaverin kanssa kaksistaan. Kuitenkaan ei voi sanoa, että talo on tyhjä, legoja on edelleen joka paikassa. Ensi viikolla teen ristiretken Ikeaan ja hoidan lelusäilytysasiat kuntoon.

Haista huilu koko joulu.

Nyt on vaikeata keksiä yhtään mitään positiivista ja inspiroivaa kirjoitettavaa. Tällä viikolla on mennyt ylitöiksi sekä maanantai että tiistai, ja jouluvalmisteluja ei ole juuri ehtinyt eikä jaksanut tehdä. Maanantai-iltana yritin leipoa Hanna-tädin kakkuja, mutta niistä tuli vähän liian kuivia mielestäni. (Onneksi eivät ihan menneet pipariksi. Tai ehkä olisivatkin saaneet mennä, kun tuntuu ettei niitä pipareita enää ehdi tehdä.)

Pikkuläppäristä meni laturi rikki eli sitä ei voi käyttää joulunpyhinä. Uuden saan ehkä ensi viikolla ("jo", sanoivat liikkeessä). Molemmille aikuisille on tulossa flunssa. Meillä ei ole tarpeeksi astioita koko porukalle. Ruokapöydän päällä ei ole vielä edes lamppua, kun sitä ei ole käytetty vuoteen ruokapöytänäkään. Olisin halunnut ottaa joulukuvan ja lähettää sen sähköpostilla ystäville, mutta ei ole ollut aikaa. Kaikkein eniten ottaa aivoon ajan puute. Jouluna pitäisi olla aikaa tunnelmoida. Kotona alkaa olla melko kireä tunnelma, kun ei olla nukuttu tarpeeksi ja pitäisi-pitäisi-pitäisi.

Millä tämän saa käännettyä vielä voitoksi?

Vähän erilainen sunnuntai

Suunnitelmissa oli käydä ystävän kanssa ottamassa vastaan hänen uusi arabivarsansa kahden maissa. Käytiin ensin katsomassa yhden pienen talon esittelyä ja mentiin sitten odottelemaan tallille. Pitkän odotuksen jälkeen saimme kuulla, ettei kuljetus ollut vielä edes lähtenyt Helsingistä. Varsa oli yksinkertaisesti kieltäytynyt menemästä kuljetuskärryyn vaikka sitä oli ollut neljä ihmistä sinne änkemässä.

Meidän piti sitten keksiä kolmeksi tunniksi tekemistä. Sinne tänne ajelemisen ja asioiden hoitamisen jälkeen päästiin takaisin tallille ja niin saapui varsakin melkein heti.

Jäi jouluvalmistelut tältä sunnuntailta vähän vähiin, mutta kaipa sitä ensi viikolla vielä tärkeimmät ehtii hoitaa :) Ehdimme sentään aamulla junnun kanssa askarrella yhden joulukoristeen. Hän ei ole kyllä askartelutyyppiä ja olisi mieluummin katsonut vain eläinohjelmaa telkusta, mutta sainpa hänet ainakin piirtämään tontuille silmät!

Hyytävät joulutunnelmat

Käytiin keskustassa joulukaupoilla. Koko päivä siihen meni, eikä edes saatu kaikkea mitä oli tarkoitus. Onneksi oli viisitoista astetta pakkasta ja hyytävä tuuli, niin ei päässyt savu kerääntymään korviin.

Joulutori oli ihana kuten aina. Olisin voinut ostaa melkein kaiken. Sorruin sitten yhteen (1) käsintaottuun S-koukkuun ja ammattiopistolaisten askartelemaan piparitaloon. Mietin vaihtoehtojen välillä: polttaako sormensa sokerilla ja maksaako melkein talon verran koristeluaineksista, vaiko ostaa valmis nätti ja vieläpä kohtuuhintainen talo. Ostin sitten talon. Pihalla istuu mulkosilmäinen tonttu.

Ennen kaupunkiretkeä sattui ja tapahtui taas. Olin juuri toipunut edellisen viikon ratsastuksesta ja ajattelin, että täytyy harrastaa sitä vähän useammin, niin ei aina saa siitä viikon lihaskipuja. Lähdettiin liikkeelle ja ehkä sadan metrin päässä tallista kehotin hevosta ravaamaan kaverini kiinni. AAUUUH! Se kipeä lihas revähti jotenkin ja meinasi taju lähteä. Ei voitu sitten mennä kovin kauas, tosin siinä viimassa ei muutenkaan olisi pystynyt. Niin vaan on nuoruuspäivät takana, pakko on hoitaa kroppaa eri tavalla että se kestää.