Päivän työsuunnitelmasta ja toteutuiko se

Eilen kävimme Ystävien kanssa testaamassa yhden Porvoon uusista ravintoloista. Siellä kerroin ilmeisesti turhan kovaäänisesti tämän päivän leivontasuunnitelmista, koska tarjoilija pyysi minua leipomaan maustekakkua. Osaisinkohan joskus hillitä kieltäni ?

No aamun aloitin sytyttämällä tulet uuniin ja tällä kertaa varmistin, että savupelti on varmasti auki. Tulen palaessa, ruisleipätaikinajuuren kohotessa päätin lähteä tyhjentämään loput viinimarjapensaat. Olin etukäteen päättänyt, että ainoa työ tälle päivälle on leivonta. Mutta eilen tulin keittäneeksi stevialiemen, josta tuli tyrmäävän makeaa, ällöttävän äitelää. Sitä halusin kokeilla viinimarjamehun makeuttamiseen, niin ihan pakko oli ruveta tekemään viinimarjamehua... Ihan pakko, koska toisena vaihtoehtona oli liekkien tuijottelu ja pasianssin pelaaminen.

Niinpä siis tyhjensin viinimarjapensaat ja todettava on, että valkoisesta viinimarjasta tuli paras sato, noin 5 litraa. Mustasta vain pari litraa, kahden punaisen pensaan yhteistulos oli noin 1 litra. Ensi viikolla leikkaan puskat ja annan kunnon tujauksen syyslannoitetta. Joskohan sillä heräisivät tuottaman satoa...

Viinimarjamehun poristessa itsekseen leivoin ruisleipää, mutta vaalean leivän kanssa meinasikin tulla jo ongelmia. Joku oli unohtanut katsoa jauhokaappiin, kun kävi ruokaostoksilla. Vehnäjauhopussi oli lähes tyhjä :( Jos asuisin lähellä kauppaa, olisin kipaissut hakemassa niitä. Mutta kun matkaa lähimpään kauppaan on 10 kilometriä, niin yhden unohtuneen tavaran takia ei kannata lähteä. Siispä mietin leivontasuunnitelman uusiksi. Päätin jättää pullapitkot leipomatta, mutta leipoa suklaa-kesäkurpitsakakun, siihen vehnäjauhot juuri ja juuri riittivät.

Tyytyväisenä itseeni jaksoin vielä kerätä ensimmäisen papusadon, 3 litraa. Ne ryöppäsin, pilkoin  ja pakastin. Osan tietenkin paistoin valkosipulivoissa ja söin... Ja joka välissä olen rentoutunut hyvän kirjan kanssa, jalat tuolille nostettuna. Kesä ja toiseksi viimeinen lomapäivä on kohta ohi...