Vanha suosikki (Georgette Heyer)

Joskus tulee vain sellainen olo että on pakko lukea, joku tietty vanha suosikki uudelleen..

Sellainen tunne minulle tuli viime viikolla ja tuumasta toimeen ensin pengoin oman kirjahyllyn kun muistin että olen ostanut kirppikseltä kyseisen  kirjan jota etsin. No, empä sitä löytänytkään vaan itseasiassa saman sarjan edellisen osan. Hieman kyllä kurkin amazonista, josko olisin sen sieltä ostanut kirjan enkuksi, mutta hinnan vuoksi päätin turvautua tuttuun ja turvalliseen kirjastoon.

Kirjasto ei pettänyt muuten kun sen suhteen että juuri suosikki kirjastani puuttui yhtäkkiä kymmenkunta sivua keskeltä.. Kirjan toki useampaan kertaan lukeneena se ei ihan niin paljoa haitannut kuin muuten mutta hieman kyllä latisti lukukokemusta kun piti välillä palata maanpinnalle ja miettiä että mikäs tässä nyt mättää.

Wikipedia

Georgette Heyer on ollut aikanaan tuottelias kirjailija ja on juurikin  kirjoittanut historiallista rakkaus hömppää ja salapoliisiromaaneita. Heyer syntyi Lontoossa 1902 ja kuoli 1974, ilmeisimmin keuhkosyöpään. Heyer oli tunnettu myös siitä että suosiostaan huolimatta hän ei antanut haastatteluita ja halusi pitää yksityiselämänsä erillään kirjallisesta. Hänen fanista saivatkin tietää hänen oikean nimensä (eli avioliiton kautta saadun sukunimen) vasta hänen kuolinilmoituksestaan.

Sanotaampa jopa että Heyer keksi historiallisen romantiikan genren ja siitä varsinkin ns. Regency Romance aligenren.

Regencyn suomennos on sijaishallitus/holhoojahallitus ja sillä tässä tapauksessa tarkoitetaan ajan jaksoa 1811-20 (tai aikainen 1800-luku) ja varsinkin brittien sijaishallitus aika eli kun Yrjö III, ei pystynyt itse hallitsemaan vaan hänen poikansa (tuleva Yrjö IV) hallitsi hänen puolestaan prissinhallitsijana (1812-20). Samaan aikaan elettiin Napoleonin sotia, Ranskan vallankumouksen jälkimaininkeja ja nämä näkyvät kirjoissa. Jane Austen eli myös juurikin tuolloin.

Lisää tästä genrestä voi lukea wikipediasta täältä. Lisäksi väitetäämpä mm. Barbara Cartlandin plagioneen Heyerin teoksi mutta yksityisensä vuoksi Heyer ei halunnut tätä tietoa vuotaa julkisuuseen ja täten saada kopioijaa oikeuteen.


Mistään en kunnolla löytänyt listaa Heyerin suomennetuista teoksista mutta tässä on nyt jotain mitä salapoliisin työllä löysin (kirjastojen tietokannat ym. lähteet. Sitten ihan off topic, mielestäni kirjastojen tietokantaan pitäisi lisätä myös alkuperäisen kirjan nimi, Tampereen Piki-tietokannasta tämä löytyikin kiitettävästi, parista muuasta ei niinkään..)

Georgette Heyer

Sotkuinen Syyllisyys, 1955. (Detection Unlimited, 1953)
Venetia, 1967. (Venetia, 1958)
Arabella, 1968. ( Arabella. 1949)
Maailmanmies, 1968. (The Corinthian, 1940)
Onnen velka, 1981. (These Old Shades, 1926)
Paholainen rakastuu 1982 (The Devil's Cub, 1932, itsenäinen jatko-osa kirjalle These Old Shades/Onnen velka) 
Kate-serkku, 1982. (Cousin Kate, 1968)
Onnensormus, 1983. (The Talisman Ring, 1936)


Itse en ole ihan enään kärryillä mitkä noista olen joskus lukenut, muistan kyllä suosikkini Onnen velka ja Paholainen rakastuu, ja ne olen lukenut useampaan kertaan, lisäksi Onnen velka minulta löytyy omasta hyllystäkin. Onnensormuksen olen myös lukenut useampaan kertaan, samoin Kate-serkku, Venetia ja Arabella herättävät joitain muistikuvia mutta varmaksi en osaa sanoa olenko lukenut vai en.

Viime viikkoisen etsinnän tuloksena löytyi myös toinen samantyylista kirjallisuutta edustava kirja omasta hyllystä, jonka sitten luin ennenkuin pääsin käsiksi himoitsemaani Heyerin kirjaan. Tämä oli Clare Darcyn, Onnen Oikut, eriomainen genrensä edustaja myöskin. Pitääkin katsella josko lukisin muitakin hänen omiaan uudelleen.

Nyt tuntui suomennnos hieman hassulta, mietinkin johtuuko se sen laadusta, vai onko aika tehnyt tehtävänsä. Lisäksi varmaan vaikuttaa se että nykyisin luen paljon enemmän enkuksi. Silti erittäin kivaa nopealukuista hyvää hömppää, sanoisinko hieman huumorilla höystettynä. Suosittelen kokeilemaan kesälomalla aivojen nollaamisen.

Itse lähden nyt tutkimään josko, löytäisin jostain näitä lisää luettavaksi.

Kaari Utrio - Paperiprinssi

Goodreads

Sainpa tämän luettuakin, kun kirjan löytäminen kaupastakin oli oma projekti. Tarkkaa ilmestymispäivää en onnistunut mistään löytämään vain että elokuussa ilmestyy. Lopulta hain sen sitten Suomalaisesta, vaikka mieleluumin olisin ostanut sen muualta.

Aloitetaampa tämä arvostelu siitä että kerron kaikille, jotka eivät vielä tiedä että olen suuri Utrio fani ja minua harmittaa (taas) kovasti että bongasin vasta alkuviikosta että Utrio olisi huomenna paikallisessa kirjakaupassa ja kirjastossa esiintymässä. Arvatenkin minulla on juuri niin töitä etten pääse kumpaankaan paikalle. Jos olisin tämä tiennyt esim. viime viikolla tästä minulla olisi ollut mahdollisuuksia vaihtaa vuoroja mutta nyt se ei enään onnistu. Utriota seuraankin facebookissa ja sieltä tämän vierailun bongasinkin. Mutta muuten tiedottaminen on ollut aika suppeaa aiheesta.

Kuten jo aiemmin tuossa kerroin yleisesti olen pitänyt erittäin paljon Utrion kirjoista, mutta tästä Paperiprissistä en voi väittää pitäneeni. Mutta luin sen loppuun ja se on jo jotain, eikös tälläselle lukijalle joka kyllä jättää kirjan kesken jos ei lukeminen luonnistu..

Harmittavaa sinänsä kun olen facesta seurannut kuinka Utrio tätä kirjoittaa, siellä hän on mm paljastanut nimivaihtoehdot kirjalle ja kertanut muutenkin kirjan syntyvaiheista. Suosittelen seuraamaan Utriota facessa jos hän kuuluu lempikirjailijoihin, ihan aktiivisesti siellä kirjoitteleekin.


Kuten jo tuolla mainitsin niin en pitänyt tästä kirjasta (olisin kyllä kovin halunnut pitää), päällimmäisenä tästä jäi tietynlainen kömpelöisyys mieleen, toisena se että kuinka juurtajaksaen selitettiin ties mitä asiota useaan kertaampa vielä..

Mutta vähän kirjasta yleisesti Kaari Utrion sivuilta poimittu "takakansi"

"Tutkimusretkellä loukkaantunut merenkulkija Sebastian Ross palaa raajarikkona perimälleen Suurkosken paperiruukille. Elämä ei maistu, eikä varsinkaan Suurkoskella, josta Sebastian karkasi jo poikasena.

Perillä odottaa itsetietoinen neiti Wilhelmine Falkensten, joka on tottunut pitämään ruukkia kotinaan. Wilhelmine, pitkä neiti, kohtaa miehen, ison ja rohjon kuin karhu. Sen jälkeen mikään ei ole kuin ennen.

Kohtalo heittää molemmat 1830-luvun komeaksi rakentuvaan Helsinkiin, joka tulvii jännittävää arkea ja ylellistä juhlaa. Suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa määräävät syntyperä, raha ja keisarin suosio. Wilhelminen järkytykseksi naisella ei ole valtaa omaan kohtaloonsa."

Itse en takakantta hirveästi lukenut, Utrio kuuluu niihin kirjailijoihin joiden kirjat ostan suosiolla omaksi heti kun saan ne käsiini tai jos löydän vanhempaa tuotantoa, joka minulta puuttuu hyllystä.

Kirjan juoni oli hyvin ennalta-arvattava, tästäkään ei normaalisti heruisi miinuspisteitä koska yleensä uppoudut kirjan kirjan uumeniin lukiessasi. Mutta tämä kirja ei vain imaissut minua mukaansa, taitaa olla ensimmäinen Utrion kirja joka ei niin tehnyt. Jotenkin tieto pätkät oli kirjoitettu erittäin huonosti muuhun tekstiin istuttaen, ne alkoivat haukotuttaa eivätkä innostaneet ainakaan minua yhtään. Mielenkiintoista sinänsä, koska suurimmaksi osaksi tässä tieto osana olivat paperitehdas ja siperia. Siperia sinänsä ei kiinnosta mutta historia siellä kyllä. Ja paperitehtaasta sen verran että omiin opintoihin on kuulunut mm. paperin- ja sellunvalmistuksen teoriaa useamman opintopisteen verran eli väitän tietäväni siitä jotain ja aiheen jopa kiinnostavan minua ihan ammatillisessakin mielessä.


Nyt kiinnitin,myös huomioita kertojien lukumäärään, niitä oli useampia ja ne tuntuivat hassusti hyppivät vailla logiikkaa. Samoin päähenkilöt tuntuivat oudon ailahtelevilta. Lisäksi lopun hopeakolikko arkku tuntui ilmestyvän ihan puskista. Itseä jäi myös mietittymään mitä tapahtui Gustaville ja Johannalle, entä maalle paenneelle lopulle perheelle.

Tämä vain ei mielestäni toiminut, aineksia oli mutta olisiko tullut kiire jossain vaiheessa ja lopullinen hionta/editointi jäänyt pois. Keskeneräinen on päällimmäinen sana mielessäni nyt kun ajattelen tätä kirjaa.

Koira Jupiterista pidin :D

p.s. Tuon takakansi tekstin viimeinen lause särähtelee hirveästi omaan korvaani, kuinka tuo voi olla yllätyt tuolloin kasvaneelle naiselle joka salaa isältään hoitaa ruukin asioita ym.