Nostalginen vierailu Qin-valtakuntaan ja metsätöitä

Terrakottanäyttely Tampereen Vapriikissa raksuttaa kohti 1.12. koittavaa loppuaan, ja koska meillä ei ollut mahdollisuutta keväällä käydä katsomassa aitoa näyttelyä Xi'anissa, halusimme ehdottomasti nähdä savisoltut kun niitä näin lähellä kotia esiteltiin.

Aito kiinalainen posetus feikin savisoltun vierellä

Ihana peurakoristeinen tiilenpää vuodelta kivi ja kirves

Kenraali sotajoukkojensa edessä

Terrakotta-armeijaa oli esillä isompi lukumäärä kuin Pekingin kansallismuseossa. Siellä oli muistaakseni kaksi sotilasta ja kaksi hevosta. Vapriikissa oli useita savipatsaita ja hieno sotavaljakon pienoismalli, tosin kopio mutta kuitenkin. Ajalta säilyneitä pronssi- ja jade-esineitä oli myös useita näytteillä.

Osa savipatsaiden tekemistä kuvaavasta pienoismallista

Päätön voimistelija ja virkamies

Kivihaarniska hautauskäyttöön

Pienoismallisen sotavaljakon heppaturpa

Hautaan oli myös laitettu lemmikkikurki ja -hanhi

Toisen keisarin hautaan oli laitettu vähän kohtuullisemmin pienoismallipatsaita. Tässä naisratsastaja

Terrakottanäyttelyn lisäksi Vapriikissa oli useita muita näyttelyitä. Tampereen historiasta kertova huone oli mielenkiintoinen. Junnu juoksi heti luonnontieteelliseen museohuoneeseen. Siellä oli laatikossa pari suloista vasaa ja iso hirvi, jota ei saanut syöttää.

Jätimme ehdotuksemme siitä mitä laajennettavaan museoon haluaisimme lisää. Esihistoriaa toivoi junnu ja osasi hienosti kirjoittaa sen itse.

Innovaationäyttely oli hauska. Yhdessä kohteessa sai soittaa kitaralla sointuja ohjeiden mukaan ja tietokoneohjelma kuunteli ja sanoi menikö oikein vai väärin. Mies ja junnu soittivat sulosävelet yhteistyössä.

Parasta oli kuitenkin kokeilla metsäkonesimulaattoria. Jos samalla tavalla huiskisi tukkien kanssa oikeassa metsässä, jo olisi hajalla niin kone, metsä kuin kuski, mutta nyt harjoitteleminen oli varsin turvallista.

Suosittelemme lämpimästi Vapriikkia kaikille Tampereella kävijöille! Seuraavaksi katsastamme työväenmuseo Verstaan. Siellä on kuulemma nyt elämää 50-luvulla -aiheinen näyttely, joka sijoittuisi kivasti vanhempien lapsuudenaikaan, josta emme tiedä oikeastaan mitään.

Koirakahvilan syysretkellä

Sain kutsun tulla mukaan paikallisen koirakahvilan syysretkelle ja tietysti sitten syömään kahvilaherkkuja. Pakkohan se oli mukaan lähteä, kun ilmakin oli mieletön.

Kuuma tuli ja koiratkin katosivat!

Pienin retkeilijä

Murut Tammerkoskeen

Olen lukenut kerta toisensa jälkeen juttuja Tampere-kalsareista ja miten kaupunkipöksyjä löytyy nyt muistakin paikoista. Minusta idea on tosi hauska ja tykkään noista väreistä.

Alushousuihin en sortunut (olivat kalliit jos ei lahjaksi aio hankkia) mutta pikku budjettiini sopi Tampere-tiskirätti. Nyt saan pyyhkiä aamupalamurut Tammerkosken kuohuihin.

***

I bought  a wiping cloth with Tampere map on it. There are other Tampere products too, the most famous being men's underwear. They were too expensive for me this time.

Kaupunki rinteessä ja rannalla

"Söpö perhe etsii kotia." "Olisi niin kiva asua täällä." Lähikaupan ilmoitustaulu on täynnä asunnonetsijöitä. Kaikki haluavat asua Tahmelassa tai Pispalassa. Ja miksipä ei?

Lehdet keltaiset

Käytiin keskustassa ruokatorilla ihmettelemässä pizzakojun pitkää jonoa ja syömässä nepalilaista ruokaa. Autolle mennessä pojat olivat vähän lehtisotaa. Junnu sai lehtikasan sisällä nenäänsä jonkin kovan köntin.

Alimman kuvan parvekkeelta vähän karannut huonekasvi huvitti.

Vihaisia lintuja ja amppareita

Tehtiin viime sunnuntaina kauan odotettu retki kiukkutipujen maailmaan Särkänniemeen. Kaikki meni hienosti siihen asti, kunnes oli tarkoitus ottaa vähän välipalaa ennen delfiininäytöstä.

Kahvilapöydän ympärillä surrasi ampiaisia ja niinhän siinä kävi, että yksi meni ja tuikkasi junnua poskeen. Hodarit lensivät pitkin ja poikin. Juostiin infolle ja pyydettiin apua, jota saimme odotella kauhusta kirkuvan lapsen kanssa luvattoman pitkään. Sitten paikalle tuli nuori tyttö, joka laittoi pistokseen hydrokortisonivoidetta ja antoi varuiksi mukaan pari kyytablettia.

Sen jälkeen ei junnu olisi halunnut enää ulkotiloihin, enkä juuri minäkään. Ampiaisia pörräsi joka puolella, ja saimme kuulla että ne eivät tee enää pesää, joten niitä on hankala saada hävitetyksi. Kahvilan työntekijääkin oli piikkiäinen tuikannut.

Tilanne kuitenkin parani kun uhri sai muuta ajateltavaa. Viimeiseen laitteeseen, viikinkilaivaan, hän meni ylpeänä aivan yksin kun kumpikaan meistä aikuisista ei uskaltanut, eikä olisi halunnut lähteä enää koskaan pois!