Tehokas päivä

Tänään olen saanut paljon aikaan, niin ulkona kuin sisälläkin... Vaikka on lomalla, niin en minä osaa nukkua pitkään. Hyvä, että seitsemään asti pysyn sängyssä, sitten on jo noustava. Mutta olenko tehokas niin aikaisin ? En todellakaan. Haudutan pannullisen teetä ja nautin sen soffalla istuen, päivän lehteä ja somea selaillen, sekä päivän töitä suunnitellen.

Tämän aamurupeaman jatkoksi otin puhelimen käteen ja rupesin soittamaan Lvi-firmaan. Lupasivat nimittäin soittaa jo maanantaina, mutta eivät vielä keskiviikkoaamuun mennessä olleet ottaneet yhteyttä. Juu, soitin väärälle ihmiselle, joka lupasi välittää soittopyyntöni oikealle tyypille. Sitä soittoa jäin odottamaan... Ja odotellessa lähdin öljyämään muotopuutarhan rakenteita...

Tai niinhän minun piti. Ongelmaksi muodostui puuöljy, joka oli päässyt puuroutumaan vuoden (vai kahden) odotuksen aikana. Ei siitä mihinkään ollut. Se homma odottaa uutta öljyä ja kauniin aurinkoisena päivänä en lähde kaupunkiin hakemaan öljyä. Keksin jotain muuta...

Lähdinpä sitten kitkemään tulevaa alppiruusupuistoani. Siinä sitä hommaa riittää pitkäksi aikaa. Tavoitteita en enää aseta, mutta kaivon ympärys pitäisi saada kuntoon. Muutama viikko sitten ostin köynnöskaareen tuliköynnöskuusaman taimet. Toisen taimen sain heti istutettua, mutta toisen taimen istutuspaikalla kasvoi lamoherukka. Se piti siirtää.

Mutta ennen lamoherukan ylöskaivamista sille pitää tehdä uusi istutuspaikka.  Joten maisemointikangas pois, kuorikkeet pois, lisää multaa, monta kottikärryllistä, vähän reunanauhaa, tukikeppejä jne... Siinähän se päivä mukavasti menikin.

Lamoherukka on kasvanut todella kiitettävästi tuossa kaivon vieressä. Jotenkin ajattelin, että alppiruusut tulevat penkin takareunaan, ainakin korkeammat, mutta etureunassa voisi olla matalien alppiruusujen lisäksi lamoherukkaa. Tykkään sen tavasta kasvaa.

Ja mikä parasta, lamoherukan alla ei kasvanut kovinkaan paljoa rikkaruohoja. Muutama leinikki ainoastaan...

Koska päivä oli ihanan lämmin ja keskipäivällä aurinko paistoi suoraa tähän kaivon ympäristöön, niin sen helteisimmän ajan pidin siestaa pesemällä kukkaruukkuja. Ja niitähän riittää, koska viime syksynä jäivät viimeiset taimiruukut pesemättä.

Ai niin, koska huoltomies ei soittanut, vaikka minulle niin luvattiin. Soitin vielä iltapäivällä uudelleen firmaan ja ihmettelin, kuinka hidas tyyppi siellä on naputtelemaan puhelinnumeroa, kun oli jo 6 tuntia edellisestä soitostani. Nyt tyyppi lupasi, että hän etsii tämän toisen käsiinsä ja sanoo, että soitettava on. Ja vartin päästä sieltä soitettiinkin. Ja taas sama laulu, että ei ole takuu voimassa, että itse pitää maksaa. No minä sitten latelin kuluttajansuojalakia ja kerroin, että haluan lämmityslaitteeni korjatuksi, että riidellään sitten hinnasta kuluttajariitalautakunnassa. Johan muuttui ääni kellossa, nyt minun pitää tehdä kirjallinen reklamaatio asiasta ja henkilön pitää keskustella aiheesta johtajan kanssa ja laitevalmistajan kanssa. Reklamaatio on tehty ja lähetetty, nyt sitten odotellaan johtajan ja laitevalmistajan kantaa asiaan. Ja taas luvattiin soittaa minulle päin, perjantaina. Katsotaan, soitetaanko....

Että tällainen päivä tänään... Huomenna onkin taas sadepäivä, puutarha kiittää

Kiire, kiire...

Huh, huh, tekemistä ja menemistä riittää ihan tuhottomasti... Tuntuu, että en ole ehtinyt kotona olemaan, tai jos olen kotona, niin pitää painaa töitä...

Viime viikolla oli Annalan taimitori Helsingissä, jossa käväisin pikaisesti. Sieltä mukaan tarttui muutama pelargoni ja perenna. Ihan kohtuullista siis :) Sitten viikonloppuna oli serkkutapaaminen Somerolla, sitten vierailin ystävän luona, oli pitkää iltakokousta, oli tyhyiltaa.

Kaiken tämän kiireen keskellä tuli eteen muitakin ongelmia. Kun palasin viime sunnuntaina kotiin, piti lämmityslaitteeni taas epämääräistä kovaa ääntä. Silloin olin niin väsynyt, että en yksinkertaisesti jaksanut perehtyä asiaan. Maanantaina kuuntelin ja arvioin ääntä ja minun valistunut arvioni on, että sieltä on taas kompressori hajalla. Ja sehän vaihdettiin vasta 2½ vuotta sitten ja maksoi lähes 4 000 €, että silleen....

Maanantai-iltana tilasin huollon netin kautta ja tiistai aamuna minulle jo soitettiin firmasta. Käskivät tekemään vakuutusyhtiöön vahinkoilmoituksen ja sen jälkeen soittamaan takaisin. Tein työtä käskettyä ja sainkin keskiviikkona vakuutusyhtiön korvauspäätöksen: omavastuu 200 € sekä ikävähennys 72 %!!!!

Vakuutuspäätöksen saatuani keskiviikkona yritin soittaa saamaani numeroon, jotta saisin lämmityslaitteelle vika-arviokäynnin, mutta nytpä ei numerosta vastattukaan, vaikka useita kertoja yritin soittaa. KIVA!!!

Tänään on pyhäpäivä, joten huomenna jatketaan soittamista. Jos en heti aamusta saa ketään kiinni, niin soitan firman vaihteeseen. En suostu elämään ilman lämmintä vettä kovin kauaa. Tai no, olen laittanut iltaisin lämmityslaitteen päälle hetkeksi, jotta sähkövastus lämmittää veden (kompressori ei mene heti käynnistyksen jälkeen päälle). Tällä tavalla selviän kyllä, mutta kyllä ärsyttää... Olisi muutakin ajateltavaa, suunniteltavaa, rahanmenoa jne...

Valitusvirren jälkeen jotain positiivistakin. Kaikki kuvien tulppaanit kukkivat tällä hetkellä puutarhassani. Ja kaikki tulppaanit kukkivat nyt jo toista tai jopa kolmatta kertaa, ilman että olen tehnyt sipuleille yhtään mitään. Ja kaikki tulppaanit olen hankkinut Lidlistä. Vaikka Lidlin lumikellot ja krookukset tuottivat pettymyksen tänä keväänä, niin tulppaanit pelastavat kaiken.

Lisää tulppaneja on nupuillaan valkoisessa penkissä ja vaaleanpunaisessa kivipenkissä. Ehkä minun pitäisi rohkaistua hankkimaan tulppaaneja vielä enemmän, koska ne ovat yllättäneet minut näin positiivisesti.

Käsitöitä ja putkitöitä

Viikonloppuna virkkaamani heppa-huivi sai onnellisen vastaanoton, kun posti vei huivin perille. Jo kuvan perusteella minut nimettiin maailman parhaaksi kummitädiksi. Olen aikas otettu :)

Heti perään rupesin virkkaamaan pikkusiskolle miniheppaa, 2-vuotias on kuulemma kova heppatyttö myöskin.  Ja lempivärit ovat pinkki ja keltainen. Se verran oli haastava väriyhdistelmä, että pyysin lähettämään kuvan vaatteesta, jossa nämä värit yhdistyvät. Tällainen siitä sitten tuli...

Pikkuheppahuivi

Niin paljon innostuin itsekin heppahuiveista, että seuraava on jo tuloillaan ja sitä seuraava jo suunnitteilla...

Tänään en ole kauheasti ehtinyt virkkaamaan, kun piti jatka putkitöitä. Eilen hain kaupungista käsisäätimet. On siinäkin, lupasivat soittaaa, kun ne tulevat, mutta eivät soittaneet. Menin pokkana kysymään, että ovatko tulleet ja olivat. Myyjä vielä ihmetteli, kun ei minulle ole soitettu, vaikka pussin päälle oli kirjoitettu puhelinnumero. Pääasia on, että sain säätimet.

Viikon verran täällä oli melkoinen helle, noin 23 astetta lämmintä, siis siitä lähtien, kun poistin se sähköhatut. Viikonloppuna isäni laittoi väliaikaissäätimet jakotukkiin...

Väliaikaissäätimet

Sitten vaan varovasti ruuvipuristimet irti ja uudet käsisäätimet paikoilleen... 5 minuuttia ja valmista tuli :) Kaupunkilaistytön putkiasennus hoiti homman...

Nyt vaan säädellään ja säädellään, että saan mökin sopivan lämpimäksi, ei liian kuumaksi, mutta ei myöskään liian kylmäksi.

Eipä muuten ole kuulunut siitä ensimmäisestä putkifirmasta mitään. Ehkä ymmärsivät, että olen saanut jo apua, kun en ole päivittäin soitellut sinne kiukkuisia puheluita.

Voi ei, ei taas....

Ja euron kuvat vaan vilistivät silmissäni....

Vanhemmat ovat luonani, olimme lähdössä kaupunkiin kauppaan. Isäni avaa välioven (vanhan ulko-oven), hälytinjärjestelmä piipittää kummallisesti. On ihmeen hiljaista, avaan vessan oven, lämmityslaite on pimeä, sammunut. Ei hätää, siis sähkökatko. Lähden ulos, käyn vielä lisäämässä saunaan kiukaan pesään puita. Apua, saunamökissä palaa kasvivalot, ei olekaan sähkökatko. Naapurin joulutähdessäkin palaa valo... Voi ei, käyn katsomassa sähkötaulun sisältä, onko joku vikavirtasuoja lauennut, ei ole... Katsotaan ulkona oleva pääsähkötaulu, sielläkin kaikki kunnossa. Auto käy jo, joten lähdemme kaupunkiin, ennenkuin kauppa menee kiinni, vianetsintää jatketaan sen jälkeen.

Tulemme takaisin ja taas hyökkäämme sähkötaulujen luo. Edelleenkään niissä ei ole mitään vialla... Isäni miettii, että voisiko joku vaihe olla pois päältä. Ihan hepreaa... Isä haluaa kävellä naapuriin kysymään, että toimiiko heillä kaikki, menemme yhdessä...

Naapuri kertoo heti, että heillä on yksi vaihe pimeänä, kuulemma kakkosvaihe. Jee, iso kivi vierähti sydämeltä, ryhti suoristui heti, tämä ei maksakaan minulle omaisuutta. He eivät ole soittaneet sähkölaitokselle, minä lupasin soittaa.

Soitan sähkölaitokselle ja kerron, että yksi vaihe on pimeänä minulta ja naapurilta. 40 minuutin kuluttua sähkölaitoksen asentajat ovat jo pihassa. Menen juttusille ja kerron, että myös naapurissa on vaihe pimeänä. Miehet lähtevät saman tien ja sanoivat lähtiessään, että kohta tulee pimeys. 10 minuuttia myöhemmin tuli täyspimeys ja hetki sen jälkeen kaikki vaiheet olivat taas käytössä ja lämmityslaite aloitti toiminnan. Aivan loistavan nopeaa palvelua sähkölaitokselta, kiitos heille!!!

Pakko tähän on todeta, että taas opin uutta. Eli sähkö voi olla pois, vaikka osa valoista palaakin. Onneksi oli isä oikeaan aikaan oikeassa paikassa, muuten en olisi ymmärtänyt, että kyseessä olikin sähkölaitoksen ongelma eikä minun.

Lämmintä viikonloppua :)

Putkimiehenä, osa 2

Kylmyys vaan jatkuu ja jatkuu, niin ulkona kuin sisälläkin. Hyi että paleltaa...

Perjantaina 8.1.2016 klo 8

Heti torstaiaamuna soitin paikalliseen LVI-liikkeeseen, joka mainitaan Uponorin lattialämmityksen asennus- ja huoltoliikkeenä. Juu, lupasivat tulla iltapäivällä, soittavat etukäteen, jotta pääsen töistä kotiin avaamaan ovia. Eivät soittaneet, eivät tulleet.

Perjantaina aamulla soitin uudelleen, taas lupasivat tulla iltapäivällä ja taas lupasivat soittaa etukäteen. Eivät soittaneet, eivät tulleet.

Hiukan olin jo pessimisti avun saannin suhteen ja pyysin työkaveriltani työkaluja lainaan. Ensiapuohjeena sain sekä isältäni että putkifirmasta, että lattialämmityksen jakotukista pitää irrottaa sähkötoimiset hatut (siniset). Yritin irrottaa niitä jo heti keskiviikkona, mutta eivät ne minun voimillani mihinkään irronneet, eikä minulla ole sopivia putkimiehen työkaluja.

Työkaverilta sain lainaksi parit tukevat papukaijapihdit ja rupesin itse putkimieheksi. Ei enää yhtään vuorokautta kylmässä talossa, kiitos!!! Putkimiehenä olen toiminut aiemminkin, 4 vuotta sitten. Siitä enemmän täällä.

Niinpä lähdin pihdeillä vääntämään sinisiä hattuja irti ja lähtivät muuten yllättävän helposti, kun oli hyvät välineet :)

Eli nyt kun hatut on irti, pitäisi lattialämmityksen olla täysin auki eli saattaa olla, että tuvassa tulee vähän lämmin. Mutta parempi sekin, kuin jatkuva viluttaminen...

Nyt sitten soittoa johonkin toiseen LVI-liikkeeseen, että saan irrotettujen sinisten hattujen tilalle tuollaiset valkoiset käsisäätimet. Niin paljon minua harmittaa tuon firman toiminta, että en ole heille ilmoittanut, että en halua enää heidän apuaan. Saavat soittaa minulle, ja ilolla kerron, että en enää tarvitse heitä IKINÄ!!!!

Lämmintä viikonloppua!!!!

Kylmää

Huh, huh... Kun kotoa läksin sunnuntaina oli ulkona 13 pakkasastetta, eilen kun tulin kotiin oli pakkasta jo 20 astetta ja tänä aamuna pakkasta olikin jo 25 astetta. Mutta eihän se haittaa, jos on tuvassa lämmintä... Mutta kun ei ole!!!!

Eilen tullessani kotiin, oli sisälämpötila 14 astetta. Hiukan ihmettelin, koska lattiatkin olivat kylmät ja minulla on lattialämmitys. Ja olihan tupa kohtuu lämmin (17 astetta), kun tulin joulunvietosta kotiin viikko takaperin ja lattiat ihanan lämpöiset. Mutta ei siis nyt.

Heti vaan tulia leivinuuniin ja viltti ulko-oven eteen, jotta tupa lämpiäisi. Aamulla sisällä oli vain 13 astetta... Eli jotain on pakko olla vialla...

Ensimmäiseksi taas tulet uuniin ja miettimään, että missä on vika.

Olohuoneen ja makuuhuoneen lattilämmitystä säätelee sähkötermostaatti, muissa huoneissa (keittiö, pesuhuone ja wc) on käsikäyttöinen termostaatti. Ja näiden tilojen lattiat ovat lämpöiset, vähän vielä lisäsin niiden lämpöä, jotta koko talo lämpiäisi vähän lisää.

Eli vika on siis vain kahdessa huoneessa... Olisiko vikavirtasuoja jostain syystä lauennut ? Ei ole, tarkistin sekä sisällä olevan sähkökaapin, että ulkona olevan. Sitten oli jo pakko kysellä neuvoja isältä... Hän käski kokeilla laittaa lattialämmityksen töpselin toiseen pistorasiaan, jos vika on pistorasiassa. Ei auttanut, termostaatit eivät heränneet henkiin :( Puhelin kyllä latautui ko. pistorasiassa.

Nyt sitten kärvistellään viileässä talossa, iltapäivällä laitetaan uudelleen tulet uuniin (kevytpiipun vai kevythormin takia en uskalla pitää jatkuvaa tulta uunissa). Harkitsin jo, että toisinko saunamökistä rakennuslämmittimen sisälle, mutta sitten pelargoneille tulisi vilu. Eli pelargonit pitäköön lämmittimen ja minä puen monta villavaatekerrosta päälleni sekä soitan huomenna sähkömiehen paikalle tutkimaan ongelmaa...

Hetken verran kaipasin takaisin kaupunkiin

Mutta onneksi se hetki oli lyhyt!!!! Ja miksi tällainen kaipaus pääsi syntymään ? Se liittyy kotini lämmityslaitteen rikkoontumiseen. Kaupungissahan taloyhtiö olisi maksanut tällaiset korjaukset, mutta omakotitalossa laskut on maksettava itse.

Pari kuukautta sitten olin juuri palannut vanhempieni luota sairaslomalta, kun heräsin yöllä siihen, että lämmityslaitteeni (Nibe Fighter 410 P)piti hirveää meteliä, sirkkelimäistä ulinaa. Se onneksi loppui nopeasti ja jatkoin uniani. Parin tunnin kuluttua heräsin taas samaan meteliin, joten nousin ylös ja juoksin kiireesti vessaan kääntämään laitteen pois päältä. Tietenkin oli viikonloppu, ja lähin Nibe-huolto löytyy pääkaupunkiseudulta. Heillä oli kuitenkin hyvät nettisivut ja laitoin sitä kautta huoltopyynnön ja huoltomies tulikin heti maanantaina. Ennen huoltomiehen tuloa sain karkean hinta-arvion: Puhallin (tulo tai poistoilma) n. 300 € + asennus, kompressori 3000 € + asennus (kahden korjaajan koko päivän homma). Tämän jälkeen en voinut muuta kuin toivoa, että vika on puhaltimissa.

Ongelmia: Ensinnäkin, minä olin ihan unenpöpperössä, kun kuulin äänet. En minä osannut sen tarkemmin paikantaa tuliko ääni laitteen ylä- vai alaosasta. Korjaaja yritti tehdä erilaisia ääniä, mutta mikään niistä ei kuulostanut tutulta. Poistoiltapuhallin vaihdettiin, koska se piti kovaa ääntä, mutta ei sellaista, mihin olin herännyt. Sovimme korjaajan kanssa, että kuuntelen laitetta ja jos ääni toistuu, minä yritän selvittää, mistä se tulee.

Ja pahus soikoon, se ääni tulee koneen alaosasta!!!! Kuuntelen ja kuuntelen, teen huoltotilauksen. Odotan huoltomiestä, teen jo uuden huoltotilauksen ja taas odotan. Kuukauden kuluttua soitan, kun yrityksestä ei ole mitään kuulunut. Sovimme huoltomiehen käynnin tälle aamulle. Isäni ehti käymään tässä välissä kuuntelemassa Nibeäni, hänen mielestään ääni tulee kiertovesipumpusta. Hengähdän helpotuksesta, ei sittenkään kompressori.

Tänään sitten tuli huoltomies. Hän katseli ja kuunteli. Tuomio: ääni tulee kompressorista. Voi .....
Ääni kuului, vaikka kiertovesipumppu oli otettu pois päältä. Ei muuten ollut kyyneleet kaukana, mistä minä revin 5 000 euroa rahaa kompressorin korjaamiseen. Korjaajakin ihmetteli, että miten näin uusi kompressori voi mennä rikki, taloni ja laite ovat vuodelta 2008. Hän lohdutti minua ja kertoi, että yleensä vakuutusyhtiöt ovat korvanneet tällaiset korjaukset.

Niinpä sitten otin yhteyttä omaan vakuutusyhtiööni. Ja kyllä, minulla on laaja kotivakuutus, josta tällaiset ongelmat korvataan. Tietenkin korvauksessa huomioidaan ikävähennys 6%/ vuosi eli minun osuuteni on 30 % + omavastuu. Myönnettäköön, huokaisin helpotuksesta, ihan kaikkea ei tarvitsekaan maksaa itse. Nyt on vahinkoilmoitus tehty, nyt vaan odotetaan huoltofirman tarjousta kompressorin vaihdosta. Sitten sovitaan korjaus ja sitten lasku vakuutusyhtiöön sähköpostilla ja homma hoituu...

Iltapäivällä sain huoltofirman tarjouksen: loppusumma on ainoastaan 3200 €. Olinkohan käsittänyt sen alkuperäisen karkean hinta-arvion väärin ? Vähän jo jaksaa hymyilyttää, vaikka tämä tarkoittaa ensi kesälle huomattavan pientä puutarhabudjettia.

Sain Rikkaruohoelämää -blogin Betweeniltä kuvahaasteen, 6 kuvaa kesästä. Otan haasteen vastaan ja uppoudun kuvakansioihini hetken kuluttua.

Lumi on jo peittänyt...

Ei voi olla, ei vielä, EI, EI, EI!!!! Mutta niin vaan kävi täällä etelässäkin. Eilen satoi räntää ja aamulla on maanpinta valkoisena.

Viimeistä käyttökertaa odottava puutarhaletku

Valkeuden keskellä vihertää

Täytyy vissiin jo uskoa, että talvi on lähellä. Postilaatikkoon on jo jaettu ensimmäiset joulukuvastot, mediassa kerrotaan, että talvi yllätti jälleen autoilijat jne... No yllätti se minutkin. Lehdet on haravoimatta, työkalut on ulkona... Viikolla puhuttiin isäni kanssa, että joko olisi aika vaihtaa talvirenkaat. Ei vaihdettu, koska lumiraja näytti jäävän Lahden korkeudelle. Ei pitänyt ennusteet paikkaansa, joten nyt on mietittävä ylimääräistä ajokertaa vanhempien luo renkaanvaihtoon.

Toisaalta vaikka en odottanut talvea tulevaksi näin pian, ennakoin silti kylmien ilmojen alkamisen. Päätin, että nyt on se hetki, jolloin laitan sähkölämmityksen päälle. Kytkin siis ilmalämpöpumppuni sähkövastuksen päälle. Tähän mennessä olen saanut pidettyä sisälämpötilan sopivana lämmittämällä säännöllisesti leivinuunia, mutta sen lämpö ei riitä pakkaskeleillä.

Tunnelmavaloa

Kylmä koti

Olin koko viikonlopun vuokramökillä suvun kesken. Meitä oli 7 serkusta perheineen ja 3 tätiä/ setää/ enoa puolisoineen. Istuimme, juttelimme, saunoimme, paljuilimme kylpytynnyrissä ja söimme. Aivan mahtava viikonloppu takana, me tulemme niin hyvin juttuun keskenämme. Kylpytynnyrikokemus oli miellyttävä: kylmä ulkoilma, mutta lämmin vesi, upea maisema, ihanaa yhdessäoloa. Silti en kaipaa sellaista pihalleni. Kylpytynnyrissä on mukava hoidella sosiaalisia suhteita, mutta yksineläjän pihalla se on melko turha. Ei sitä tulisi kovinkaan montaa kertaa vuodessa lämmitettyä.

Mukavan viikonlopun jälkeen oli rentouttavaa tulla hiljaiseen kotiin. Mutta, mutta... Viikko sitten otin lämmityslaitteesta sähkövastuksen pois päältä. Ajattelin, että nyt on kevät. Niinhän se onkin, viikko meni mukavasti, päivällä paistoi aurinko, illalla lämmitin leivinuunin, aamuisin oli vähän viileämpää (17 - 18 astetta). Tänään kun tulin kotiin, oli tuvassa lämpöä ainoastaan 13,8 astetta ja kiertoveden lämpätila ainoastaan 12 astetta. Eipä siinä muu auttanut kuin laittaa nopeasti tulet leivinuuniin ja kokeilla riittääkö se talon lämmittämiseen. Parilla asteella nousi sisälämpötila, mutta nyt on suunta jälleen laskeva. Ei auttanut muu kuin nöyrtyä laittamaan sähkövastus takaisin päälle. Olkoon ainakin huomiseen asti, tai ainakin siihen asti, että kiertovedenlämpötila normalisoituu. Sitten voin taas ottaa sähkövastuksen pois käytöstä. Tarkoitus on myöskin pysyä kotona, joten pystyn lämmittämään leivinuunia.

Mutta mikäpä tässä on ollessa: Villasukat jalassa, villatakki päällä ja villahuovan alla. Ja mikä parasta: Kaikki itse tehtyjä :)

Savua, vaan ei tulta

Olipa viileä aamu, sisälämpötila nippanappa 20. Päätin pistää tulen uuniin. Pelti auki, puita sisään ja tulet. Syttyi, vaan rupeaa työntämään savua sisälle. Ulkona on matalapainetta, joten piipunpohjalle paperia. Sillä se veto ainakin saadaan aikaan. Ja pah!!! Johan tupruttaa savua sisälle, eikun paperia lisää ja taas lisää savua. Avasin jo takaovenkin, että uuni sais ilmaa.

Sitten jo rupeaa piippaamaan palovaroitin. Juoksin hakemaan keittiöstä tuolin, ja takas eteiseen irrottamaan piipparin katosta. Sitten rupeaa hälytysjärjestelmäni huutamaan tulipaloa,  samaan aikaan puhelimeeni tulee tekstiviestiä, ja uuni vaan puskee savua sisälle. Etuovi auki, nyt soi jo puhelin ja Securitas soittaa, että onko tulipalo. Voi helkkari mikä aamu...

Päätin antaa olla, molemmat ovet auki, ristiveto, että savu hälvenee. Ja kappas uunin savupelti olikin kiinni, vaikka mä ihan varmasti olin sen avannut. Uus yritys ja johan rupes uuni vetämään savua oikeaan suuntaan.

Eipä siinä mitään, uuni lämpesi ja minä sain varmistuksen, etten turhaan maksa Securitakselle hälytysjärjestelmästä.  Niin ja viinimarja-kinuskipiirakka kypsyi uunin jälkilämmössä.