Tehokas päivä

Tänään olen saanut paljon aikaan, niin ulkona kuin sisälläkin... Vaikka on lomalla, niin en minä osaa nukkua pitkään. Hyvä, että seitsemään asti pysyn sängyssä, sitten on jo noustava. Mutta olenko tehokas niin aikaisin ? En todellakaan. Haudutan pannullisen teetä ja nautin sen soffalla istuen, päivän lehteä ja somea selaillen, sekä päivän töitä suunnitellen.

Tämän aamurupeaman jatkoksi otin puhelimen käteen ja rupesin soittamaan Lvi-firmaan. Lupasivat nimittäin soittaa jo maanantaina, mutta eivät vielä keskiviikkoaamuun mennessä olleet ottaneet yhteyttä. Juu, soitin väärälle ihmiselle, joka lupasi välittää soittopyyntöni oikealle tyypille. Sitä soittoa jäin odottamaan... Ja odotellessa lähdin öljyämään muotopuutarhan rakenteita...

Tai niinhän minun piti. Ongelmaksi muodostui puuöljy, joka oli päässyt puuroutumaan vuoden (vai kahden) odotuksen aikana. Ei siitä mihinkään ollut. Se homma odottaa uutta öljyä ja kauniin aurinkoisena päivänä en lähde kaupunkiin hakemaan öljyä. Keksin jotain muuta...

Lähdinpä sitten kitkemään tulevaa alppiruusupuistoani. Siinä sitä hommaa riittää pitkäksi aikaa. Tavoitteita en enää aseta, mutta kaivon ympärys pitäisi saada kuntoon. Muutama viikko sitten ostin köynnöskaareen tuliköynnöskuusaman taimet. Toisen taimen sain heti istutettua, mutta toisen taimen istutuspaikalla kasvoi lamoherukka. Se piti siirtää.

Mutta ennen lamoherukan ylöskaivamista sille pitää tehdä uusi istutuspaikka.  Joten maisemointikangas pois, kuorikkeet pois, lisää multaa, monta kottikärryllistä, vähän reunanauhaa, tukikeppejä jne... Siinähän se päivä mukavasti menikin.

Lamoherukka on kasvanut todella kiitettävästi tuossa kaivon vieressä. Jotenkin ajattelin, että alppiruusut tulevat penkin takareunaan, ainakin korkeammat, mutta etureunassa voisi olla matalien alppiruusujen lisäksi lamoherukkaa. Tykkään sen tavasta kasvaa.

Ja mikä parasta, lamoherukan alla ei kasvanut kovinkaan paljoa rikkaruohoja. Muutama leinikki ainoastaan...

Koska päivä oli ihanan lämmin ja keskipäivällä aurinko paistoi suoraa tähän kaivon ympäristöön, niin sen helteisimmän ajan pidin siestaa pesemällä kukkaruukkuja. Ja niitähän riittää, koska viime syksynä jäivät viimeiset taimiruukut pesemättä.

Ai niin, koska huoltomies ei soittanut, vaikka minulle niin luvattiin. Soitin vielä iltapäivällä uudelleen firmaan ja ihmettelin, kuinka hidas tyyppi siellä on naputtelemaan puhelinnumeroa, kun oli jo 6 tuntia edellisestä soitostani. Nyt tyyppi lupasi, että hän etsii tämän toisen käsiinsä ja sanoo, että soitettava on. Ja vartin päästä sieltä soitettiinkin. Ja taas sama laulu, että ei ole takuu voimassa, että itse pitää maksaa. No minä sitten latelin kuluttajansuojalakia ja kerroin, että haluan lämmityslaitteeni korjatuksi, että riidellään sitten hinnasta kuluttajariitalautakunnassa. Johan muuttui ääni kellossa, nyt minun pitää tehdä kirjallinen reklamaatio asiasta ja henkilön pitää keskustella aiheesta johtajan kanssa ja laitevalmistajan kanssa. Reklamaatio on tehty ja lähetetty, nyt sitten odotellaan johtajan ja laitevalmistajan kantaa asiaan. Ja taas luvattiin soittaa minulle päin, perjantaina. Katsotaan, soitetaanko....

Että tällainen päivä tänään... Huomenna onkin taas sadepäivä, puutarha kiittää

En malttanut odottaa

Kevätesikko 'Crescendo yellow'

Niinhän siinä kävi, että vappuna saatu idea ei jätä rauhaan, vaan on pakko toteuttaa. Edelliseen päivitykseen laitoin kuvan marjanpensaista, joiden ympäriltä on hankala leikata nurmikkoa. Ajatuksenani oli yhdistää marjapensaat yhdeksi istutusalueeksi...

Ennen....

Siis jossain vaiheessa, seuraavana projektina... Mutta kun en arvanut vielä alkuviikosta ruveta maalaamaan uutta kasvatuslaatikkoa ja sitten ei löytynyt pensseliä, niin ensin kitkin pensaiden alustat ja sitten vaan aloitin nurmikon poiston... Homma vie mennessään... 3 iltaa ja melkein valmista.

Alueen katoin kuorikkeella. En siitä tykkää, mutta jospa se hiukan hillitsisi rikkaruohojen kasvua. Pohdin myös maanpeiteperennaa, mutta ajattelin, että kate olisi parempi. Pari säkkiä täytyy vielä hakea lisää huomenna kauppareissulla. Rajausreunan ulkopuolelle pitäisi keksiä vielä jotain. Jos laitan multaa, niin juolavehnä valtaa alaa. Toimisiko kivituhka rikkaruohostopparina ?

Muutama raparperinjuurakko jäi ylimääräiseksi. Ehkäpä ne voisi viedä johonkin taimivaihtoon...

Alkuun siis mietin marjapensaiden keskelle nelimarjaa, mutta päädyin kuitenkin siirtämään huonosti kasvavan raparperin marjapensaiden keskelle. Mutta sain uuden idean ja uuden paikan nelimarjalle ja siihen mahtuukin 2 pensasta lähekkäin. Mutta se ei välttämättä toteudu vielä tänä kesänä. Tai mistä sen tietää, jos innostunkin...

Pihani on kakkosvyöhykettä, mutta silti tuntuu, että kasvuunlähtö tapahtuu muita myöhemmin. Muiden kuvissa kurjenmiekat ovat kukkineet jo pitkään, esim 'Kathrine Hodgkin'it. Ajattelin jo, että omani ovat kadonneet jo. Mitä vielä, tänään löytyi paljon piippoja...

En kylläkään ole mikään 'Kathrine Hodgkin'-fani, mutta iloinen sykähdys kävi rinnassa, kun nämä piipat näin. Toinen yhtä iloinen ylläri, ellei jopa iloisempi löytyi valkoisesta penkistä... Esikot ovat ehdottomia lemppareitani... Tätä kukintaa odotan innoissani...

Aurinkoista ja puuhakasta viikonloppua!!!!!

En päivääkään vaihtaisi pois

Näin lauloi Tapio Rautavaara ja tänään voisin melkein sanoa samaa. Päivälleen 6 vuotta sitten sain tämän talon ja piharyteikön haltuuni... Paljon on tapahtunut, vaikka paljon on vielä tekemättäkin... Mutta hetkeäkään en ole katunut tätä ostosta :)

Takapihan kasvimaa kesällä 2011

Takapihan kasvimaa toukokuussa 2016

Takapihan kukkapenkki kesällä 2012

Takapihan kukkapenkki kesällä 2016

Etupiha kesällä 2011

Etupiha keväällä 2016, kuva otettu hieman kauempaa talosta kuin verrokkikuva

Huomaan, että olen vähemmän ottanut yleiskuvia, olen enemmän kuvaillut yksittäisiä kukkasia. Ensi kesänä yritän ottaa enemmän yleiskuvia, jotta saisin tehtyä kuvapareja samoista kohdista. Katsotaan, muiskanko enää ensi kesänä...

Tämän työleirin hankkimisen jälkeen ovat ulkomaanmatkat saanut unohtaa, mutta olenpa sitten löytänyt kaikkea muuta ihanaa. Puutarhan kuopsuttaminen on ihanan terapeuttista!!! Ja kaikki on itse tehtyä :) Välillä on tottakai harmittanut, että valmista tulee liian hitaasti, mutta sillepä en voi mitään. Teen sen mitä ehdin ja jaksan ja sillä hyvä. Minun on ollut pakko oppia, että hitaasti hyvä tulee...

Toivottavasti marraskuu menee nopeasti, samoin joulukuu. Sitten taas tammikuussa voi tehdä kevään ensi kylvöt :)

Valmista tuli!!!

Tänään oli tarkoitus postata eilisestä Avoimet Puutarhat päivästä, mutta sen teen huomenna, koska nyt olen ihan täpinöissäni tuosta valmistuneesta istutusalueesta. Sain siis valmiiksi yhden neljäsosan koko alueesta, mutta tästä on hyvä jatkaa työpäivien jälkeen...

Aamun aloitin kärräämällä multaa... Kärräsin, kärräsin ja sitten tein uskomattoman luontohavainnon... Näätä vilisti metsässäni, kiersi naapurin pihalle ja myöhemmin näin sen vielä takapihallani. Ensimmäinen kerta kun näin näädän, harmi, että kamera oli sisällä. Toisaalta eläin oli niin vikkelä, että tuskin olisin onnistunut kuvaamaan sitä, vaikka kamera olisi ollutkin taskussa.

Päivän palkitsevin homma oli kantaa taimet mullan päälle ja ruveta etsimään sopivimpia paikkoja.

Pensasmustikoita ja ehkä tuija

Osaanko jättää tarpeeksi kasvutilaa hortensioille, jotka kasvavat yli 2 metriä korkeiksi, ehkä siirrän heitä vähän keskemmälle kuitenkin...

 No miten asettelen atsaleat ? Osaa lajikkeista on 3 kpl ,osaa 2 kpl ja joitain vain 1... Hankalaa...

Kun sain taimet suurinpiirtein oikeille paikoille, asettelin tikkuja puuttuvien taimien kohdalle, niin vieläkin jäi tyhjiä aukkoja... Joten lähdin puutarhamyymäläkierrokselle, mutta tein ostoslistan itselleni, etten osta ihan mitä sattuu kasveja.

Onnistuinkin saamaan puuttuvat syyshortensiat sekä himoitsemani 'Onnimanni'-atsaleat. Ostin myös 2 'Aino'-pensasmustikkaa, viime syksynä saamieni lisäksi.

Ja nyt näyttääkin hyvältä... Vielä pari aukkoa jäi eli tilaa on ainakin kahdelle uudelle atsalealle ja ehkä vielä yhdelle tai kahdelle hortensialle...

Roskakatoksen viereen istutin matalaa katajaa. Se olikin alkujaan pieni ongelma, että mitä siihen istuttaisin, mutta ystäväni ratkaisi tietämättään ongelman tuomalla minulle yhden katajan. Siitä se idea lähti ja minä hankin muutaman lisää...

Lähimpänä taloa kasvavat atsaleat 'Mandarin light's', 'Nabucco', 'Klondyke', 'Aamurusko' ja 'Onnimanni' ja niiden takana Mustilanhortensiat, syyshortensia 'Limelight'it ja kuutamohortensia.

Ja lähimpänä ruusukaarta ovat pensasmustikkani 'Aino't, 'Alvar', 'Pink Lemonade't, 'Patriot'it ja 'Duke'

Täytyy sanoa, että olen tyytyväinen ja onnellinen aikaansaannoksestani. Sen verran paljon jäi mustaa multaa näkyviin, että päätin siirtää pikkutalvion tähän penkkiin peittämään multaa ja toivottavasti ehkäisemään rikkaruohoja.

Tähän loppui tämän emännän kesäloma, huomenna pitää suunnata sorvin ääreen, mutta työpäivän jälkeen puutarhurointi jatkuu...

Jo helpottaa vähän...

Kun yhden homman saa valmiiksi, niin on aikaa keskittyä toiseen projektiin... Maalausprojektini valmistui nimittäin tänään. Sain viime syksynä synttärilahjaksi roskakatoksen. Silloin oli jo liian kosteaa maalata sitä, se vain kyllästettiin ja päätin maalata sen tänä kesänä. Kelit eivät todellakaan ole olleet suosiollisia siihen hommaan, mutta nyt se on tehty. Yksi keskeneräinen stressinaiheuttaja pois päiväjärjestyksestä.

Siitä tulikin ihan söpönnäköinen ja heti piti kaivella varastosta parvekekoukut ja ripustaa kukkalaatikot somistamaan katosta.

Ja sitten kitkemään... Paljoa ei tarvinnut enää kitkeä, että pääsi rakennushommiin. Ja mikä ihana tunne se olikaan, kun pääsi rakentamaan uutta. Tuli  tunne, että se valmistuu sittenkin. Valmistumisajankohta ei tietenkään ole vielä tiedossa, mutta siltikin... Miten parin reunanauhan levittäminen antaakin näin hyvän fiiliksen ?

Tämä nauha on siistinnäköistä, mutta eihän se tahdo pysyä suorassa, kun sisustaa rupeaa täyttämään mullalla. Niinpä hakkasin kiiloja reunanauhan sisäpuolelle ja sidoin ne rautalangalla yhteen. Nyt pysyvät edes jotenkuten suorassa... Ja sitten vaan multaa kärräämään... Menin laskuissa jo sekaisin, mutta kroppa kertoo, että töitä on paiskittu ja ansaitsen saunan.

Tähän päästiin tänään, huomenna jatketaan...

Ja nyt pihallekin pääsee jo, ainakin kävelemällä ;)

Onneksi ei ollut hellepäivä, koska hiki tuli!!! Ja onneksi en lähtenyt aamulla lenkille :)

Nautin kitkemisestä

En ole seonnut juhannuksena, enkä saanut salamaniskua päähäni eilisestä ukkosrintamasta. Mutta silti voin sanoa, että nautin tänään kitkemisestä. Hetkittäin homma kyllä ahdistaa ja paljon... Kuvittele, koko tämä kuvassa näkyvä rikkaruohikko pitäisi saada mustalle mullalle!!!!

Pientä ahdistusta tunnen katsellessani kuvaa. Pitäisikö kuitenkin tilata kone ja mies, jotka kaivaisivat pintamullan pois ????? Ehkä kuitenkin yritän ensin itse, olenhan jo aloittanut... Mutta se aloitettu kohtakin pitää kitkeä uudelleen, koska aloituksesta on jo pari kuukautta aikaa.

Ei muuta kuin talikolla kääntämään maata ja keräämään rikkaruohot juurineen talteen. Mutta nytpä se onnistuikin helposti. Sade oli tehnyt tehtävänsä ja maa oli ihanan pehmeää. Rikat lähtivät helposti juurineen, jopa voikukat. Rönsyleinikkiä on hauska kiskoa. Yhden ison kasvin poistolla sain lähes puolen neliön puhtaan alueen...

Tästä kuvakulmasta näyttää, että olen saanut paljonkin aikaan :) Mutta kuva huijaa, todellisuudessa alue on about 1/20 koko alasta. Olen silti tyytyväinen, huomenna jatketaan... Ja ylihuomenna ja sitä seuraavana ja jne...

Kitkemisen iloa lisäsi mullan koostumus. Se oli ihanan pehmeää, ei mitään kovaa savea niin kuin aika monessa muussa paikassa. Ihailin isoja lieroja...

Aamuahdistuksen aikana kokosin seuraavan ruusukaaren. Tämä HonKongin versio on paljon tukevampi kuin Lidlin rimpula. Eikä tämän kokoamiseen tarvittu kahta miestä... No, pultteja puuttui, mutta ne hankin jo eilen, maksoi peräti 15 senttiä, joten en vaivautunut reklamoimaan... Turha kaikesta on valittaa...

Tämäkin kaari kiinnitettiin maahan 10 sentin maapiikeillä. Pysyvätkö ne oikeasti niillä pystyssä kovassakin tuulessa ? Vai oletteko kaarien omistajat tehneet omia viritelmiä ?

Tätä ei tehdäkään tv:stä opitulla tavalla

Kun katsoo telkkarista suomalaisia puutarhaohjelmia, niin puutarharemontti aloitetaan aina kaivamalla kaikki vanha pois isoilla koneilla ja sitten tuodaan kuorma-autolasteittain uutta tilalle. Ja ikinä ei näytetä muutostyön budjettia... Tämä minun puutarharemonttini on ihan yhtä totaalinen, mutta se tehdään hyvin pienellä rahasummalla, joka sekin on kohta käytetty...

Tänään töistä tullessani huomasin, että kantojyrsiäinen oli kadonnut pihaltani työpäivän aikana, mutta niin olivat kannotkin kadonneet. Tarkistuskierroksella huomasin, että jyrsiäinen oli syönyt muutaman ylimääräisenkin kannon pois :)

Muutaman jyrsiäisen aikaansaaman hakekasan kärräsin sivummalle odottamaan myöhempää käyttöä, muutaman multaisemman hakekasan tasoitin matalaksi ja sitten aloitin maansiirtotyöt.

Alueen reunalla on kumpare, siis nykyisin ihan keskellä pihaa... Toiselta laidalta isäni yritti madaltaa kumparetta traktorilla, siinä onnistumatta. On kuulemma liian kovaa tinttusavea...  Minä rupesin pienentämään kumparetta toiselta sivulta, jossa vielä viime kesänä kasvoi puita.

Ja hyvin upposi lapio hiekkaan ja multaan, savea löytyi vasta syvemmältä....

Vähän aikaa kaivettuani aloitin rikkaruohojuurakoiden poistamisen... Ja niitä riittää.... Haravalla homma oli helpompaa ja samalla sain leviteltyä maata...

Pari tuntia ulkoilua työpäivän jälkeen on ihan riittävästi, huomenna jatketaan taas.... Kun koneen sijaan teen kaivamisen ja kitkemisen itse, niin aikaahan siihen menee. Mutta haittaako se ? Ei, koska minulla on koko kesä aikaa... Ja jos alue ei ole valmis syyskuussa, niin sitten jatketaan ensi vuonna. Ei stressiä, vaan pelkkää kuntoilua ja nautintoa!!!

Yksi yllärikin tuolta löytyi... Joku sipulikukka, mutta mikä ? Ehtien kapeudesta päätellen voisi olla narsissi, mutta en muista koskaan nähneeni tuolla narsissia kukassa.

Istutin hänet erilleen muista sipulikukista päivänliljapenkkiin, jotta pääsen joskus näkemään, kuka hän on....

Ja iloisena yllärinä, jääkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin' on avannut ensimmäisen nuppunsa. Siinä vasta hailakan sininen kukka, melkein harmaa. Sanoisin, ettei yhtään minun makuuni. Joskus ne vielä katoavat täältä.

Jääkurjenmiekka 'Katharine Hodgkin'

Kantojyrsiäinen tuli kylään

Tänään liikahti eteenpäin tuleva alppiruusupuistoni :) Viikonloppuna isäni kävi moottorisahan kanssa lyhentämässä kantoja ja heti maanantaina minä soitin paikalliselle kantojyrsijälle. Tänään hän tuli sopimaan hinnasta...

Saimme sovittua hinnan, joka oli aika hurja, paljon enemmän, mitä olin budjetoinut. Mutta hän oli heti valmis aloittamaan ja saanhan minä kotitalousvähennyksenä osan kustannuksista takaisin, siis puolentoista vuoden kuluttua...

Kantojyrsiäinen

Reilun 3 tuntia hän teki töitä ja aluella on kuoppia sekä hakekasoja...

Näillä main sijaitsi kaksi isoa haapakantoa...

Jyrsimisurakka on noin puolivälissä, huomenna urakka jatkuu... 

Kantohakkeen aion hyödyntää tulevan alppiruusupuiston käytäviin eli nyt niitä pitäisi haravoida tai oikeammin lapioida isoihin kasoihin... Ja itse asiassa aika nopealla aikataululla, koska viimeistään ensi viikolla pihalle tuodaan 18 kuutiota multaa, ihan tavallista puutarhamultaa. Hapan, havu- ja rodomulta on vielä tilaamatta... Sitäkin vissiin tarvitaan melkein 20 kuutiota... Tehokasta lapiointiliikuntaa tiedossa :)

Avohakkuu eli alppiruusupuistolle paikka

Tämä ihanan aurinkoinen viikonloppu on kulunut pihalla ahkeroiden. Sain vanhempani kylään (lue töihin) ja viikonlopun tarkoituksena oli kaataa puita, periaatteena kaikki pois...

Torstaina kiertelin alueen kameran kanssa, otin ne pakolliset ennen-kuvat:

Alppiruusupuistoidea lähti liikkeelle jo pari vuotta sitten, kun paikalta kaadettiin isoja haapoja.

Perjantaina heti työpäivän jälkeen aloitimme. Isä kaatoi, pätki ja karsi, minä ja äiti kannoimme puut pinoon sekä siivosimme risut pois.

Kaksi viimeistä puuta kaadettiin vetämällä, koska ne olivat vinossa väärään suuntaan... Minä olin vinssin päässä vetämässä... Ensimmäinen onnistui hyvin, toinen ei ihan niin hyvin mennytkään, ilmeisesti tuulenpuuska osui juuri väärään kohtaan...

Puu ei kaatunutkaan toivottuun kohtaan, mutta ei se myöskään kaatunut roskakatoksen päälle, eikä liiterin päälle, vaan jäi niiden väliin.  Tässä kohtaa olisi itselläni mennyt sormi suuhun, vaan ei isälläni... Oli ilo katsella ammattilaisen työtä... Otin videon metsurin työskentelystä, mutta siitä tuli liian iso bloggerin mielestä, joten enpä sitä sitten julkaise.

Nyt on paljon polttopuuta ja kirveellä töitä...

Ja ihanan avaraa. Tuntuu että etupihan puutarhapinta-ala kaksinkertaistui :)

Seuraavaksi paikalle kantojyrsin ja paljon multaa, niin istutus voi alkaa... No, ehkä vähän pitää tuota rikkaruohoista pintamaata kuoria pois... Nyt kun tuota avaruutta katselee, niin on ihan huikean onnellinen olo...