El ja Pikin valitusvirsi

Piki: Tää taitaa olla mun eka postaus, eikös ookin? En yleensä viitsi jakaa aivotuksiani Laumanjohtajan (jota myös Mamiksi ja Kirjoittajaorjaksi kutsutaan) kanssa, joten oon ollu aikas hiljainen täällä blogin puolella. Ei sillä että muutenkaan kauheasti puhuisin, paitsi Vanhukselle aina ruoka-aikana. 

Että mä oon hyvä.

Mut tänään on ollut niiin tyhmä päivä, että päätin antaa ääneni kuulua. Erittäin kovaa, varsinkin auton takapenkillä: jouduin meinaan eläinlääkäriin! Ei siinä el:ssä nyt varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta kopat ja autot - ei kiitos, panttereiden kuuluu elää vapaudessa. Kostoksi kakkasin menomatkalla koppaan, ja tulomatkalla sitten pissasin. Eka oli ihan fiksu idea, sai el ja Laumanjohtaja vähän extra-puuhaa, mut jälkimmäisessä pilkka osu omaan nilkaan. MÄ JOUDUIN NIMITTÄIN PESULLE! Hyi h*lkutti kun oli inhottavaa, häntä on vieläkin märkä. Laumanjohtaja sai toki kiitokseksi ihan sekaisen vessan ja muutaman naarmun. Kuvia en antanut mun alennustilasta ottaa, mutta näköjään toi sai yhden napattua. 

(Ai niin, muistin juuri, että reilu viikko sitten kurkkuun tungettiin myös todella pahnamakusia tabletteja, kuulemma el:n takia. Sekin oli syvältä.)

Ai pitäs sanoa jotakin siitä eläinlääkäristäkin? No, mä ja Kamu (Devi) siis mentiin perustarkastukseen ja rokotettavaksi. Se oli ihan ok juttu, piikki ei varsinaisesti tuntunut ja meitä kehuttiin hyväkuntoisiksi ja -käytöksisiksi; en siis purrut ketään. Kamu oli oma outo itsensä, eli seikkaili ja katseli kaikkea innoissaan. (Ei yhtään kiva juttu.)

Hyvä juttu on myös se, että seuraava kerta on kuulemma 3 vuoden päästä - johonkin kissainfluenssaankin on kehitetty sellanen pitkä suoja. Siis seuraava kerta piikkien osalta - lääkäriin jouduin kai uudestaan, koska kuulin LJ:n ja el:n keskustelevan jostakin verikokeista ja inhalaattoreista. Sana "astma"* mainittiin kans, LJ kuulemma on epäillyt sellasta mun yskäkohtauksien takia. El tuntui olevan samaa mieltä, ja kehotti seuraamaan tilannetta. Lähetti myös Toiselle Kaksijalkaiselle sellasia terveisiä, et hurinahirviö kannattaisi ottaa esiin päivittäin. 

Mukavampaa alkanutta viikkoa kaikille!

* Kirjoittaja: tästä lisää joskus toiste. Ei kuitenkaan syytä huoleen; kohtauksia on olltu vähän eivätkä ne ole rajuja. Olen kuitenkin todella kiitollinen blogimaailmasta, esim. ilman Nilssonin astmaa käsitteleviä postauksia en olisi osannut tunnistaa yskää astmaksi. 

Synttäreillä

Sofi <3

Hieman höpsähtäneillä Kissojen todellisen arvon ymmärtävillä on tapana järjestää tempauksia, jotka saattavat joidenkin muiden (kuten meidän toisen kaksijalkaisen) mielestä olla hieman outoja. Esimerkiksi tänään juhlimme muutamien kissabloggaajien kesken 10 vuotta täyttäneen Sofin synttäreitä. Meno näytti tälle:

Pökälekakku.

Kissoja, kissoja!

Olga ymmärsi pysyä kissatätien ulottumattomissa.

Päivänsankari näyttäytyy. 

Synttäreiden päätteeksi suunnattiin vielä meille ihastelemaan Kattimanialaisten kauneutta. Piki ja Devi toivottivat vieraat tervetulleiksi heti ovella, Arvon Valtiatar puolestaan piti tyypilliseen tapaansa vastaanotto valtaistuimellaan. Iso lauma kissatätejä aiheutti pientä hämmennystä, mutta lopulta kissat nauttivat saamastaan huomiosta täysin rinnoin. Devi myös löysi itselleen uuden rakkauden:

"Mun kenkä!"

P.S Jaksoin eilen vihdoin ja viimein kaivaa järkkärin esille kaapista, wuhuu! Edellisestä kerrasta saattaa olla hiukan aikaa, kun muistikortilta löytyi myös (julkaisemattomia) joulukuvia. Nyt vain pitäisi selvittää, millaisilla muokkauksilla kuvat näyttävät parhaalle - meillä on uusi näyttö, jonka väri- ja kontrastiasetukset ovat ihan erilaiset kuin nykyisin kakkosnäyttönä toimivassa edeltäjässään. Sanokaa siis ihmeessä, mikäli kuvien säädöt vaikuttavat olevan ihan pielessä!

Vieraiden lähdettyä alkoi möksötys.

Pikin ja Devin metsäseikkailut

Pieni kissa suuressa maailmassa.

Mutta! Mihin ne menee ilman mua?

Iskä! Mä luulin et sä jätit mut!

Kai mä muutaman askeleen voin ottaa... Tuuthan sä varmasti perässä?

Pikku hiljaa, hitain askelin ja pitkäksi venytetyin pinnoin, olemme päässeet Pikin kanssa seikkailemaan Devin lempimaastoihin. Vieläkin on hieman työnsarkaa tuon liikkumisen suhteen, mutta ehkäpä homma vähän helpottaa, kunhan saamme Pikille omat Vänttisen valjaat (kolmisen viikkoa sitten tilatut osoittautuivat liian isoiksi). Nyt  meno on tupannut olemaan pääasiassa sellaista "kävellään 2 minuuttia, sitten itketään hyvin pentumaisella äänellä ja vaaditaan pääsyä Iskän tai Mamin syliin, ollaan siellä hetki ja sitten taas seikkaillaan pari minuuttia". Ulkoilun suuresta jännittävyydestä huolimatta Piki tuntuu selvästikin viihtyvän metsässä - lenkkejä seuraavina päivinä poika yritää lähteä oma-alotteisesti ulos avaamalla tuulikaapin oven. Onneksi ulko-ovea kissa ei sentään saa auki. 

Ai niin, positiivista olisi myös se, jos Devi lakkaisi halveksimasta kaveriaan retkien lomassa - tytön mielestä Pikin nössöily on niiiiin säälittävää ja hidas käveleminen niiiiin hermoja raastavaa, ettei tyttö ole muka tuntevinaan painikaveriaan ulkona. Metsässä pitää mennä ja seikkailla, ei piilotella ihmisten jaloissa!

Syli - Pikin metsärakkaus.

Kivi - Devin metsärakkaus.

Paikanvaihtopäivät

Meillä oli eilen paikanvaihtopäivät.

Ensin Piki änkesi köllöttelemään sängylle Kajsan kanssa. Kehtasipa Pantteri jopa kutsua Arvon Valtiatarta leikkimään. (Näin kaunista leikkiinkutsua ei ole aiemmin nähty.)

Moisesta touhusta loukkaantuneena Kajsa siirtyi nukkumaan patterin päälle, ensimmäistä kertaa Kattimanian historiassa. Oli Devin vuoro kauhistua; miten Kajsa kehtasi tulla valtaamaan pienen Prinsessan paikan?!?

Riitahan siitä tuli, joten molemmat neidit vaihtoivat paikkaa. Patteripaikan vohkimisesta ja tassusta nenille saamisesta närkästyttyään päätti Devi astua Arvon Valtiattaren valtaistuimelle. Tätäkään ei ole tapahtunut koskaan aiemmin, normaalisti neiti varoo tyynylle astumista sellaisella energialla, että voisi kuvitella tyynyn olevan hengenvaarallinen. Onneksi Kajsa ei huomannut kyseistä rikosta.

Tuolilta Devi jatkoi matkaansa vessaan, tuli katsomaan Mamin finnien puristelua peilikaapin päälle. Nyt oli Pikin vuoro hermostua - peilikaapin päällys on Pantterin valtakuntaa! Devi ei ollut moksiskaan, vaikka Piki yrittikin huitoa tassuillaan tyttöä alas; olihan Piki koko ketjureaktion alku ja juuri. (Ja jos ihan tarkkoja ollaan, oli peilikaapin päällys Prinsessan paikka, kunnes Piki tuli taloon ja valtasi sen.)

Onneksi lopulta Kajsa kiipesi takaisin sängylle, Piki kiipeilypuuhun pussiinsa ja Devi toiselle puolelle sänkyä omalle paikalleen. Rauha palasi Kattimaniaan ja kissat nukkuivat onnellisina seuraavaan ruoka-aikaan asti. Illalla saattoikin kinastella siitä, kuka saisi katsoa leffaa Iskän sylissä.

***

Loppuun vielä kuva, josta näkee hyvin kuinka samankokoisia Kajsa ja Piki ovat.

Lauantaita

Devi: Katselin sisällä, kun taivaalta leijaili valkoisia hahtuvia. Menin Mamin ja Iskän luokse, miu'uin surkeasti ja katsoin niitä suloisilla silmillä. Se tepsi!

Ulos! Lunta, lunta lunta! Ihan PARASTA!

Ja metsäänkin vielä! Oon kyllä niin reipas ja hurja tyttö että!

Mami: Paitsi että se reipas tyttö alkoi viiden minuutin päästä itkemään, kun tuli kylmä - eivät pienet silkkitassut kestäneetkään pakkasta. Piti tuoda tyttö sitten huiviin käärittynä takaisin sisään, mikä tietenkin oli hurjan prinsessan mielestä äärettömän nöyryyttävää... :D

Kajsa puolestaan meni peräti ovesta ulos ja kääntyi samantien sisälle. Arvon Valtiatar oli ilmeisesti sitä mieltä, että ulkona oli liian lämmintä.

Onneksi edes yksi kissa oli reipas - Piki uskaltautui Deviltä lainatuissa valjaissa peräti naapurin pihalle. Tästä se lähtee, ehkä pojulle pitää kohta ostaa omat valjaat :)

***

Muistakaa käydä osallistumassa arvontaan, aikaa huomiseen kello 12 asti!

Luukku 13

13: Sleeping style(s)

Jos kukaan muu ei halaa nukkuessa, voi aina itse halata itseään - tai vähintäänkin omia takajalkojaan. Kannattaa kokeilla!

Luukku 5

5: Ragdollien ja supersankareiden sukua

Deviä saa riepottaa melkein miten vain, tyttö ei siitä välitä (kunhan on sylituulella). Lentäminenkään ei pelota; olisikohan urhean Super-Catin ura sopiva meidän prinsessalle?

Luukku 3

LUUKKU 3: Rakkaudesta se kissakin potkii - tai jotain sellaista.

Hyvät naiset, herrat, kissat ja kaikki muutkin: Kattimanian Fast & Furious esittäytyy! Mamia kaverusten tappelun katselu välillä vähän kauhistuttaa, mutta kissat eivät ole moksiskaan - jos hurjimukset erottaa toisistaan, ovat ne hetken päästä uudelleen lattialla kierimässä. Arvatkaas muuten, kumpi on hurjempi tappelija?

  *  

*

*

*

No Devi tietenkin! Prinsessa on ehkä se, joka kyllästyy nopeammin, mutta Pantteri on kyllä se, joka aina välillä saa pahasti köniinsä :D

(P.SEteinen on tosiaan saanut uuden ilmeen - siitä lisää myöhemmin.
P.P.S Mistä saisi hyvän, ilmaisen videonmuokkausohjelman?)

Luukku 1

Viime vuona se jäi väliin, mutta tänä vuonna palaa entistäkin ehompana - Kattimanian joulukalenteri nimittäin! Ensimmäisessä kalenterissa esiteltiin kissojen lempinimiä, nyt vuorossa on yllättäviä  (ja vähemmän yllättäviä) faktoja Kattimanian karvaturreista. 

***

LUUKKU 1: Devi lötköilee

Tällä tavalla nukutaan vähintään kerran päivässä patterin päällä, sängyssä, sylissä, sohvalla tai hyllyllä. Välillä vähän kieritään, joskus jopa tiputaan, mutta ei se mitään - pääasia että meno on letkeää!

Mitä meille kuuluu?

Kaikki kolme samassa kuvassa.

Eipä ole tullut hetkeen kerrottua Kattimanian elämästä, kun blogi on ollut täynnä muita kissoja ja otuksia. Nytkään ei ole luvassa kattavaa kuvausta, ainoastaan nopea pikapäivitys.

Syksy saapuu ja patterit lämpenevät.

Devi on ollut harvinaisen kiltti. Kun on leikkikaveri, ei tarvitse kerjätä huomiota ja tehdä tuhmuuksia. Onneksi Mamin syli ja Iskän kanssa nenästely ovat edelleen kivoja juttuja.

Arvon Valtiatar on Arvon Valtiatar. Vähän on mökötystä havaittavissa, kun synttärit unohdettiin eikä ulko-ovi avaudu aina kun sen edessä huutaa, mutta toisaalta olemme tarjonneet hellyydenkipeälle vanhuksellemme paljon haleja ja rapsutuksia.

Hyvin uuteen kotiin sopeutunut Piki on puolestaan testannut söpöilysanvarastomme lajuuttaa ja pinnamme kestävyyttä. Katti on ottanut tavakseen rämpyttää ja raapia vaatekaapin ovia öisin, hyppiä jatkuvasti ruokapöydälle, kaivaa oma-aloitteisesti herkkuja laatikoista, sohia meidän kaksijalkaisten käsiä terävillä kynsillänsä, pureskella kaikkea mahdollista muovia, istua tietokoneen näytön edessä ja riiviöidä nälkäisenä (koska nirsoilu). Toisaalta komean söpö herramme on entistäkin enemmän mukana kaikessa, kerjää paljon silityksiä, viihtyy jo hieman sylissä ja ryntää aina ovelle vastaan (etenkin toisen kaksijalkaisen tullessa kotiin), vaikka olisi ollut viisi sekunttia aiemmin syvässä unessa. 

Kirjoittajan elämässä puolestaan on vähän liikaakin menoa. Pitäisi suunnitella (ja kirjoittaa) gradua, käydä töissä, hankkia ajokortti tämän kuun sisällä, toimia ainejärjestön puheenjohtajana ja taloudenhoitajana, panostaa akateemiseen ruotsiin (jos se vihdoin menisi läpi!) ja yrittää ehtiä viettämään vähän aikaa kotona kissojen ja toisen kaksijalkaisen kanssa. Mutta ei hätää, kyllä blogillekin ja kissakamujen kuulumisten seuraamiselle löytyy aikaa kunhan tämä kaikki muuttuu arjeksi.

2 vuotta sitten

...Rääpäle muutti meille. Kuvia ja videoita tuli otettua tuolloin muutaman viikon ajan paljon, mutta julkaisu jäi. Myöhemmin suurin osa katosi, joten söpöstä pikkuisesta ei montaa kuvaa ole jäljellä. Tässä kuitenkin muutamia koneen syövereistä löytyneitä rääppeitä. Nauttikaa!

Niin ja blogillakin oli kuun alussa kaksivuotissynttärit! Nuoria vielä ollaan, mutta silti on vaikea kuvitella elämää ilman blogia ja kissablogimaailmaa. Kiitoksia teille kaikille!

Lisää pentuvideoita löytyy Youtube-kanavalta!

Ensimmäinen viikko

Uusi lempparipaikka.

Piki on ehtinyt olla meillä vasta reilun viikon, mutta elo täällä näyttää hyvältä. Yöeristyksestä luovuttiin jo muutamassa päivässä, ja päivätkin kissat ovat saaneet olla yhdessä torstaista alkaen. Piki on siis nopea sopeutuja - katsokaa vaikka!

Uusia kivoja leluja on löydetty (pahoittelut Kajsa, nyt joudut jakamaan).

Raapimistolpan käyttö ei tuota mitään ongelmia - uudet jutut on aina kivoja!

"Jos mä meen nyt niin ei se varmaan huomaa..."

Vähän lisää varovaista nenästelyä.

Ja lopulta: hipparallit! Tämä kuva lauantailta.

Lepäilyä hipparallien jälkeen.

Devi ja Piki ovat siis jo leikkimisväleissä, ihanaa! Molemmat jahtasivat sekä eilen että tänään antaumuksella toisiaan, vuorotellen, ihan ystävällisissä tunnelmissa - ei siis sähinää tai pomottamista. Täytyy myöntää, että lauantaiaamuna tuli hymyiltyä vähän hömelön onnellista hymyä kaksikon riehumista katsellessa <3 Leikkien ulkopuolella Piki ja Devi vielä hieman varovat toisiaan, mutta sähinän Piki on jo lopettanut - Devin kohdalla siis. Kajsan ja Pikin välit eivät nimittäin ole mitenkään loistavat, sillä kumpikin harrastaa toiselle sähisemisestä ja pyrkii välttelemään toisen kanssa samassa huoneessa olemista. Pääasia kuitenkin, etteivät kissat tappele keskenään. Eiköhän se tästä ajan kanssa :)