Luonto on lähellä

Sataa, sataa ja taas sataa. Tylsää, haluan ulos ja pihalle, mutta ei sinne viitsi mennä. Istun sohvalla ja neulon lapasia ja kuulen, kuinka joku vinkuu. Ihan kuin palokärki... Alkukesällä palokärki huusi paljon, mutta koskaan sitä ei näkynyt. Mutta nyt, kun kurkistin takaoven ikkunasta ulos, niin siellähän se seisoi pöllikasassa ja yritti nakuttaa syötävää.

Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin palokärjen näkemään. Kannattaa asua maalla!!!!

Kuka on syyllinen ?

Lumet sulaa ja on mukava kulkea pihalla ja lähimetsässä etsimässä kevään merkkejä. Tulppaanit, scillat, parvitulppaanit ja päivänliljat ovat jo heränneet talviunesta. Pirtin takaa metsästä löytyi kiinnostava kohde. Se oli pakko kuvata, surffailla asian tiimoilta netissä....

Vielä viime syksynä, kun kiersin metsässä etsimässä sieniä, oli tällä paikalla iso muuraiskeko. Nyt keko on tuhottu ja levitelty ympäriinsä. Ulkonäön perusteella kyseessä voisi olla karhun tuhoama keko, mutta mitään muita merkkejä karhusta ei ole, ONNEKSI!!! Muita vaihtoehtoisia tuhoajia ovat palokärki tai mäyrä. Molemmat kyllä kaivavat kekoon onkaloita, ja kyllähän kuvassa reikiä on havaittavissa. Minä veikkaan syylliseksi palokärkeä, koska sellainen on metsikössä huudellut.

Vielä pitää mennä tutkimaan pesää, että löytyykö johtolankoja syyllisestä. Kiinnostavaa :)