Iloinen hyppelehtijä

Rrrrakastan hyppelehtimistä!

Missä tahansa kuljenkin, 

otan jo muutaman askeleen kuluttua iloisia hyppyloikkia.

Ja lennokkaita pyörähdyksiä ilmassa.

Minua eivät kilot eivätkä vuodet paina.

Jos en hypi, otan ainakin juoksuaskelia tuon tuostakin.

En halua kävellä arvokkaasti,

vaikka jotkut ikätoverit niin saattavat jo toivoa.

Kultaseni, joka kulkee usein kamera mukanaan,

on räpsinyt suuren määrän kuvia hypyistäni

mitä ihmeellisimmissä paikoissa.

Tässä muutamia näytiksi.

TÄTÄ 

klikkaamalla pääset virtuaalikierrokselle.

Pakkasaamu jokirannassa

 

Aurinkoisena pakkasaamuna lokakuun lopulla

ihastelimme jokivarren kuulaita näkymiä.

 

Maa oli vielä huurussa kylmän yön jälkeen,

mutta aurinko lämmitti jo kirkkaalta taivaalta.

 

Matkalla näimme syksyn ensimmäisen tilhiparven,

jolle riitti pakkasenpuremia marjoja metsikön puissa.

 

 Vastarannan puut ja heinikot heijastuivat tyyneen veteen. 

Ihanaa, kun kodin lähellä on näin kaunis kävelyreitti!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja vielä viimeisen ja ensimmäisen kuvan näkymät tänä aamuna:

 

 

 

 

Aurinkoinen pakkaspäivä Keravanjoella

 

Pari viikkoa sitten olimme kävelemässä Keravanjoen rannalla.

Pakkasta oli lähes 20 astetta ja aurinko helotti kirkkaasti.

 

Joki oli jäätynyt melkein umpeen, mutta sorsille riitti silti sulaa.

Jänikset olivat loikkineet jokea ristiin rastiin.

Muutama hiihtäjäkin oli uskaltautunut jäälle.

 

Yöllä pakkanen kiristyi

ja saimme ihailla haloilmiötä.

Ainoa sula kohta putouksessa

Sorsia poikineen lumisella jäällä.

Jäätynyt putous

Lohiportti

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä...

Levottomat jalat pupuilla.

 

Ja tietysti taas...

Etelämantereen kartta?

Yöllä pakkanen kiristyi ja koivut huurtuivat.

Saimme ihailla taas haloilmiötä.

Pystypylväitä oli useita ja näytelmä kesti tunnin verran.

Aaamulla kireä pakkanen jatkui. Ulos ei tehnyt mieli.

Jäimme seuraamaan kevään merkkejä sisätiloihin.