Dekkareita menneiltä ajoilta

Kuka kuolleista palaa on kolmas kirja Karl Axel Björkistä ja hänen tutkimuksistaan. Virpi Hämeen-Anttilan sankari elää vuotta 1921, työskentelee sisäministeriön virkamiehenä ja tekee päivätyönsä ohella salapoliisin hommia - poliisin apuna kylläkin. Tällä kertaa poliisia työllistää tuhopolttojen sarja, johon näyttää liittyvän myös murha. Björk on tietysti innokkaana auttamassa. 

Karl Axel Björkistä kertovat dekkarit ovat mukavalla tavalla vanhanaikaisia: ei tarvitse pelätä, että kirjassa esiintyisi tolkutonta väkivaltaa tai toinen toistaan karmeampia kuvauksia. Rikoksia kyllä tapahtuu, murhiakin, mutta tapahtumat eivät jää ihon alle. Oma viehätyksensä on tietysti myös tapahtumien ajankohdalla. Helsinkiä kuvataan paljon, ja vanhat kadunnimet saavat välillä pään sekaisin. (Ei sillä, että nykyisinkään tuntisin Helsinkiä niin tarkasti.) Muutenkin on mielenkiintoista lukea, millasta elämä 1920-luvun Helsingissä on voinut olla. 

Anna Lihammerin Kun pimeys peittää maan sijoittuu hieman myöhemmäksi, vuoteen 1934. Ilmapiiri Euroopassa on kireä. Saksassa natsit ovat nousseet valtaan ja muissakin maissa tunnelma ei ole kovinkaan suvaitsevainen. Kirjan päähenkilö komisario Carl Hell alkaa tutkia Uppsalan yliopistossa tapahtunutta murhaa. Maineikas anatomian tutkija on kuollut. Samaan aikaan maassa kuohuu, kun tiukkaa sterilisaatiolakia ollaan ajamassa kovaa vauhtia läpi. 

Kun pimeys peittää maan on myös virkistävä dekkarituttavuus. Sen juoni on mielenkiintoinen ja päähenkilöistä voisin lukea enemmänkin. Ajankuva on ääriajatteluineen ajatuksia herättävä. 

Stefan Moster: Suurlähettilään vaimo

Saksalainen Stefan Moster on Suomessa asuva kirjailija ja kääntäjä, joka on kääntänyt suomalaisia kirjoja saksaksi. Myös Suurlähettilään vaimo kertoo Suomen ja Saksan kohtaamisesta. Sen keskiössä on Saksan Suomen-suurlähettilään vaimo Oda, joka elää edustusrouvan elämää Suomenlahden rannalla. Hän on ammatiltaan toimittaja, mutta Suomessa hänen arkeensa kuuluu lähinnä edustamista miehensä rinnalla tai muussa seurassa. Saksaan Odaa sitoo heidän poikansa, joka asuu hoitokodissa. Eräänä päivänä Oda löytää laiturilta kalan, jonka jokin lahdella hyörivistä kalastajista on jättänyt siihen. Oda tutustuu erakkomaiseen kalastaja-Klausiin ja alkaa kehittää suunnitelmaa tarjotaaksen pojalleen ainutlaatuisen kokemuksen. 

Suurlähettilään vaimon takakansiteksti ei ihan vakuuttanut minua, mutta loppujen lopuksi kirja on oikein hyvä. Tunnelma on vahva: koskettava, haikea, mutta myös jollain lailla toiveikas. Sivuhenkilöt antavan oman osansa tarinaan: saksalaisen kirjaston kirjastonhoitajalla esimerkiksi on oma keskeinen roolinsa kirjassa. 

Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen on myös tehnyt mainiota työtä, tekstiä on erittäin mukava lukea. 

Sadie Jones: Kotiinpaluu

Sadie Jonesin Kotiinpaluu on kirja, joka oli pakko lukea loppuun niin pian kuin mahdollista. Mielelläni olisin ahminut sen yhdeltä istumalta, mutta junamatka töihin tuntui kerrankin aivan liian lyhyeltä, eikä kahden metropysäkin välilläkään kovin monta sivua ehtinyt lukea. Onneksi työpäivä päättyi aikanaan, ja pääsin taas kotimatkalla kirjan kimppuun.

Nimensä mukaisesti kirja alkaa kotiinpaluusta: 19-vuotias Lewis on juuri päässyt vankilasta ja matkustaa kotiinsa isänsä ja äitipuolensa luokse. Vuosi on 1957. Kotiinpaluu ei ole helppoa, sillä sekä oma perhe että ympäröivä yhteisö suhtautuvat Lewisiin varauksella. Pian tarina siirtyy reilun kymmenen vuotta taaksepäin sodan loppumisen jälkeiseen aikaan ja kuvaa Lewisin lapsuutta ja nuoruutta tragedioineen ja ulkopuolisuuden tunteineen. Vankilatuomioon johtaneiden tapahtumien jälkeen päästään takaisin kirjan nykyhetkeen, jossa Lewis yrittää jättää menneet taakseen ja sopeutua takaisin elämään.

Keskeisiä henkilöitä kirjassa ovat Lewisin perheen lisäksi myös Carmichaelit, joiden molemmilla tyttärillä on suuri vaikutus Lewisin elämään. Heistä esiin nousee etenkin nuorempi Kit, jonka tarina kulkee rinnan Lewisin tarinan kanssa. Jones kuvaa uskottavasti 1950-luvun englantilaista pikkukaupunkia ja hyvin toimeentulevien ihmisten yhteisöä, jossa kulisseja pidetään yllä, vaikka mikä olisi. Kirjan tunnelma imaisee mukaansa, ja henkilöiden kohtalosta haluaa tietää lisää. Loistava kirja, aivan mahtava.

Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä

Fredrik Backman on minulle ennestään tuttu kirjastaan Mies, joka rakasti järjestystä, josta pidin paljon. Britt-Marie kävi täällä oli siis sekin ehdottomasti luettava. Kirjan päähenkilö on reilu kuusikymppinen Britt-Marie, joka on juuri jättänyt pitkäaikaisen aviomiehensä. Britt-Marien elämä on pyörinyt pitkälti aviomiehen ja kodin ympärillä, joten hänen täytyy aloittaa kaikki alusta. Ensimmäiseksi Britt-Marie hankkii itselleen työpaikan: tilapäisen nuorisotalon talonmiehen pestin Borg-nimisestä pikkukaupungista. 

Borg on kaupunki, jossa lähes kaikki on lakkautettu. Nuorisotalokin oli tarkoitus lakkauttaa, mutta lautakunta ei ikinä päässyt kokouksessaan siihen asti, koska heillä oli kiire lounaalle. Niinpä Britt-Marie asettuu taloksi ja tutustuu siinä sivussa viereisen pizzeria-elintarvikekauppa-postitoimisto-autokorjaamon omistajaan sekä muihin borgilaisiin. Sopeutuminen jalkapallohullun paikkakunnan elämään ei ole helppoa, sillä Britt-Marie on hyvin tarkka siitä, mikä on oikein ja säädyllistä. Vähitellen Borg alkaa kuitenkin päästä ihon alle: lopuksi Britt-Marie ei enää voi ymmärtää, miten jalkapalloa voisi olla potkaisematta, kun se tulee kohti.

Britt-Marie kävi täällä on erittäin hyvä kirja. Siinä on kaikkea, mitä tarvitaan: hyvä tarina, ihania ja ärsyttäviä henkilöhahmoja, lämpöä, rakkautta ja surua, kasvutarinoita sekä rotta, joka tykkää Snickerseistä. Suosittelen. 

Graeme Simsion: Vauvatesti

Edellisessä kirjoituksessa hehkutin Graeme Simsionin Vaimotestiä, johon ilmestyi keväällä jatko-osa. Vauvatesti oli tietysti pakko lukea. Sitä ennen lukaisin uudelleen myös Vaimotestin, koska se nyt vaan on niin hyvä.

Vauvatestissä seikkailee ensimmäisestä osasta tuttuja henkilöitä ja myös liuta uusia tuttavuuksia. Minä-kertoja Don ja hänen vaimonsa Rosie asuvat nyt New Yorkissa. Don työskentelee Columbian yliopistossa, ja Rosie jakaa aikansa lääketieteen opintojen ja psykologian väitöskirjan kesken. Sitten tapahtuu jotain, joka yllättää ainakin Donin: Rosie tulee raskaaksi. 

Don on edelleen Vaimotestistä tuttu yltiörationaalinen ja järjestelmällinen itsensä, joten lukija osaa odottaa, ettei tässä ole kyseessä ihan keskiverto isätulokas  Don valmistautuukin raskauteen ja lapsensaantiin itselleen tyypillisellä tavalla ja on pian asiantuntija niin raskausajan ruokavaliossa kuin synnytyksessäkin. Hän ajautuu suorasukaisen ajattelutapansa ja ulosantinsa vuoksi helposti väärinkäsityksiin, joista kasvaa vähän isompiakin ongelmia.

Odotukseni olivat hyvin korkealla, mutta ihan Vaimotestin tasolle tämä jatko-osa ei mielestäni yltänyt. Sekä Don että Rosie ärsyttivät ajoittain vähän liikaa, ja paikoittain tapahtumia olisi voinut hieman tiivistää. Tarina ei aina vienyt mukanaan, mikä toki varmaan osittain johtuu myös omasta väsyneestä olotilastani. Vauvatesti on kyllä hyvä kirja, ei siinä mitään, mutta ei loistava. Toivoisin kuitenkin pääseväni lukemaan vielä lisää näistä henkilöistä.

Näkymätön silta ja Vaimotesti

Mistä aloittaisi tauon jälkeen?Tässä nyt ainakin alkajaisiksi pari jo viime vuoden puolella luettua kirjaa, jotka ovat jääneet mieleen.

Yksi parhaista viime vuonna lukemistani kirjoista on Julie Orringerin Näkymätön silta.  Kirja kertoo unkarinjuutalaisesta Andraksesta, joka lähtee Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria juuri toisen maailmansodan kynnyksellä. Andras menestyy opinnoissaan, saa uusia ystäviä ja tapaa myös viehättävän Clairen. Samaan aikaan juutalaisvainot leviävät vääjäämättä, eikä niiltä välty Andraskaan.

Näkymätön silta on paksu kirja, mutta sen lukee silti yllättävän nopeasti. Kirja tempaa mukaansa ja juoni kulkee sujuvasti. Orringer on onnistunut luomaan vangitsevan tunnelman, joka jää mieleen. Tässä on kaikkea: onnea, iloa, rakkautta, kaipuuta, ahdistusta, surua, toivoa, epätoivoa... Kannattaa lukea!

Hyvin toisenlainen mutta yhtä lailla mieleenpainunut lukukokemus on Graeme Simsionin Vaimotesti. Kirjan päähenkilö on lähes nelikymppinen Don, joka haluaa etsiä itselleen vaimon. Don on ammatiltaan genetiikan apulaisprofessori, joten hän lähestyy myös kumppanin etsintää tieteellisesti ja laatii vaimotestin, jonka avulla voi erotella jyvät akanoista. Donilla on melkoisen yksityiskohtaiset vaatimukset unelmiensa naiselle, joten ei ihme, ettei sopivaa tahdo löytyä. Baarimikko Rosie esimerkiksi on täysin sopimatonta vaimomateriaalia, mutta niin vaan Don alkaa viihtyä hänen kanssaan.

Vaimotesti on erittäin hauska kirja, hyväntuulinen ja nokkelakin. Koomisia tilanteita aiheuttaa Donin yltiörationaalinen suhtautuminen asioihin sekä sosiaalisten taitojen omalaatuisuus. Tämän parissa olisin viihtynyt pidempäänkin. 

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

Anna-Leena Härkösen uusin romaani Kaikki oikein kertoo Eevistä ja Karista, ihan tavallisesta pariskunnasta, joiden elämä muuttuu kertaheitolla, kun Eevin päähänpistona ostamassa lottorivissä onkin kaikki oikein. Ensimmäinen kerta lottoa ja heti täysosuma. 

Voitto on pienipalkkaisille ihmisille jotain käsittämätöntä. Eevi on pihien vanhempiensa vuoksi tottunut tulemaan toimeen vähällä rahalla ja nyt pitäisi sitten päättää, mitä tehdä miljoonilla euroilla. Apuna on kyllä sijoitusneuvoja, mutta onko tämäkään ihan oikeasti heidän puolellaan. Myös muiden suhtautuminen alkaa epäilyttää: onko paras ystävä kiinnostunut vain rahoista? Eevin isä ainakin on sitä mieltä, että voittorahat on saatu huijauksella. Toisaalta on mukavaa, kun voi hankkia uuden, tilavan asunnon ja lähteä yhtäkkiä lomamatkalle luksushotelliin. 

Härkönen kuvaa varsin uskottavan tuntuisesti lottovoittajien päässä pyöriviä ajatuksia ja tunteita sekä voiton lunastamiseen liittyvää käytännön prosessia. Kirjaa lukiessa mietin, että tältä varmasti voisi itsestänikin tuntua tässä kohtaa.

Kaikki oikein on ihan hyvä kirja, mutta ei mielestäni erityisen mieleenpainuva. Tarinassa ei sinänsä ole mitään yllättävää, sillä takakansiteksti kertoo lähes kaiken oleellisen. Kerronta on kyllä sujuvaa ja hallittua ja kokonaisuus toimiva.