Mietteitä kolmannen kissan ottamisesta

Enpä ehtinyt eilen viimeistelemään tätä julkaisua, vaikka niin toivoin.

Lukijan pyynnöstä vastailen tässä postauksessa esitettyihin kysymyksiin. :)

1. Kuinka muut kissat suhtautuvat uuteen tulokkaaseen?

Devi suhtautui Pikiin aivan kuten oletimmekin - innokkaana tutustumaan uuteen kaveriin. *

Kun Piki ei ollut yhtä innostunut ryhtymään pikkukissan bestikseksi vaan sähisi ja murisi vielä useammankin päivän jälkeen, alkoi Devi kuitenkin osoittamaan stressaantumisen merkkejä; neiti ei ole kovin hyvä käsittelemään vihamielistä suhtautumista. Onneksi Piki ymmärsi alle viikossa, ettei Deviä tarvitse pelätä ja alkoi tehdä tuttavuutta uuteen kaveriinsa - siitä ei sitten mennyt kauaakaan, kun meillä nähtiin jo ensimmäiset hipparallit. Sydänystäviä noista kahdesta ei kuitenkaan varmaan koskaan tule, sillä Piki ei ole mikään hempeilijä eikä Devi hae läheisyyttä muilta kissoilta, mutta ainakin kissat leikkivät ja seurustelevat keskenään.

*Uskaltaisin kuitenkin väittää, että tässä suhteessa Deviä ei kannata ajatella tyypillisenä kissana - oman kokemukseni mukaan edes sosiaaliset kissat eivät ole yleensä valmiita tuosta noin vain kaveeraamaan minkä tahansa nelijalkaisen otuksen kanssa. Mutta Devi onkin Devi, sellainen 100% rakkauspakkaus <3

Mitä taas tulee Kajsaan, niin Arvon Valtiatarhan ei edes alkuun tajunnut, että kotiin on tullut uusi kissa. Kun Pikin läsnäolo lopulta iski hitaan vanhuksen tajuntaan, ilmoitti Kajsa olevansa paikan pomo ja jätti Pikin omiin oloihinsa. Yhteiselo sujui kohteliaan etäisissä merkeissä useamman kuukauden, kunnes Piki sai päähänsä, että Kajsastakin voisi saada leikkikaverin. Niinpä Pantteri alkoi ajaa Kajsaa takaa, läpsiä tätä ohi kulkiessa tassuilla sekä vaania Valtiattaren jokaista liikettä. Käytöstä on vain vahvistanut Kajsan tapa sähähtää vähän ja juosta sitten karkuun. Jossain vaiheessa Kajsa alkoi olla niin stressaantunut ja peloissaan (ei esimerkiksi muka uskaltanut mennä vessaan vaan kakkasi makuuhuoneeseen), että jouduimme oikeasti miettimään, pitäisikö Pikille etsiä uusi koti. Onneksi kevätaurinko on tuonut marttyyriin sen verran energiaa ja matriarkkaattista asennetta, että pakoon juoksemisen sijaan Kajsa on alkanut antamaan Pikille nenille. Ei Piki tietenkään ole lopettanut kontaktin ottamista Kajsaan, mutta asenne on muuttunut huomattavasti kunnioittavammaksi - esimerkiksi eilen Piki ryömi sohvan alitse patterille suunnatessaan, kun ei (muka) uskaltanut kulkea keskellä olohuonetta makaavan Kajsan ohi. 

Devin tullessahan tilanne oli ihan toinen: Kajsa kulki seiniä pitkin, murisi ja sähisi, piiloutui kaappien alle ja yritti pitää Devin kaukana itsestään. Ilmeisesti taustalla oli pelko vihaisen emon läsnäolosta. Kavereita Devi ja Kajsa eivät ole vieläkään, mutta Kajsa on oppinut sietämään Deviä ja Devi varomaan Kajsaa. Tosin nyt Pikin tulon jälkeen Kajsa on selvästi ollut suopeampi Prinsessaa kohtaan, käynyt aina välillä nuuskuttelemassa ja jopa nukunnut sängyssä pikkuisen lähellä - ehkäpä rasittavan Pantterin läsnäolo on saanut Kajsan tajuamaan Devin hyvät puolet. 

2. Onko meillä aikaa?

Suurin syy kolmannen kissan hankkimiselle oli toive saada levottomalle Deville kaveri ja sitä kautta voida aina toisinaan luistaa kissojen kanssa vietetystä ajasta, ainakin kiireisinä päivinä. Emme kuitenkaan olleet ottaneet huomioon yhtä pientä seikkaa: mitä jos uusi kissa vaatisi Deviäkin enemmän huomiota? Pikin hankkiminen nimittöin rauhoitti kyllä Deviä - neidin ainoa pahe on aina silloin tällöin vaatia kovaäänisesti ulospääsyä - ja vähensi tarvetta saada viettää aikaa meidän kaksijalkaisten kanssa, mutta Piki sen sijaan... 

En tiedä mistä poika kaiken energiansa hankkii, mutta katti on aivan mahdoton! Liiankin usein tuntuu, että tekeepä Pikin kanssa mitä tahansa, riittää energiaa silti pahantekoon ja huomion hakemiseen. Piki esimerkiksi osallistuu aktiivisesti kaikkiin päivittäisiin askareisiin - purkaa kauppakasseja, vaihtaa lakanoita, vahtii ruuanlaitto ja siivoamista, etsii kadonneita tavaroita, on meikkaustuomarina, valitsee vaatteita, piilottelee näytön takana kaksijalkaisen ollessa koneella... -, minkä lisäksi Pantteri saa vaihtelevasti ulkoilla, leikkiä, tapella, temppuilla ja hankkia ruokansa aktivointilelusta. Itsenäistä tekemistäkin on tarjolla, esimerkiksi kiipeilypuun, pahvilaatikoiden, lelujen ja Devin muodossa, mutta silti energiaa jää esimerkiksi muovin pureskelemiseen, kaapinovien rämpyttämiseen, tuulikaapin oven availuun, tavaroiden pudotteluun sekä laumanjäsenten (kissojen ja kaksijalkaisten) kiusaamiseen. Pikin kanssa pitäisi siis olla jatkuvasti tekemässä jotakin. Onneksi Pantteri sentään pyhittää pari tuntia päivästä levolle.

Mutta mikäli Devi on äärisosiaalinen tapaus, niin sanoisin Pikin olevan keskivertoa energisempi. Yleisesti ottaen samoja juttuja, joita tekee yhden tai kahden kissan kanssa voi tehdä myös yhtä aikaa myös kolmen seurassa. Esimerkiksi leikittäminen, ulkoilu ja huomion antaminen toimivat kaikki ryhmässäkin, vaikka jokainen kissa tietenkin tarvitsee myös yksilöityjä ajanviettotuokioita.  

3. Onko meillä rahaa?

Raha ei oikeastaan ole enää iso kynnyskysymys, kun toinen kaksijalkainen on siirtynyt siviilipalveluksen päivärahoista oikean palkkatyön pariin ja itse puolestani olen alkanut työskentelemään opintojen ohella. Ei raha siltikään olisi tullut ongelmaksi, sillä - yllättävää kyllä - meillä kolmas kissa ei ole juurikaan lisännyt menojen määrää. Olemme esimerkiksi voineet siirtyä ruuassa suurempien erien ja pakkauskokojen ostamiseen, jolloin ruokien kilohinnat ovat huomattavasti edullisempia. Pellettejäkin pystyy nykyään ostamaan isossa säkissä, kun niiden menekki on entistä suurempaa - niihin rahaa menee jopa vähemmän kuin ennen. Yhteensä kustannukset ovat nousseet ehkä 10-20 eurolla kuukaudessa. 

Eläinsuojelun kautta tulleena kissana Pikiä ei edes tarvinnut siruttaa tai leikata, eikä katille ole tarvinnut hankkia mitään muita uusia tarvikkeita kuin valjaat (Vänttinen, 15€; tilasin juuri viikonloppuna) ja pari tennispalloa. Tai no, jos tarkemmin miettii, niin onhan Pikin takia pitänyt myös ostaa uusia ruokakippoja, vaihtaa kaappien kahvat ja hankkia lapsilukkoja oviin... Eläinlääkäriin ja matolääkkeisiin menee tietenkin hieman enemmän rahaa, mutta ne ovat onneksi kiinteitä menoja, johon on helppo varautua. 

***

On myös hyvä huomioida, että uusi kissa muuttaa myös ihmisten elämää ja arkea. Vaikka kuinka tiedostaisi, että jokainen kissa on oma persoonansa, niin silti voi tulla yllätyksenä, millaisia persoonia löytyy - etenkin jos hankkii aikuisen kissan, jonka persoonan muodostumiseen ei voi juurikaan vaikuttaa. Meillä ainakin on mennyt moni asia uusiksi tuon muovia syövän, ovia availevan, telkkaria sylissä katsovan, joka paikassa kiipeilevän ja tavaroita tiputtelevan riiviön myötä ;) Itse tunsin alkuun myös huonoa omaatuntoa, koska Piki ei ollut yhtä tärkeä kuin Kajsa ja Devi. Tietenkin tiesin, ettei kiintymys muodostuisi hetkessä, mutta minkäs sitä tunteilleen voi. Nyt en vaihtaisi mistään hinnasta pois <3

P.S Kannattaa varautua myös siihen, ettei sängyssä tai sohvalla ole enää tilaa kaksijalkaisille.

Tuliko mieleen lisäkysymyksiä?

Paikanvaihtopäivät

Meillä oli eilen paikanvaihtopäivät.

Ensin Piki änkesi köllöttelemään sängylle Kajsan kanssa. Kehtasipa Pantteri jopa kutsua Arvon Valtiatarta leikkimään. (Näin kaunista leikkiinkutsua ei ole aiemmin nähty.)

Moisesta touhusta loukkaantuneena Kajsa siirtyi nukkumaan patterin päälle, ensimmäistä kertaa Kattimanian historiassa. Oli Devin vuoro kauhistua; miten Kajsa kehtasi tulla valtaamaan pienen Prinsessan paikan?!?

Riitahan siitä tuli, joten molemmat neidit vaihtoivat paikkaa. Patteripaikan vohkimisesta ja tassusta nenille saamisesta närkästyttyään päätti Devi astua Arvon Valtiattaren valtaistuimelle. Tätäkään ei ole tapahtunut koskaan aiemmin, normaalisti neiti varoo tyynylle astumista sellaisella energialla, että voisi kuvitella tyynyn olevan hengenvaarallinen. Onneksi Kajsa ei huomannut kyseistä rikosta.

Tuolilta Devi jatkoi matkaansa vessaan, tuli katsomaan Mamin finnien puristelua peilikaapin päälle. Nyt oli Pikin vuoro hermostua - peilikaapin päällys on Pantterin valtakuntaa! Devi ei ollut moksiskaan, vaikka Piki yrittikin huitoa tassuillaan tyttöä alas; olihan Piki koko ketjureaktion alku ja juuri. (Ja jos ihan tarkkoja ollaan, oli peilikaapin päällys Prinsessan paikka, kunnes Piki tuli taloon ja valtasi sen.)

Onneksi lopulta Kajsa kiipesi takaisin sängylle, Piki kiipeilypuuhun pussiinsa ja Devi toiselle puolelle sänkyä omalle paikalleen. Rauha palasi Kattimaniaan ja kissat nukkuivat onnellisina seuraavaan ruoka-aikaan asti. Illalla saattoikin kinastella siitä, kuka saisi katsoa leffaa Iskän sylissä.

***

Loppuun vielä kuva, josta näkee hyvin kuinka samankokoisia Kajsa ja Piki ovat.

Kaveripäivä + arvonnan voittaja

Arvonta on suoritettu. Voittajaksi lahjomaton generaattorimme Piki arpoi... Moonangelin!
 Paljon onnea voittajalle!

Lisäksi haluamme toivottaa ihanaa ystävänpäiväiltaa kaikille kamuillemme!

Luukku 7

7: Kaverukset

Mikäli Piki on salaa sylikissa, niin nämä kaksi ovat salaa kaveruksia. Eihän sitä aina jaksa olla Valtiatar ja Riiviö; välillä pitää levätäkin ;)

Kuva toisen kaksijalkaisen ottama. 

Eräs Caturday

Kajsa: Tapahtuipa eräänä lauantaiaamuna (siis tänään) ihan järkyttävä juttu!

Räpsy ei liity tapaukseen, mutta kuvaa hyvin aamun fiiliksiä.

Makoilin ihan rauhassa sängyllä nauttimassa Caturdaysta ja mun Ykkösorjan kivoista jaloista. Vähän hurruuttelinkin - eli kehräsin kovaa - kun oli niin mukava olla. Kunnes...

... yhtäkkiä sänkyyn hyppäs toinen kissa, ihan mun viereen! Siihen se kuriton kakara vaan jäi istumaan ja kerjäämään MUN orjan huomiota itselleen. 

MITEN SE KEHTASI?!?!

Nää nyt ainakin on MUN.

Onneksi mun ykkösorja nousi aika pian sängystä, jolloin se musta isottelija lähti sen perään keittiöön; sain itselleni Ykkösorjan TOOOOSI kivat yöhousut.

Vähän myöhemmin sain myös oikein hyviä rapsutuksia. Autto vähän, vaikken ole vielä antanutkaan sille kakaralle anteeksi. 

Miksi sä lopetit! Lisää, lisää rapsutuksia!

Mites teidän muiden Caturday on mennyt?

Pahoittelen Kirjoittajaorjan ottamia kuvia, väittää ettei tilannekuvissa aleta availemaan verhoja ja etsimään järkkäriä. Pöh sanon minä.

Kyllä minä mieleni pahoitin...

... Kun tapasin viime viikolla taas naapuruston sydäntenmurskaajaan (tai ainakin minun sydämeni Hurmuri on vienyt). Tämä äärimmäisen sosiaalinen tapaus siis hengailee aina välillä asuinalueellamme, joten olemme jo useamman kerran viettäneet ihastuttavia silittelyhetkiä. Miksikö sitten tulin surulliseksi? No tästä syystä:

1) Vapaana oleva kissa kaupungissa - ei ollenkaan hyvä juttu, vaikka oman talon takaa löytyisikin metsää. 

2) Vapaana oleva kissa, jolla ei ole kaulapantaa.

3) Vapaana oleva kissa, joka on näin sosiaalinen - hurmuri antaisi kenen tahansa viedä itsensä! Kissa siis tulee ihan itse meidän luokse, yleensä kovasti jutelleen. Usein mietin, ettei kissaa pitäisi rohkaista sosialisoimalla sen kanssa, mutten ole mahtanut itselleni mitään :/

...mutta etenkin koska...

4) Vapaana oleva kissa, joka on täynnä punkkeja. Kyllä, luitte oikein - Hurmuri oli punkkien oma herkkubuffet. En voinut itselleni mitään, joten poistin kaksi ensimmäistä sattumalta löytämääni punkkia. Molemmat olivat aika pieniä, joten ajattelin niiden olevan peräisin kyseisen päivän retkiltä. Kissanomistajan vaistot kuitenkin iskivät, joten ryhdyin tarkoituksella etsimään verenimijöitä; niitä löytyi muutamassa sekunnissa viisi lisää, osa vieläpä melko isoja, useamman päivän vanhoja. Purin hammasta yhteen ja annoin olla, vaikka olisin halunnut käydä punkkien kimppuun - niiden poistaminen ei ollut minun vastuullani. En kuitenkaan voinut olla miettimättä - ja mietin edelleenkin - onko omistaja kertaakaan tarkastanut Hurmuria punkkien varalta. 

Siksi siis surullinen fiilis.

 Muistakaa olla vastuullisia omistajia ja muistutella vastuullisesta omistajuuudesta, jooko? Älkääkä unohtako niitä punkkeja.

"Hei, miksei mua otettu mukaan?"

Pikin salaisuudet

Parin viikon yhdessä olon jälkeen pystyy vihdoinkin kertomaan jo Pikistä ja Pikin luonteestakin. Pääasiallisesti Poju on sellainen kuin Dewin sivuilla kerrottiin, mutta muutamia yllätyksiäkin on tullut. 

Tämä sulavalinjainen pantterimme on varsinainen ahmatti; välillä saa olla tarkkana ettei kissa syö Devinkin ruokia (Kajsa kipolle Piki ei sentään uskalla mennä). Ahmattiuudesta huolimatta Pikissä on myös hienohelman vikaa, eli mikä tahansa ruoka ei kelpaa. Onneksi Piki sentään suosii laatua (kuka nyt tahtoisikaan syödä kuivamuonaa, josta 30 % on riisiä?).

Pantterimme on myös kova kiipeilemään, kuten aiemmin on jo tullut ilmi. Mitä korkeammalle Poju pääsee, sitä parempi - välillä pitää yrittää kiivetä jopa seiniä pitkin kohti kattoa. Onneksi kiipeilypuussa voi nukkua katonrajassa. 

Kaikki tavallinen on tylsää: esimerkiksi vesi maistuu paljon paremmalle silloin kun sen juo hanasta!

Piki on myös äärimmäisen seurallinen tapaus, vaikkei hellyydenkipeä olekaan. Joka paikkaan pitää seurata perässä ja kaikkea tarkkailla lähietäisyydeltä (etenkin ruuanlaittoa...). Myös jaloissa pyöriminen, pöytäkoneen näytön edessä nukkuminen ja käsien puskeminen ovat kovia juttuja. Arvatkaa vain, kuinka monena yönä olen meinannut kaatua, kun musta ja äänetön varjo on hyökännyt pimeydestä jalkoihini! Myös rapsuttelu on sallittua, mutta jos se kohdistuu väärään paikkaan tai kestää liian pitkään, saa rapsuttelija nopeasti hampaat käteensä.

Piki on myös oppinut käyttämään hyvin raapimispuita, joten sohva on saanut olla täysin rauhassa. Mattoihinkaan tämä herrasmies ei koske, toisin kuin Kajsa ja Devi...

Sulava, äänetön ja taianomainen ovat myös hyviä sanoja kuvamaan meidän eleganttia komistustamme. Charmi puree myös Deviin, sillä tytön on nähty pari kertaa nuolevan Pikin päälakea (myös Kajsa on saanut osansa tästä hellyydestä). Pusuttelu on meillä jo arkea, samoin kuin rallihippailukin. Devistä ja Pikistä on siis tulossa kovaa vauhtia erittäin hyvät kaverukset. 

Tämä kaikki kuulostaa varsin ihanalle, kuten kuuluukin. Valitettavasti lista kuitenkin jatkuu vähemmän imartelevilla piirteillä...

Piki rakastaa muovia. Siis R-A-K-A-S-T-A-A. Jokaikistä muovipakkausta pitää pureskella ja pahimmillaan myös vähän mutustella. Tähän juttuun on ollut vähän hankala sopeutua, kun ennen ei ole tarvinnut olla supertarkka sen kanssa, ettei muovia vain olisi missään esillä.

Piki on myös kova sanomaan vastaan. Suihkepulloa saa käyttää päivittäin, ja välillä "saako noin tehdä" -neuvotteluissa muristaan puolin ja toisin ja välillä sadatellaankin, kun karvaisempi osapuoli ottaa kynnet ja hampaat käyttöönsä. Olen kuitenkin pysynyt tiukkana ja osoittanut, kuka meillä määrää. Onneksi Piki ei ole kuitenkaan pitkävihainen, vaan tulee yleensä nopeasti pyytämään anteeksi. 

Katti on myös älykäs, mikä näkyy tuon vastaansanomisen lisäksi myös kaikenlaisien tihutöiden muodossa. Piki esimerkiksi hallitsee kaapin ovien ja laatikoiden kansien avaamisen - viime yönä pantterimme esimerkiksi avasi tiskikaapin oven, raahasi sieltä herkkuruokansa ulos ja yritti kiskoa pussia auki. Onneksi heräsin rapinaan ennen kuin kolme kissa nautti omatoimisen aamupalan. Seuraavaksi meille hankitaan lapsilukot kaappeihin. 

Päivitellään taas kun ehditään työ- ja ajoharjoittelukiireiltä!

Ensimmäinen viikko

Uusi lempparipaikka.

Piki on ehtinyt olla meillä vasta reilun viikon, mutta elo täällä näyttää hyvältä. Yöeristyksestä luovuttiin jo muutamassa päivässä, ja päivätkin kissat ovat saaneet olla yhdessä torstaista alkaen. Piki on siis nopea sopeutuja - katsokaa vaikka!

Uusia kivoja leluja on löydetty (pahoittelut Kajsa, nyt joudut jakamaan).

Raapimistolpan käyttö ei tuota mitään ongelmia - uudet jutut on aina kivoja!

"Jos mä meen nyt niin ei se varmaan huomaa..."

Vähän lisää varovaista nenästelyä.

Ja lopulta: hipparallit! Tämä kuva lauantailta.

Lepäilyä hipparallien jälkeen.

Devi ja Piki ovat siis jo leikkimisväleissä, ihanaa! Molemmat jahtasivat sekä eilen että tänään antaumuksella toisiaan, vuorotellen, ihan ystävällisissä tunnelmissa - ei siis sähinää tai pomottamista. Täytyy myöntää, että lauantaiaamuna tuli hymyiltyä vähän hömelön onnellista hymyä kaksikon riehumista katsellessa <3 Leikkien ulkopuolella Piki ja Devi vielä hieman varovat toisiaan, mutta sähinän Piki on jo lopettanut - Devin kohdalla siis. Kajsan ja Pikin välit eivät nimittäin ole mitenkään loistavat, sillä kumpikin harrastaa toiselle sähisemisestä ja pyrkii välttelemään toisen kanssa samassa huoneessa olemista. Pääasia kuitenkin, etteivät kissat tappele keskenään. Eiköhän se tästä ajan kanssa :)

Nopeat kuulumiset

Uutta infoa:

- Valtiatar on täällä! Pikin sähinää ei enää siedetä, joten mustan pantterin lähestyessä muristaa varoittavasti, ainakin välillä. Piki on oppinut jättämään Kajsan rauhaan. Kaksijalkaiset ovat joutuneet pari kertaa puuttumaan käytökseen, kun paikalta liuenneen Pikin sijaan tassusta onkin saanut omissa maailmoissaan ohi kulkenut Devi.

- Piki kulkee entistäkin rohkeammin, varmemmin ja useammin ympäri asuntoa - olkkaria lukuunottamatta, koska se on Sähisijän valtakunta. 

- Devi vakoilee Pikiä ja Piki Deviä. Kumpaakin kiinnostaa toisen menemiset.

- Välillä Devi stressaa Pikin sähinän takia (repii ovimattoa ja valittaa haluavansa ulos), toisina hetkinä tyttö taas on unohtanut Pikin olemassa olon niin hyvin, että on melkein törmännyt poikaan juostessaan kertomaan jänniä juttuja pantterin kanssa seurustelevalle Mamille.

- Pikin ja Devin eka nenästely tapahtui tänään, ilman sähinää!

-Kamppausvaara! Piki on kova poika kiehnäämään jaloissa.

Toinen päivä

"Pitäisikö jäädä tänne vai lähteä tutkimusretkelle?"

Eilen luovuimme eristyksestä (yötä ja satunnaisia tilanteita lukuunottamatta), sillä Piki näyttää tuntevansa olonsa varsin turvalliseksi vessan peili- ja siivouskaapin päällä, vaikka vessan ovi onkin auki. Kaappien päältä onkin ollut hyvä tarkkailla Kattimanian valtakunnan menoa, minkä lisäksi tutkimusretkien määrä  on lisääntynyt selvästi, kun poika saattaa tulla vessasta ulos juuri silloin kun itsestä parhaalta tuntui - Devin ja Kajsan läsnäolosta huolimatta. 

Pikin lempparipaikka numero 2 - ykkössijalla vessan korkeat tasot.

Sitä seikkailtavaa onkin sitten riittänyt - Piki on pahempi tutkimusretkeilijä kuin Devi! Vähän rasittava myös, esimerkiksi siinä suhteessa, että kaikkialle pitää päästä (mm. mikron päälle) ja jokaikistä muovinpalaa maistella...

 

Kohtaamisia. Tarvittaessa ovi on laitettu kiinni, jos Piki on vaikuttanut liian stressaantuneelle eikä kököttäjä ole tajunnut perääntyä.

Luonnollisesti tutkimusretket ovat sisältäneet myös kohtaamisia alkuperäisasukkaiden (pääasiassa Devin) kanssa. Sähinää ja murinaa on riittänyt Pikin puolelta, mutta myös silmäniskuja on jaeltu puolin ja toisin. Piki on selvästi kiinnostunut Kajsasta ja Devistä, mutta rohkeus ei ihan riitä tutustumiseen. Asiaa tuskin auttaa se, ettei Devi näköjään ymmärrä, ettei muita kissoja saa tuijotella minuuttikaupalla suoraan silmiin - miksei saisi, kun kerran Mamin ja Iskän kanssa se on ihan ok? Muuten Devi on ollut varsin hyväkäytöksinen tyttö, eikä ole yrittänyt lähestyä Pikiä liian nopeasti; tilaa Devi siis osaa antaa. 

"Häh, mistä sä sinne ilmestyit?"

Päivän yllättäjä oli kuitenkin eilen Kajsa: Arvon Valtiatar ignoorasi Pikin ihan täysin! Aluksi luulimme, ettei Kajsa ole edes tajunnut kolmannen kissan läsnäoloa, mutta ilmeisesti Kajsa ei yksinkertaisesti välitä. Yllä olevassa kuvassa Kajsa nimittäin on kävellyt keittiöön etsimään ruokaa, jolloin tasolla istuva Piki alkaa sähistä. Mitä tekee Kajsa? Vilkaisee hämmentyneenä ylös, sitten minua - ja antaa olla. Syö lattialla olevan raksukasan ja kävelee rauhallisesti pois. No fucks given. Siis meidän komenteleva ja kuria ylläpitävä Arvon Valtiatar?!

Vähän liian painostavaa.

Tosin tänä aamuna Kajsa kyllästyi muutaman minuutin jälkeen niskaansa polttavaan katseeseen ja sähähti sekä murahti varoittavasti yläpuolella vaanivalle pantterille. Sen jälkeen Kajsa kuitenkin katsoi taas minua (saisko lisää ruokaa?) ja käveli pois, kun totesi, ettei syötävää taida herua. Piki puolestaan alkoi murista ihan vähän vasta sitten, kun Kajsa oli päässyt kuuloetäisyyden ulkopuolelle - hassu poika :)

Toki Piki on sosialisoinut myös meidän ihmisten kanssa. Eilen illalla oli pientä kärhämää siitä, kuka on pomo ja saako kynsien kanssa huitoa, mutta muuten meillä on mennyt hyvin.

Eikä Kajsaa ja Deviäkään ole tietenkään unohdettu, vaan kissojen kanssa on vietetty ihan normaalia arkea. Tässä kuvassa katsotaan yhdessä telkkaria. En tiedä kuvittelenko, mutta Kajsan ja Devin välit tuntuvat parantuneen Pikin tulon myötä.

P.S Ei Piki ole 5-vuotias vaan 3! Eilen papereita tutkiessa nimittäin huomasin, että Piki on syntynyt marraskuussa 2011 - poika täyttää siis vasta neljä vuoden lopussa. Hyvä kuitenkin näin päin :)