Iloinen hyppelehtijä

Rrrrakastan hyppelehtimistä!

Missä tahansa kuljenkin, 

otan jo muutaman askeleen kuluttua iloisia hyppyloikkia.

Ja lennokkaita pyörähdyksiä ilmassa.

Minua eivät kilot eivätkä vuodet paina.

Jos en hypi, otan ainakin juoksuaskelia tuon tuostakin.

En halua kävellä arvokkaasti,

vaikka jotkut ikätoverit niin saattavat jo toivoa.

Kultaseni, joka kulkee usein kamera mukanaan,

on räpsinyt suuren määrän kuvia hypyistäni

mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Tässä muutamia näytiksi.

TÄTÄ 

klikkaamalla pääset virtuaalikierrokselle.

Iltapala Seurasaaressa

Kesän viimeiset hetket ovat käsillä.

Eilen illalla lähdimme vielä eväiden kanssa Seurasaareen.

Kävelimme saaren läpi hämärtyvässä illassa.

Aivan eteläisimmillä kallioilla löysimme mainion paikan.

Levitimme inkkarifiltin ja kaivoimme repusta herkut esille.

Aurinko oli juuri laskemassa.

Monet muutkin olivat lähteneet iltakävelylle.

Turisteja oli huomattavasti vähemmän kuin kesällä.

Hölkkääjiä riitti välillä jonoksi asti.

Onhan Seurasaari aivan mainio ulkoilupaikka: 

hyväkuntoisia teitä, kauniita näkymiä ja luonnon rauhaa.

Rupesin kokeilemaan ihmisten reaktioita 

tervehtimällä muutamia vastaantulijoita.

Jotkut vastasivat tervehdykseen iloisesti

ja jäivät jopa hetkeksi rupattelemaan kauniista säästä.

Yleisin reaktio oli kuitenkin hölmistys 

(mitä toi ämmä oikein meinaa...).

On tämä metsäläisten maa.

Esimerkiksi Ranskassa tai jopa Saksassa ei voisi kuvitellakaan, 

että joku kulkisi ruokailevien ihmisten ohi 

toivottamatta Bon appétit! ta Guten Appetit!