Omaa jogurttia

Monta kertaa olen suunnitellut, että pitäisi kokeilla tehdä itse jogurttia. Harmaan torpan emännän innoittamana päätin vihdoinkin kokeilla jogurtin tekoa...

Kaupasta hain 2 litraa luomukevytmaitoa ja jääkaapista löytyi entuudestaan purkillinen luomu turkkilaista jogurttia, joten ei muuta kuin hommiin. Ensin kuumennetaan maito 80 asteeseen, joten kinkkumittaria kehiin. Paitsi, että juuri tänään se ei suostunutkaan toimimaan. Kitisi vain, että liian kuumaa :( Sormea apuna käyttäen ja höyryn määrää arvioimalla kuumensin maidon sopivan kuumaksi. Sitten jäähdytys ja jogurtin lisäys (1 dl). Jo tässä vaiheessa turkkilainen jogurtti meni rakeiseksi... Rakeisuudesta välittämättä kaadoin maitoseoksen lasipurkkeihin ja vein uuninpankolle happanemaan. Purkkien päälle levitin vielä pari pyyhettä, jotta lämpötila pysyisi tasaisena.

Muutaman tunnin, ehkä neljän, jälkeen kokeilin purkkien kylkiä ja mielestäni lämpötila oli laskenut liiaksi. Niinpä siirsin purkit lämpimämpään paikkaan eli uuniluukuun eteen ja päälle laitoin vielä paksun froteepyyhkeen. Ja siinä saivat jogurtit hapantua yön yli.

Aamulla purkit tuntuivat edelleen lämpimiltä, joten paikka oli hyvä jogurtin valmistamiseen. Purkit keittiöön ja ensimmäisestä kansi auki ja lusikka purkkiin. Ja kyllä, jogurtti oli sakeaa ja maistui jogurtille. Mutta sen enempää en jogurttia syönyt, lämmin jogurtti ei houkutellut. Mutta myöhemmin kun se on jääkaappikylmää...

Jälkiruokakulhollinen itsetehtyä jogurttia, päällä itsetehtyä kesäkurpitsahilloa ja koristeena itsekasvatettu ananaskirsikka. Hyvää oli!!!!

Seuraavalla kerralla kokeilen käyttää jogurtin siemenenä jotain muuta kuin turkkilaista jogurttia, jotain löysempää, koska jogurtti on rakeista.

Jakkaraprojekti etenee

Lähdin hellettä pakoon pihapirttiini, siellä sijaitsee verstas. Oli aika jatkaa jakkaran tekemistä...

Alusta alkaen pidin jakkaran jalkojen valmistamista suurimpana haasteena. Nyt on jalat valmiit ja olen edelleen samaa mieltä, että siinä oli suurin haaste. Tietenkin ensin piti opetella säätämään sirkkeli, oikeesti kaappari. Mutta se olikin yllättävän helppoa, vain yksi ruuvi piti avata. Mutta se oli todellakin se helpoin osuus. Vaikka haapa näytti suoralta, vasta sirkkelillä huomasi, että se ei todellakaan ollut suora. Ensimmäinen pääty oksasta meni helposti 10 asteen kulmaan (oikeasti 80 asteen), mutta yritäpä sitten saada se toinen pää tasan samansuuntaiseksi kuin ensimmäinen. Ei meinannu onnistua. Jotain sain silti aikaan, jotain, johon päätin tyytyä ainakin siiheksi, kun sovitan niitä jakkaran istuinlevyyn.

Istuinlevyä en pystynyt kotona leikkaamaan, koska en omista lehtisahaa enkä pistosahaa. Mutta jälleen isä oli korvaamaton apu, hän omistaa pistosahan. Koskaan ennen en ole moista laitetta käyttänyt, joten usko kykyihini oli olematon. Mutta päätin yrittää... Ja isäni, hän vielä varoitteli, että hänellä on vain 2 varaterää... Ja niin rupesin sahaamaan, aloitin harjoittelemalla ohuempaan levyyn. Aika hienosti meni, melkein viivaa pitkin. Sitten vielä paksumpi levy. Siinä onnistuin katkaisemaan yhden terän, ihan loppuvaiheessa, kun isäni tuli katsomaan homman edistymistä.

Ja kun istuinlevyt on sahattu, niin sitten vain jalkoja kiinnittämään. Valitsin kuitenkin ohuemman levyn, johon kiinnitin jalat. Sahaamani jalat ovat liian paksuja ja siksi niin painavia, etten halunnut levystä enää lisäpainoa jakkaralle. Jalkoja varten porasin levyyn ruuvinreijät, jotta jalkojen ruuvaaminen sujuisi helpommin. Porausta varten piirsin jalkojen paikat pohjalevyn alapuolelle, mutta oli erittäin vaikeaa pitää jalkaa oikeassa kohdassa samalla, kun ruuvasi jalkaa kiinni. Ihan eivät pysyneet oikeilla paikoilla. Ensin kokeilin jakkaran tasapainoa pirtin epätasaisella lankkulattialla ja jakkara pysyi pystyssä!!!! Sitten uskalsin tuoda sen sisälle ja se pysyy  täälläkin pystyssä.

Enää tarvitaan vaahtomuovipehmuste ja päällinen... Valmista voipi tulla vielä tänä iltana...