Valitusta

Devi & Kajsa: Meillä on ollut ihan kamala viikkoa! Me ollaan jo totuttu siihen, että Toinen kaksijalkainen menee monena päivänä viikossa sinne työpaikalle ja saattaa tulla kotiin pitkälti ruoka-ajan jälkeen, mikä ei ees oo niin paha juttu, kun Kirjoittaja on ollu kotona antamassa ruokaa. Mutta nyt Kirjoittajakin on alkanu käymään siellä työjutussa! Ja vielä eri työssä kuin Toinen Kaksijalkainen! Sen takia me ollaan saatu tällä viikolla ruoka kaks tuntia myöhässä joka päivä. Järkyttävää! Ei auta, vaikka noi väittää, että Kirjoittajan palkkarahoilla voi ostaa jotain kivaa meillekin. Ei ruoka saa olla myöhässä! Silityksistäkin on ollut pulaa - blogimaailmassa oleilusta puhumattakaan.

Maailman kiinnostavin naru.

Kuin kolme marjaa.

Nyt viikonloppuna me ollaan sitten riehuttu ja sitten lepäilty näiden hirvittävien muutosten jälkeen.On siis ollut hyvä viikonloppu, vaikka ruoka oli kyllä eilenkin taas myöhässä. 

Toivottavasti teillä on ollut mukavampi kesän alku!

Rakas tassupäiväkirjani - Kajsa edition

Se tapahtui ihan yhtäkkiä ja salakavalasti. Kaikki alko siitä kun odotin olkkarissa ruokaa, mutta kun Kirjoittajaorja istui vain lukemassa, päätin ryhtyä kiipeilemään sohvalla ja tsekkailemaan elämää ikkunan ulkopuolella. Sain huomiota ja kehuja, mikä on hyvä juttu, koska jos orjat on hyvällä tuulella, ne saattaa antaa ruuan 10 minuuttia etuajassa.

Tällä kertaa se homma tais kuitenkin mennä pahasti pieleen, sillä hetken päästä löysin itseni vessasta syömästä herkkuja. Kuulemma olin niin reippaalla tuulella, että oli sopiva aika jollekin Kirjoittajaorjan keksinnölle. Tiesin, että siinä jutussa oli jotain tosi epäilyttävää, mutta koska mulla oli nälkä, niin seurasin perässä. 

Ei olis pitänyt, sillä näin siinä kävi - mä jouduin pesulle! Yritin kovasti huutaa kurkku suorana naapurin kissoja tai ihmisiä tai ketä tahansa apuun (Rääpäleestä ei ollut hyötyä, se vaan katseli kiinnostuneena vierestä, kun mua kidutettiin ja nöyryytettiin), mutta kukaan ei tullut. Säikäytin sentään Kirjoittajaorjan ryhtymällä huohottamaan, se luuli että saan sydänkohtauksen järkytyksen takia. En mä nyt niin heikko sentään oo, mutta ihan oikein sille. Lopuksi se vielä yritti kuivata mua hiustenkuivameilla. HIUSTENKUIVAMELLA! Jotain rajaa sentään.

Ai miksi noin tapahtu? Kuulemma haisin pissalle. Saattoi olla totta, mutta musta se on mun oma asia, ei Orjien. En aio puhua Kirjoittajaorjalle ainakaan vuorokauteen. En edes katso sitä. Mur. 

Tervehdys ja tarina yöllisistä kauhunhetkistä.

Mamilla on ollut kauhea kiire, eikä sitä ole näkynyt kotona ollenkaan niin paljon kuin haluaisin! Viime viikolla se oli esimerkiksi yhtenä päivänä yliopiskelemassa 10 tuntia ja lyhyempinä päivinä se luki kotona vaan niitä outoja papereitaan. Mä olen ratkaissut ongelman omalta kohdaltani olemalla todella hellyydenkipeä ja pakottamalla Mamin kanniskelemaan mua sylissään joka paikkaan, mutta blogin suhteen ei ole tullut ideoita. Huomenna Mami kuitenkin kuulemma julkaisee kuvia siitä, miten Sähisijän suhtautuminen muhun on muuttunut tässä viimeisen kuukauden aikana!

"Vaikka tää kuva onkin ulkoonta, niin näytin samalle viime yönä."

Ei mun pitäny tosin tulla kertomaan tosta vaan siitä, miten Mami alkoi viime yönä yhtäkkiä kiljua kesken mun seikkailu-unien. Olin ihan hätäntynyt, kun en tiennyt mitä tapahtui, varsinkin siinä vaiheessa kun Mami alkoi uikuttaa ihan kuin siihen olisi sattunut tosi paljon. Lopulta Mami tuli kuitenkin keittiöön ja kiivettyäni sen syliin hakemaan turvaa ja lohtua sain kuulla, että kaiken takana oli Sähisijä. Mami oli kuulemma suoristanut unissaan jalkojaan ja hieman hipaissut Kajsaa, joka ilmeisesti oli syvässä unessa ja pelästyi niin paljon, että iski kyntensä Mamin varpaaseen (normaalisti Kajsa vaan siirtyy, kun Mami sitä unissaan potkii). Kun Mami vielä siihen päälle alkoi kiljua herättyään kipuun, upotti Kajsa hätääntyneenä sen kyntensä vielä syvemmällä Mamin varpaaseen ja yritti paeta paikalta, kynsi edelleen kiinni Mamissa.

"Mä tiedän, et olin vähän tyhmä, mut kato kuinkä söpö oon! Saanko pliis ruokaa?"

Lopulta toinen kaksijalkainen onneksi heräsi sen verran, että tajusin ottaa Sähisijästä kiinni, jolloin se hellitti otettaan ja kynsi saatiin irti. Se kynsi kuitenkin ilmeisesti osui lihakseen/hermoon asti, joten se sattui todella paljon irtoamisenkin jälkeen. Voitte varmaan kuvitella, ettei Mami kauheasti tykkää nyt Kajsasta, vaikka Kajsa yrittikin pyytää siltä moneen otteeseen anteeksi? Vaikka musta on kiva olla Mamin suosikki nyt, niin kyllä mä vähän säälin Sähisijää, kun välillä se kiehnäsi peloissaan toista kaksijalkaista ja välillä taas istui jalkaansa jäällä hoitavan Mamin eteen ja sanoi todella surkealla äänellä miau (=anteeksi). Mami toki sanoi, että ymmärtää miksi Kajsa niin teki, mutta Mami ei jaksanut lohduttaa sitä kovinkaan paljoa. Sen takia mä yritin parantaa Mamin mielialaa - sen jälkeen kun se palasi nukkumaan - riehumalla sängyssä ja leikkimällä sen varpailla, sillain varovasti. Mami ei tosin ilahtunut vaan suuttui mullekin, enkä ollenkaan tajua miksi. Ehkä se vaan oli väsynyt? Aamulla se ainakin oli kärttysä, koska ei saanut kunnolla nukuttua.

Onko teillä muilla ollut yhtä hurja viikon aloitus?

Murinaa, mutinaa ja sähinää

Kajsa:

"Taidan muuttaa parvekkeelle asumaan."

Nyt on mun vuoro päästä ääneen. Perjantaina mun valtakuntaani oli siis tullut pieni ärsyttävä rääpäle. Ajatella, että nuo kaksijalkaiset eivät olleet kysyneet mun mielipidettä asiasta! Tai no, ehkä ne mainitsi jotain, mutta aattelin, ettei ne ollut tosissaan. Mä oon meinaan niin arvovaltainen ja upea kissa, että mitä ne toisella tekee? Päätin myös näyttää kaksijalkaisille, etten tykkää yhtään. Oon mököttänyt lähinnä vaan sängyn alla, tosin eilen aamulla oleskelin tosi tyytyväisenä parvekkeella, oven edessä oli katsokaas portti niin, että sain olla siellä ihan yksin. Ja joo, oonhan mä päässy normaalia enemmän ulkoilemaan ja saanu yksityisiä hemmotteluhetkiä, mutta silti. Nyt oon myös käyny syömässä, vessassa ja nukkumassa tähystyspaikalla ikkunan vieressä, kun tajusin että noita juttuja ei kannata vältellä vaan mielenosoitukseksi. Entistä ikävämpi olohan siitä tulee.

"Oon mä sama vanha itseni kuitenkin."

Mutta tosiaan mä en tykkää yhtään. Ensinnäkin toi pieni karvakasa on joka paikassa, ja koko arki pyörii sen ympärillä. Orjan piti tääkin teksti julkaista jo eilen illalla, mutta eihän se ehtinyt, ja aamulla oli muka liian väsynyt, kun on tulossa kipeäksi ja lisäksi toi rääpäle oli herätellyt yöllä hiipimällä sänkyyn. Mä en tunne yhtään myötätuntoa, oma on vikansa. En myöskään tykkää siitä, että rääpäle liikkuu äärimmäisen hiljaa eikä kunnioita mua yhtään. Aina se vaan yrittää tulla mun luokse, eikä välitä vaikka sähisin! Eilen jopa hyökkäsin sen kimppuun, kun se ei antanut tarpeeksi tilaa, aattelin sen sitten tajuavan, mutta mitä vielä, sehän tuli järkytyksestä toettuaan vieläkin rohkeemmaksi!

"Oon päättäny, ettei aina pidä lähtee toiseen huoneeseen."

Jos rehellisiä ollaan, niin musta toi rääpäle on pelottava. En ollenkaan tunne oloani turvalliseksi sen lähettyvillä, joten joudun aina liikkuessa pysähtymään katsoakseni, missä se menee, ja kulkemaan kyyryssä ja karvat pystyssä. Se vaan on niin huomaamaton! Eilenkin jäin iltapalan jälkeen katselemaan kirjahyllyn luokse makkarin suuntaan, että onkohan pentu siellä ja voinko mennä sinne, enkä nähnyt sitä missään. Istuin siinä pitkän tovin kuikuilemassa ja olin jo lähtemässä liikkeelle, kun tulin kirjoittajan vahingossa päästämästä naurun pyrskähdyksestä sen verran epäluuloiseksi, että vilkaisin taakseni. Siellä se rääpäle oli metrin päässä kirjahyllyn vieressä, hyökkäämässä mun kimppuun! Murisin sille varoittavasti, ja vaikka se jäi paikoilleen, niin se murisi takaisin! Pakkohan siitä oli paeta häntä koipien välissä sängyn alle piiloon. Kuulin kyllä, että kurittomat alamaiset sanoi Devin olevan jo vähän liian uhmakas, mutta ei ne silti oo vieny sitä pois. Mutta eihän kerrota tätä kenellekään, joohan? Olis kauhean noloo, jos mua luultais pelkuriks.

"Tää on huijausta, ei mua oikeesti pelota noin paljon..."

Muutenkin on ollut tyhmää. Ensinnäkin mut on pistetty laihikselle, kun kuulemma oon lihonu niin paljon hoidossa (ehkä se on totta) ja lisäksi mulle on tungettu sellaista valkoista tahnaa suuhun, kuulemma matojen varalta. Ei se nyt mitään pahaa oo, mutta pakottaminen ei koskaan oo kivaa. Tänään sitten iskin kynteni kirjoittajan polveen vastalauseeksi, kun se kaivoi mua sängyn alta madotusta varten. Hetken päästä kuulin sen kiljuvan rääpäleen tehneen ihan samoin, samaan paikkaan vielä. Fiksu pentu, pakko myöntää. Mutta silti, painotan vielä kerran, etten tykkää siitä yhtään, vaikka uteliaana aina välillä katselen. Tulisko joku hakemaan sen pois?

"Kattokaa nyt noita demonisilmiäkin!"

***

Kirjoittajan jälkisanat: Devi todellakin tykkää telkkarista. Menin juuri olkkariin huomatakseni, että telkkari oli päällä. Toinen kaksijalkainen on istunut koneella pelaamassa, ja arvon valtiatar puolestaan mököttänyt sängyn alla matolääke-episodin jälkeen, joten epäilyt menevät vahvasti olohuoneen kirjahyllyssä nukkuvan Devin suuntaan...