Kirjat kahdesta erilaisesta sisarussarjasta

 Sattuipa kohdalle sopivasti kirjoja kahdesta ihan erilaisesta sisarussarjasta. Toinen kirjasarja, toinen yksittäinen kirja. Rileyn kirjan luin joulukuun puolella, Jordahlin nyt alkuvuodesta.

 

Lucinda Riley: Seitsemän sisarta

suomentanut Hilkka Pekkanen

Ihastuin tähän Rileyn sarjaan jo heti ekasta kirjasta! Tämän postauksen kirjoitushetkellä olen lukenut jo kaksi seuraavaa osaakin.

Seitsemän sisarta aloittaa siskossarja D'Apliésesta kertovan sarjan ja tässä ekassa osassa kerrotaan vanhimman siskon, Maian tarina. Tarina lähtee liikkeelle siitä, että sisarusten adoptioisä, Papa Salt, kuolee ja jättää tyttärilleen kirjeet ja muita vihjeitä heidän alkuperistään.

Maia, joka on vähän syrjään vetäytynyt ja lukossa, päättää surun keskellä repäistä ja lähtee vihjeen perässä Brasiliaan. Siellä hän saa etsintätoverikseen kirjailijan, jonka kirjoja on kääntänyt. Tarina etenee kahdessa tasossa, nykyhetkessä Maian tarinaa ja menneessä Maian esiäidin tarinaa. Miten Rio de Janeiron Kristus-patsas liittyy Maian sukujuuriin? Löytääkö Maia etsimänsä?

Tää tarina oli todella koukuttava. Ahmin. Ihanaa, että nyt tartuin tähän sarjaan! Saan nauttia tästä stressini keskellä ja upota seuraamaan sisarusten elämiä ja saada lohtua ihanista kirjoista ja tarinoista.

Anneli Jordahl: Karhunkaatajan tyttäret

suomentanut Jaana Nikula

"Nykyaikaan sijoittuva kertomus seitsemästä villinä kasvaneesta sisaresta Suomessa.

Karhunkaatajan tyttäret on suuri tarina vihasta ja surusta, rakkaudesta ja ilosta, yksinäisyydestä ja yhteisöllisyydestä sekä sisarusten välisestä kilpailusta, keskinäisestä huolenpidosta ja hallitsevan isän opeista.

Pahamaineisen karhunkaatajan seitsemästä tyttärestä juorutaan edelleen. Elivätkö he todella omillaan erämaassa? Sanotaan, että he viettivät koko elämänsä metsästäen ja painien, paitsi silloin, kun olivat umpihumalassa. Joskus heitä nähtiin torilla myymässä karhunnahkoja.

Miksi he eivät koskaan käyneet koulua? Miksi he halusivat asua eristyksissä kaukana lähimmästä kaupungista? Miksi heidän käytöksensä oli niin karkeaa?

Ruotsalainen Anneli Jordahl on siirtänyt Aleksis Kiven klassikosta inspiroituneen kertomuksensa nykypäivään ja nimettömiin paikkoihin Suomessa. Seitsemän villin sisaren tarina oli August-palkintoehdokkaana vuonna 2022."

Tää kirja kertoo osallisuudesta tai oikeastaan sen puutteesta ja syrjäytymisestä. Siskosten isä on syrjäyttänyt tyttärensä yhteiskunnasta. He selviytyvät, koska on pakko. Siskosten äiti (Louhi nimeltään!) koittaa vaan selvitä lapsikatraan kanssa. Kun molemmat vanhemmat, ensin isä, sitten äiti, ovat kuolleet, siskokset muuttavat erämaahan ja se onkin aikamoinen tarina. Huhheijaa!

Tääkin oli todella ahmittava kirja. Siskosten elämä oli jotenkin niin tylyä, että se oli hyvin kiehtovaa. Halusin vain lukea ja tietää, että miten heille käy. Loppu kirjassa oli semmoinen, että en tiedä, että olenko ollenkaan tyytyväinen. Tässä kirjassa olisi ollut aineksia vaikka trilogiaksi asti!

Dekkarit Cornwallista ja Milanosta

 Dekkareita. Nämä kaks luin viime vuoden lopulla. Tapahtumat sijoittuvat ulkomaille, mutta kirjailijat ovat suomalaisia!

Kaarina Griffiths: Meren syliin

Tää oli vähän ristiriitainen dekkari mulle. Toisaalta hahmot oli hyviä, mutta toisaalta taas asioita selitettiin mielestäni ihan liikaa auki, siis vaikka poliisin työtapoja ja vastaavaa. 

Suomalainen taiteilija Kaisla muuttaa pieneen englantilaiseen kylään. Sitten sielä tapahtuu murha, jonka uhrin Kaisla itse löytää tuttavansa Emman kanssa. Uhri on puettu merenneidoksi. Kaisla vähän kuin vahingossa alkaa selvittää tapausta Emman ja paikallisen poliisin ja suomalaisen profiloijan Antin kanssa! Murhaaja tuli mulle yllätyksenä, en vain kyenny näkemään sitä. Se ärsytti ku se tuli niin puskista ja mielestäni ei ollu vihjeitä ollenkaan siihen.

En usko, että jatkan tätä sarjaa.

Vera Vala: Italialainen peli

Vera Valan uusi dekkarisarja! Vihdoin minäkin sain tartuttua tähän! Ostin tän ittelleni e-kirjana ihan.

"Milanoon sijoittuvan Salla Kotka -dekkarisarjan avausosa!

”Pimeyden sydän on ihmismielessä.”

Milanon seutu elää pelon vallassa. Salaperäinen vainoaja terrorisoi ihmisiä, ja Harlekiiniksi kutsuttu sarjamurhaaja valikoi uhrejaan. Liittyvätkö tapaukset toisiinsa?

Oikeuspsykologin uraansa aloitteleva Salla Kotka tempautuu keskelle uhkaavaa tapahtumaketjua aloittaessaan työt puolustusasianajajan alaisena. Päämiestä epäillään sarjamurhaajaksi, ja Sallan on autettava puolustusta selvittämään totuus. Mutta onko totuudella lopulta mitään arvoa oikeuden silmissä?

Uusi profiloijan työ vaikuttaa epäluuloisten kollegoiden ja vihamielisten asiakkaiden miinoittamalta sotatantereelta. Samalla kun hän joutuu tutkimaan synkimpiä puolia muissa, hän yrittää päästä selvyyteen myös oman menneisyytensä kanssa. Voiko hän luottaa keneenkään, edes itseensä?"

Pidin. Salla on mielenkiintoinen hahmo. Samankaltaisuutta hänen opettajaansa Arianna de Bellikseen kyllä löytyy, koska molemmilla on dissosiatiivinen amnesia nyt tai ollut. Musta mahtavaa, että Arianna on näissä kirjoissa, vaikka onkin vain sivuhahmona! 

Tää oli taattua Valaa. Ostin tän luettua toisen osankin ja se on parhaillaan luvun alla.

Mervi Heikkilä: Louhen liitto & Martha Wells: Murhabotin päiväkirjat 1&2

 Kolme aikas huippua kirjaa! Nuorten fantasiaa ja aikuisten scifiä. Kaksi ekaa kirjaa luin viime vuoden puolella ja vikan tän vuoden puolella.

Mervi Heikkilä: Louhen liitto

Louhi-trilogian aloitusosa. Tää oli kyllä aikas huimaava ja vetävä kirja. Ahmaisin parissa päivässä, ku pääsin vauhtiin. 

”Ei me tehty liittoa paholaisen kanssa niin kuin väitettiin. Me tehtiin se itsensä Louhen kanssa.”

Roona ei ole kuin muut ysiluokkalaiset tytöt. Roonalla on salaisuuksia. Sellaisia, että kaikki ihmiset on syytä pitää etäällä, myös sumusilmäinen Aleksi.

Yllättäen myös Roonan äidillä on omat salaisuutensa. Niiden paljastuttua Roona joutuu seikkailuun, joka vie hänet pimeän porteille. Seikkailuun, josta kaikki eivät selviä hengissä.

Mervi Heikkilän "Louhen liitto" kulkee petojen polkuja synkän metsän reunaan ja puuttoman suon läpi suoraan lähteen silmään, ikiaikaisten arvoitusten äärelle."

Tää kirja vei ihanasti suomalaisen mytologian äärelle! Mua on tää mytologia ruennut pikkuhiljaa kiehtomaan enämpi ja enämpi. Ihanaa, että aiheeseen liittyviä kirjoja on ja nimenomaan tällä tyylillä! Seuraavat osat odottaa mulla jo hyllyssä, että pääsen lukemaan miten Roonan tarina jatkuu.

Martha Wells: Hälytystila

suomentanut Mika Kivimäki

Tämä olikin aika hurmaava tapaus tämä Murhabotti. Erittäin introvertti kaveri. Lähtee keikalle tutkimusryhmää suojelemaan ja joutuu heidän kanssaan ongelmiin ja suojelemaan heidän henkiään. Olikin aikamoista tykitystä ja todella viihdyttävää ja koukuttavaa menoa! Ja ihan parasta oli nuo botin huomiot ja halu vaan kattella viihdesarjoja ja pysytellä niiden maailmassa.

"Tulevaisuudessa avaruusmatkoille on palkattava mukaan turvallisuusandroidi. Vaikka androidit ovat tietoisia, ihmiset vieroksuvat niitä - ja Murhabotin tapauksessa tunne on molemminpuolinen.

Hallintamoduulinsa hakkeroinut Murhabotti on lähetetty kaukaiselle planeetalle tutkijaryhmän turvaksi, mutta töiden tekemisen sijaan se mieluummin vain pysyttelisi omissa oloissaan, ahmisi saippuasarjoja ja välttelisi kiusallisia kohtaamisia ihmisten kanssa. Mutta kun tutkijat ajautuvat pahaan pulaan, jää Murhabotin vastuulle pelastaa ihmisensä.

Hälytystila on mustalla huumorilla höystetyn scifisarjan avausosa. Päiväkirjaa pitävä Murhabotti tarkkailee maailmaa ympärillään ja yrittää löytää oman paikkansa siinä - ja tekee samalla kirpaisevia huomioita ennakkoluuloisista ihmisistä."

Martha Wells: Keinotekoinen olotila

suomentanut Mika Kivimäki

Tää toinen osa olikin sitten vähän erilainen! Botti lähtee tutkimaan omassa menneessään tapahtunutta joukkomurhaa. Hän haluaa tietää, että tekikö hän sen oikeasti vai mistä oli kyse. Avukseen hän saa ARTin, tekoäly-kuljetusaluksen. ART on kans ihanan inhimillinen ja tykästyin siihen tosissaan. Varsinkin kun hän ei pysty katsomaan tiettyjä sarjoja yksin ku se saa hänet itkemään yms. Vitsi mitä hahmoja nää Murhabotti ja ART oikein onkaan! 😍 Tykkään tästä sarjasta, ku tää pistää miettimään ja on myös niin viihdyttävä.

"Ihmiskammoisen Murhabotin avaruusmatka jatkuu

Murhabotilla on synkkä menneisyys. Siihen sisältyy lukemattomia murhattuja ihmisiä. Mikä on tavallaan syy siihen, että se risti itsensä Murhabotiksi. Mutta sen muistikuvat hirmuteosta ovat hämärät, ja se haluaa tietää enemmän.

Murhabotti lyöttäytyy yksiin tekoäly-kuljetusalus ARTin kanssa, ja hieman erikoinen parivaljakko suuntaa kohti kaivoksia, missä tilanne aikoinaan riistäytyi käsistä.

Keinotekoinen olotila jatkaa kuivan sarkastisen Murhabotin edesottamuksia maailmassa, jota ei ole tehty sitä varten. Moninkertaisesti palkittu scifisarja ja sen nimihahmo ovat jo nousseet kansainväliseen kulttimaineeseen."

Kaksi vähän surullista lastenkirjaa

 Tykkään lukea lapsille suunnattuja kirjoja. Välillä tuntuu, että ne sykähdyttää helpommin ku aikuisten kirjat. Mikähän näissä lie.

Emilia Aakko: Kaiho-kotitonttu ja karanneet kärsiväiset

kuvittanut Veera Aro

Tää oli kyllä niin ihana kirja! Oi että! Tän luin joulukuussa.

"Kaihon rauhallinen elämä mullistuu, kun Untamo-kotitonttu pyytää Kaihon tuuraajakseen Koikkalaisten perheeseen. Tehtävä on luonnollisesti otettava vastaan, vaikka kotitonttutaidot olisivat kuinka ruosteessa.

Jo hyvin pian Kaiho saa huomata, etteivät kotitontun tehtävät olekaan niin helppoja ja yksinkertaisia kuin saattaisi arvella. Etenkään kun samalla on pysyttävä näkymättömissä ja pidettävä silmällä arkkuun suljettuja murheita eli kärsiväisiä, jotka Kaiho otti mukaansa Untamon kielloista huolimatta.

Kun murheet yllättäen pääsevät karkaamaan, Kaiho ja perheen Lyyti-tyttö kohtaavat ongelman, joka olisi parasta ratkaista niin nopeasti kuin mahdollista. Yhdessä he ryhtyvät selvittämään sotkua, joka sisältää kaikki suuren katastrofin ainekset.

Kaiho-kotitonttu ja karanneet kärsiväiset on eloisa kirja, josta ei puutu seikkailumieltä ja hauskoja sattumuksia. Kommellusten keskellä tämä lämminhenkinen kirja kertoo myös tarinan siitä, mitä tapahtuu, kun perheen aikuinen masentuu."

Mää tykkäsin niin paljon siitä, miten tässä kirjassa käsitellään vanhemman masennusta. Mun sydän sykki tälle kirjalle sitä enemmän, mitä pitemmälle pääsin lukemisessa. Kaiho oli mahtava hahmo ja samaten Lyyti ja hänen perheensä oli kivoja. Lyytin isän masennus tuli hyvin esille kirjassa. 

Varasin toisen osan kotitontun seikkailuista, että pääsen takaisin tähän maailmaan.

Anja Portin: Radio Popov

kuvittanut Miila Westin

Ja tää kirja! Ihana tämäkin! Ei suotta saanu tämä Finlandia-palkintoa, ei todellakaan. Sydäntä särki kirjan päähenkilö Alfred, kun hänen isänsä oli niin unohtanut hänen olemassaolonsa ja huiteli vain pitkin maailmaa, eikä aina muistanut ostaa hänelle ees ruokaa reissujensa ajaksi. Mutta sitten:

"Yhdeksänvuotias Alfred elää käytännössä yksin. Äitiä Alfred ei ole nähnyt syntymänsä jälkeen, eikä työmatkoilla viipyvä isä taida aina edes muistaa, että Alfred on olemassa. Eräänä yönä Alfred lähtee seuraamaan salaperäistä Hiipparia, joka työntää postiluukusta lehden mukana muutakin: omenoita, villasukkia ja voileipiä.Alkaa unohtumaton seikkailu, joka muuttaa Alfredin ja samalla monen muunkin yksinäisen lapsen elämän: Hiippari on omalaatuinen Amanda Lehtimaja, lehdenjakaja, joka kuuluu Herkkäkorvaisiin. Amandan luota Alfred löytää vanhan radiolähettimen, jonka on suunnitellut venäläinen fyysikko A.S. Popov. Amandan kotoa käsin Alfred alkaa tehdä salaista, öistä radiolähetystä unohdetuille lapsille.Jännittävä ja humoristinen, lämminhenkinen tarina tuo mieleen lastenkirjallisuuden rakastetuimmat klassikot, Astrid Lindgrenin ja Marjatta Kurenniemen saturomaanit."

Amanda pelastaa Alfredin ja he yhdessä auttavat muitakin unohdettuja lapsia. Mun sydän kyllä suli tätä lukiessa! Rakastan tällaisia kirjoja!

Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 1-3

 Miksi mää vasta nyt aloin lukea Le Guinia!? Äääää. 

Osa 1: Maameren velho

suomentanut Kristiina Rikman

3 tähteä. Luin tän ekan osan tämmösestä painoksesta viime vuoden puolella. Kansi on karsea, mutta tarina hyvä. Erilainen kuin mihin on tottunut. Vetävää tekstiä. Hahmot jänniä. Ged, päähahmo, välillä aika ärsyttävä. Silti oli pakko jatkaa lukemista, vaikka välillä niin ärsyttikin Ged. Ja kirjan loputtua halus saada äkkiä seuraavan osan käsiinsä.

Seuraavat osat luin tästä kokoomakirjasta, jonka on myös suomentanut Kristiina Rikman.

Osa 2: Atuanin holvihaudat

4 tähteä. Tässä vaihtui päähenkilöksi ylipapitar, Arha. Tässä kirjassa käydään läpi hänen kasvutarinansa, kun ekassa osassa käytiin Gedin kasvutarina. Tää oli paljon mielenkiintoisempi. Ehkä koska tässä oli tuo holvihaudan labyrintti. Ja koska Arha oli niin jännä hahmo. Ja tietenkin Ged oli tässäkin kirjassa, nyt vaan paljon vanhempana ku ekassa osassa.

Osa 3: Kaukaisin ranta

4 tähteä. Tän kolmannen osan luin tän vuoden alussa. Tässä osassa päähenkilöinä on Arren, Enladin prinssi, joka lähtee hakemaan apua Gediltä, joka on nyt arkkimaagi Rokella, vanhassa koulussaan. Maamereltä on ruennut taika katoamaan ja siitä Ged lähtee ottamaan nyt selvää ja Arren lähtee mukaan. Heidän matkansa on melkoinen! Jännitti vähän sitä lukiessa. Paljon kaikenlaista tapahtui. Ja lohikäärmeitäkin oli tässä kirjassa! Haluaisin päästä käymään Maamerellä. Ois kiva reissu se!

Määhän varasin jo tän sarjan neljännen osan luettavakseni. Haluan tietää lisää tästä maailmasta!

Opiskelutaitoja ja selittäviä miehiä

 Kaksi aikas erilaista kirjaa tässä nyt !

Kati Tiirikainen: Opiskeluin taito - kymmenen askelta kohti tutkintoa

Aika peruspakkaus opiskelusta, opiskelutekniikoista ja opiskelun suunnittelemisesta yms. Oli hyvä kirja lukea näin ensimmäisen vuoden ammattikorkeakouluopiskelijana! Tän sain luettua ihan viime vuoden viimeisinä päivinä loppuun eli ekan lukukauden aikana lueskelin pikkuhiljaa.

Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita

suomentanut Pauliina Vanhatalo

kuvitus Ana Teresa Fernández

Tän taas luin tän vuoden ekan viikon aikana loppuun. Solnitin jo klassikko esseekokoelma. Olihan tää lukemisen arvoinen kyllä, mutta ei mulla täyttänyt niitä odotuksia, joita mulla tätä esseekokoelmaa kohtaan oli. Paljon tunnistettavaa väkistenkin löytyy, kun elää naisena tässä patriarkaalisessa maailmassa. Vaan jotain jäi uupumaan, enkä osaa edes sanoa, että mitä se jotain on.

Muutama sarjakuva

 Sarjakuvia tulee säännöllisesti luettua, ku aina jossain törmää johonkin mielenkiintoiseen! Ensimmäisen näistä luin loppuvuodesta ja kaksi seuravaa nyt alkuvuodesta.

Jennie Wood, Dozerdraws & Micah Myers: Paper planes

Olipas tämä vähän ristiriitainen sarjakuva. Kannen päähenkilöt ovat tehneet jotain rikollista, jonka takia he menevät ns. uudelleenkoulutus leirille. Leirillä vaelletaan, tehdään tehtäviä, pohditaan omia tekemisiä yms. Ristiriita tuli siitä, että päähenkilöt oli ristiriitaisia ja toimi ristiriitaisesti. Liikaakin mun makuun! Muuten tarina oli oikeinkin hyvä ja pisti miettimään oikean ja väärän tekemistä.

Cassandra Calin: I left the house today!

Tämä taas oli aika hauska sarjakuva. Nauratti paljon sarjakuvan päähenkilön introverttiys, josta tunnistin itseni niin monin paikoin. Mikä siinä on, että introverttijutut jaksaa naurattaa? Tykkäsin tästä albumista paljonkin ja todellakin haluan lukea lisää Calinin teoksia!

Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga 10

Hohhoo, oon lukenut tätä sarjaa jo näin pitkälle. Enpä kyllä tiiä, että jatkanko tästä enää eteenpäin. Ei ollut niin hyvä enää tämä osa. Ehkä oli liian kauan edellisen osan lukemisesta jo? No, ainakin toistaiseksi tämä tarina jää tähän. 

Kolme lastenkirjaa

 Lastenkirjoja tullu taas luettua. Ne vaan on välillä niin mukavaa luettavaa! Ja voinpahan sitten suositella kirjoja kummilapsilleni. Ekan kirjan luin viime vuoden puolella ja seuraavat kaksi tämän vuoden puolella.

Hannele Lampela: Lohikäärmeen kirous

Talventaian tarinat jatkuvat. Samat henkilöt kuin edellisessä muuten, paitsi että saadaan yksi uusi henkilö Talventaikaan. Tarina oli taas niin mielenkiintoinen ja pisti miettimään! Ai että tykkään tästä sarjasta! 

"Kuvittele, jos kaikki kuulemasi tarinat olisivatkin totta. Lumoava fantasiaromaani kertoo uudelleen Prinsessa Ruususen ikiaikaisen myytin.

Are on tullut Talventaikaan, paikkaan, jossa kaikki tarinat muuttuvat todeksi. Tarinankertojien Kllan jäseneksi päästäkseen Aren on selviydyttävä kaameasta tehtävästä. Valtava lohikäärme pitää vallassaan Ruusujen kaupunkia, ja vain Are voi tuhota verenhimoisen pedon. Mutta mistä tunnistaa hirviön ja kuka onkaan ruusujen todellinen vihollinen?

Ruususen sadusta ammentava kirja ottaa kantaa ulkonäköpaineisiin jännittävän fantasian keinoin. Sarjan edellinen osa Lumikuningattaren lumous oli Arvid Lydecken -ehdokas."

Petra Lillsund Botéus & Herta Donner: Mitt idiotiska liv

Pikkusiskolla syöpä. Isosisko saa äitiltä vihkon, johon voi kirjottaa ajatuksiaan kaikesta. Tämä on se vihko, Julian päiväkirja. Tykkäsin! Niin ja Laleh! Hän on Julian tsemppari musiikillaan ja olipa ihana sekin, vaikka aihe muuten onkin surullinen kirjassa.

"Mamma gav mig den här dagboken för flera veckor sedan. Hon sa att det kunde vara bra för mig att skriva ner mina tankar om allt jag går igenom för tillfället. Med det menade hon vad Jossan går igenom. Men det har väl inget med mig att göra?

Ingenting tycks gå som det ska i Julias liv. Hennes föräldrar bryr sig inte om henne, hon är på dåligt humör för det mesta och till råga på allt klär hon sig i svart första dagen i femman, när alla som räknas uppenbarligen fattat att det är pastell som gäller nu. Alla utom Tea då, Julias bästa vän. Hon fattar tyvärr inte heller hur man ska se ut och bete sig. Men när allt går åt skogen verkar inte ens Tea vilja vara kompis med Julia längre. Det värsta är ändå att lillasyster Jossan är sjuk. Allvarligt sjuk. Men det går det knappt att skriva om.

Herta Donner lyfter med sina illustrationer fram både humorn och svärtan i Mitt idiotiska liv, en dagbok fylld av familjerelationer, vänskap och ensamhet, och en 11-årings tankar om vad som sist och slutligen är viktigt på riktigt."

Tanya Stewner: Meren kutsu

suomentanut Sari-Anne Ahonen

Vihdoin sain tän luettua! Olipa tämäkin mahtava kirja! Alea on päähenkilö ja hän joutuu tekemään matkan itseensä, kun sijaisäiti sairastuu ja joutuu sairaalaan ja Alea huomaa, että isot asiat hänen elämässään eivät pidäkään paikkaansa.

"Taianomainen kirjasarja luonnosta, ystävyydestä ja itsensä löytämisestä.
Meri on vetänyt Aleaa puoleensa niin kauan kuin hän muistaa. Mutta houkutteleviin aaltoihin liittyy hengenvaara. Alea ei saa missään olosuhteissa joutua kosketuksiin kylmän meriveden kanssa. Hän muistaa erittäin hyvin äitinsä varoituksen ennen kuin tämä katosi jäljettömiin.

Kuka Alea on ja mistä hän on lähtöisin? Alkuperäänsä etsiessään hän tutustuu Alpha Cru-seikkailujengiin, joka purjehtii Crusis-veneellä maailman valtamerillä. Eräänä päivänä myrsky iskee ja heittää Alean yli laidan, eikä mikään ole enää ennallaan...

Alea Aquarius on uuden ajan merenneitotarina. Kahdeksanosainen kirjasarja kertoo ystävyksistä, jotka omistautuvat ympäristön suojelemiselle, koska maailman tulevaisuus kuuluu nuorille. Seikkailullista ja mielikuvituksellista ekofantasiaa, jossa on ripaus rakkautta."

Ekofantasiaa! Wohou!

Johanna Elomaa: Sinä päivänä kun synnyin

Se, mikä sai mut tarttumaan tähän kirjaan, oli se ku etsin kirjoja, joissa tapahtuu terrori-isku. Jostain syystä halusin tämmöstä draamaa lukea.

Tää oli kyllä ihan erilainen ku aattelin. On Pinja ja Keiju, kaksi ystävää. On vuosituhannen vaihde. He päättävät pitää yhdessä välivuoden yliopistosta ja lähteä seikkailemaan. Niin he päätyvät Thaimaaseen ja sieltä eri teille. Pinja päätyy Tansaniaan savanneille salametsästäjiä jahtaamaan, sieltä New Yorkiin ja kokee WTC:n iskut. Keiju lähtee taiteen tekemisen perään ja seikkailee itsekseen siellä täällä. Pinja lähettää hänelle kirjeitä ja he soittelevat. Tsunamikin tulee ja siitäkin selvitään. Pinja päätyy lopulta takaisin Suomeen ja asiat alkavat keriä auki. Loppu olikin sitten sellainen, että hieman leuka loksahti auki. Minulle odottamaton loppu totisesti. Hieman jäi hämmentynyt olo, mutta sepä ei vaarallista. 

Kirja oli kyllä todella hyvä! Aion ehdottomasti lukea Elomaata lisää!

Runokirjoja viime vuoden puolelta

 Loppuvuodesta luin vielä kaks runokirjaa loppuun. Aika erilaisia nämä kaks! Ja yllättivät myös!

Hanna Ekola: Sanoja valoksi ja voimaksi

En ollut tiennyt, että Ekola on myös kirjailija ja runoilija. Tiesin nimen vain Villihevosia -kappaleesta. Niinkuin varmaan suurin osa. 

Tässä runokirjassa oli runoja ja aforismeja, jotka olivat tuttuja. Ekolan kirjoittamia, en ollut tiennyt sitäkään! Tykkäsin monesta. Hengellisyys paistoi välillä läpi ja siitä en oikein välitä. Muuten oikein hyvä kokonaisuus! Kirjan kuvat olivat Ekolan itsensä ottamia ja ne olivat kauniita.

My heart is a poem: poetry about feelings

Kansainvälinen runo-antologia lapsille. Tässä oli tosi monta kirjoittajaa ja kuvittajaa. Tykkäsin paljon! Eritoten kuvitus oli ihanaa! Runot kuvasivat hyvin erilaisia tunteita.

kirjan runoilijat:

Mandy Coe - Iso-Britannia

Debjani Chatterjee - Intia/Iso-Britannia

Nikki Grimes - Yhdysvallat

Kate Wakeling - Iso-Britannia

Laura Mucha - Iso-Britannia

Coral Rumble - Iso-Britannia

John Agard - Guyana/Iso-Britannia

Karl Nova - Nigeria/Iso-Britannia

Naomi Shibab Nye - Palestiina/Yhdysvallat

Janet Wong - Yhdysvallat

Kenn Nesbitt - Yhdysvallat

Jay Hulme - Iso-Britannia

Ruth Awolola - Iso-Britannia/Jamaika/Nigeria

Joseph Coelho - Iso-Britannia

Jack Prelutsky - Yhdysvallat

Nikita Gill - Irlanti/Intia

James Carter - Iso-Britannia

Rachel Plummer - Iso-Britannia

Elaine Laron - Yhdysvallat

kirjan kuvittajat:

Annalise Barber - Yhdysvallat

Masha Manapov - Azerbaidžan/Israel/Iso-Britannia

Mariana Roldán - Meksiko

Nabila Adani - Indonesia

Oletko lukenut kumpaakaan näistä tai jotakuta runoilijoista?

Vilja Kainulainen: Pinnan alla

Ihan todella hauska sattuma tämän kirjan suhteen on se, että tämä on opiskelukaverini tyttären kirjoittama! Oli aika pro olo, kun pystyin sanomaan, että mulla on tämä kirja hyllyssä odottamassa lukemistaan. Lupasin lukea joululomalla tämän ja niin tein.

Kirjan päähenkilö on 11-vuotias Aila. Ailan on menettänyt kaksoisveljensä Akselin kuusi vuotta sitten ja ikävöi häntä edelleen. Yhtenä päivänä Aila näkee pihalla omituisen pupun ja lähtee lopulta seuraamaan sitä kiellettyyn metsään. Aila päätyy sen lammen rannalle, johon Akseli hukkui. Hän menee lampeen ja yhtäkkiä alkaa pudota ja päätyy sinne, missä Akseli on. Akselin maailma (jonkinlainen tuonela?) on mielenkiintoinen. Eritoten haluaisin samanlaisen koulubussin, mitä siellä oli. 

Ailan tarina oli koukuttava. Välillä ärsytti väliluvut, joissa kirjailija puhutteli suoraan lukijaa. Ne jonkin verran häiritsi tarinaan uppoutumista. Vaikka toisaalta ne oli välillä myös ihan hauskojakin ja eipähän päässy uppoutumaan Ailan ja Akselin suruun. Nämä väliluvut rikkoivat kirjan rakennetta ja kirja tuntui sen takia kokeelliselta kirjallisuudelta. Ne myös kuvaavat elämää, koska niin helposti tulee kaikenlaisia keskeytyksiä.

Lopputuloksena voin todeta, että jos Kainulainen vielä julkaisee kirjoja, niin aion lukea ne.

Eve Lumerto: Kaapin nurkista

 Siis ai että tää oli hyvä kirja! Tääki ehottomasti yks viime vuoden parhaista! Todella päräyttävä!

Päähenkilö on lukiolainen Jaro, jota kiusataan hänen aseksuaalisuutensa takia. Harva ihminen ymmärtää asiaa ja ei voi käsittää, miten Jaro muka ei halua seksiä ja tyttöystävää jne. Jaro taas tuskailee sen kanssa, että häntä kiusataan asiasta ja että hän ei ole niinkuin muut. Lisäksi koulun kuraattori pitää asiaa luonnottomana ja haluaa Jaron menevän psykiatrin puheille. Onneksi Jarolla on ystävä ja eritoten äiti, joka pitää puolia. Lisäksi hän myös tutustuu muihin aseksuaaleihin. Kirja kuvaa Jaron lukiolaiselämää ja ystävyyksiä ja elämää aseksuaalina ja miten se vaikuttaa ja on vaikuttamatta asioihin. Itselläni ymmärrys kasvoi aivan hirveästi asian suhteen ja oon onnellinen, että luin tän. Ihan loistava kirja ja Lumerto kirjoittanut niin hyvin tän kirjan, että ei voinut kuin ahmia tämän.

Pari kirjaa oman hyvinvoinnin eteen

 Tässäpä kolme hyvin erilaista hyvinvointiin liittyvää kirjaa. Tykkäsin jokaisesta.

Chidera Eggerue: What a time to be alone

Vihdoin sain luettua tän kirjan! Ku vielä olin somessa, seurasin Eggerueta instassa ja sillon tää kirja meni mun lukulistalle. Kirjassa käydään Eggeruen somesta tutulla tyylillä läpi asioita liittyen itsetuntoon, ihmissuhteisiin ja vastaavaan. Tykkäsin kovasti! 

Yumi Sakugawa: There is no right way to meditate (2010)

Ihana kirja meditaation harjoittamisesta! Sakugawa käy läpi lempeällä tyylillä, että mitä meditaatio on ja miten sitä tehdään. Meditoiminen on periaatteessa hyvin yksinkertaista ja et tarvitse siihen mitään välineitä. Haaste onkin sitten olla läsnä hetkessä ja kestää sitä, että mieli auttamattomasti karkailee milloin mihinkin. Siihen pitää suhtautua lempeästi ja vain siirtää ajatukset takaisin nykyhetkeen. Itsensä ruoskiminen ei auta siinä yhtään, koska mieli nyt vain on sellainen. 

Pirjo Turpeinen: Narskuttelu ja lihasperäiset purentaongelmat (2017)

Käsi ylös, kellä on purulihakset kireällä. Mulla ne soi ja on kipeätkin monesti. Tässä kirjassa Turpeinen esittelee kehittämäänsä metodia. Selkeä opas kyllä. Oli mulle tuttujakin juttuja ja sitten ihan uusia. Kannattaa lukea, jos kiinnostaa saada helpotusta purentalihaksille. Ite otin tuon kannessa näkyvän jutun käyttööni. 

Melissa Febos: Mitä on olla tyttö & Akwaeke Emezi: Rakas Senthuran

 Kaksi niin erilaista ja mielenkiintoista kirjaa. Molemmissa silti sama aihe eli kuinka olla ja elää maailmassa kun oma sukupuoli ja oma identiteetti tekee siitä vaikeaa.

Melissa Febos: Mitä on olla tyttö

suomentaja Suvi Kauppila

Feboksen esseet kertovat nimensä mukaisesti siitä, millaista on elää maailmassa tyttönä ja tulevana naisena ja mitä kaikkea paskaa se aiheuttaa. Tässä oli paljon tuttua ja samaistuttavaa, itsensä etsimistä, yritystä ymmärtää asioita, mutta myös iloa ja hyviä asioita. Pidin!

Akwaeke Emezi: Rakas Senthuran - mustan hengen muistelmat

suomentaja Kaisa Kattelus

Olen ehkä vähän ihastunut Emeziin. Jotenkin nämä hänen kirjansa tavoittavat mun sisuksissa jotain. Tässäkin hän kirjoittaa kirjeitä elämänsä ihmisille ja muistelee asioita. Koko kirjekirjan läpi tulee esiin se, että millaista on elää transsukupuolisena ja jumalana. Emezi osaa asettaa sanansa taiten ja riemuiten luen hänen sanojaan. Tällaista jumalaa voisin itsekin palvoa.

Sosionomi-opintojen ekan syksyn tenttikirjoja

Niin se vaan eka syksy opintojen parissa meni. Huh huh! Tässäpä muutama tenttikirja esittelyyn. 

Eeva Hujala & Leena Turja (toim.): Varhaiskasvatuksen käsikirja

Varhaiskasvatuksen perusteet kurssilla luettiin Varhaiskasvatuksen käsikirja yhtenä tenttikirjana. Oli aika raskas luettava. Osa artikkeleistä oli melenkiintosia, osa ei sitten yhtään.

Päivi Mäkinen, Eija Raatikainen, Anne Rahikka & Tuula Saarnio: Ammattina sosionomi (2011)

Tää kirja oli Ammatillinen osaaminen sosiaalialan asiakastyössä -kurssin yks tenttikirja. Hyvä perusteos sosionomin ammatista. Käytiin ne perusjutut läpitte.

 

Juho Saari, Niko Eskelinen & Liisa Björklund: 

Raskas perintö - Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa

Tämä olikin mielenkiintoinen kirja! Tässä oli paljon juttuja, joita tunnistin. Jollain tasolla tajunnan räjäyttävä kirja ja en osaa purkaa sitä kaikkea sanoiksi edes.

Eka syksy opintojen parissa oli todella iso muutos ja joulun lähetessä tajusin, että oon niin loman tarpeessa, etten aikoihin. Opinnot sujunu hyvin ja teen niitä hitaammassa tahdissa. Mielenkiinnolla odotan ensi kevään opintoja. Onneksi lomaa vielä 2vkoa jäljellä.

Blackout & Whiteout

 Dhonielle Clayton, Tiffany D. Jackson, Nic Stone, Angie Thomas, Ashley Woodfolk & Nicola Yoon ovat yhdessä kirjoittaneet kaksi mahtavaa young adulta -kirjaa. Molemmissa niin monipuoliset henkilöhahmot ja rakkaustarinat, että näitä luki ihan ilokseen.

Blackout

Tän luin englanniksi. New Yorkissa on kuuma kesäpäivä ja siihen rysähtää vielä sähkökatkos päälle. Novelleissa tapahtuu kohtaamisia exien kanssa, ihastusten kanssa, ystävien kanssa. Kaikissa niissä kipunoi ja kaikki tarinat ja henkilöt jotenkin risteävät toistensa kanssa. Ei tuntunut yhtään siltä, että lukis novelleita. Niin sujuvasti nämä jatkui ja liittyi toisiinsa, vaikka henkilöt/kertojat vaihtuivatkin välissä. Kuusi novellia, kuusi paria, kuusi rakkaustarinaa. Siinäpä se ja olin myyty.

Whiteout

suomentaja Outi Järvinen

Tämän taas luin suomeksi, kun Ellibsistä sain tän helposti käsiini. Tässä on sama idea kuin Blackoutissa. Nyt on vain talvi ja jäätävä lumimyrsky ja Atlanta tukossa sen takia juuri joulun alla. Pienenä erona on se, että vaikka on kuusi tarinaa ja kuusi paria ja kuusi rakkautta, niin kaikki näistä auttavat ekan novellin Stevietä, joka on tehnyt mokan, saamaan tyttöystävänsä takaisin suuren yllätyksen avulla. Matkalla apuun jokainen kohtaa jonkun niinkuin Blackoutissa ja rakkaus sähisee ja kipinöi esiin tavalla tai toisella samalla kun yritetään auttaa Stevietä. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Nämä molemmat oli kyllä ihania ja sujuvia ja herkullisia tarinoita. Yksi iso hyvä puoli oli myös se, että kaikki päähenkilöt olivat ruskeita tai mustia ihmisiä. Lisäksi kaikki kirjailijat ovat myös ruskeita tai mustia. Heistä ainoastaan Nicola Yoonilta olen aiemmin lukenut kirjoja. Aion tutkailla muiden kirjailijoiden kirjoja, jotta saan lisää luettavaa. Tiffany D. Jacksonilta olen jo varannut Missä olet, Monday? -kirjan.

Hyvää joulunaikaa/lomaa kaikille, vietti joulua tahi ei! 

Fantasiaa kaksi kappaletta

Lukupiirien kirjoja lisää. Fantasiaa aina vaan. Tai oliko tuo Lasihotelli nyt fantasiaa etes.

 

Emily St. John Mandel: Lasihotelli

suomentanut Aleksi Milonoff

Tämä luettiin Spefi-lukupiirin spin offina. Ikään kuin Asema 11 jatko-osana. Vaikka ei musta tässä ollu muuta samaa ku maailma. Kerran viitattiin Asema 11 tapahtumiin. Ja joku henkilö tais olla sama myös. Ite kun en enää muista ku Aseman lukemisesta jo tovi jos toinenkin. No, Lasihotelli sitten. Tässä on tosi vähän mitään fantasian elementtejä. Ainoastaan "toinen maailma", jossa asiat ovatkin menneet erillain ja sekin jäi jotenkin enämpi taustalle En ihan saanut siitä kiinni. Lukeminen kuitenkin sujui jouhevasti ja päähenkilöt linkittyivät toisiinsa tavalla tai toisella ja Lasihotellin kautta. Lukemisen arvoinen kirja kaiken kaikkiaan, vaikka näköjään tästä ei enää edes muista kauheana, kun en heti kirjoittanut ylös ajatuksiani tästä kirjasta.

Sini Helminen: Hurme

Tän kirjan luin Jennyn kanssa. Oli kyllä aika Hurmeista touhua. (Hehe, kirjan sisäinen vitsi.) No, Seela muuttaa Helsinkiin opiskelemaan ja asuu enonsa luona. Hän auttelee enoaan hautaustoimistossa ja yliopistolla ihastuu Hallaan, jossa on jotain jännää. Seelan tinder-treffit menee pieleen ja siitä alkaa jonkinlainen tapahtumien vyöry, kun Seela huomaa näkevänsä aaveita. Ja Hallakin näkee! Välillä oli kyllä juonen kans aika sekoilua. Ehkä 10-20 vuotta nuorempi minä ois tykänny enämpi tästä. Yksi sivujuonne oli myös se, että Seela on kolmonen ja hänen kolmossisarensa ovat kuolleet autokolarissa n.10v sitten ja ei ole selvinnyt, että kuka oli se kuski, joka pakeni kolaripaikalta sen aiheutettuaan. No, siihenkin tulee valotusta. Parasta kirjassa oli hahmojen moninaisuus! Oispa tämmösiä hahmoja ollu kirjoissa sillon ku ite olin teini. Tämä oli trilogian eka osa, joten katsotaan jatkanko. Ministi kutkuttais. Tällä sais ainakin ittensä rentoutumaan, ku tää ei oo mitään järkälemäisen painavaa asiaa ja Helminen kirjoittaa ihanan sujuvaa ja eteenpäin kulkevaa tekstiä.

 Ai niin, kirjan ehdottomasti paras hahmo oli Seelan kissa Darth Mau! 😍 Mikä nimi kissalla!😍 Mun ja Jennyn kummankin lempihahmo kirjassa.

Kaksi dekkaria

 Kaksi jännäriä, joista toinen sijoittuu Portugaliin ja toinen sekoileva tapaus Japaniin.

Anu Patrakka: Katumuksen kallio

Kuudes osa Rui Santos -sarjaan. En vissiin muistanut enää edellisen kirjan tapahtumia ku tuntui tämän alussa niin kärryltä pudonneelta. No, juoni oli kuitenkin mukaansa tempaava, kun selvitettiin papin murhaa. Sieltä löytyikin kuvio jos toinen kaiken takaa! Tämä oli just niin hyvä, kun tältä sarjalta saattoi odottaakin. Toivottavasti Patrakka kirjoittaa vielä jatkoa tähän sarjaan. Näihin hahmoihin on jo kiintynyt.

Riku Onda: Fish swimming in dappled sunlight

kääntänyt Alison Watts

Tämä olikin sitten tapaus, eikä millään hyvällä tavalla. Luin tän Elegian kanssa ja hänen mielipiteensä kirjasta oli hyvin samanlainen ku mulla. Siis ei nyt helkkari mitä sekoilua! Välillä oli lukiessa semmonen olo, että mitä vittua. Mietittiin kumpikin kirjasta keskustellessa, että onko tässä päätä tai häntää tai mitään muutakaan ruumiin osaa. *Spoiler alert alkaa* Ensinnäkin, päähenkilöt Hiro ja Aki. He saavat tietää olevansa kaksoset. Mistä? Ok. Ja? No, sitten he ovatkin käyneet vuosi sitten vaelluksella jossain ja tavanneet siellä isänsä tämän tietämättä heistä ja tämä isä olikin kuollut ja nyt nää kaksoset sitten epäilee toisiaan isänsä kuolemasta. Ok. Ja he viettävät viimeistä iltaa yhteisessä asunnossaan (joo ja insestistäkin vihjailtiin) ja käyvät läpi vuoden takaista juttua. Semmosta sekoilua ja poukkoilua oli tämän tarinan auki keriminen, että huokaus vaan. Lopulta sitten paljastuukin, että he ovat serkkuja, eivätkä kaksosia ja että se kuollut isä oli vain Hiron isä ja kuolema ei heidän syytään (kait) ja koska he ovat serkkuja, he voivat mennä naimisiin niin tahtoessaan. *Spoiler alert loppuu*  Huokaus. Huokaus. Huokaus. Ja vielä kerran huokaus. Ilman Elegiaa ois jääny tämä kesken. Eli: Älkää lukeko tätä. Ei mulla muuta.

1. kuuntelemani äänikirja: Maria Jotunin Huojuva talo

 Myönnetään: ensimmäinen sitten lapsuuden (kun kuulet tämän äänen 🎶 on aika kääntää sivua) ja joskus parikymppisenäkin kuuntelin yhden äänikirjan cd:ltä Helsinkiin ja takaisin ajaessa. Tämän kuuntelin puhelimelta kuulokkeiden kautta ja menipä nätisti koko syksy tätä kuunnellessa. 

Maria Jotunin Huojuva talo oli mulle täys viiden tähden kirja. Miten upeasti hän on osannut kuvata sitä tietynlaista vaihtoehdottomuutta, jota lapsena voi jo saada niskaansa ja värittämään omaa näkemystä maailmasta. Lealla on näin ja sen taatta hän menee naimisiin Eeron kanssa sen kummempia miettimättä. Heittää haaveensa opiskeluista menemään ja pinkaisee naimisiin. Siitä se sitten alkaakin, se avioliittohelvetti. Eero on väkivaltainen fyysisesti ja henkisesti. Lea koittaa ymmärtää ja koittaa kestää. He saavat neljä lasta, joista yksi syntyy kuolleena, koska Eeron väkivalta. Eero myös pettää Leaa kaiken aikaa, on pihi eli käyttää myös taloudellista väkivaltaa häneen, valehtelee minkä kerkiää ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Ja Lea perkele vaan kestää ja koittaa suojella heidän lapsiaan, Pojua, Piiaa ja Tyttiä, parhaansa mukaan. Pojukin saa tuta Eeron väkivallan luissaan ja nahoissaan. Loppupuolella kirjaa tulee yllättävä käänne, joka sai minut kuuntelemaan ahmien pitkän pätkän tätä kirjaa junassa, että saan selville miten Lealle ja lapsille käy. Loppu on onneksi onnellinen! 

Tää oli todella vaikuttava kirja! Wau! Jotuni on kyllä todella taitava kirjoittamaan ja sanan käänteillään tuomaan asioita esiin. 

Äänikirjan lukija: Erja Manto