Maria Turtschaninoff - Helsingin alla

Tammi

Olen tämän jostakin bongannut (Olisikohan marjikselta..?) ja vaikka normisti välttelen suomalaisia kirjailijoita niin lähti tämä mukaani kirjastosta tässä eräänä sateisena päivänä. 

Risingshadow.net kertoo kirjasta näin;

Jo pienestä saakka helsinkiläistyttö Alva on kontrolloinut ympäristöään. Hän muistaa valokuvantarkasti aivan kaikki tapaamansa ihmiset. Hän on myös rekisteröinyt mieleensä kaikki mahdolliset pakoreitit kotikortteleissan, hän on mestari piiloutumaan ja tarkkailemaan muita. Mutta Alva ei tajua, miksi hän on erilainen kuin muut. Alva ei nimittäin muista eikä tiedä mitään kolmesta ensimmäisestä vuodestaan.

Siksi hänen epäilyksensä eivät herää, kun nahkatakkinen ja karismaattinen nuori mies, Nide, etsii hänet käsiinsä. Hätkähdyttävän komea Nide haluaa näyttää Alvalle, mihin tyttö oikein kuuluu: kaupunkiin joka sijaitsee Helsingin alla. Siellä, outojen olentojen kansoittamassa maailmassa Alvan muistot alkavat vähitellen palata, mutta niistä ei ole enää hyötyä. Nide ei nimittäin olekaan mikään tavallinen mies, ensinnäkin hänellä on häntä…

Parkouria harrastava Joel on Alvan rinnakkaisluokalla, hän on aina ollut salaa rakastunut tyttöön. Kun Joel näkee Alvan katoavan maan alle, hänen on pakko seurata perässä. Yhdessä he joutuvat järisyttäviin seikkailuihin, joissa heidän pitää taistella pahuutta ja aikaa vastaan. Kirjassa joudutaan perimmäisten kysymysten äärelle – olemmeko vastuussa esi-isiemme teoista? Nykypäivän sykkivä Suomi kohtaa kansanperinteen tarinassa, jossa rakkaus ja luottamus punnitaan.
Pidin tästä, ja tämäkin nosti taas mielipidettäni suomalaisista kirjailijoista korkeammalle. Vielä kun löytyisi aikuistenkin puolelta näitä miellyttäviä yllätyksiä. (Tosin on noita pettymyksiäkin ollut, mutta siitä lisää sitten lokakuun luettuja koosteessa)

Erityisesti pidin Joelista hahmona, Alva jäi hieman etäisemmäksi. Tosin itsekkin aina välillä haaveilen pinkeistä hiuksista, joten.. Myös se ettei kirja keskittynyt niin paljoa Helsinkiin kuin nimi anataa ymmärtää oli kiva yllätys. Itse pidin Närpiön esiintymisestä kirjassa. Itse juurikin viime kesänä viimeksi olen istunut linja-autossa Närpiön linja-auto asemalla odottaen että matka jatkuu kohti Vaasaa..

Juonellisesti kirja on lajissaan aika peruskauraa, ei mitään isoja yllätyksiä sen osalta. Lisäksi aikuisten puute jossain määrin häiritsi esim. Alvan vanhemmat jäivät kauhean etäisiksi, aivan kun heitä ei olisi muualla kuin Alvan mielikuvituksessa.

Sen verran kuitenkin kiinnostuin että jatkossakin aion tutustua kirjailijan tuotoksiin ja pitänee varmaan etsiä edellinenkin kirja Arra käsiini jostain.

Kirjan tiedot:

Kustantanut - Tammi. (2012)

Alkuperäinen nimi - Underfors (2010)
Suomentanut - Marja Kyrö